Olen neimisissa ja yhden 5v lapsen äiti.toista lasta en voi saada. Miehelläni on poika edellisestä suhteesta joka asuu puolet ajasta meillä.Minulla on 2 ammattia ja säännölliset tulot. Mieheni tällä hetkellä työttömänä mutta menossa työhön.Miehelläni noin 12v sitten vankilatuomio(omaisuusrikos ei väkivaltaa ym!)Huolehtivampaa isää ei lapsi voi saada!!.Sossun toteamus oli ettemme ikinä saa adoptiolasta.Onko jollakin toinen mielipide/kokemus.Kiitos paljon asiallisesta vastauksesta.
Miten etenen?
Sossun musertama..
242671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ainakaan kansainvälinen adoptio ei onnistu. Siitä ei taas ole tietoa kuinka kauvan kyseinen merkintä rekisterissä näkyy...
taposta saa tuomioksi noin 10-12 vuotta jonka istuttua olet tuomiosi sovittanut.Sossujen rekisteristä ei 12 vuotta sitten sovitettu omaisuusrikos poistu ikinä eikä ihmiselle anneta minkäänlaista mahdollisuutta uuteen elämään.niin surullista kuin se onkin!!!
taposta tuomitulle antaa adoptiolapsi?
Taposta tuomittu voi saada oman lapsen. Tappojakin on monenlaisia ja on tuomioitakin (tuomareita).
Kuinkas monta adoptiovanhempaa on tuomittu taposta / murhasta ajamalla oman alapsensa itsemurhaan??
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia miltä näyttää.
Kuinkas monta biovanhempaa on tuomittu murhasta, kun heidän biologinen lapsensa on tehnyt itsemurhan??? Haloo!!!
Älä kuitenkaan unohda, että adoptiolapsella on noin kaksinkertainen riski tehdä itse murha.
Eli kohentamisen varaa on.
Tämä vain tiedoksi, kun puhutaan, että pitäisikö taposta tuomitulle antaa adoptiolapsi.
Toisen lasta on tavattoman helppo kohdella oman mielensä mukaan. Adopiolapselle harvoin löytyy tukea mistään, kun häntä kohdellaan huonosti.
Syy ongelmiin vieritetään lähes poikkeuksetta lapsen niskoille, vanhemmat ovat "loistavia".
Biologiset vanhemmat sentään saavat rangaituksen, josta kärsivät lopun ikäänsä, oman lapsen menetys, mutta adoptiovanhemmat voivat ottaa uuden kiusattavan.
Uuden kiusattavan? Et taida nyt ihan olla ajan tasalla!!! Sitäpaitsi omia ovat kaikki lapset, ainakin meidän perheessä...
Mitenkä itsemurha liittyy aiheeseen?
adoptiolasta. On niin paljon hakijoita puhtain paperein!
Miksi täälläkin kääntyy keskustelu aina ja jos ei käännyt se käännetään.
Kysyjähän nimenomaisesti sanoi, jotta kyse on omaisuusrikoksesta.
Niitä omaisuusrikoksiahan tehdään eteenkin niin sanotuissa paremmissa perheissä.
Ja mitä se puhe on, jotta rikos pitäisi häipyä rekistereistä 10:ssä vuodessa, eihän ole ollut kysymys mistään murhasta.
Murhaa on pikemminkin se, että sossu tekee kaikkensa, jotta tehty huostassapito ei lopu, se on huostassapidon henkinen murha jos mikä.
Taidankin tässä sanoa, kun pitäisi mennä sossujen kanssa yhteiselle palaverille ensiviikolla, kun kysyvät kuitenkin tulenko samalla kyytillä, jotta RIKOLLISTEN kanssa en tule.
niin kyse ei todellakaan ole mistään pikkurikkeestä. Pikkurikkeestä saa sakkoja tai hieman suuremmasta ehdotonta vankeutta. Olkoonkin että kyseessä ei ollut henkirikos. Vankeustuomion aiheuttava omaisuusrikos on yleensä törkeä kavallus, törkeä veropetos, törkeä varkaus tms. enkä sanoisi että nämä liittyvät mitenkään parempien perheiden jälkeläisiin?! Ennemminkin epärehelliseen luonteenlaatuun. Eikä sillä ole mitään merkitystä onko rikoksen tekijä paremmasta perheestä tai ei, rikos on rikos ja kertoo aina ihmisestä jotakin. Perimmiltään kyse on siitä, että onko henkilö sellainen että täyttää adoptiovanhemmuuden kriteerit. Sossun mielestä ei ole ollut.
Sanoit, että tässä keskustelussa aina käännetään asiat. Miksi sitten itse sekoitit tekstiisi omat huostaanotetut lapsesi? Miten ne liittyvät adoptiokeskusteluun?
onko törkeä, vai ei , kun ajatellaan mitä oli ennen vanhaa ja tahtoopa tuo vieläkin niin olla, jotta nakkikioski varas saa kovemman tuomion, kun miljoonia oveluudella, ja kavaluudella monien konsernien peittelemänä kavalluksen tehneenä saa vain pään silityksen, joten mikä olet sanomaan, sen raskauttavuudesta?
