Minulle hyvä parisuhde merkitsee ystävyyttä, kaveruutta, kumppanuutta, jakamista, luottamusta, turvallisuutta, läheisyyttä, lämpöä, auttamista, kiintymystä,yhdessä samaan suuntaan katsomista, yhdessä tekemistä ja yhdessä viihtymistä, yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja elämänarvoja.
Yhdestä keskustelusta syntyi vaikutelma, että joku piti parisuhdetta tarpeettomana jos seksiä saa muutenkin. Ymmärsin, ettei niiden tarvitse sitoutua, joilla on tarjolla tilaisuuksia saada naista/miestä muutenkin. Oletko samaa mieltä?
Yhdestä keskustelusta syntyi vaikutelma, että joku piti parisuhdetta tarpeettomana jos seksiä saa muutenkin. Ymmärsin, ettei niiden tarvitse sitoutua, joilla on tarjolla tilaisuuksia saada naista/miestä muutenkin. Oletko samaa mieltä?
Vastaukset 39
Vanhimmat
...samaa mieltä, mutta kukin tyylillään. Hieman kyllä ihmettelen tuota seksin hallitsevuutta vielä tässä ikäluokassa. Luulisi, että se liekki olisi jo hieman hiipunut ja lämpö ja läheisyys olisi tärkeämpää kuin se coitus. Mutta onneksi minun ei tarvitse enää olla mukana nässä riennoissa. Kun intohimo päättyy niin viisaus alkaa:D
toimii niin, että se on ihan arkipäiväistä käytännön asioista huolehtimista. Sen katsomista, että kumppani voi hyvin.
Se on ystävyyttä, kaveruutta ja kumppanuutta. Ja kun yhdessä touhutaan, kyllä se luottamus, turvallisuus ja läheisyys siinä.
Varmasti löytyy myös läheisyys ja lämpö. Samat elämänarvot ovat tärkeitä ja yhteisistä harrastuksistakin on iloa.
Mutta ei sitä koko ajan tarvitse olla kuin "peppu ja paita". Ei samaa naamaa ihan koko ajan jaksa katsella. Parempi kun on myös niitä omia "tyttöjen juttuja" ja "poikien kaveriporukoita"
aina ja jatkuvasti joku tunkee näitä seksi ja suhdeongelmiansa? Niille on olemassa ihan oma palsta, mee sinne kysyyn.
Sen takia kun haluaa keskustella parisuhde/seksiasioista 50-60 vuotiaiden kanssa.
keskusteluanne niin puusta pidemmälle ei ole päästy näissä teidän ongelmissanne. Perheterapeutteja on olemassa ja niiltä saanee vastinetta rahoilleen. Suosittelen kääntymään ammattiauttajien puoleen.
Turhaa lässytystä, ei ihme että moni katoaa tältä palstalta.
...näin tarpeetonta lässytystä? Eipä kai näiden keskustelujen tarkoituskaan ole löytää lopullista totuutta. Kun ei sellaista edes ole olemassa. Väliaikainen totuus löytyy ihan oman aivotoiminnan tuloksena. Ja ihan ilmaiseksi.
Tämänikäisille ihmisille ei mikään elämässä pitäisi olla vierasta, mutta jos aihe on sinulle vastenmielinen, sen voit helposti jättää väliin juuri tuon kattavan otsikon perusteella.
Kaikenikäisille seksi- ja parisuhdeasiat ovat tärkeitä. Samanikäisten ongelmat ja ratkaisut ovat lähenpänä toisiaan kuin eri-ikäisillä, ja mistäpä voit tietää, kuinka moni on saanut täältä apua tai tukea parisuhdeongelmissaan?
Minäkin odotin, että ne hyvässä parisuhteessa elävät olisivat sanoneet jotain.
Oman aivotoiminnan seurauksenahan kaikki muutkin päätelmät kukin tekee omalta osaltaan.
