Oletteko koskaan kun kuljette ulkona asioilla niin aivan tietoisesti tarkastellut ihmisiä ja koittanut löytää potentiaalisen yksinäisen ihmisen? Itse tässä pari viikkoa sitten tuli mieleen tällainen ja olen ulkona käydessä aina vilkuillut ihmisiä ja koittanut "arvailla" ja muuten vain päätellä ihmisistä kuka olisi mahdollinen yksinäisyydestä kärsivä.
Tähän asti vain yhden mahdollisesti yksinäisen ihmisen olen nähnyt, erään tytön. Hänellä oli koko mustat vaatteet, musta olkalaukku ja huppari (huppu päässä) ja hän istui aika kumarassa katse maassa toriaukion syrjässä. Jotenkin hänen olemuksensakin viestitti että hän oli mahdollisesti masentunut ja/tai yksinäinen. Tai sitten ei ollut....
Itse uskoisin että minusta näkee että olen ainakin jotenkin outo ja aina ajattelen että ihmiset kyllä sen huomaavat kun minut ulkona näkevät. Käytän mm. takkia vaikka nyt on ollut todella kovat helteet! Halu "piilottaa" itseni takilla on niin suuri että kuljeskelen takki päällä ulkona vaikka onkin näin kuumat ilmat. Ja käytän myös mustaa lippistä jolla blokkaan ihmisten kasvot näkyvistä. Katse aina kävellessä kohti maata ja kädet takin taskuissa. Mut kuitenkin...
Katseletteko te koskaan ihmisiä ja arvelette jos joku olisi mahdollisesti masentunut tai yksinäinen? Itse otin tämän ihan tavaksi.
Kokeilkaa tekin.
Tähän asti vain yhden mahdollisesti yksinäisen ihmisen olen nähnyt, erään tytön. Hänellä oli koko mustat vaatteet, musta olkalaukku ja huppari (huppu päässä) ja hän istui aika kumarassa katse maassa toriaukion syrjässä. Jotenkin hänen olemuksensakin viestitti että hän oli mahdollisesti masentunut ja/tai yksinäinen. Tai sitten ei ollut....
Itse uskoisin että minusta näkee että olen ainakin jotenkin outo ja aina ajattelen että ihmiset kyllä sen huomaavat kun minut ulkona näkevät. Käytän mm. takkia vaikka nyt on ollut todella kovat helteet! Halu "piilottaa" itseni takilla on niin suuri että kuljeskelen takki päällä ulkona vaikka onkin näin kuumat ilmat. Ja käytän myös mustaa lippistä jolla blokkaan ihmisten kasvot näkyvistä. Katse aina kävellessä kohti maata ja kädet takin taskuissa. Mut kuitenkin...
Katseletteko te koskaan ihmisiä ja arvelette jos joku olisi mahdollisesti masentunut tai yksinäinen? Itse otin tämän ihan tavaksi.
Kokeilkaa tekin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen todella yksinäinen. En jaksa selittää miksi.
Ulospäin, kaupassa, ja töissä käydessäni, olen avoin ja en yritä piilotella itseäni. Enemmänkin voisin sanoa, että haluan tulla huomatuksi.
Ravintoloissa ja vastaavissa en käy, en yksinkertaisesti viitsi, ja mitä mä siellä tekisin, yksikseni?
Empä osaa mitään rakentava sanoa. Katselen kyllä kuitenkin sillä hetkellä yksin olevia ihmisiä enemmän mielenkiinnolla.
tilanne on vakavan laatuinen ja tarvitset voimia ja tukea.minä taas tarvitsen ystäviä..olen tampereelta.jos siis haluat/tarvitset kuuntelijaa ja tukijaa laitaa mailia ak84 et luukku piste com ja muille yksinäisille
heidän olemuksestaan.
Joistakin puolitutuista näkee - tulevat kadulla tavatessa höpöttämään eikä heiltä pääse pakoon kuin valheen turvin. Tuntuvat olevan jotenkin huomionhakuisempia kuin ne muut. Onhan ihminen perustarpeiltaan sosiaalinen olento..
Onko yksinäinen sitten sinun mielestäsi kyyryssä kävelevä? Miksi olet kiinnostunut yksinäisten tunnistamisesta?
kukaan ei ikinä koskaan kuuna kullan valkeana töissä, baarissa, kaupassa, kadulla tajuaisi, että minä olen yksinäinen ja masentunut. eih todellakaan, ei, koska eihän kauniit ihmiset voi olla yksinäisiä, luullaan et jos on hyvä ulkonäkö elämä on ihanaa ja täydellistä. no ei se ole sen parempaa kuin muillakaan. itseasiassa olen vakaasti sitä mieltä, että se on onnettomampaa ja yksinäisempää kuin esim. keskiverto ulkonäön omaavilla.
Ainakin jos olisin sellainen kaikkien mielestä kaunis, en häpeäisi olla yksin.
yksinäisyyden tunteella ole mitään tekemistä häpeän kanssa, meni ihan ohi. teen vaikka mitä yksin kun ei kamalasti ole kavereita se onnistuu koska olen sellainen luonne, mutta silti tunnen olevani äärettömän yksinäinen.