Ken kiven heittää ensimmäisenä, oletko parempi ihminen sitten?
Ja siitä kun sanoit mitä se liittyy huostaanottoihin, sosiaalit ovat hiljaista poikaa ja tyttöjä, kun aletaan setviä heidän vallassaan käyttämiä selviä lainrikkomuksia, pitäisikö heidänkin saada päänsilityksiä, eikö vastuun kantaminen olisi parempi ratkaisu, mutta löytyykö sitä kantajaa, epäilen, oikeudenmukaisuudesta puhumattakaan.
Sinä ikään kuin vertaat adoptiota sijaisuuteen, adoptiolapsen haluaminenhan on selvästi eri asia, siinähän tämä haluaa samalla perillisen itselleen tämä hakija, kai tuo mies on jo kymmenettävuotta sitten asiansa sovittanut, mikä se epärehellinen mielestäsi on, onko joku syytön, ja se joka sanoo olevansa, se vasta epärehellinen onkin.
Vai pitää vielä kärsiä toistakymmentä vuotta sitten sattuneista asioista, kyllä suuri paska tuo sossu on.
että ainakaan kansainvälinen adoptio ei onnistu, jos tuo merkintä rikosrekisterissä viellä näkyy. Sellaista hakijaa eivät adoptio kontaktit hyväksy, eikä siihen ole sossuilla Suomesta valtaa! Eikä muuten ole rikosrekisteriinkään!
en tajunnut yhtään viestisi sisältöä. En löytänyt viestistäsi sitä punaista lankaa, vaan vain runsaasti peräkkäisiä sanoja täysin epäloogisessa järjestyksessä. Sen kuitenkin ymmärsin, että yrität ilmeisesti nyt kovasti sotkea huostaanottoa adoptiokeskusteluun. Ilmeisesti kuitenkin sinä olet tällä palstalla se, joka ei erota sijaishuoltoa adoptiosta...Näitä ns. perustteeomia huostaanottoja käsitellään tuolla biovanhemmat-palstalla. Pidetään se keskustelu siellä, jooko, kun se ei liity mitenkään adoptioon.
poistuu rikosrekisteriotteesta aikanaan, mutta sossun ja poliisin rekisterissä merkintä säilyy. Näin ollen se kyllä kirjataan kotiselvitykseen, ja vaikuttaa varmasti siihen katostaanko edes Suomen päässä (adoptiolautakunta) kelvolliseksi adoptiovanhemmuuteen.
Tuolle äidille, joka haluaisi adoptiolapsen pitäisi mitalli antaa. Rohkeudestakin, jo lähteä vaikeaa asiaa "puimaan". Vaikka on epävarma menneiden, vanhojen, ja jo sovitettujen asioiden takia.
Sossu ei vain halua tunnustaa, jotta tässäkin lähellä eräs sairaanhoitajan pojan himo puuhat liittyy näpistelyyn kaupassa. Ei sen isä tietääkseni ole mitään erikoista tehnyt, eikä vankilassa ollut.
Mikä se on soosu tuhoamaan tämän kysyjän perheen haaveen adoptoida lapsi?
On tasan fifty-fifty tuleeko kasvattamalla, ja jo kokemuksenkin äänellä viisastuneen adoptiolapsesta rehellinen vai ei. Sitä meinaan, nyt en puhu huostista.Vai onko siinä taas joku riistäjä sijari äänessä, kieltää tänne kantaa ottamasta. Kiintyy toisten lapsiin ja on rahanperään!
Huomasin että tälle palstalle kirjoittaa myös muitakin elämää nähneitä.Joskus on kovin vaikeaa ymmärtää ihmistä joka on erilainen, kovia kokenut ja itsensä lähes lapsesta asti itse elättänyt, vaikkakin omaisuusrikoksella, jos itse on saanut elää hyvässä perheessä.Itse olen ns hyvästä perheestä ja naimisissa ,niinkuin keskustelun alussa totesin,omaisuusrikoksen tehneen miehen kanssa.Itse, niinkuin kaikki ystävämme/työnantajani/mieheni entinen työnantaja ym näkevät mieheni eriomaisena isänä ja ennenkaikkea läsnäolevana, elämänkoulun käyneenä ihmisenä joka haluaa vain parasta lapselleen!! Tämä isä on varmasti läsnä ja lähellä lapsiaan paljon enemmän kuin monet ns hyvän perheen isit, jotka tekevät 12 tuntisia työpäiviä/työmatkoja tai eivät muuten vaan ole aidosti läsnä lastensa kanssa.Kiitos kommenteistanne!-Vielä olisi annettavaa ja rakkautta jollekkin joka sitä ei omilta vanhemmiltaan saa..
