Niilin ahven

Täälläkin on yksi,

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000028403479

johon mpp ei ole kyennyt mitään kommentoimaan.

Ei minulla ole mitään vanhaa linjaa. Linjani on ollut koko ajan sama eli olen suhtaunut kriittisesti Kepuun ja sen harjoittamaan politiikkaan. Tyyli voi toki asian esille nostamisessa toisinaan vaihdella, ettei elämä kävisi tylsäksi. Pyrin analyyttisyyteen, mutta toisinaan tulee tarve yrittää kirjoitella vähän satiirisesti. Kepulaisuus kun antaa aihetta melkein mihin vaan. Olet varmaan havainnut, että JKK:lla se saa jopa runosuonen pulppuamaan. Se on taas minulla niin heikkoa aluetta, etten ole yrittänytkään. Linja on siis sama, tyyli vähän vaihtelee.

Olen aiemminkin analysoinut itseni demokraatiksi, en siis sosiaalidemokraatiksi, vaikka kannatan kyllä sosiaalistakin otetta asioihin. Vieroksun sekä moraalisesti että tämän omaksumani demokratian vastaisesti kepulaista tahtopolitiikkaa, joka on kulissien takaista kähmintää ja vallan janon kirvoittamaa peliä. Minulla ei ole sellaisia tavoitteita, jossa SDP:n pitäisi olla maan suurin puolue. Tärkeämpää on politiikan sisältö kuin puoluevalta.

Kepulainen tahtopolitiikka tähtää toki punamultaan. Se tähtää siihen sen vuoksi, että punamultahallituksissa Kepu saa tavoitteitaan parhaiten toteutetuksi. Lisäksi Kepu sillä tavoin voi paremmin korostaa erillisyyttään ja itsellisyyttään, kun kontrasti on riittävän suuri muihin.

En siis suhteudu tahtopolitiikkaan skitsofrenisesti. Tästä tuli mieleeni, että Kepun politiikka näyttää kylläkin kovin jakomieliseltä, ellei havaitse sitä, että politiikan linjana on puoluevallan kasvattaminen ja uusintaminen.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ei minulla ole mitään vanhaa linjaa. Linjani on ollut koko ajan sama eli olen suhtaunut kriittisesti Kepuun ja sen harjoittamaan politiikkaan. Tyyli voi toki asian esille nostamisessa toisinaan vaihdella, ettei elämä kävisi tylsäksi. Pyrin analyyttisyyteen, mutta toisinaan tulee tarve yrittää kirjoitella vähän satiirisesti. Kepulaisuus kun antaa aihetta melkein mihin vaan. Olet varmaan havainnut, että JKK:lla se saa jopa runosuonen pulppuamaan. Se on taas minulla niin heikkoa aluetta, etten ole yrittänytkään. Linja on siis sama, tyyli vähän vaihtelee.

Olen aiemminkin analysoinut itseni demokraatiksi, en siis sosiaalidemokraatiksi, vaikka kannatan kyllä sosiaalistakin otetta asioihin. Vieroksun sekä moraalisesti että tämän omaksumani demokratian vastaisesti kepulaista tahtopolitiikkaa, joka on kulissien takaista kähmintää ja vallan janon kirvoittamaa peliä. Minulla ei ole sellaisia tavoitteita, jossa SDP:n pitäisi olla maan suurin puolue. Tärkeämpää on politiikan sisältö kuin puoluevalta.

Kepulainen tahtopolitiikka tähtää toki punamultaan. Se tähtää siihen sen vuoksi, että punamultahallituksissa Kepu saa tavoitteitaan parhaiten toteutetuksi. Lisäksi Kepu sillä tavoin voi paremmin korostaa erillisyyttään ja itsellisyyttään, kun kontrasti on riittävän suuri muihin.

En siis suhteudu tahtopolitiikkaan skitsofrenisesti. Tästä tuli mieleeni, että Kepun politiikka näyttää kylläkin kovin jakomieliseltä, ellei havaitse sitä, että politiikan linjana on puoluevallan kasvattaminen ja uusintaminen.