Sitäpaitsi eilen kävin keskustelun omia aiheitani hallitsevan asiantuntijan kanssa ja mulle kyllä sanottiin, että päätelmäni ovat täysin oikeita ja lisäoppia tai neuvoja en enää tarvitse. Ja oman ukkoni olen saanut tekemään itse päätöksen lähteä keskustelemaan perheasiainneuvottelukeskukseen ensi viikolla. Eipä hirveesti ole tullut tukea tai apua ulkopuolisilta - muilta kuin niiltä ammattiauttajilta. Melko omillaan on saanut olla ja itse päätellä, mikä on hyvä ja mikä ei. Jopa suorastaan kokeilevaa toimintaa.
Jokainen valitsee elämässään itselleen sopivia ongelmia ratkaistavaksi????? En ymmärrä, miksei näistä voi puhua. Ei näitä tarvitse lukea. Mun nimimerkin voi sivuuttaakin halutessaan.
Hyvä parisuhde on kuin lämpimässä elokuun illassa laiturilla hellästi korvaan kuiskatut sanat:
Näin hyvä minulla ei ole ollut koskaan!Tuosta hellästä pikku virkeestä syntyy ihmisyyden juhla!
Mitäpä tuohon luetteloon olisi enää lisäämistä?
Sitävastoin jos tarvitsee vain seksiä, mutta ei parisuhdetta, ei ehkä tarvitse tai pidä sitoutua.
Parisuhteessahan sitä lajia pitäisi olla tarjolla yllin kyllin?
Ai niin: Miehillä oli niitä tarjokkaita aina jonoksi asti ilman parisuhdettakin. Naisille vastaavassa tilanteessa toisten miehiä.
Aina eivät vakituisessa parisuhteessakaan tarpeet kohtaa, vaan usein jompikumpi jää tyydyttämättä.
Naiset ovat ronkelelita ja usein kerääntyvät samojen auervaarojen ympärille. Kun supermiehiä riittää harvoille, monet elävät vapaaehtoisessa sinkkuudessa, ja tämä luonnollisesti vähentää tarjontaa myös miehillä.
JK. Jotenkin olen saanut sen kuvan - liekö sitten oikea? -, että tällä palstalla näitä vapaaehtoisessa selibaatissa eläviä on paljon.
Onkohan sillä vapaaehtoisuudella totuuden kanssa mitään tekemistä? Jotenkin epäilen, kun minusta ihmisten luulisi olevan inhimillisiä olentoja.
Muuten on täysin luonnollista, että uusiosinkkujen tilanne ei ole sama kuin nuorilla ihmisillä. Tarjonta on jotain aivan muuta kuin monet ehkä onnellisina "vapautuessaan" odottavat.
Jos elämän päämäärä on saada kuu taivaalta, niin on syytä varautua pettymyksiin. Vapaaehtoinen sinkkuus tarkoittaa ainakin minulla sitä: viisainta unohtaa koko juttu ja keskittyä muuhun elämiseen. Jos sitten se kuu ihan issekseen tipahtaa taivaalta niin pidetään uusi palaveri.
Pelkän oman inhimillisyyden tunnustamista. Jotenkin se toimii sitä kautta, että kun tietää omat heikkoutensa, vaikeiden tilanteiden eteen tullessa on jo valmistautunut niihin. Suurimmat tyhmyydet jäävätkin tekemättä, koska tietää, ettei ole yhtään toisia "parempi" siinä suhteessa.
Kuun tavoittelukin on eri asia kuin uneksia jostain - viitaten nimimerkkiin (heh-heh).
Pettymykset ovat vain osa elämää, ei niihinkään kukaan ole toivottavasti kuollut. Inhimillisyyttä sekin. Ei koko elämäänsä voi omistaa pettymysten välttelyynkään.
...on mielestäni myös inhimillistä. Jos lapsi laittaa sormensa kuumalle levylle, hän oppii jotakin eikä enää tee sitä.
