Huh, miten noin alas ehti,
äkkiä pitää kääntää lehti.
Runoja,runoja lisää
pian nurkkaan sisään.
Kuluu lukiessa aika silloin
mukavasti päivin illoin.
Tuumatessa juonta suoltaa
runonpaikkaa puoltaa.
Kootaan taas runorinki
tehdään yhdes hyvä tinki.
äkkiä pitää kääntää lehti.
Runoja,runoja lisää
pian nurkkaan sisään.
Kuluu lukiessa aika silloin
mukavasti päivin illoin.
Tuumatessa juonta suoltaa
runonpaikkaa puoltaa.
Kootaan taas runorinki
tehdään yhdes hyvä tinki.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Helle toisen virkistää,
toisen uuvuttaa.
Sade jotkut masentaa,
minut piristää.
Aurinkoa palvotaan,
ilon elon siitä saa.
Kuuta minä rakastan,
lapsi elokuunhan olen ain.
Mummi katsoo lapsenlastaan,
lapsen silmät hymyy vastaan,
katse täynnä luottamusta
mummille tuo varmistusta,
että häntä tarvitaan
rakkautta antamaan.
Rakkaus on antaumusta,
varjelua, lohdutusta,
nöyräksikin uskallusta.
Runotkin aivojumppaa, eikö totta
ja kirjoittaminen muutenkin
siksipä sanoja riviin laitan
vaikken loppusointuja taida
joskus niitäkin lipsahtaa
joskus näin proosaa vaan.
Runonurkkako hajonnut?
Kaikki ei tahdokkaan 'nurkassa' olla
haluavat muualla runoilla.
Pääasia että on hauska olla
joko nurkassa tai nurmikolla
kunhan säteilee 'polla'
niin käy varmaan
hyvä aloitus johtaa harhaan
tai onko sekään väärää
jos muuallakin häärää
Aina voi mennä mukkaa
runoa kun pukkaa.
Runo siellä täällä
vaikka nurkan päällä.
Mukava on lukea
mielen sanoiksi pukea.
Kirveli oikeassa on
yksipaikka mahdoton.
Runot itsensä lykkää
ihan mihin tykkää.
olkoon missä vaan
yhdessä niistä iloitaan
Niinhän tässä iloitaan,
kesä on mennyt menojaan.
Ulkona on niin pimeää,
että ihan hirvittää.
Valo loistaa naapurista,
saapuneet on mökkimaisemista.
Siispä syksyltä jo tuntuu,
kun naapuritkin kotiutuu.
Koulutkin jo alkaneet,
lapset opin alkuun päässeet.
Hieman haikeana tässä,
kirjoittelen syksyn hämärässä.
terv. Atolfia
Tämäpä mummeli Lintsillä käväisi
vuosia monta edellisestä käväisystä
ihan vain ukon kanssa pyörähdettiin
kun päivä oli kaunis
olihan tullut lisää härveliä monenlaista
monenlaista katselemista
eihän sitä laitteisiin enää
johonkin näköala -hissiin
juuri ja juuri saattoi mennä
huimasi sittenkin
hauskaa kuitenkin välillä käydä
näkee kehitystä
näkee ihmisiä
ja heitä on paljon.
Kirveli heräsi
'luukkuunsa' kurkisti
Kirveli häpesi
kuinka noin unohti
aiemmin luukkuunsa kurkistaa
nyt näntä kovin nolottaa.
Ystävä oli luukussa käynytkin
jätti hän sinne viestinkin.
Kirveli on nyt iloinen
ja muistaa olla huolellinen.
Ihankos minä yksinään
alankin runoja kyhäämään
minne on ystävät kaikonneet
marjametsiinkö eksyneet
vaan iltapa kohta koittaa
kyllä ne kohta kirjoittaa.
Olipas vauhdikasta
meno tämänpäiväinen.
Kuitenkin riemukasta
vierelläni neitonen.
Lapsenlapseni hän on
aivan verraton.
Kahvilla ja teellä
kierroksemme alkoi.
Hän meni eellä,
tietä mulle halkoi.
Pyörät siinä vingahteli
kivet alla singahteli.
Kauppoihin kierros kaksi
hyllyjä tutkittiin.
Vaan neito laittoi paremmaksi
kirpparilla hutkittiin.
Löytyi paita, vyö,
mulla löytämisen työ.
Tytöllä vauhdin hurmaa
polkimissa piisaa.
Mummin kohta surmaa
jalat seipääks hiisaa.
Eipäs surra suotta
on aika lyhyt tää.
Montaa ei mene vuotta
pian lapsuus taakse jää.
Irroita köydet
murra kahleet
hylkää turvasatama
maailma vielä odottaa
maailma on kaikkien
vähemmänkin rohkeiden.