Lue lisää

--Kepulainen tahtopolitiikka tähtää toki punamultaan. Se tähtää siihen sen vuoksi, että punamultahallituksissa Kepu saa tavoitteitaan parhaiten toteutetuksi. --


Sanoisin, että kepu SAI tavoitteitaan läpi. sai niin kauan kuin elimme suljetummassa taloudessa eivätkä EU ja globaali markkinatalous vaikuttaneet meidän ympäristössämme niin vahvasti kuin nyt.

Suljetussa taloudessa kepu sai SDP:n kanssa sulle-mulle -politiikalla enemmän.

Nyt tätä jakopolitiikkaa ei voi enää harjoittaa, kun jakovara pitää ensin luoda. Ja tässä kokoomus on keskustalle parempi kumppani kuin SDP.

Moni on keskustassa tämän jo huomannut, myös moni SDP:ssä.

Tästä seuraa, että tulevaisuuden poliittiset vaihtoehdot rakentuvat kokoomuksen ympärille.

Punamultaa ei koskaan enää tule. On vain sinivihreää tai sinipunaa edellyttäen, että SDP alkaisi uudelleen kiinnostaa myös tavallista keskiluokkaista palkansaajaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ei minulla ole mitään vanhaa linjaa. Linjani on ollut koko ajan sama eli olen suhtaunut kriittisesti Kepuun ja sen harjoittamaan politiikkaan. Tyyli voi toki asian esille nostamisessa toisinaan vaihdella, ettei elämä kävisi tylsäksi. Pyrin analyyttisyyteen, mutta toisinaan tulee tarve yrittää kirjoitella vähän satiirisesti. Kepulaisuus kun antaa aihetta melkein mihin vaan. Olet varmaan havainnut, että JKK:lla se saa jopa runosuonen pulppuamaan. Se on taas minulla niin heikkoa aluetta, etten ole yrittänytkään. Linja on siis sama, tyyli vähän vaihtelee.

Olen aiemminkin analysoinut itseni demokraatiksi, en siis sosiaalidemokraatiksi, vaikka kannatan kyllä sosiaalistakin otetta asioihin. Vieroksun sekä moraalisesti että tämän omaksumani demokratian vastaisesti kepulaista tahtopolitiikkaa, joka on kulissien takaista kähmintää ja vallan janon kirvoittamaa peliä. Minulla ei ole sellaisia tavoitteita, jossa SDP:n pitäisi olla maan suurin puolue. Tärkeämpää on politiikan sisältö kuin puoluevalta.

Kepulainen tahtopolitiikka tähtää toki punamultaan. Se tähtää siihen sen vuoksi, että punamultahallituksissa Kepu saa tavoitteitaan parhaiten toteutetuksi. Lisäksi Kepu sillä tavoin voi paremmin korostaa erillisyyttään ja itsellisyyttään, kun kontrasti on riittävän suuri muihin.

En siis suhteudu tahtopolitiikkaan skitsofrenisesti. Tästä tuli mieleeni, että Kepun politiikka näyttää kylläkin kovin jakomieliseltä, ellei havaitse sitä, että politiikan linjana on puoluevallan kasvattaminen ja uusintaminen.

Lue lisää

että sinä tätä myöntäisit. Useista kirjoituksistasi mielestäni on näyttänyt siltä ja kuten tiedämme, niin on, miltä näyttää. Näyttää nimittaäin siltä, että välillä todella vaikutat aidolta demokraatilta, mutta viime aikoina melko usein olet haksahtanut pikkupolitikointiin demarien puolesta.

