Iänikuinen kiista jota ei kukaan osaa ratkaista. Toinen sanoo ilman muuta yliopistoon ja toinen on taas amk kannalla. Haluan vain antaa ilmi oman mielipiteeni että eipä sillä kuulkaas oo mitään väliä. Toden totta työkokemuksella ja siitä kuinka taitava työssäsi olet ratkaisee. Eikä niitä taitoja kartu paremmin yliopistossa tai amk:ssa. Jos olet innovatiivinen,kunnianhimoinen ja ennenkaikkea sosiaalisesti lahjakas pärjäät kyllä mainiosti, oli tutkinto sitten mikä tahansa. Tietysti suurjohtajaksi voi olla vaikeampi päästä amk-papereilla mutta ei sekään ole este jos vain olet niin perkeeleen hyvä työssäsi.
yliopisto vai amk, amk vai yliopisto?
22
8088
Vastaukset
- ajatuksia?
Minä olen nyt yrittäjänä ja ennen olin palkkatöissä semmoisella alalla, jolla voi toimia vain yliopiston kasvatti, joten yleistyksesi meni tässä tapauksessa harhaan.
Arvaan, että et ole yliopistoihmisiä. ;)- täh?
Kyllä vaan olen opiskelija, peräti 3.vuoden yliopisto-opiskelija! Mutta työkokemuksieni kautta olen huomannut että yhtä lailla amk-opiskelijat ovat yhtä loistavia työssään kuin yliopisto-opiskelijat. Joskus jopa parempia. Mielestäni amk-opiskelijoita ei pidä millään tapaa väheksyä ja meidän yliopiston kasvattien pitäisi havahtua siihen että ei yliopisto-tutkinto takaa välttämättä sen parempaa työtä kuin amk. Edelleen mielestäni työpaikalla todistetaan ne todelliset lahjakkuudet ja kyvyt,koulutuksesta riippumatta
- kysyä?
täh? kirjoitti:
Kyllä vaan olen opiskelija, peräti 3.vuoden yliopisto-opiskelija! Mutta työkokemuksieni kautta olen huomannut että yhtä lailla amk-opiskelijat ovat yhtä loistavia työssään kuin yliopisto-opiskelijat. Joskus jopa parempia. Mielestäni amk-opiskelijoita ei pidä millään tapaa väheksyä ja meidän yliopiston kasvattien pitäisi havahtua siihen että ei yliopisto-tutkinto takaa välttämättä sen parempaa työtä kuin amk. Edelleen mielestäni työpaikalla todistetaan ne todelliset lahjakkuudet ja kyvyt,koulutuksesta riippumatta
Olet 3. vuoden opiskelija eli takanasi on tässä vaiheessa alkusyksyä kaksi vuotta opiskelua. Saakos siis kysyä, millaisissa töissä olet tähän mennessä ollut? Ja aiotko viihtyä samoissa töissä valmistumisen jälkeenkin vai hankitko sitten mahdollisesti jotakin koulutustasi vastaavaa?
- täh?
kysyä? kirjoitti:
Olet 3. vuoden opiskelija eli takanasi on tässä vaiheessa alkusyksyä kaksi vuotta opiskelua. Saakos siis kysyä, millaisissa töissä olet tähän mennessä ollut? Ja aiotko viihtyä samoissa töissä valmistumisen jälkeenkin vai hankitko sitten mahdollisesti jotakin koulutustasi vastaavaa?
Itseasiassa olen semmoinen onnellinen paskiainen että olen päässyt suhteiden kautta jo nyt lähestulkoon koulutusta vastaaviin töihin. Ensimmäisenä kesänä olin aivan pihalla kun opiskeluja oli vasta niin vähän takana mutta yritin kuitenkin parhaani. Nyt toisena kesänä olen ollut suorastaan mahtavassa vedossa ja työnantaja haluaa minun tekevän töitä myös opiskelujen ohessa.
Monet eivät vaan taida ymmärtää miten YLIOPISTO-opiskelija voi pitää amk-opiskelijoiden puolta!! Minun mielestäni se vaan on näin kuin olen asiani ilmaissut
Ps. Työnantaja on muuten suur-yritys
- vaihtoehtoja
Jos asiaa tarkastelee työllistymisen ja ansiotason näkökulmasta (niiden takia kai sitä opiskellaan?!?!), niin yhtä huonoja vaihtoehtoja ovat sekä yliopisto että amk.
Molemmissa koulutus kestää vuositolkulla, mihinkään ammattiin ei valmistu ja sitten kun jonkun homman vihdoin ja viimein saa, se on rupupätkätyö surkealla palkalla vähemmän kiinnostavassa tehtävässä, esim. puhelinmarkkinointi, kaupan kassa tms.
Tästä syystä omat lapseni menevätkin ammattikouluun, toinen rakennuspuolelle, toinen sähköpuolelle. Lukioon olisivat molemmat päässeet heittämällä vaan en anna heidän haaskata elämäänsä turhan puuhastelun merkeissä.
Ja itkijöille tiedoksi, että itse olen ns. tuplamaisteri, väikkäri valmistuu vielä tänä vuonna. Onneksi olen edes jotain omista mokistani oppinut, eivät joudu lapset samaan turhautumista kokemaan- pelleillä...
Olen aivan varma siitä, että oikein moni valmistuu yliopistosta ammattitaitoisena ammattilaisena ja saa ihan koulutustaan vastaavan työpaikankin. Harva joutuu itkemään kohtaloaan kaupan kassalla, vaikka media ja monet muut sellaista asetelmaa rakastaisivatkin.
Kumpikin lapsesi siis olisi päässyt lukioon, mutta sinä et siis antanut mennä? Halusivatko he? Vaikka omat kokemuksesi olisivat kuinka surkeita, sinun pitäisi ymmärtää antaa lastesi tehdä omat valintansa.
En usko, että olet edes yksinkertainen maisteri; lähinnä ehkä opiskelut kesken jättänyt ja siitä silmittömän katkera tutkinnon puuttumisen vuoksi suorittavan tason pätkätyöläiseksi joutunut valittaja. Jos olisit todella noin turhautunut, olisit jättänyt opiskelut siihen ensimmäiseen kandivaiheeseen, hankkinut rehellisen työpaikan etkä olisi tullut tänne vinkumaan surkeuttasi ja valehtelemaan "väikkäristä". :D - Ms Relevantti
pelleillä... kirjoitti:
Olen aivan varma siitä, että oikein moni valmistuu yliopistosta ammattitaitoisena ammattilaisena ja saa ihan koulutustaan vastaavan työpaikankin. Harva joutuu itkemään kohtaloaan kaupan kassalla, vaikka media ja monet muut sellaista asetelmaa rakastaisivatkin.
Kumpikin lapsesi siis olisi päässyt lukioon, mutta sinä et siis antanut mennä? Halusivatko he? Vaikka omat kokemuksesi olisivat kuinka surkeita, sinun pitäisi ymmärtää antaa lastesi tehdä omat valintansa.
En usko, että olet edes yksinkertainen maisteri; lähinnä ehkä opiskelut kesken jättänyt ja siitä silmittömän katkera tutkinnon puuttumisen vuoksi suorittavan tason pätkätyöläiseksi joutunut valittaja. Jos olisit todella noin turhautunut, olisit jättänyt opiskelut siihen ensimmäiseen kandivaiheeseen, hankkinut rehellisen työpaikan etkä olisi tullut tänne vinkumaan surkeuttasi ja valehtelemaan "väikkäristä". :DTämä on ilmeisesti oikein kunnon iäisyyskysymys ja tilastoja oikein lukemalla saadaan sieltä ulos se tulos mikä halutaan. Kyllä kaikilta koulutusaloilta voi työllistyä tai olla työllistymättä, tärkeää on kuitenkin se millaisella tyypillä se paperi on. Itse olen opiskellut tradenomiksi enkä ole istunut ikinä kaupan kassalla (ok, muuta kioskiduunia on tehty) ja oman alan koulutusta vastaavaa työtä on riittänyt jo monen vuoden ajan. Töihinkin pääsin jo ennen valmistumista vaikka tutkinto on perähikiän maakunta-ammattikorkeakoulusta.