Minäkin vähemmän rohkea
yritän katkoa kahleita
liian tiukalle sitoneet
ajatuksetkin kahlinneet
yhden jo siteen auki saan
seuraavaa pian jo leikataan
Jospa joskus minäkin
värssyn, pari pukkaisin
vaikka pääni sekaisin
kurkkukipu sekoitti
ukkonenkin jyrähteli
salamoita välähteli
koneen suljin kiireesti
ukonilmaa kunnioitin
uskalla en kirjoittaa
salamat kun vilahtaa.
Luoja "maanmatosille" suuttui,
kaunis sää kauheaksi muuttui.
Taivas tulta rytinällä syöksi,
kaikki kauhuissansa suojaan juoksi.
Onneks`tuota kesti hetken vaan,
näin jo kohta pilkistävän taivaan.
Pikku hiljaa sade taukosi,
aurinkokin pilven raosta kurkisti.
Huomenissa päivä paistaa,
niin Pekka Pouta ennustaa.
Kesää on siis vielä jäljellä,
ollaan vaan iloisella mielellä.
terv. Atolfia
P.S. Mukava, kun Opritarkin värssyn pukkasi,
onnistuneesti hän sen sitten rukkasi.
Aamun toive tää
aurinko iloa soisi.
Pois sade jää
ei enää salamoisi.
Syksy ovea kolkuttaa
yöllä kylmää henkii.
Aamulla pois jolkuttaa
viel ei saanut renkii.
Illat jo hämärtyy
luo kynttilä valoa.
miettimään ryhtyy
huikeaa elämän paloa.
Nurkassa hyvä tiimi,
kertovat elämästä.
On suoraa tai riimi
kyllä tykkään tästä.
Aamujen aamua loistavaa
ja päivää iloista.
Tuulta pilvien poistavaa
kulkua polulla siloista.
On se tuo aurinko ihmeellinen,
ikävä sitä on ainainen.
Kun se pilven taa puikahtaa,
jo taivasta tähyten tuijottaa.
Niin minäkin olen odottanut,
pyykkiä kuivaan ripustanut.
Taivas vain harmaana jököttää,
hei, nyt just taitaa yllättää.
Totta se on, taivas repeää,
aurinko jo kirkkaasti killistää.
Kohta pyykkini varmaan kuivaa on,
enpäs olekaan enää onneton.
P.S. Tulenlieska, toiveesi taisi täyttyä,
Hetken taas aurinko lämmittää.
Mukavaa iltapäivää toivottelen,
tänään tuskin tänne kirjoittelen.
Jouanpa joutilas
päivälläi kirjoittelemaan
vaikken oo mikään potilas
jouanpa loruilemaan
otan vaan vähän rauhallisemmin
jaksanpa kohta taas paremmin
on mukava viettää siestaa
ja odottaa pitkää iltaa.
pitää sallia myös lapsenlapsille
sanoo viisas tohtori Mirjam Kalland
hiljaisuus ja joutavuus välillä
tekee hyvää itsekelle
liikaa kilpailua ja suoritusta
pahimmillaan ilotonta puurtamista.
Oikeus olla pieni, tulla kysymään, mennä oloihinsa, turvallisesti.
piti kirjoittaa 'joutilaisuutta' joutavat on ihan eri joutavia.
Ennen aamukahvia silmin puoliumpinaisin skrivaeltu.
Ystävä on hyvä mulla
lihava kuin kahvipulla,
sanoi ”eikö ikinä
tää paisuminen hellitä?”
Sanoin, lähde lenkille
tuonne kuntopolulle.
Laita jalka toisen eteen
sekä ota sauvat käteen.
Alkuun ihan hengästyy
sekä paikat kipeytyy,
mutta tulee hyvä mieli
sen jo kohta kertoo kieli.
Kohta alkaa kutistus
tehoo kova rutistus.
Mittanauha sulle kertoo,
vyötäröltä sentit katoo.
Minutkin jo mukaan pyysi
sanoi ”sunkin oma syysi
jos koneen eteen jämähdät
ja kuntosi noin kadotat."
kiireesti kassiinsa keräsi
tavaraa jos jonniinlaista
kumma jos ei ruoka maista
näistä kun hän valmistaa
kotiruokaa maittavaa
eräällekin ukkelille
toisellekin mummelille
Kirveliä naurattaa
taas hän mennä touhottaa.
Elämä on mukavaa!
On pakannut reppunsa vieras mies
'Mihin mahtaakaan kulkea ties?'
kysyvät multa
voi ystävä kulta
tiedä en aina itsekään
missä seuraavan löydän määränpään
olen vapaa kulkija luonnoltain
vaan aina mä yösijan sain.