On todella hyvä, että runosuonesi ei pulppuile, mutta uskoisin sinulle olevan sopivampia esim. Lorca ja Neruda kuin nämä iänikuiset, kylläkin ainakin pääosin hyvät, Leinot, Viidat jne ja Omar Khajam, johon minäkin ihastuin lähes 50 vuotta ja sitähän Manalassa toistelimme. Mutta yksi runoteos voisi sopia sinulle hyvin, Spoon River Antologia, siinä voisit juristina aloittaa runosta Piirituomari. Ehkä se on jo sinulle tuttu.

...kommentoimatta kirjoitti:

--Kepulainen tahtopolitiikka tähtää toki punamultaan. Se tähtää siihen sen vuoksi, että punamultahallituksissa Kepu saa tavoitteitaan parhaiten toteutetuksi. --


Sanoisin, että kepu SAI tavoitteitaan läpi. sai niin kauan kuin elimme suljetummassa taloudessa eivätkä EU ja globaali markkinatalous vaikuttaneet meidän ympäristössämme niin vahvasti kuin nyt.

Suljetussa taloudessa kepu sai SDP:n kanssa sulle-mulle -politiikalla enemmän.

Nyt tätä jakopolitiikkaa ei voi enää harjoittaa, kun jakovara pitää ensin luoda. Ja tässä kokoomus on keskustalle parempi kumppani kuin SDP.

Moni on keskustassa tämän jo huomannut, myös moni SDP:ssä.

Tästä seuraa, että tulevaisuuden poliittiset vaihtoehdot rakentuvat kokoomuksen ympärille.

Punamultaa ei koskaan enää tule. On vain sinivihreää tai sinipunaa edellyttäen, että SDP alkaisi uudelleen kiinnostaa myös tavallista keskiluokkaista palkansaajaa.

Lue lisää

Olet mielestäni väärässä. Kyllä aina on pitänyt olla myös sitä mitä voidaan jakaa. Velalla hankitun jakamiseen on kuitenkin aina vain rajalliset mahdollisuudet. Edelleenkin valtion budjetissa sovitaan siitä, kuinka paljon rahaa pannaan mihinkin tarkoitukseen. Budjetin loppusumma voi tietysti vaihdella taloustilanteen mukaan, mutta ei se vaikuta itse poliittiseen jako-oppiin.

Sosiaalidemokraattinen idea siitä, että koko kansa pitää pyrkiä valjastamaan koulutuspalvelujen yleisen saatavuuden kautta taloudelliseen toimeliaisuuteen, on ollut maamme hyvinvoinnin kasvun perusta. Suomi ei ole jäänyt maatalousvaltioksi, vaan kehittynyt ripein askelin. Tämä jos mikä on luonut historiallisesti tarkasteltuna sitä jakovaraa enemmän kuin mikään muu toimenpidekokonaisuus. Keyneslaisen talouspolitiikan harjoittaminen tarkoitti myös koko kansan kysäntäpohjan vahvistamista, mikä merkitsi vahvojen kotimarkkinoiden syntymistä. Talouden rattaat pyörisivät paljon huonommin, jos elintasoa ei olisi jaettu työsopimus- ja sosiaalipolitiikalla laajemmalti. Eriarvoisuuden vähentämistavoite on siis synnyttänyt koulutuksen lisäksi tuota jakovaraa. Jakovaraa ei nimittäin synny sillä, että kotimainen teollisuus jakaa kasvavia tuloksiaan yhä enemmän osakkeenomistajille ja yhä vähemmän palkkoina ja veroina.

Suljetummassa taloudessa Kepu on voinut toki saada enemmän kuin nyt. Kyse on kuitenkin edelleen siitä, saako Kepu enemmän punamullassa kuin porvarihallituksessa. Kepussa vertailua tehdään näiden kahden kesken eikä nykyisyyden ja menneisyyden kesken.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet mielestäni väärässä. Kyllä aina on pitänyt olla myös sitä mitä voidaan jakaa. Velalla hankitun jakamiseen on kuitenkin aina vain rajalliset mahdollisuudet. Edelleenkin valtion budjetissa sovitaan siitä, kuinka paljon rahaa pannaan mihinkin tarkoitukseen. Budjetin loppusumma voi tietysti vaihdella taloustilanteen mukaan, mutta ei se vaikuta itse poliittiseen jako-oppiin.

