nousee päivä..

Eilen illalla katseltiin ja ihmeteltiin kun pääskysiä oli paljon. Ilmeisesti kerääntyivät muuttoa varten. Tänään on 25 astetta vielä, mutta taitaa hellelukemat vedellä viimeisiä.
No, tervetuloa puolukat, pihlajanmarjat, omenat ja toivottavasti pirteät syyspäivät :)

istui haarapääskyjä pikässä rivissä puhelinlangalla, suunnittelivat siinä muuttoa.

Pian saa peittää itsensä vaatteilla. Sitä minä kaipaan: struktuuria elämään, spandexia reisien ja takapuolen kurissa pitoon. :)

hirmuinen, ehkä tuhannen kottaraisen parvi lentelemässä ja kenties etsimässä tankkausta muuttoa varten. Syksyä se siis taitaa pukata. Täytyy kait etsiskellä, missä ne toppapuserot. Onko pesun tarpeessa vai voisiko heittää heti niskaan.

Kumma, että täälläpäin pääskysiä ei enää ole vuosiin näkynyt. Paitsi ne muutama "haarapääsky", jotka tännekin ovat itärajan takaa vielä lähteneet.

slaavilaista alakuloa kaikki...

Ei jaksa lintukaan, yksin vaeltaa,
se liitää parvessaan. Aidon ystävyyden
silta kaarineen, päivän valon lailla
kantaa sydämeen."

heräsin aamuvarhaisella. Lähdin aamu uinnlle.
Kaikkialla syvä hiljaisuus ja rauhallisuus.
En halunnut rikkoa luonnon rauhaa, vaan
paljain varpain verkalleen astelin rantaa päin.
Linnut, jotka jokunen viikko sitten olivat herätelleet minut,
olivat pois.
En halunnut rikkoa vieläkään luonnon rauhaa,
vaan hetkeksi istahdin laiturille, järvi oli
aivan tyyni. Mietiskelin mennyttä kevättä ja kesää.
Uppouduin unelmiini, oliko kaikki mennyt ollutkin
unta ja edelliset kesätkin satua. Jatkoin vielä
hetkisen. Yks kaks risahdus, toinen silmäpari
tuijotti minua pienen matkan päässä.
Käänsin pääni pois ja annoin hänen jatkaa aikomaansa.
Metsäkauris oli päättänyt tulla
rantaamme juomaan. Huomattuaan ettei minusta
ollut häiriötä, hän joi ja jatkoi matkaansa.
Vähin äänin uin pienen matkan ja palailin
mökkiin. Nurmikolla kasteessa näkyi jalanjälkeni.

Oli valkenemassa sunnuntaiaamu ja jossakin
pienen matkan päässä haukkui koira, kauris oli
hänet ehkä herättänyt.