Siis matkaan taas vain.
Tämä on niin tuttu nurkka
siksi taasen tänne kurkkaan
onko kukaan pistäytynyt
viestejänsä lähetellyt
tänään ei oo käynyt kukaan
niinpä lähden muiden mukaan
ulos vähän lenkeilemään
mieltäni niin virkistämään
aurinkokin paistelee
viel ei kylmyys haittaa tee
tulee vielä syksyn myrskyt
vielä soitaa rannan tyrskyt
sitten sisällä istuskellaan
pitkiä runoja kirjoitellaan
tällä kertaa lopettelen
iltapuolla kurkistelen
tänne vielä uudestaan
täällä taasen tavataan.
Ruusun taitoin
omin luvin omin voimin
tällätavoin nyt mä toimin
sitä hiukan taioin
jotta Naiselle jokaiselle se riittäis.
ja toiveena liittää
viestinsä tähän
kun lämpöä vähän
suhteista puuttuu
jos toinen niin helposti suuttuu
usein kukkanen pienikin iloa soisi
se lämpöä elämään harmaaseen toisi
sanan kauniinkin kirvoittaa voisi.
Ruusun tarjoo jjoutava,
mies vai nainen kysyn ma?
Profiilistaan kurkkasin
ja ilokseni totesin:
mies.
Kiitos kaksilahkeinen
salaisuuden kerron sen,
jos ruusun mielin itsellein
meen kukkakauppaan yksin tein.
Sieltä ruusun valitsen
ja maljakkooni laitan sen.
Sitä sitten ihailen
ja kahvia taas hörppäilen.
Mut sinä mursit tradiition
nyt kiitollinen Kati on.
Tack så mycket
Gracias
Thank You verry much
Danke schön
Tänu
Ei ole 'jjoutava5' ollenkaan joutava
kun runoja hän kirjoittaa
meitä niillä ilahduttaa
mukava myös 'vieras mies'
milloin johtaa tänne tiens
kiva on nääs huomata
että miehet uskaltaa
myöskin tänne kirjoittaa
ketäs muita olikaan
nyt en satu muistamaan.
Onhan vielä Mattikin(P)
hänet melkein unohdin
onhan vielä muitakin
tietenkin
kunhan tässä höperrin
outo sana mullekin
ehkä itse keksinkin
kielen kanssa leikinkin
huvittunut itsekin
hauskaa pitää keksiä
vaikka ihan itsestä
voisin vaikka lopettaa
jotta muutkin tilaa saa
hah hah hah hah haa
Sualasta jo naurattaa,
kun runon valmiiksi hän saa.
Juttu onkin iloisa,
hyvin ,hyvin valoisa.
Huumori on elämässä
meidän tietä keventämässä.
Sitä viljellä pitäisi,
kunhan vain oikein osaisi.
Eipä valitella sateesta,
eikä myrskytuulista.
Ahkerasti kirjoitellaan,
runoista nyt nautiskellaan.
akkunansa aukaisee
aviisinsa avaa
aromeja aavistelee
alkaa aherruksensa ajoissa
ankarasti ajatellen
aakkosia arvaellen
Kissa nimeltänsä Urkki
oven raosta kurkki.
Niskaan sadepisaroita
vihaa vallan noita.
Tassullaan maata koittaa
sateenpelon voittaa.
Aurinko taivahalla hymyää,
kissa tuoliin lymyää.
Mukava on kissan olla
syksyisellä kartanolla.
Kaarelle selän laittaa
haukotuskin maittaa.
Keräksi nyt muotoutuu
aamu-uneen uppoutuu.
Harakka rääkäisee kovin.
Urkki silmäilee tovin,
meetkös muualle siitä,
tuolistani ei sulle riitä.
Kissa näin sihahtaa
muualle lintu livahtaa.
Taidan mennä aamutuimaan
minäkin tässä uimaan
altaassa vain polskuttelen
kuntoani nostattelen
vaikkei kovin nousiskaan
ettei pääsis laskemaan
sauvakävelen mä sinne
siell on aikamoinen rinne
sinne vielä kiipellen
luontokin ihailen
saadaan päivä alkamaan
vaikkei päivä paistakaan.
Loruni taas lopetan
kuntoiluni aloitan.
Reippautta toivottelen! Kirveli
Syksyn harmaa aamu
kolealta tuntuu.
Ukkosta povailee
vaan ei saavukkaan.
Viipyy väriloisto,
se aurinkoa lois
ja valon tähän tois.
Pimeä on syksyn aamu,
aurinko kadonnut maailmalle.