Sosiaalidemokraattinen idea siitä, että koko kansa pitää pyrkiä valjastamaan koulutuspalvelujen yleisen saatavuuden kautta taloudelliseen toimeliaisuuteen, on ollut maamme hyvinvoinnin kasvun perusta. Suomi ei ole jäänyt maatalousvaltioksi, vaan kehittynyt ripein askelin. Tämä jos mikä on luonut historiallisesti tarkasteltuna sitä jakovaraa enemmän kuin mikään muu toimenpidekokonaisuus. Keyneslaisen talouspolitiikan harjoittaminen tarkoitti myös koko kansan kysäntäpohjan vahvistamista, mikä merkitsi vahvojen kotimarkkinoiden syntymistä. Talouden rattaat pyörisivät paljon huonommin, jos elintasoa ei olisi jaettu työsopimus- ja sosiaalipolitiikalla laajemmalti. Eriarvoisuuden vähentämistavoite on siis synnyttänyt koulutuksen lisäksi tuota jakovaraa. Jakovaraa ei nimittäin synny sillä, että kotimainen teollisuus jakaa kasvavia tuloksiaan yhä enemmän osakkeenomistajille ja yhä vähemmän palkkoina ja veroina.

Suljetummassa taloudessa Kepu on voinut toki saada enemmän kuin nyt. Kyse on kuitenkin edelleen siitä, saako Kepu enemmän punamullassa kuin porvarihallituksessa. Kepussa vertailua tehdään näiden kahden kesken eikä nykyisyyden ja menneisyyden kesken.

Lue lisää

Oletko todella noin pihalla.

Jakovaraa syntyy vain menestyvästä yritystoiminnasta, ei mistään muusta. Yritykset maksaa voitoistaan veroa jolla yhteiskunta pyörii. Jos yrityksen kulut nousee esim korkeampien palkkojen vuoksi, sen voitto pienenee, ja yhteiskunnaan saamat verotulot. Kilpailussa huonosti menestyvä yritys joutuu saneeraamaan ja tehostamaan tomintaansa pystyäkseen saamaan tuotteensa markkinoille, tehostaminen vähentää työpaikkojen määrää ja myös palkkaverokertymää.

Yhteiskunnan kannalta on edullisisnta että yrityksillä menee mahdollsimman hyvin. Sen vuoksi demaritkin ovat kannattanee viime vuosina maltillisia palkankorotuksia.

Sinun puheesi SDP:n ideasta on mielikuvituksesi tuotetta ja täyttä puppua. SDP on palkansaajan puolella ja ymmärtänyt jo pitkään etä vahvat yritykset on duunarin paras turva.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olet mielestäni väärässä. Kyllä aina on pitänyt olla myös sitä mitä voidaan jakaa. Velalla hankitun jakamiseen on kuitenkin aina vain rajalliset mahdollisuudet. Edelleenkin valtion budjetissa sovitaan siitä, kuinka paljon rahaa pannaan mihinkin tarkoitukseen. Budjetin loppusumma voi tietysti vaihdella taloustilanteen mukaan, mutta ei se vaikuta itse poliittiseen jako-oppiin.