Koko elämäänsä ei voi todellakaan omistaa pettymysten välttelyynkään. Mutta onhan tuota parisuhdetta 30 vuotta takana, joten ajattelen että olen saanut oman osuuteni enkä vaadi elämältä enempää. Uneksiahan aina voi. Ja usein huomaan ihan vaan vanhasta muistista katselevani miehiä sillä silmällä;) Mutta siihen se sitten jää. Ja hyvä niin.
palkitsevaa, kun voi syyttää toista KAIKISTA avioelämän ongelmista, - ja niiiin inhimillistä...
Yhtenä kauniina päivänä huomaat, että sinuakin on katseltu...
Eikös kuulostaisi paremmalta ilmaista tuo "pettymysten välttely" "virheistä oppimisena" - ettei toista samaa virhettä (niitähän voi sitten tehdä uusia). Joskus kuulee joidenkin manaavan koko miessukukunnan samaan kastiin yhden pettymyksen jälkeen - nimittäin. Se ei kuulosta todelta.
Minkähän palkinnon siitä saa?
tietäisin....
"Fiktiivinen" keskustelu:
Minkähän verran niitä maalia pitäisi vielä ostaa?
Mäne kahtommaan, niin tiijjät - onhan sulla vappaat käit?
Minun käteni ovat sidottu tähän kotiin, tiijjäthän sinä?
-No sano minkä verran sinne jäi sitä maalattavaa, -pitääkö niitä ostaa vielä samankokoiset määrät kaikkia maaleja?
Minuun vituttaa tuo ainainen tenttaaminen, mää kahtommaan?
Mie soitan sitten sille kaverilles, jos et sano!
...kun on syntipukki kotona. Jos vaikka se kahvi unohtui ostamatta;)
Enpä minä laita miehen syyksi kuin 50% asioista, itselle tulee toiset 50%. Ja mennyt on mennyttä. En ollenkaan kadu avioliittoa, sainhan siitä lapset ja elämänkokemusta. Mutta en ole ollenkaan varma siitä, että edes jaksaisin enää luoda uutta suhdetta. Se vaatii voimia. Ja toisaalta nautin niin kovasti tästä itsekkäästä elämästä. Ja kun niitä miehiäkin on niin vähän tarjolla, niin enpä viitsi etuilla. Katsotaan sitten, jos joku jää yli;)
Asiahan ei tietenkään minulle kuulu.
Oman käsitykseni mukaan saat sitä mitä tilaat.
Flirtti on ihan kivaa, kyllä minuakin on katseltu sillä silmällä;) Ehkäpä minun ja monen muun tapauksessa ei ole niinkään kysymys "pettymysten välttelystä" kuin laiskuudesta. Ei oikeasti jaksaisi enää alkaa rakentaa uutta suhdetta. Tämän asian oivalsin ihan tämän keskustelun aikana. Ja nyt olen entistä tyytyväisempi olotilaani. Keskustelu kannattaa aina, virtuaalikeskustelu etenkin:D
kerropa mihin oletuksesi perustuu, - tuohon "meidän" fiktiiviseen tarinatuokioonko?
Ihan mielenkiintoinen "fiktiivinen" tarinatuokiohan tuo.
Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei mitään kaunistelematon totuuskaan vahingoita ketään. Minähän sentään olen niitäkin tänne kirjoitellut ja ihan varta vasten luettaviksi. Ei seurannut mitään muuta kuin ajattelemisen aihetta, koska kaikki oli totta.
Parisuhteista en oikeastaan tiedä mitään muuta kuin, että omilla vanhemmillani on sellainen kelle tahansa malliksi sopiva... Itse elän 3 murrosikäisen pojan kanssa, joista suurin on sellanen ongelmatapaus - näin minulle on sanottu. Minä olen se ainoa aikuinen näiden joukossa.