Kevättä uutta oottaa maa
nyt vaan nukuttaa.
maalariksi,
maalaan tauluun hiekkarannan,
ja päälle sannan
Suuren auringon,
maalaan taulun talvikäyttöön,
kesällä ettei aurinko tulis liikaa näyttöön.
Vieraana luoksenne kuljin
kaikki laajaan syliini suljin
taas olen kauas lähtenyt
askelteni jäljet vain taakseni hiekkaan jättänyt.
ja matka vain jatkuu..................
Seinällekö maalauksen teet,
kesän näät vaik mihin meet.
Upea on seinälläsi taulu,
kasetilla soi linnunlaulu.
Talvea, sateita ei laisinkaan.
Kesästä siis nauttimaan.
Etelään ei tarvi mennä
turhaan et sinne lennä.
Kotona kun kaiken saa,
voisko olla parempaa.
Etelän sävelet soimaan
joutavasti hyvin voimaan.
Ihana oli ajatus
tuo kesän maalaus.
Taivaanrannan maalari
minäkin
oman taivaanrantani
tänään maalaan
tuon harmaan näkymän tilalle
vaikka siniharmaan
järvenrannan
taivaan oranssinpunaisen
iltaruskonvärisen
moni on taivaanrantoja maalannut
tämä vain oma tauluni olisi.
Taas on mennyt päivä tää
kohta loppuu jutut nää.
Silmissä on unihiekkaa
eikä enää lanttu leikkaa.
Nukkumaan siis menen heti
valmiina jo onpi peti.
Aamulla taas tavataan
tullaan runoja rustaamaan.
ps.
mutta pian nurkan taakse
ketju joutuu ellei taasen
tulenlieska hissiin pistä
ylös nosta.
Hyvää huomenta toivotan,
onnea päivään tulevaan.
Koleaksi aamu muuttui
aurinko kun puuttui.
Meitä lämmittää ystävyys
sanojen kylläisyys.
Runotietä mukava kulkea
pois ei voi ketään sulkea.
Aurinkoni mun
on runosi sun.
Osata olla onnellinen on ongelmallista
tuli mieleeni tuollainen ajatus
kun oo-kirjainta kielelläni pyörittelin
taas kerran
minulla on tapana
kuten Aamuvirkullakin
leikitellä kirjaimilla
joskus pitkäänkin
kuten:
kun kuljen kaduilla kaupungin
kohtaan kulmilla kaverin,
kera kaverin kävelen Kaivariin
kun kumpikin kaipaa Kompassiin jne...
Taivas tummana,
vettä sataa,
alistumista, masentavaa.
Luonto samaan tahtiin huokaa,
miksi kaiken taas kuolla täytyy?
Linnut lämpimään jo lähti,
ikävöimään niitä jään.
Kukat taittaa päänsä hiljaa,
tyytyy luonnon mahtiin, voimaan.
Masennuksen tämän voitan,
tiedän,
kohta tähtitaivaan kirkkaan,
kuutamon ja lumen valkoisen mä kohtaan.
Siitä alkaa hyvä mieli tulla,
neljä ihanaa on vuoden aikaa mulla.
Ennen kuin mä huomaankaan,
pakkaseen ja revontuliin herään taas.
Näin se kiertää samaa rataa,
kevät,kesä,syksy,talvi,
Siihen tyytyminen ihmisillä,
jokaisella,toivon, hyvä mieli yllä.
Vielä kesällä kurkata ehdin
syksy saapuu keltaisin lehdin
pian pudottaa lehdet puiston
jättää jälkeensä kesästä muiston
paljon on kesä tuonut
paljon auringon paistetta suonut
kun vain terveinä saisimme jatkaa
ja iloiten syksyistä matkaa
silloin runomme edelleen raikaa
tuo eloomme sitä taikaa.
toivoopi Kirveli, joka tänäänkin heräsi
kauniimpi ilmestyi ovelle
murheita oli jäänyt povelle
kaikki minulle siinä suolti
kukapa minua puolti
hiljaa kuuntelin
en nauranut
ennen kuin kauniimpi lientyi
nauramaan itsekin keventyi.
Anivarhain aamusella
vie Neitoperhon tie
kukkaniittyyn tuoksuvaan
lemmikkinsä luo.
Hetkeks moniin lennähtää,
ei ykskään paitsi jää
huomiotta häneltä,
vaan jokaiselle istahtaa
" kielo virkahtaa".
Siivin kevein, värikkäin
jatkaa lentoaan.
Illan tullen liitelee
toisen perhon luo.
Vielä ehdin minäkin
runoon elokuun
vielä päivä pitkäkin
lauluun, haaveiluun.
Aurinko niin lämmittää
siitä nautitaan
lämpöä näin kerätään
talteen otetaan.