Sosiaalidemokraattinen idea siitä, että koko kansa pitää pyrkiä valjastamaan koulutuspalvelujen yleisen saatavuuden kautta taloudelliseen toimeliaisuuteen, on ollut maamme hyvinvoinnin kasvun perusta. Suomi ei ole jäänyt maatalousvaltioksi, vaan kehittynyt ripein askelin. Tämä jos mikä on luonut historiallisesti tarkasteltuna sitä jakovaraa enemmän kuin mikään muu toimenpidekokonaisuus. Keyneslaisen talouspolitiikan harjoittaminen tarkoitti myös koko kansan kysäntäpohjan vahvistamista, mikä merkitsi vahvojen kotimarkkinoiden syntymistä. Talouden rattaat pyörisivät paljon huonommin, jos elintasoa ei olisi jaettu työsopimus- ja sosiaalipolitiikalla laajemmalti. Eriarvoisuuden vähentämistavoite on siis synnyttänyt koulutuksen lisäksi tuota jakovaraa. Jakovaraa ei nimittäin synny sillä, että kotimainen teollisuus jakaa kasvavia tuloksiaan yhä enemmän osakkeenomistajille ja yhä vähemmän palkkoina ja veroina.

Suljetummassa taloudessa Kepu on voinut toki saada enemmän kuin nyt. Kyse on kuitenkin edelleen siitä, saako Kepu enemmän punamullassa kuin porvarihallituksessa. Kepussa vertailua tehdään näiden kahden kesken eikä nykyisyyden ja menneisyyden kesken.

Lue lisää

kyllä sinäkin sen tajuat, että jaettavaa tulee sitä enemmän, mitä isommasta kakusta viipaleita jaetaan. Vienti- ja kotimarkkinoiden kasvu eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan molemmista on pidettävä huoli rinnakkain.

Työsopimus- ja sosiallipolitiikalla on paljon enemmän jaettavaa, kunhan jakovara ensin kasvatetaan talouskavun kautta niin suureksi kuin hallituksen talouspolitiikalla on globaalissa markkinataloudessa mahdollista.

Suljetussa taloudessa kepu ja SDP riitelivät vain suhteellisista osuuksista. Vapaassa, globaalissa taloudessa se ei tuota kenellekään mitään, ellei pidetä huolta, että jaettavaa tulee vuosi vuodelta enemmän.

SDP:n jäsen kirjoitti:

Oletko todella noin pihalla.

Jakovaraa syntyy vain menestyvästä yritystoiminnasta, ei mistään muusta. Yritykset maksaa voitoistaan veroa jolla yhteiskunta pyörii. Jos yrityksen kulut nousee esim korkeampien palkkojen vuoksi, sen voitto pienenee, ja yhteiskunnaan saamat verotulot. Kilpailussa huonosti menestyvä yritys joutuu saneeraamaan ja tehostamaan tomintaansa pystyäkseen saamaan tuotteensa markkinoille, tehostaminen vähentää työpaikkojen määrää ja myös palkkaverokertymää.

Yhteiskunnan kannalta on edullisisnta että yrityksillä menee mahdollsimman hyvin. Sen vuoksi demaritkin ovat kannattanee viime vuosina maltillisia palkankorotuksia.

Sinun puheesi SDP:n ideasta on mielikuvituksesi tuotetta ja täyttä puppua. SDP on palkansaajan puolella ja ymmärtänyt jo pitkään etä vahvat yritykset on duunarin paras turva.

Lue lisää

SDP:n jäsenistä suuri osa on tavallisia duunareita, joilla ei ole riittäviä opillisia eväitä havaitsemaan yhteiskunnan suuria liikevoimia.

Maailmassa on paljon maita, joissa harjoitetaan menestyvää yritystoimintaa. Se ei kuitenkaan ole mikään tae jakovaran suuruudesta. Kansa voi nähdä nälkää hyvin tuottavan yritystoiminnan näköpiirissä.

Menestyvän yritystoiminnan edellytyksiä ei luoda palkkakustannuksista tinkimällä. Yleensä kaikkein menstyvimmät yritykset ovat saaneet alkunsa maissa, joissa on korkea koulutustaso ja korkea palkkataso. Yritysten menoista palkkakustannukset muodostavat vain osan, mikä on toki merkittävä osuus joissain yrityksissä. Automatisaatio on kuitenkin korvannut monella sektorin lihastyövoiman ja silloin kustannuksen suuruus voi vaihdella esim. voitelyöljyn hinnan muutosten perässä.