Epäilemättä työtä riittäisi, mutta muutaman vuoden jälkeen lukion jälkeinen unelma-ala yliopistossa veti minut vielä opiskelemaan moneksi vuodeksi. Aion koota tutkinnon työelämää silmällä pitäen ja aiemman kokemukseni pohjalta uskon työllistymiseeni myös tulevassa ammatissani, sen verran yleispätevä ei-minkään-osaaja tradenomi on. Mieluummin pyrin siihen, mitä haluan enkä tee vain jotain mikä ei oikeasti kiinnosta. Ehkä jaksan sitten muutaman vuoden pidempään työelämässäkin. - Ms Relevantti
Ms Relevantti kirjoitti:
Tämä on ilmeisesti oikein kunnon iäisyyskysymys ja tilastoja oikein lukemalla saadaan sieltä ulos se tulos mikä halutaan. Kyllä kaikilta koulutusaloilta voi työllistyä tai olla työllistymättä, tärkeää on kuitenkin se millaisella tyypillä se paperi on. Itse olen opiskellut tradenomiksi enkä ole istunut ikinä kaupan kassalla (ok, muuta kioskiduunia on tehty) ja oman alan koulutusta vastaavaa työtä on riittänyt jo monen vuoden ajan. Töihinkin pääsin jo ennen valmistumista vaikka tutkinto on perähikiän maakunta-ammattikorkeakoulusta.
Epäilemättä työtä riittäisi, mutta muutaman vuoden jälkeen lukion jälkeinen unelma-ala yliopistossa veti minut vielä opiskelemaan moneksi vuodeksi. Aion koota tutkinnon työelämää silmällä pitäen ja aiemman kokemukseni pohjalta uskon työllistymiseeni myös tulevassa ammatissani, sen verran yleispätevä ei-minkään-osaaja tradenomi on. Mieluummin pyrin siihen, mitä haluan enkä tee vain jotain mikä ei oikeasti kiinnosta. Ehkä jaksan sitten muutaman vuoden pidempään työelämässäkin.Tarkennuksena tuohon tradenomin moniosaajuuteen: tarkoitin siis sitä, että kykenen tulevalla alallani hyödyntämään tradenomipohjaa kaupallisella puolella, vaikka muutoin eri alalle kouluttaudunkin.
- Yks ekonomi vaan
pelleillä... kirjoitti:
Olen aivan varma siitä, että oikein moni valmistuu yliopistosta ammattitaitoisena ammattilaisena ja saa ihan koulutustaan vastaavan työpaikankin. Harva joutuu itkemään kohtaloaan kaupan kassalla, vaikka media ja monet muut sellaista asetelmaa rakastaisivatkin.
Kumpikin lapsesi siis olisi päässyt lukioon, mutta sinä et siis antanut mennä? Halusivatko he? Vaikka omat kokemuksesi olisivat kuinka surkeita, sinun pitäisi ymmärtää antaa lastesi tehdä omat valintansa.
En usko, että olet edes yksinkertainen maisteri; lähinnä ehkä opiskelut kesken jättänyt ja siitä silmittömän katkera tutkinnon puuttumisen vuoksi suorittavan tason pätkätyöläiseksi joutunut valittaja. Jos olisit todella noin turhautunut, olisit jättänyt opiskelut siihen ensimmäiseen kandivaiheeseen, hankkinut rehellisen työpaikan etkä olisi tullut tänne vinkumaan surkeuttasi ja valehtelemaan "väikkäristä". :Dtyperä ekan vuoden opiskelijakakara, niin tietäisit, että mitään ensimmäistä kandivaihetta ei ole ollut sitten seitkytluvun kuin viimeiset pari vuotta Bolognan-prosessin vuoksi. Vaan et tiennyt.
Kerrohan ihan huviksesi, mihin ammattiin yliopistosta valmistuu? Itse olen valmistunut ekonomiksi 80-luvulla, mutta en mä kyllä mihinkään ammattiin valmistunut. Esimerkiksi ekonomi ei ole ammatti vaan titteli. Mikä ammatti on esim. filosofian tai kasvatustieteen maisteri? Ei mikään - vastaan huvikseni..
Yks ekonomi vaan kirjoitti:
typerä ekan vuoden opiskelijakakara, niin tietäisit, että mitään ensimmäistä kandivaihetta ei ole ollut sitten seitkytluvun kuin viimeiset pari vuotta Bolognan-prosessin vuoksi. Vaan et tiennyt.
Kerrohan ihan huviksesi, mihin ammattiin yliopistosta valmistuu? Itse olen valmistunut ekonomiksi 80-luvulla, mutta en mä kyllä mihinkään ammattiin valmistunut. Esimerkiksi ekonomi ei ole ammatti vaan titteli. Mikä ammatti on esim. filosofian tai kasvatustieteen maisteri? Ei mikäänvaikka onkin saivartelua, kyllä yliopistosta valmistutaan ammattiinkin. Itse valmistun lääkäriksi.
- Torvesta
Olet epäonnistunut akateemisena henkilönä.
Olet opiskellut hyvin, mutta kykenemätön muuttamaan kokemustasi ansioksi.
Valitan, kaikki eivät voi olla huippuja.
- yksinkertainen ratkaisija
Jos olet kiinnostunut tieteestä (ja tieteen tekemisestä), mene yliopistoon.
Jos olet kiinnostunut ammatin opiskelusta (ja tietyn alan ammattilaisuudesta), mene ammattikorkeakouluun.- vai niin
Ei yliopistosta valmistu kuin murto-osa tutkijoiksi. Jos haluat olla todellinen ammattilainen (hallitset myös teorian) niin valitse yliopisto, jos olet käytännön ihmisiä niin amk.
- Yliopiston puolesta
vai niin kirjoitti:
Ei yliopistosta valmistu kuin murto-osa tutkijoiksi. Jos haluat olla todellinen ammattilainen (hallitset myös teorian) niin valitse yliopisto, jos olet käytännön ihmisiä niin amk.
Perheessäni toinen lapsistani on ekonomi ja toinen proviisori ja löysivät heti koulutustaan vastaavat työt itselleen. Kuukausipalkkakin vastaa työn vaativuutta molemmilla. Luonteentaan eivät ole kovin sosiaalisia, mutta ovat työsaralla kuitenkin saaneet paljon kiitosta.
Molemmat ovat olleet lahjakkaita oppilaita ihan ala-asteesta asti, joten yliopisto oli heille selkeä valinta lukion jälkeen.
Mutta se ei mene kaikilla näin ja siksipä mielestäni onkin valitettavaa, että amk-haussa lukion päättötodistuksella on niin suuri paino-arvo. Mielestäni kaikkien ammattikorkeakouluun hakeneille pitäisi antaa mahdollisuus päästä pääsykokeisiin, sillä onhan sellaisiakin jotka vasta lukion viimeisen kevään aikana löytävät sen oikean alan itselleen ja sitten tuo lukion aikainen lusmuilu kostautuu huonossa päättötodistuksessa ja ylioppilaskirjoituksissa, eivät siten pääse toiveammattiinsa. Näistä nuorista voi tulla jopa syrjäytyneitä nuoria. Meidän suvussamme löytyy jo yksi sellainen tapaus.
Kommenteja! - Yliopiston ja AMK:n puolesta
Yliopiston puolesta kirjoitti:
Perheessäni toinen lapsistani on ekonomi ja toinen proviisori ja löysivät heti koulutustaan vastaavat työt itselleen. Kuukausipalkkakin vastaa työn vaativuutta molemmilla. Luonteentaan eivät ole kovin sosiaalisia, mutta ovat työsaralla kuitenkin saaneet paljon kiitosta.
Molemmat ovat olleet lahjakkaita oppilaita ihan ala-asteesta asti, joten yliopisto oli heille selkeä valinta lukion jälkeen.