Toivottavasti saatte adoptio-lapsen.
sovitetut tuomiot pitäisi tietysti jättää menneisyyteen, ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus, mutta mietippä sitä että olisiko miehelläsi vankilatuomion takia mahdollisuus päästä töihin sellaisiin paikkoihin jossa vaaditaan virheetöntä/kunnollista taustaa?
oma näkemykseni luovuttajan näkökulmasta on se että jos minulta olisi kysytty luovutushetkellä että saako lapsen adoptioperheellä jommalla kummalla vanhemmalla olla vanha vankilatuomio, olisi vastaus ollut EI!
en suosittele adoptiolapsia perheeseen jossa ollaan aiemmin oltu tekemisissä poliisien kanssa.
Voisiko olla mahdollista, että luopuisitte lapsitoiveesta. Ajatelkaa vaikka niitä, jotka ovat yrittäneet 10 v lasta onnistumatta, ja sen jälkeen adoptiokin on iän takia evätty.
Monet eivät saa sitä yhtäkään. Ovat esim. sairaita, elimistö ei kestäisi raskautta, eikä sairauden takia adoptiotakaan anneta. Teillä on kuitenkin kaksi lasta. Olisiko mahdollista, että hankkisitte vaikka koiran tai osallistuisitte johonkin muuhun lapsiin liittyvään toimintaa kompensaationa? Esim. osallistuisitte vapaaehtoisiksi vammaisten lasten luistelukurssille, sijaisvanhempitoimintaan tai muuhun kerhotoimintaan. Antaisitte lastenhoitoapua.
Vaikka lapsen saannista luopuminen onkin itsessään kriisi suruprosessin kera, vuosien taisteleminen adoptiolapsesta on itsessään myös todella uuvuttavaa.
koko adoptiolta menee pohja pois tuossa sinun mielipiteessäsi!!! samanhan voisit viisauksissasi sanoa kaikille mailman ihmisille jotka haluavat adoptoida, mene esim. luistelukerhoon, voi hyvä jumala kuin lapsellista!!! Mistä tiedät mikä on sossun murtaman äidin syy miksei hän saa lapsia, se voi olla myös sairaus tai muu edellä mainitsemasi vaihtoehto!!!ajattattele ennenkuin aukaiset suusi jos sisältö on tuota luokkaa!!ja hanki koira, voi mailman parantajaa...
Tämä on aika moraalitonta, siis paatunut linnakundi voi kuitenkin tehdä lapsen biologisesti ja kukaan ei siihen puutu, mutta samalla mies joka on sovittanut tekonsa ja rikoksesta on kulunut aikaa, parantanut tapansa, ei voi adoptoida. Sairasta..
Vastaus on, kyllä. Koska kuka vaan voi tehdä rikoksen missä iässä ja vaiheessa tahansa, adoption jälkeenkin..
Voitko rehellisesti sanoa että entinen linnakundi houkuttaisi siinä tilanteessa, jos joutuisit rakkaanmastasi luopumaan, kun muitakin on tarjolla. Täytyy muistaa että adoptiolapset ovat myös jonkun lapsia! Lapsi ei itse voi vanhempiaan valita, ei biologisia, eikä adoptiovanhempia, jonkun on ajettava hänen etuaan adoptiossakin. Suomalaisia adoptiolapsia vapautuu vähän ja ottajia on paljon, siinä tosiasiat, jotka sossukin on ehkä tuonut kysyjälle esille. Kannattaako prosessiin lähteä, jos ei ole mahkuja lasta saada, raskasta se on. Mies on varmasti tuomionsa kärsinyt ja hyvä isä lapsilleen...
toivoo varmasti lapselleen parhaan mahdollisen kodin.
jos taustalla on linnatuomio niin sekin jo kertoo paljon ihmisestä.
Minä luovuttajana pohtisin mm.sitä millaisia ystäviä tällä ent."rikollisella" onkaan, linnassa kun tapaa varmaan paljon "mielenkiintoisia" ihmisiä, sitten se että entäs jos kynnys on mataloitunut tekemään jotain tyhmää myöhemminkin.
Ehdoton EI adoptioon!!
Miksi taas syyllinen on sossu?
Onko sossu laittanut miehesi tekemään epärehellisiä tekoja? Miksi lapsi pitäisi antaa doptoitavaksi perheeseen, jossa ei osata kantaa omien tekojensa seurauksia, vaan yritetään vierittää syy toisten niskoille?
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää?
Sitä paitsi, tutkimusten mukaan valtaosa, 85-90% suomen vankiloissa olevista vangeista kärsii mielenterveysongelmista, yleensä persoonallisuushäiriöistä. Sellainen mielen rakenne saa ihmisen rikollisiin tekoihin eikä tällainen persoonallisuus parane itsestään ilman pitkäkestoista terapiaa jos silloinkaan.
Mikä miehesi ajoi rikollisiin tekoihin?
Miten sossu voi mennä takuuseen miehesi persoonallisuudesta, sillä on aikamoinen tilastollinen riski, että hän ei sovellu lainkaan adoptiolapsen vanhemmaksi? Mistä sossu voi tietää, että hän kuuluu siihen 10%-15% vähemmistöön, jolla ei ole persoonallisuusvauriota?
Kuka sossu ottaa sellaisen riskin?