Et ole tainnut koskaan kuulla tai lukea autotehtailija Henry Fordista, joka alkoi valmistaa Ford-merkkisiä henkilöautoja. No nyt kuulet. Hänen reseptinsä menestyvälle yritystoiminnalle oli se, että hän tuplasi työntekijöidensa palkat. Hän ei tehnyt sitä siinä toivossa, että jakoavaimet alkaisivat heilua työntekijöiden kourissa vinhemmin. Hänen ajatuksensa oli aivan toinen ja se oli sittemmin keyneslaisena talousteoria tunnetuksi tulleen opin yhtenä osana eli kulutuskysynnän lisäämisenä. Meillä on usein käytetty termiä elvytyspolitiikka kuvaamaan asiaa. Elvystys voi olla palkka-, vero- tai korkoelvytystä. Ja katso. Fordin idea toimi. Hänen autonsa alkoivat käydä kaupaksi kuin kumille kiville, kun ensin hänen omien palkansaajiensa ostovoima kasvoi niin, että he kykenivät näitä autoja ostamaan. Muut seurasivat sitten kadehtien perässä.

Sinulle on SDP:n jäsenenä jäänyt siis valitettavan yksipuolinen kuva siitä, miten menestyvää yritystoimintaa syntyy. Olet uskonut työnantajapuolen hokemia, vaikka sinun olisi pitänyt kuunnella enemmän oman puolueesi talousasiantuntijoita. 90-luvulla mm. taloustietelijä Jäntti ja entinen tiedemies Antti Tanskanen kertoivat julkisuudessa kulutuskysynnän merkityksestä yritystoiminnalle ja talouskasvulle. Ilmeisesti suljit korvasi silloin.

miksiköhän? kirjoitti:

kyllä sinäkin sen tajuat, että jaettavaa tulee sitä enemmän, mitä isommasta kakusta viipaleita jaetaan. Vienti- ja kotimarkkinoiden kasvu eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan molemmista on pidettävä huoli rinnakkain.

Työsopimus- ja sosiallipolitiikalla on paljon enemmän jaettavaa, kunhan jakovara ensin kasvatetaan talouskavun kautta niin suureksi kuin hallituksen talouspolitiikalla on globaalissa markkinataloudessa mahdollista.

Suljetussa taloudessa kepu ja SDP riitelivät vain suhteellisista osuuksista. Vapaassa, globaalissa taloudessa se ei tuota kenellekään mitään, ellei pidetä huolta, että jaettavaa tulee vuosi vuodelta enemmän.

Lue lisää

Tilastotietietojen ja tutkimusten mukaan sekä meillä että muualla vapaan markkinatalouden maissa kakun kasvaminen eli jakovaran lisääntyminen on kasvattanut tuloeroja. Kakun kasvu ei siten ole mikään tae siitä, että ihmisten hyvinvointi lisääntyy. Sen vuoksi jakopolitiikka on aina tärkeässä asemassa. Mitä hyötyä on sellaisesta yritystominnasta, joka tuottaa elintasoa vain harvoille ja valituille. Osmo Soininvaara on ymmärtääkseni aikonut palata tähän kysymykseen kirjallisessa muodossa. Tämä tapahtui presidentin vaalien aikaan, kun Soininvaara kertoi voivansa muuten kannattaa Niinistöä, mutta tässä kohdin tuli pitkä miinus. Miinus tuli juuri sen vuoksi, että tilastotieteilijä Soininvaarakin oli havainnut tilastojen kertovan jotain ihan muunlaisia tuloksia kuin mitä kakun kasvamisen teoria lupasi.

Mielipidepankki kirjoitti:

SDP:n jäsenistä suuri osa on tavallisia duunareita, joilla ei ole riittäviä opillisia eväitä havaitsemaan yhteiskunnan suuria liikevoimia.