Mutta se ei mene kaikilla näin ja siksipä mielestäni onkin valitettavaa, että amk-haussa lukion päättötodistuksella on niin suuri paino-arvo. Mielestäni kaikkien ammattikorkeakouluun hakeneille pitäisi antaa mahdollisuus päästä pääsykokeisiin, sillä onhan sellaisiakin jotka vasta lukion viimeisen kevään aikana löytävät sen oikean alan itselleen ja sitten tuo lukion aikainen lusmuilu kostautuu huonossa päättötodistuksessa ja ylioppilaskirjoituksissa, eivät siten pääse toiveammattiinsa. Näistä nuorista voi tulla jopa syrjäytyneitä nuoria. Meidän suvussamme löytyy jo yksi sellainen tapaus.
Kommenteja!Korjaus edelliseen otsikolla Oma mielipiteeni
Kirjoittanut -otsikko pitäisi olla: Yliopiston ja AMK:n puolesta. - yksinkertainen ratkaisija
vai niin kirjoitti:
Ei yliopistosta valmistu kuin murto-osa tutkijoiksi. Jos haluat olla todellinen ammattilainen (hallitset myös teorian) niin valitse yliopisto, jos olet käytännön ihmisiä niin amk.
tieteen tekeminen olikin sulkeissa. Tosin joillakin aloilla tutkijoiksi alkavien prosentit ovat varsin suuret. Tämä vaihtelee suuresti.
Tutkijakoulutuksesta on kuitenkin kyse: yliopistossa tutkijat opettavat alansa viimeisintä tietoa, tutkimusmetodiikkaa ja alan historiaa. Seminaareissa harjoitellaan tutkimuksen tekemistä ja lopputyöt ovat tutkimuksia.
Ei tämä mitään ammattiopetusta ole. Ainakaan niillä aloilla, joissa ei opiskella putkitutkintoa. Lääketieteellistä esimerkiksi voisi jonkin verran pitääkin "ammattikouluna": sen verran putkimaiset opinnot ovat kyseessä ja ne johtavat suoraan ammattiin. Silti siinäkin ovat mukana tieteelliset elementit: uusin tieteellinen tieto, metodiikka, tutkimuksen teon harjoittelu.
AMK:ssa en ole opiskellut, joten sen tieteellisyydestä en osaa sanoa. Mielikuvani on kuitenkin se, tuttujen siellä opiskelevien kuvausten perusteella, että tieteellisyys on selkeästi vähäisempää.
Jos tiede ja ammatti -erottelu on kuitenkin liian vahva jonkun mielestä, niin mainitsemallasi tavalla voisi jälleen yksinkertaistaa: Jos olet kiinnostunut teoriasta, mene yliopistoon. Jos olet kiinnostunut käytännöstä, mene ammattikorkeaan.
- hähhäh
Sekä amk:ssa että yliopistossa opiskelleena, amk:sta valmistuneena -yo vielä kesken- voin kommentoida sen verran että amk on lähinnä vitsi. Juosten kustu, tekemällä tehty koulutusjärjestelmä vailla järkeä. Olisivat vaan pitäneet sen opistotason hengissä, niin ei kuluisi ammatti"korkea"koulussa opiskeluun kallisarvoisia opintotukikk:sia!
En aikoinaan päässyt haluamalleni alalle yliopistoon, joten päätin sitten hankkia jonkun puolivillaisen amk tutkinnon. Kuten useimmat tuntuvat tekevän. No kai siitä jotain hyötyäkin on, kesä- ja muita loma-aikojen töitä ainakin voi tehdä, nyt kun viimein yliopistossa opiskelen. Arvostan yliopistoa amk:un verrattuna 100-0, koulutus on yliopistoissa YLEENSÄ suunniteltua ja tehokasta, toisin kuin näissä amiksissa.- käydä näinkin!
Olen suorittanut AMK-tutkinnon sekä yo-tutkinnon täysin toiselta alalta. Tällä hetkellä olen vakituisessa työsuhteessa AMK-tutkinnolla - yliopistotutkinnolla en ole saanut sen alan töitä, ja vähän näyttää siltä etten saakaan. Kaikki yo-tutkinnot eivät todellakaan avaa ovia onneen, sen olen saanut kokea!
- Sama tilanne ja näkemys!
Itselläni on myös amk-tutkinto alla, ja yliopisto vielä kesken. Eroa edellisen vaiheisiin on se, että vähän iäkkäämpänä ja lisäksi alanvaihtajana en rohjennut edes hakea suoraan yliopistoon vaan lähdin ensin ujosti amk:uun. Ehkä odotukseni olivat liian korkeat, mutta ammattikorkeakoulun taso osoittautui pian paljon mainospuheita surkeammaksi, ja esitteissä maalaillut ruusunpunaiset visiot opetuksen tasosta (puhumattakaan sen mukamas antamista erinomaisista valmiuksista ja suurista ovista jotka amk-koulutus muka työmarkkinoilla avaa) paljastui pelkäksi fuulaksi, jolla vain kusetettiin opiskelijoita sisään jotta saataisiin veromarkkoja amk:lle - hassattavaksi uusien ja vielä komeampiaen kulissien pystyttämiseen. Kaiken kaikkiaan koko touhussa tuntui olevan tärkeintä rahastus: jo kouluun huijattujen ja tulevien opiskelijoiden kusettaminen hakemaan ja pysymään amk:ssa. Tähän pyrittiin esittämällä vimmaisesti korkeatasoista korkeakoulua, keinoina yliopisto-opetuksen ulkoisten muotojen sisällötön apinointi ja jumalaton hypetys. Asiaintilan havaittuani hain jo ensimmäisen vuoden jälkeen yliopistoon, mutta vasta seuraavana vuonna, toisella yrittämällä, pääsin. Moni muukin kurssiltani (25% koko vahvuudesta) karkasi kahden ensimmäisen vuoden aikana yliopistoon opiskelemaan eri aloja. Niille, jotka uskoivat amk:n mainoslehtisiä ja jäivät sinne leikkimään korkeakoulua, oli koulutusjohtaja vakuutellut, että "parhaat jäävät". Tämän minulle kertoi yksi näistä "parhaista" myöhemmin, pyöriessään amk:sta valmistuttuaan työttömyyskortistosta käsin avoimen yliopiston opiskelijana illansuin laitoksellamme. Oli vähän katkeruutta äänessään, juu. Ei ollut amk:ssa kerrottu, että alan amk-tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on korkeampi kuin väestöllä keskimäärin. Eikä ollut siitäkään mainittu halaistua sanaa, että OPM:n selvityksen mukaan käytännön harjoituksia kuuluu tällä alalla koulutukseen SEKÄ ammattikoulussa ETTÄ yliopistossa KAKSINkertainen määrä alan amk:uun - josta pitäisi tulla "ylivertaisia käytännön osaajia" - verrattuna. Ei ollut kerrottu, ei, eikä amk:ssa myöskään hirveästi rohkaistu itsenäiseen tiedonhankintaan - ei varsinkaan tätä aihetta koskevien tietojen.
Koska olin jo haaskannut kahden lukuvuoden edestä opintotukea amk:ussa, suoritin amk:n loppuun yliopiston sivussa. Ei ollut kauhean motivoivaa, mutta onpahan opintotuen riittävyys varmistettu ja ne mitääntekemättömät amk-paperit (yleisarvosanoin 5 - mikä ei siellä ollut temppu eikä mikään) plakkarisssa. Nyt teen gradua, ja hyvä näin.
Alla MINUN näkemyksiäni amk:n ja yliopiston eroista. Otos on suppea, ja vain yhdeltä alalta, mutta kuten edellisenkin, perustuvat minunkin näkemykseni kuitenkin omaan kokemukseeni eivätkä oletuksiin:
1. Yliopistossa alan seuraaminen on opettajile (proffille) elämäntapa, ja heidän tietonsa ovat laajat ja ajan tasalla. AMK:ssa surkeimmat opettajat eivät vaikuttaneet lukeneen edes ammattilehtiä - tiedejulkaisuista puhumattakaan - sen koommin kun olivat joskus opistoaikana toistakymmentä vuotta sitten opettajaksi päässeet.