Palkintoa ei taida olla odotettavissa. Voi palkita vain itse itseään ottamalla "omaa aikaa", irtautumalla omasta arjestaan. Ulkopuoliset suhtautuvat aika "kivasti". Ihmiset ovat tottuneet normaaleihin pikku ongelmiin, eivätkä tajua, että on muutakin kuin ne ikkunaverhojen värit ja huonekalujen paikat tai vessanpytyn kannet.
Sellaisen tuntuman tuollainen keskustelu minussa herättäisi. Noin fiktiivisesti. Perustuu vain omiin tunteisiini. En minä näistä mitään ymmärrä.
niin, ymmärrän.
Kuka sitä vähempään tyytyisi kuin täydellisyyteen. Monen mutkan suoraksi menneenä ja sudenkuopan pohjalla rämpineenä ei oikein enää tohdi edes varautua pettymyksiin. Ehkä voimavarat siinä asiassa ovat jo loppuun kulutettuja. Kyllä minäkin otan kopin sille issekseen tipahtavalle kuulle, mutta en ihan liput liehuen lähde sitä kurottelemaan.
täyttää 61 vuotta; ostin hänelle moottoroidun sängyn syntymäpäivä lahjaksi, sekä valmistin herkullisen hyytelö kakun. Sellaisen josta hän tykkää, - paljon valkosuklaata täytteessä.
Oisiko tämäkin sitä parisuhteenkin hoitoa, -kaikista kirjoitteluistani huolimatta, mitä arvelet?
Onhan teillä ollut ne hyvätkin hetkenne.
Tuota sanoisin läheisistä huolehtimiseksi. Uskon, että siitä tulee itsellekin mukava olo.
Jossain vaiheessahan tuo on monilla muillakin edessä, kun puoliso ikääntyy ja tulee sairauksia.
Minusta on ihan hyvä, että näitä puolia tuodaan ja nimenomaan täällä esiin. Nuoremmilla on aivan eri elämänvaiheet menossa. Oletko samaa mieltä?
miksei käsisteltäisi?
Ja jos joku luulee että saa/tai lonii (valikoi)itselleen terveen elämän kumppanin, vaikka nämä uusiosinkut esim. se voi olla niin, että huomenna, en tai hän ei, olekaan enää terve; elämme jo niitä kymmeniä ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma :)
Huolenpitoahan se sängyn osto tietenkin vain oli, mutta jos vaikka vähän muutakin..:)
minusta vieläpä sieltä parhaasta päästä !
(Aika paljon kirjoituksiasi lukeneena)
^^j^^
Siitä ei tule mitään, että toinen sotkee ja toinen siivoaa koko ajan.
täydentävät toisiaan...toinen sotkee jne...
Tässä mun mottoni:
Vähäpätöisissä vapaus,
tärkeissä yksimielisyys,
kaikessa rakkaus. (vihakin joskus)
Luulisin hyvän parisuhteen pitävän itse itsensä kasassa. En voi käsittää, miksei niin olisi. Ilman mitään selityksiä.
Luettelostasi ei minun mielestä ainakaan puutu mitään. Jos parisuhde toimii ilman seksiä, niin eikö sekin ole yhteinen "sopimus".
Kyllä sexiä on tarjolla vaikka kuinka paljon. Eiköhän sitä riitä melkein kaikille. Jos joku pitää sitä parisuhteen koossapitäjänä, ei minun mielestä pitäisi suhteeseen ryhtyä ollenkaan.
Itse pidin eron jälkeen pitkään sormuksia. Huomasin, että miehet aika nopeasti kiinnittivät huomion sormuksiin.
Minusta hyvä parisuhde on kaikkea tätä mitä mainitsit.
Sen lisäksi vielä parisuhde on kuuntelemista, puhumista, empatiakykyä ja huumoria ym...
Kun minä luen näitä kirjoituksia.
ihmisen viimeistään jo tässä iässä huomaavan, että elämässä on muutakin kuin seksi, jopa vielä tärkeämpääkin.