Maailmassa on paljon maita, joissa harjoitetaan menestyvää yritystoimintaa. Se ei kuitenkaan ole mikään tae jakovaran suuruudesta. Kansa voi nähdä nälkää hyvin tuottavan yritystoiminnan näköpiirissä.

Menestyvän yritystoiminnan edellytyksiä ei luoda palkkakustannuksista tinkimällä. Yleensä kaikkein menstyvimmät yritykset ovat saaneet alkunsa maissa, joissa on korkea koulutustaso ja korkea palkkataso. Yritysten menoista palkkakustannukset muodostavat vain osan, mikä on toki merkittävä osuus joissain yrityksissä. Automatisaatio on kuitenkin korvannut monella sektorin lihastyövoiman ja silloin kustannuksen suuruus voi vaihdella esim. voitelyöljyn hinnan muutosten perässä.

Et ole tainnut koskaan kuulla tai lukea autotehtailija Henry Fordista, joka alkoi valmistaa Ford-merkkisiä henkilöautoja. No nyt kuulet. Hänen reseptinsä menestyvälle yritystoiminnalle oli se, että hän tuplasi työntekijöidensa palkat. Hän ei tehnyt sitä siinä toivossa, että jakoavaimet alkaisivat heilua työntekijöiden kourissa vinhemmin. Hänen ajatuksensa oli aivan toinen ja se oli sittemmin keyneslaisena talousteoria tunnetuksi tulleen opin yhtenä osana eli kulutuskysynnän lisäämisenä. Meillä on usein käytetty termiä elvytyspolitiikka kuvaamaan asiaa. Elvystys voi olla palkka-, vero- tai korkoelvytystä. Ja katso. Fordin idea toimi. Hänen autonsa alkoivat käydä kaupaksi kuin kumille kiville, kun ensin hänen omien palkansaajiensa ostovoima kasvoi niin, että he kykenivät näitä autoja ostamaan. Muut seurasivat sitten kadehtien perässä.

Sinulle on SDP:n jäsenenä jäänyt siis valitettavan yksipuolinen kuva siitä, miten menestyvää yritystoimintaa syntyy. Olet uskonut työnantajapuolen hokemia, vaikka sinun olisi pitänyt kuunnella enemmän oman puolueesi talousasiantuntijoita. 90-luvulla mm. taloustietelijä Jäntti ja entinen tiedemies Antti Tanskanen kertoivat julkisuudessa kulutuskysynnän merkityksestä yritystoiminnalle ja talouskasvulle. Ilmeisesti suljit korvasi silloin.

Lue lisää

90-luvun alun lamakin oli niin syvä, koska Ahon hallitus ei ymmärtänyt kulutuskysynnän merkitystä, vaan leikkasi ostovoimaa kovalla kädellä samalla kun vientikään ei vetänyt.

Jäntti on muuten vasemmistoliittolainen puoluekannaltaan.

taloustieteilijä kirjoitti:

90-luvun alun lamakin oli niin syvä, koska Ahon hallitus ei ymmärtänyt kulutuskysynnän merkitystä, vaan leikkasi ostovoimaa kovalla kädellä samalla kun vientikään ei vetänyt.

Jäntti on muuten vasemmistoliittolainen puoluekannaltaan.

Lue lisää

OKO-pankin pääjohtaja Antti Tanskanen tuskin on vasemmistoliittolainen. Hän kritisoi nimenomaan Ahon hallituksen toimia laman syventämisestä, kun kysyntäelvytyksestä vietiin kaikki eväät.

Maltilliset palkankorotukset näyttivät puolestaan joidenkin selvitysten mukaan valuneen kasvaviin pääomatuloihin ja ulkomaille. Tässäkin kohdin vähemmän maltilliset palkankorotukset olisivat jouduttaneet kulutuskysyntää ja sitä kautta vilkastuttaneet yritystoimintaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

SDP:n jäsenistä suuri osa on tavallisia duunareita, joilla ei ole riittäviä opillisia eväitä havaitsemaan yhteiskunnan suuria liikevoimia.