2. Jos yliopistossa heittää tiukkoja kyssäreitä proffille, se vaikuttaa arvostelussa korkeintaan ylöspäin, jos nyt näkyy arvostelussa yleensä ollenkaan. Jos kysyt jotain, mihin proffa ei osaa vastata, hän ottaa selvää tai antaa asian selvittämisen tehtäväksi opiskelijoille. Amk:ssa olet häirikkö ja "viet muiden aikaa opetussuunnitelmaan kuulumattomilla asioilla" jos kysyt jotain mihin opettaja ei heti keksi uskottavaa selitystä. (Paino sanalla KEKSI.)
3. Yksi opintoviikko yliopistossa vastaa vaativuudeltaan ainakin kahta AMK:ssa. Opintopisteistä en tiedä mennä sanomaan.
4. Yliopistuksessa opetuksen progressiivisuus on jyrkempää, tietojen ja taitojen kumuloitumista painotetaan paljon enemmän ja kokonaisnäkemyksen karttuminen on huomattavasti paremmissa kantimissa. AMK:ssa tieto oli sirpaileisempaa, ja tenteissä riitti kun osasi ko. kurssin nippelit ulkoa - suuresta kuvasta ei tarvinnut välittää, tietoa ei tarvinnut osata (sanottavasti) soveltaa ja varsinkaan aiemmin opitun niveltämistä uuteen asiaan ei vaadittu. Käytännön harjoitustöissä (joita siis oli vain puolet sekä yliopisto- että ammattikoulutuksessa tehtävästä määrästä) taas mälvättiin amk:ssa samoja asioita kerta toisensa jälkeen vain hieman varioiden, vaikka yhtäältä juuri ne asiat kyllä jo varmasti osattiin ja toisaalta uuttakin ja tarpeellisempaa opittavaa olisi alalla riittänyt yllin kyllin. Yliopistossa progressiivisuus myös käytännön harjoituksissa on voimakkaampaa (kaksinkertaisesta tuntimäärästä huolimatta): aina opetellaan jotain kokonaan uutta, ja vaikka aiemmin opittua ei mälvätä, kaikki aiempi on kuitenkin hallittava ja sitä on osattava soveltaa itsenäisesti aina tarvittaessa - ja tarvetta tulee usein.
4. Yliopistossa ei pääse kurssista läpi tirauttamalla pari kyyneltä opettajan edessä, jos ei onnistu koskaan saamaan hyväksyttyä kurssin tentistä. Amk:ssa näin selvitti matematiikan eräs kurssikaverini, joka ei koskaan oppinut - tai viitsinyt opetella - integraalilaskuja. (Sanomattakin lienee selvää, että nekin laskut kumminkin kuuluivat siihen opetussuunnitelmaan, josta ei saanut poiketa "asiaankuulumattomilla" kysymyksillä"...). Yliopistossa ei myöskään tarvittaessa helpoteta 50% temtin arvosteluasteikkoa esim. 25%-asteikoksi, jotta tenttiä ei tarvitsisi uusia, vaikka kukaan tenttijä ei (opetusssuunnitelmassa) vaadittuja asioita osaisikaan.
5. Yliopistossa lähteiksi kelpaavat vain todelliset lähteet - tai ainakaan lähdevilpistä kiinnijääminen ei mene läpi "talon tapaan" tai "yleiseen käytäntöön ('niinhän kaikki tekevät')" vetoamalla. AMK:ssa merkittiin joissain kirjallisissa töissä lähteet, mutta kirjallisuutta seuraamattomilla opettajilla ei riittänyt ajantasaista asiantuntemusta huomata olivatko lähteet todellisia vai vain itse keksittyjä mutta vakuuttavan kuuloisia - puhumattkaan nyt siitä, että kellään olisi riittänyt aikaa ja viitseliäisyyttä lähteiden tarkistamiseen. Monille opiskelijoilla taisikin jäädä koko lähteiden merkitsemisen tarkoitus hämäräksi ja "itsenäinen tiedonhankinta", "tiedon luotettavuuden arviointi", "tiedon todellisen alkuperän tunnustaminen", "todennettavuus" ja sen semmoinsen "sanahelinä" vain jollakin perusopintojen kurssilla ohimennen mainituiksi fraaseiksi. AMK:ssa lähdeluettelo oli itsetarkoitus - lähdeluettelo tehtiin, koska opettaja oli niin käskenyt. Hällä väliä miksi hän niin käski. Kaikesta tästä tietysti seurasi, että lähdeluettelossa esiintyvillä teoksilla ja tekstissä esiintyvillä tiedoilla ei monen opiskelijan kirjallisissa hengentuotteissa ollut mitään tekemistä keskenään, ja että kaikkia heidän luetteloimiaan artikkeleita ei ollut koskaan kirjoitettukaan.
6. Yliopistossa itsenäinen tiedonhankinta on itsenäistä työskentelyä alusta loppuun, ja antaa valmiudet tehdä sitä omin päin jatkossakin niin työelämässä kuin muutenkin. Yliopiston kirjalliset tehtävät (yleensä) edellyttävät myös haettavien tieojen soveltamista ja ongelmanratkaisukykyä. AMK:n kirjallisten tehtävien tehtävänanto alkoi valitettavan usein vihatuilla sanoilla: "Kun tää nyt on korkeekoulu, meidän pitää teettää joka kurssilla tämmöinen itsenäisen tiedonhankinnan tehtävä..." ja jatkui sillä, että opettaja antoi SEKÄ tarkkaan rajatun kysymyksen (ei siis ongelmaa) ETTÄ kirjan ja sivunumerot ja/tai nettiosoitteen josta valmis vastaus löytyy. Tämän jälkeen kaikki kopioivat tekstin orjallisesti opettajan valmiiksi antamasta lähteestä sillä aikaa kun opettaja istui jossakin kokouksessa, ja palauttivat suoran sitaattinsa (plagiaattinsa) paperilla - eikä talon tavan mukaan tehtävästä sen koommin kuultu. Tietenkin tämä säästi kaikenmaailman kehityskeskustelujen ja -kokousten uuvuttamien opettajien aikaa ja vaivaa, kun vastaukset olivat opettajan ennalta tuntemasta lähteestä kopioituja eikä palautusten tarkastaminen siten edellyttänyt opettajalta sen kummemmin uusiin asioihin perehtymistä (uusien lähteiden lukemista), pohdintaa, arvostelua kuin palautteen antamistakaan - eikä ilmeisesti ihan aina edes palautettujen tehtävien lukemista.
7. Yliopistossa voi itse määrätä tahtinsa. Jos tuntuu, että opetusta tai itsenäistä työskentelyä on rahkeisiin ja motivaatioon nähden liian vähän, voi aina ottaa lisää kursseja. AMK:ssakin tällainen vapaus näennäisesti oli, mutta käytännössä kunkin periodin opetussuunnitelmassa tietylle vuosikurssille suunnattujen kurssien aikataulu = lukujärjestyksesi. Kontaktiopetustunteja vähennettiin koko ajan, kun opettajien edellytetttiin opetuksen sijasta osallistumaan koko ajan enenevässä määrin jos jonkinlaisiin "kehityskokouksiin" - joita pidettiin ilmeisen turhaan, koska mitään kehitystä ei tapahtunut, päinvastoin: opetuksen taso ei kokousten seurauksena parantunut, vaan laski koko ajan kontaktituntimäärien aina vain vähetessä. Ja näin siitä huolimatta, että jo aloittaessani vaikutti ilmeiseltä, että keinotekoinen venytys opistosta amk:sta oli mennyt pieleen eikä pidentyneen opiskeluajan täytteeksi ollut keksitty mitään järkevää tekemistä opiskelijoille.
Vaikka tyhjäkäyntiä oli jo lähdössä liikaa, opettajia vedettiin yhä enemmän pois opetustyöstä ja opetusta korvattiin aina vain enemmän opiskelijoiden "itsenäisellä työskentelyllä", jonka muotoja olen edellä kuvannut kohdissa 5 ja 6. Opetus korvattiin joko itsenäisellä "tiedonhankinnalla" eli kilpailulla siitä kuka keksii lennokkaimmat lähteet ja saa ne vielä menemään läpi (kohta 5) tai "itsenäisellä" tiedonhankinnalla eli opettajan antamien lähteiden mekaanisella kopioimisella (kohta 6). No, kuluihan se aika niinkin, mutta jos ajankäytöstään olisi saanut päättää itse, niin takuulla olisi tullut hyödyllisemmin käytettyä.
