Sinäkin suret vielä, ehkä.
Samoin suren minäkin.
Silti surumme ovat erilaiset.
Sinä suret kuin lintuemo,
katsellen tuulen pudottamaa pesää,
pesää poikasia vailla.
Minä suren menetettyä aikaa,
kesän muuttumista talveksi,
timantin muuttumista tuhkaksi.
Silti surussani on vielä iloa,
tieto siitä mitä oli, ihme.
- armon kosketus.
Suruja on kaksi erilaista;
sinun surusi ja minun.
Vain rakkautemme oli yksi.
Samoin suren minäkin.
Silti surumme ovat erilaiset.
Sinä suret kuin lintuemo,
katsellen tuulen pudottamaa pesää,
pesää poikasia vailla.
Minä suren menetettyä aikaa,
kesän muuttumista talveksi,
timantin muuttumista tuhkaksi.
Silti surussani on vielä iloa,
tieto siitä mitä oli, ihme.
- armon kosketus.
Suruja on kaksi erilaista;
sinun surusi ja minun.
Vain rakkautemme oli yksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
herkkää ja niin kaunista runoutta,
koskettavaa,
riipaisee ja syvältä,
kiva lukea runojasi taas pitkästä aikaa,,
Yölinnun kiitos
kyynelhelmi silmäs
herkin siivin sipaisee siivel**
Yölintu, Lindalinda ja Margitta kauniista vastauksistanne pieneen runoon.
Itse ei muuten tiedä mitään runon lukijoista. Ja ilman palautetta ei tiedä, miten se otettiin vastaan. Siksi vastaukset ovat tärkeitä. Uskaltaa taas kirjoittaa. Tietysti moite voi vaikuttaa päinvastoin.
Suru on osa elämäämme
niin sinun
kuin minunkin.
Sinä tiedät ja tunnet minut
hoivaamiseni
luonnollisen vaalimisen
- naisen.
Ajan hammas vain puree
keväästä kesään
syksyyn ja vihmovaan talveen.
Mutta tiedä
timantti ei muutu tuhkaksi.
Sen jokaisen särmän alla
on ihme.
Hiomattomana hehkumaton,
hiottuna
eletystä elämästä
ja rakkaudesta
se saa hehkun.
Sinä et ole vielä aloittanut työtäsi
sen aika ei ollut vielä.
Surujen alta
nousee uusi elämä
meille kummallekkin.
Emme ole erotettuina toisistamme ...
Ihanaa lukea.
Päästä sisälle runoosi.
Kauniin herkkä kertomus.
Suru ja rakkaus.
Kiitos.