8. Yliopistot eivät pyri esiintymään minään muuna kuin korkeakouluina - ne siis eivät pyri esiintymään muuta kuin mitä ovat. Ainakaan minun laitoksellani ei myöskään hypetetä valmistuneiden suurella tulevaisuudella työmarkkinoilla. Ketään henkilökunnasta ei kiinnosta tähtäätkö valmistuttuasi Siwan kassalle, tutkijaksi, asiantuntijaksi, suunnittelijaksi, johtajaksi vaiko eduskuntaan tai suoraan sairaseläkkeelle. Niin urasuunnitelmasi kuin opintojesi kesken jättäminen tai jatkamnen sekä motivaation hankinta ja säilyttäminen ovat oma asiasi, eikä motivaatiotasi yritetä kasvattaa talon puolesta valheellisilla lupauksilla suuresta tulevaisuudesta. AMK puolestaan pyrki niin ikään esiintymään niin korkeakouluna, niin korkeakouluna - ja lopulta oikein Universitynä - vaikka koko touhu oli yhtä suurta kulissia. Itselläni on takimmaisessa taskussa ammoinen opintotutkintokin (tosin eri alalta) vanhoilta hyviltä ajoilta ennen amk:ua, enkä huomannut opiston ja amk:n välillä muuta eroa kuin että opistossa oli sekä opiskelijoiden taso että opetuksen laatu ja määrä korkeampi. Ja mitä valheellisiin väittämiin koulun mukamas antamista valmiuksista ja suurista uramahdollisuuksista tulee, niin niihin tunnuttiin oikein panostetun amk:ssa. Sikäli tuollaiseen mainospropagandaan panostaminen on tietysti ymmärrettävääkin, että amk:jen rahoitushan oli alkuun kokonaan ja vielä nykyäänkin puoliksi kiinni siitä paljonko sinisilmäisiä saadaan kusetettua amk:uun hakemaan ja siellä pysymään. Pitkän tähtäimen hyöty onkin sitten kokonaan toinen juttu - ei valhe iankaiken kanna - puhumattakaan vastuun tuntemisesta siitä miten amk:uun kusetetut opiskelijat tuhlaavat elämäänsä ja tukikuukausiaan.
***
Olen siis samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja siitä, että opistotaso olisi pitänyt säilyttää opistotasona - AINAKIN minun alallani - kun opistojen rahkeet eivät kerta kaikkiaan ole riittäneet aidoiksi korkeakouluiksi kehittymiseen, ja tavoitteiden ja todellisuuden välinen kuilu on sitten täytetty akateemisen koulutuksen ulkoisten muotojen apinoinnilla, suurilla puheilla, nimikikkailulla ja helvetinmoisellla silmänpalvonnalla.
On minulla amk:sta toki jotain hyvääkin sanottavaa: OHI ON! :)
Muitakin iloisia kuulumisia on. Se kurssikaveri, jonka näin työttömänä avoimen opiskelijana laitoksellani, sai töitä. Tosin vain ammattikoulutason tehtäviä, mutta alan töitä kumminkin. Hän ei tiennyt - tästäKIN vaiettiin amk:ssa visusti - että alan amk:n käyneiden sijoittumista oli sitäkin tutkittu, ja todettu yli 50%:n sijoittuneen ammattikoulun käyneiden kanssa samoihin tehtäviin ja samoille palkoille. Luulin, että kaverini ilahtuisi kun kerroin tutkimuksesta - hänenhän olisi pitänyt tuntea itsensä vähemmän luuseriksi kuullessaan, ettei ole menestynyt sen huonommin kuin muutkaan - mutta ei. Päinvastoin: hän tuntui suuttuvan - ei tosin minulle...
Ensimmäisinä työviikkoinaan hän myös valitteli, että hänestä tuntui kuin samassa paikassa harjoittelevat laitoksemme opiskelijat suhtautuisivat jotenkin väheksyvästi amk:sta valmistuneisiin - vaikka hänellä sentään "oli jo alempi korkeakoulututkinto alalta" (näin hän vielä silloin uskoi - tästäKIN amk:ssa varottiin visusti antamasta oikeaa tietoa). Hän tuntui ensimmäisinä viikkoina pitävän yliopisto-opiskelijoita vähän turhan suuria itsestään kuvittelevina tärkeiljöinä. Hän vaikeni kuitenkin muutamassa viikossa tästä aiheesta, ja vuotta myöhemmin hän oli sitten itsekin yliopistossa. Olen todella iloinen hänen puolestaan. Kuin myös omastani, tietysti. Sitä en tiedä mitä kuuluu sille tytölle, joka kyynelehti itsensä läpi pahimmasta matikan kurssista. Valmistunut on toki hänkin. "Korkeakoulusta". - Eri ja Sama
Sama tilanne ja näkemys! kirjoitti:
Itselläni on myös amk-tutkinto alla, ja yliopisto vielä kesken. Eroa edellisen vaiheisiin on se, että vähän iäkkäämpänä ja lisäksi alanvaihtajana en rohjennut edes hakea suoraan yliopistoon vaan lähdin ensin ujosti amk:uun. Ehkä odotukseni olivat liian korkeat, mutta ammattikorkeakoulun taso osoittautui pian paljon mainospuheita surkeammaksi, ja esitteissä maalaillut ruusunpunaiset visiot opetuksen tasosta (puhumattakaan sen mukamas antamista erinomaisista valmiuksista ja suurista ovista jotka amk-koulutus muka työmarkkinoilla avaa) paljastui pelkäksi fuulaksi, jolla vain kusetettiin opiskelijoita sisään jotta saataisiin veromarkkoja amk:lle - hassattavaksi uusien ja vielä komeampiaen kulissien pystyttämiseen. Kaiken kaikkiaan koko touhussa tuntui olevan tärkeintä rahastus: jo kouluun huijattujen ja tulevien opiskelijoiden kusettaminen hakemaan ja pysymään amk:ssa. Tähän pyrittiin esittämällä vimmaisesti korkeatasoista korkeakoulua, keinoina yliopisto-opetuksen ulkoisten muotojen sisällötön apinointi ja jumalaton hypetys. Asiaintilan havaittuani hain jo ensimmäisen vuoden jälkeen yliopistoon, mutta vasta seuraavana vuonna, toisella yrittämällä, pääsin. Moni muukin kurssiltani (25% koko vahvuudesta) karkasi kahden ensimmäisen vuoden aikana yliopistoon opiskelemaan eri aloja. Niille, jotka uskoivat amk:n mainoslehtisiä ja jäivät sinne leikkimään korkeakoulua, oli koulutusjohtaja vakuutellut, että "parhaat jäävät". Tämän minulle kertoi yksi näistä "parhaista" myöhemmin, pyöriessään amk:sta valmistuttuaan työttömyyskortistosta käsin avoimen yliopiston opiskelijana illansuin laitoksellamme. Oli vähän katkeruutta äänessään, juu. Ei ollut amk:ssa kerrottu, että alan amk-tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on korkeampi kuin väestöllä keskimäärin. Eikä ollut siitäkään mainittu halaistua sanaa, että OPM:n selvityksen mukaan käytännön harjoituksia kuuluu tällä alalla koulutukseen SEKÄ ammattikoulussa ETTÄ yliopistossa KAKSINkertainen määrä alan amk:uun - josta pitäisi tulla "ylivertaisia käytännön osaajia" - verrattuna. Ei ollut kerrottu, ei, eikä amk:ssa myöskään hirveästi rohkaistu itsenäiseen tiedonhankintaan - ei varsinkaan tätä aihetta koskevien tietojen.
Koska olin jo haaskannut kahden lukuvuoden edestä opintotukea amk:ussa, suoritin amk:n loppuun yliopiston sivussa. Ei ollut kauhean motivoivaa, mutta onpahan opintotuen riittävyys varmistettu ja ne mitääntekemättömät amk-paperit (yleisarvosanoin 5 - mikä ei siellä ollut temppu eikä mikään) plakkarisssa. Nyt teen gradua, ja hyvä näin.
Alla MINUN näkemyksiäni amk:n ja yliopiston eroista. Otos on suppea, ja vain yhdeltä alalta, mutta kuten edellisenkin, perustuvat minunkin näkemykseni kuitenkin omaan kokemukseeni eivätkä oletuksiin:
1. Yliopistossa alan seuraaminen on opettajile (proffille) elämäntapa, ja heidän tietonsa ovat laajat ja ajan tasalla. AMK:ssa surkeimmat opettajat eivät vaikuttaneet lukeneen edes ammattilehtiä - tiedejulkaisuista puhumattakaan - sen koommin kun olivat joskus opistoaikana toistakymmentä vuotta sitten opettajaksi päässeet.
2. Jos yliopistossa heittää tiukkoja kyssäreitä proffille, se vaikuttaa arvostelussa korkeintaan ylöspäin, jos nyt näkyy arvostelussa yleensä ollenkaan. Jos kysyt jotain, mihin proffa ei osaa vastata, hän ottaa selvää tai antaa asian selvittämisen tehtäväksi opiskelijoille. Amk:ssa olet häirikkö ja "viet muiden aikaa opetussuunnitelmaan kuulumattomilla asioilla" jos kysyt jotain mihin opettaja ei heti keksi uskottavaa selitystä. (Paino sanalla KEKSI.)
3. Yksi opintoviikko yliopistossa vastaa vaativuudeltaan ainakin kahta AMK:ssa. Opintopisteistä en tiedä mennä sanomaan.
4. Yliopistuksessa opetuksen progressiivisuus on jyrkempää, tietojen ja taitojen kumuloitumista painotetaan paljon enemmän ja kokonaisnäkemyksen karttuminen on huomattavasti paremmissa kantimissa. AMK:ssa tieto oli sirpaileisempaa, ja tenteissä riitti kun osasi ko. kurssin nippelit ulkoa - suuresta kuvasta ei tarvinnut välittää, tietoa ei tarvinnut osata (sanottavasti) soveltaa ja varsinkaan aiemmin opitun niveltämistä uuteen asiaan ei vaadittu. Käytännön harjoitustöissä (joita siis oli vain puolet sekä yliopisto- että ammattikoulutuksessa tehtävästä määrästä) taas mälvättiin amk:ssa samoja asioita kerta toisensa jälkeen vain hieman varioiden, vaikka yhtäältä juuri ne asiat kyllä jo varmasti osattiin ja toisaalta uuttakin ja tarpeellisempaa opittavaa olisi alalla riittänyt yllin kyllin. Yliopistossa progressiivisuus myös käytännön harjoituksissa on voimakkaampaa (kaksinkertaisesta tuntimäärästä huolimatta): aina opetellaan jotain kokonaan uutta, ja vaikka aiemmin opittua ei mälvätä, kaikki aiempi on kuitenkin hallittava ja sitä on osattava soveltaa itsenäisesti aina tarvittaessa - ja tarvetta tulee usein.
4. Yliopistossa ei pääse kurssista läpi tirauttamalla pari kyyneltä opettajan edessä, jos ei onnistu koskaan saamaan hyväksyttyä kurssin tentistä. Amk:ssa näin selvitti matematiikan eräs kurssikaverini, joka ei koskaan oppinut - tai viitsinyt opetella - integraalilaskuja. (Sanomattakin lienee selvää, että nekin laskut kumminkin kuuluivat siihen opetussuunnitelmaan, josta ei saanut poiketa "asiaankuulumattomilla" kysymyksillä"...). Yliopistossa ei myöskään tarvittaessa helpoteta 50% temtin arvosteluasteikkoa esim. 25%-asteikoksi, jotta tenttiä ei tarvitsisi uusia, vaikka kukaan tenttijä ei (opetusssuunnitelmassa) vaadittuja asioita osaisikaan.
5. Yliopistossa lähteiksi kelpaavat vain todelliset lähteet - tai ainakaan lähdevilpistä kiinnijääminen ei mene läpi "talon tapaan" tai "yleiseen käytäntöön ('niinhän kaikki tekevät')" vetoamalla. AMK:ssa merkittiin joissain kirjallisissa töissä lähteet, mutta kirjallisuutta seuraamattomilla opettajilla ei riittänyt ajantasaista asiantuntemusta huomata olivatko lähteet todellisia vai vain itse keksittyjä mutta vakuuttavan kuuloisia - puhumattkaan nyt siitä, että kellään olisi riittänyt aikaa ja viitseliäisyyttä lähteiden tarkistamiseen. Monille opiskelijoilla taisikin jäädä koko lähteiden merkitsemisen tarkoitus hämäräksi ja "itsenäinen tiedonhankinta", "tiedon luotettavuuden arviointi", "tiedon todellisen alkuperän tunnustaminen", "todennettavuus" ja sen semmoinsen "sanahelinä" vain jollakin perusopintojen kurssilla ohimennen mainituiksi fraaseiksi. AMK:ssa lähdeluettelo oli itsetarkoitus - lähdeluettelo tehtiin, koska opettaja oli niin käskenyt. Hällä väliä miksi hän niin käski. Kaikesta tästä tietysti seurasi, että lähdeluettelossa esiintyvillä teoksilla ja tekstissä esiintyvillä tiedoilla ei monen opiskelijan kirjallisissa hengentuotteissa ollut mitään tekemistä keskenään, ja että kaikkia heidän luetteloimiaan artikkeleita ei ollut koskaan kirjoitettukaan.
6. Yliopistossa itsenäinen tiedonhankinta on itsenäistä työskentelyä alusta loppuun, ja antaa valmiudet tehdä sitä omin päin jatkossakin niin työelämässä kuin muutenkin. Yliopiston kirjalliset tehtävät (yleensä) edellyttävät myös haettavien tieojen soveltamista ja ongelmanratkaisukykyä. AMK:n kirjallisten tehtävien tehtävänanto alkoi valitettavan usein vihatuilla sanoilla: "Kun tää nyt on korkeekoulu, meidän pitää teettää joka kurssilla tämmöinen itsenäisen tiedonhankinnan tehtävä..." ja jatkui sillä, että opettaja antoi SEKÄ tarkkaan rajatun kysymyksen (ei siis ongelmaa) ETTÄ kirjan ja sivunumerot ja/tai nettiosoitteen josta valmis vastaus löytyy. Tämän jälkeen kaikki kopioivat tekstin orjallisesti opettajan valmiiksi antamasta lähteestä sillä aikaa kun opettaja istui jossakin kokouksessa, ja palauttivat suoran sitaattinsa (plagiaattinsa) paperilla - eikä talon tavan mukaan tehtävästä sen koommin kuultu. Tietenkin tämä säästi kaikenmaailman kehityskeskustelujen ja -kokousten uuvuttamien opettajien aikaa ja vaivaa, kun vastaukset olivat opettajan ennalta tuntemasta lähteestä kopioituja eikä palautusten tarkastaminen siten edellyttänyt opettajalta sen kummemmin uusiin asioihin perehtymistä (uusien lähteiden lukemista), pohdintaa, arvostelua kuin palautteen antamistakaan - eikä ilmeisesti ihan aina edes palautettujen tehtävien lukemista.
7. Yliopistossa voi itse määrätä tahtinsa. Jos tuntuu, että opetusta tai itsenäistä työskentelyä on rahkeisiin ja motivaatioon nähden liian vähän, voi aina ottaa lisää kursseja. AMK:ssakin tällainen vapaus näennäisesti oli, mutta käytännössä kunkin periodin opetussuunnitelmassa tietylle vuosikurssille suunnattujen kurssien aikataulu = lukujärjestyksesi. Kontaktiopetustunteja vähennettiin koko ajan, kun opettajien edellytetttiin opetuksen sijasta osallistumaan koko ajan enenevässä määrin jos jonkinlaisiin "kehityskokouksiin" - joita pidettiin ilmeisen turhaan, koska mitään kehitystä ei tapahtunut, päinvastoin: opetuksen taso ei kokousten seurauksena parantunut, vaan laski koko ajan kontaktituntimäärien aina vain vähetessä. Ja näin siitä huolimatta, että jo aloittaessani vaikutti ilmeiseltä, että keinotekoinen venytys opistosta amk:sta oli mennyt pieleen eikä pidentyneen opiskeluajan täytteeksi ollut keksitty mitään järkevää tekemistä opiskelijoille.
Vaikka tyhjäkäyntiä oli jo lähdössä liikaa, opettajia vedettiin yhä enemmän pois opetustyöstä ja opetusta korvattiin aina vain enemmän opiskelijoiden "itsenäisellä työskentelyllä", jonka muotoja olen edellä kuvannut kohdissa 5 ja 6. Opetus korvattiin joko itsenäisellä "tiedonhankinnalla" eli kilpailulla siitä kuka keksii lennokkaimmat lähteet ja saa ne vielä menemään läpi (kohta 5) tai "itsenäisellä" tiedonhankinnalla eli opettajan antamien lähteiden mekaanisella kopioimisella (kohta 6). No, kuluihan se aika niinkin, mutta jos ajankäytöstään olisi saanut päättää itse, niin takuulla olisi tullut hyödyllisemmin käytettyä.
8. Yliopistot eivät pyri esiintymään minään muuna kuin korkeakouluina - ne siis eivät pyri esiintymään muuta kuin mitä ovat. Ainakaan minun laitoksellani ei myöskään hypetetä valmistuneiden suurella tulevaisuudella työmarkkinoilla. Ketään henkilökunnasta ei kiinnosta tähtäätkö valmistuttuasi Siwan kassalle, tutkijaksi, asiantuntijaksi, suunnittelijaksi, johtajaksi vaiko eduskuntaan tai suoraan sairaseläkkeelle. Niin urasuunnitelmasi kuin opintojesi kesken jättäminen tai jatkamnen sekä motivaation hankinta ja säilyttäminen ovat oma asiasi, eikä motivaatiotasi yritetä kasvattaa talon puolesta valheellisilla lupauksilla suuresta tulevaisuudesta. AMK puolestaan pyrki niin ikään esiintymään niin korkeakouluna, niin korkeakouluna - ja lopulta oikein Universitynä - vaikka koko touhu oli yhtä suurta kulissia. Itselläni on takimmaisessa taskussa ammoinen opintotutkintokin (tosin eri alalta) vanhoilta hyviltä ajoilta ennen amk:ua, enkä huomannut opiston ja amk:n välillä muuta eroa kuin että opistossa oli sekä opiskelijoiden taso että opetuksen laatu ja määrä korkeampi. Ja mitä valheellisiin väittämiin koulun mukamas antamista valmiuksista ja suurista uramahdollisuuksista tulee, niin niihin tunnuttiin oikein panostetun amk:ssa. Sikäli tuollaiseen mainospropagandaan panostaminen on tietysti ymmärrettävääkin, että amk:jen rahoitushan oli alkuun kokonaan ja vielä nykyäänkin puoliksi kiinni siitä paljonko sinisilmäisiä saadaan kusetettua amk:uun hakemaan ja siellä pysymään. Pitkän tähtäimen hyöty onkin sitten kokonaan toinen juttu - ei valhe iankaiken kanna - puhumattakaan vastuun tuntemisesta siitä miten amk:uun kusetetut opiskelijat tuhlaavat elämäänsä ja tukikuukausiaan.
***
Olen siis samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja siitä, että opistotaso olisi pitänyt säilyttää opistotasona - AINAKIN minun alallani - kun opistojen rahkeet eivät kerta kaikkiaan ole riittäneet aidoiksi korkeakouluiksi kehittymiseen, ja tavoitteiden ja todellisuuden välinen kuilu on sitten täytetty akateemisen koulutuksen ulkoisten muotojen apinoinnilla, suurilla puheilla, nimikikkailulla ja helvetinmoisellla silmänpalvonnalla.
On minulla amk:sta toki jotain hyvääkin sanottavaa: OHI ON! :)
Muitakin iloisia kuulumisia on. Se kurssikaveri, jonka näin työttömänä avoimen opiskelijana laitoksellani, sai töitä. Tosin vain ammattikoulutason tehtäviä, mutta alan töitä kumminkin. Hän ei tiennyt - tästäKIN vaiettiin amk:ssa visusti - että alan amk:n käyneiden sijoittumista oli sitäkin tutkittu, ja todettu yli 50%:n sijoittuneen ammattikoulun käyneiden kanssa samoihin tehtäviin ja samoille palkoille. Luulin, että kaverini ilahtuisi kun kerroin tutkimuksesta - hänenhän olisi pitänyt tuntea itsensä vähemmän luuseriksi kuullessaan, ettei ole menestynyt sen huonommin kuin muutkaan - mutta ei. Päinvastoin: hän tuntui suuttuvan - ei tosin minulle...
Ensimmäisinä työviikkoinaan hän myös valitteli, että hänestä tuntui kuin samassa paikassa harjoittelevat laitoksemme opiskelijat suhtautuisivat jotenkin väheksyvästi amk:sta valmistuneisiin - vaikka hänellä sentään "oli jo alempi korkeakoulututkinto alalta" (näin hän vielä silloin uskoi - tästäKIN amk:ssa varottiin visusti antamasta oikeaa tietoa). Hän tuntui ensimmäisinä viikkoina pitävän yliopisto-opiskelijoita vähän turhan suuria itsestään kuvittelevina tärkeiljöinä. Hän vaikeni kuitenkin muutamassa viikossa tästä aiheesta, ja vuotta myöhemmin hän oli sitten itsekin yliopistossa. Olen todella iloinen hänen puolestaan. Kuin myös omastani, tietysti. Sitä en tiedä mitä kuuluu sille tytölle, joka kyynelehti itsensä läpi pahimmasta matikan kurssista. Valmistunut on toki hänkin. "Korkeakoulusta".Pitää ihan kommentoida kun tuo pitkä teksti herätti ajatuksia. Ja harmi ettet kertonut että mitä alaa ja missä ammattikorkeassa oikein opiskelit. Mutta kirjoittelen vastaukseni omien kokemusteni pohjalta, kuten sinäkin kirjoittelit.
"1. Yliopistossa alan seuraaminen on opettajile (proffille) elämäntapa"
Kyllä on oikein päteviä ja alaansa seuraavia opettajia, mutta siinä olet kyllä oikeassa että muutama vanhempi opettaja löytyy jotka edelleen käyttävät jotain opistoaikaisia kalvoja ja opetussuunnitelmia. Onneksi jäävät pian eläkkeelle.
"2. Jos yliopistossa heittää tiukkoja kyssäreitä proffille..."
No eikö se, että hankkii tiedon esille itse, ole juuri sitä painostamista itsenäiseen tiedonhankintaan? En nyt itse ainakaan ole kokenut olevani häirikkö vaikka kyselenkin jotain, tai no joskus olen nähnyt että joku opettaja on vähän turhautunut kun joku kyselee samaa kysymystä jatkuvasti. Kaippa riippuu enemmän opettajasta, kuin siitä että tapahtuuko opetus yliopistossa vai ammattikorkeassa.
"3. Yksi opintoviikko yliopistossa vastaa vaativuudeltaan ainakin kahta AMK:ssa."
En ihan noin rankasti yleistäisi, mutta tottahan tuokin osaltaan on. Itse kävin lukiossa pitkän matikan ja useita kursseja fysiikkaa, eikä amk:n tekniikan alan matikan ja fysiikan kursseilla tullut hirveästi uutta asiaa. Sen ajan olisi kyllä voinut käyttää jotenkin muutenkin.
"AMK:ssa tieto oli sirpaileisempaa, ja tenteissä riitti kun osasi ko. kurssin nippelit ulkoa"
Kyllä meillä nyt vaaditaan joka projektilta enemmän, ja käydään kursseilla läpi asioita joiden perusteet pitäisi olla hallussa edelliseltä kurssilta, mutta ymmärrän kyllä mitä haet takaa. Monesti ne koekysymykset ovat aika suppeita.
"4. Yliopistossa ei pääse kurssista läpi tirauttamalla pari kyyneltä opettajan edessä,"
Tämä kurssien läpäisemisen helppous on minuakin ihmetyttänyt. Siis kun itse yritän opiskella kuitenkin aktiivisesti ja oikeasti oppiakkin täälä jotain, niin sitten opettajat kuitenkin (yleensä laiskuuttaan) päästävät ne kurssista läpi, jotka eivät asioita edes välttävästi osaa. Jotkut pääsevät kurssista läpi kun menevät tekemään ryhmätyön/projektin/labrat tms. sellaiseen ryhmään jossa on paljon ahkeria tyyppejä. Jotkut opettajat taas tekevät uusintakokeita lapsellisen helppoja. Joku tapaus oli sellainen, että vaikka matikan kurssista ei saanut tarpeeksi pisteitä, niin opettaja antoi vähän "kotitehtäviä", ja kun ne palautti oikein tehtynä niin sai kurssin läpi. Niinpä tämä tyttö sitten kyseli apua (eli käytännössä yritti saada jonkun tekemään ne puolestaan) meiltä jotka olimme saaneet kurssista vähän paremmat numerot... todellakin, aivan käsittämätöntä että tällaista tapahtuu. Eipä sitä oikein kukaan valvo, niin opettajat voivat vähän itse soveltaa kurssien sääntöjä. Tämäkin tietenkin on opettajakohtaista, mutta ihan selvä ongelma varmaankin jokaisessa ammattikorkeassa.
"5. Yliopistossa lähteiksi kelpaavat vain todelliset lähteet - tai ainakaan lähdevilpistä kiinnijääminen ei mene läpi "talon tapaan" tai "yleiseen käytäntöön ('niinhän kaikki tekevät')" vetoamalla."
Tästä olen tyystin eri mieltä, ja usea tyyppi on saanut palautetta mm. suoraan lähteestä kopioimisesta, joka on vaikuttanut suoraan arvosteluun. Ehkä aika paljon opettajakohtaista tämäkin.
"että opettaja antoi SEKÄ tarkkaan rajatun kysymyksen (ei siis ongelmaa) ETTÄ kirjan ja sivunumerot ja/tai nettiosoitteen josta valmis vastaus löytyy."
No ihan näin räikeitä tapauksia en ole nähnyt, mutta siis jokatapauksessa kyllä itsekkin toivoisin enemmän juuri sellaista ongelmanratkaisua.
"Vaikka tyhjäkäyntiä oli jo lähdössä liikaa, opettajia vedettiin yhä enemmän pois opetustyöstä ja opetusta korvattiin aina vain enemmän opiskelijoiden "itsenäisellä työskentelyllä""
Tämä on tosiaankin harmillista ja varmasti ongelma useassakin ammattikorkeassa. Amk:n vahvuus pitäisi juuri olla se, että sitä kontaktiopetusta nimenomaan on, ja siellä pystytään käymään läpi paljon asioita joita ei voi yksinkertaisesti kirjoja lukemalla oppia.
"8. Yliopistot eivät pyri esiintymään minään muuna kuin korkeakouluina"
Toivottavasti et alunperin valinnut kouluasi mainoksien perusteella? Saa minun puolestaa mainostaa vaikka mitä, kunhan ei täysiä valheita, mutta onhan se joku järki itselläkin säilytettävä päässä. Olen minä niitä yliopistojenkin kyseenalaisia mainoksia usein nähnyt, kuten esim. eräs kuuluisa "olen matti 27v ja olen maisteri ja nyt suuren yrityksen johdossa" ja vieressä kuva sellaisesta sliipatusta kokoomuksen ministerin näköisestä äijästä. Vaikka siis todellisuudessa se kuvan ukko ei ollut matti vaan joku random malli, eikä itseasiassa koko mattia ollut olemassakaan.
Sitä, miksi ammattikorkeissa on näitä mainitsemiasi ongelmia, löytyy varmaan useitakin syitä. Itseäni taas kaikista eniten ihmetyttää, että miksi ei kaikkien laadunvalvontajärjestelmistä ja kehityskeskusteluista huolimatta opetus ole niin laadukasta ja kahityksellistä kuin sen pitäisi olla. Tuntuu että ammattikorkean kehitys menee eteenpäin käsijarru päällä, ja jotain pitäisi tehdä että opiskelijatkin arvostaisivat koulua enemmän.
Vaikka valittamistakin löytyy, niin kyllä itse olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen minkälaista koulutus on, ja mihin sillä on mahdollisuus päästä. Uskon ainakin että pääsen ihan sellaisiin hommiin kuin haluankin, eikä tämä nyt perustu mainospuheisiin vaan ihan omiin kokemuksiin, tilastoihin ja alan työllisyysnäkymiin.
- yhä gradua vaille...
Kirjoitampa nyt oman näkemykseni asiasta, kun itsekkin joitain havaintoja asiasta olen tehnyt. Omat havaintoni rajoittuvat luonnontieteiden alalle. En usko, että havaintoni vastaavat sitä todellisuutta, mikä on esim. kaupallisella- tai informaatiotekniikan alalla, joissa luulen rajan yo/amk välillä olevan vähemmän selkeä.
Olin töissä muutaman vuoden yliopistolla yksikössä, jossa tehtiin biolääketieteellistä tutkimustyötä. Yksikössä oli välillä myös amk-opiskelijoita harjoittelupaikoilla tai kesätöissä. Käytännön osaamista heiltä löytyi, mutta teoriaosaaminen oli usein varsin heikkoa, tosin opiskelujen ollessa vielä kesken ei täydellistä osaamista voidakkaan vaatia.
Teoriaosaamisen puute kuitenkin johti usein siihen, että yliopistolla opiskelleet joutuivat/pääsivät ohjaamaan amk-opiskelijoita, joiden tehtäväksi jäi työtehtävien suorittaminen. Vain "pätevimmät ja lahjakkaimmat" amk-opiskelijat otettiin mukaan projektien suunnittelukokouksiin.
Valmistuneiden työntekijöiden kohdalla jako oli varsin samankaltainen: yliopistosta valmistuneet, jatko-opiskelijat ja tohtorit, muodostivat tutkimuksen selkärangan ja heidän vastuulla oli projektien suunnittelu sekä työtehtävien suorittajien ohjaaminen. Vain joskus harvoin heillä itsellä oli aikaa "omakätiseen" tutkimuksen suorittamiseen.
Amk:sta valmistuneet toimivat lähinnä laborantteina, laitehuollossa ja muissa vastaavissa tehtävissä. Heidän vastuulla ei useinkaan ollut työtehtävien strateginen suunnittelu, mutta käytännön asioissa heillä saattoi olla huomattavan suuria vastuualueita.
Mitä tällä yritän sanoa: Jos haluat tehdä biolääketieteellistä tutkimusta, valintasi on ehdottomasti yliopisto. Jos pitkät työpäivät, pieni palkka, määräaikaiset työsuhteet, yms. "etuisuudet" ei kiinnosta, valitse joku muu vaihtoehto.- ....
Mua vaan huvittaa tän tyyppiset keskustelut ku kukaan ei voi väittää etteikö amk:issa ja yliopistojen eri tiedekunnissa ja aineissa ois suurestikin eroa. Ensinnäkin ammattikorkeakoulut voi olla niin eri tasosia ettei välttämättä kahta amkia pysty keskenään vertaamaan. Sit toisekseen on yliopistoissakin opetuksessa jonku verran eroo ja sielläki on aineita niin paljo että se on vaan ihmisestä kiinni mikä kelleki on helppoa tai vaikeeta. Ite oon käyny ammattikorkeakoulua mutta siirryin yliopistoon.. en opetuksen tason takia vaan juuri työmahdollisuuksien. Koin itse asiassa että opetuksen vaativuuteen ja teorian määrään nähden en saisi sopivaa työpaikkaa. Meillä ainakin amk opinnot olivat vaativia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2624320Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653524Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1571841Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251726Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991452Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133974Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18879Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235866en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115858