Maailmassa on paljon maita, joissa harjoitetaan menestyvää yritystoimintaa. Se ei kuitenkaan ole mikään tae jakovaran suuruudesta. Kansa voi nähdä nälkää hyvin tuottavan yritystoiminnan näköpiirissä.

Menestyvän yritystoiminnan edellytyksiä ei luoda palkkakustannuksista tinkimällä. Yleensä kaikkein menstyvimmät yritykset ovat saaneet alkunsa maissa, joissa on korkea koulutustaso ja korkea palkkataso. Yritysten menoista palkkakustannukset muodostavat vain osan, mikä on toki merkittävä osuus joissain yrityksissä. Automatisaatio on kuitenkin korvannut monella sektorin lihastyövoiman ja silloin kustannuksen suuruus voi vaihdella esim. voitelyöljyn hinnan muutosten perässä.

Et ole tainnut koskaan kuulla tai lukea autotehtailija Henry Fordista, joka alkoi valmistaa Ford-merkkisiä henkilöautoja. No nyt kuulet. Hänen reseptinsä menestyvälle yritystoiminnalle oli se, että hän tuplasi työntekijöidensa palkat. Hän ei tehnyt sitä siinä toivossa, että jakoavaimet alkaisivat heilua työntekijöiden kourissa vinhemmin. Hänen ajatuksensa oli aivan toinen ja se oli sittemmin keyneslaisena talousteoria tunnetuksi tulleen opin yhtenä osana eli kulutuskysynnän lisäämisenä. Meillä on usein käytetty termiä elvytyspolitiikka kuvaamaan asiaa. Elvystys voi olla palkka-, vero- tai korkoelvytystä. Ja katso. Fordin idea toimi. Hänen autonsa alkoivat käydä kaupaksi kuin kumille kiville, kun ensin hänen omien palkansaajiensa ostovoima kasvoi niin, että he kykenivät näitä autoja ostamaan. Muut seurasivat sitten kadehtien perässä.

Sinulle on SDP:n jäsenenä jäänyt siis valitettavan yksipuolinen kuva siitä, miten menestyvää yritystoimintaa syntyy. Olet uskonut työnantajapuolen hokemia, vaikka sinun olisi pitänyt kuunnella enemmän oman puolueesi talousasiantuntijoita. 90-luvulla mm. taloustietelijä Jäntti ja entinen tiedemies Antti Tanskanen kertoivat julkisuudessa kulutuskysynnän merkityksestä yritystoiminnalle ja talouskasvulle. Ilmeisesti suljit korvasi silloin.

Lue lisää

Sinähän varsinainen demari olet. Sankarisi on Ford joka avoimesti tuki Hitleriä, piti jopa tämän kuvaa työpöydällään.

Häntähän vasemmistossa pidetään kaiken riiston isänä likuhihnoineen. Fordin hihnalla auto saatiin kokoon muutamassa minuutissa kun siihen aiemmin oli tarvittu yli 700 minuuttia. Työläiset sai kyllä palkkaa 100 % lisää kun olivat ensin nostaneet tuottavuuttaan yli 1000%.

T-Fordit kävivät kaupaksi koska niiden hintaa voitiin laskea kolmasosaan siitä mitä ne ennen liukuhihna-aikaa maksoivat. Kun tuottavuus oli noussut niinkin hurjasti niin Fordille itselleen kertyi miljardiomaisuus, jolla sitten rahoitti Aatuakin.

Mielipidepankki kirjoitti:

SDP:n jäsenistä suuri osa on tavallisia duunareita, joilla ei ole riittäviä opillisia eväitä havaitsemaan yhteiskunnan suuria liikevoimia.

Maailmassa on paljon maita, joissa harjoitetaan menestyvää yritystoimintaa. Se ei kuitenkaan ole mikään tae jakovaran suuruudesta. Kansa voi nähdä nälkää hyvin tuottavan yritystoiminnan näköpiirissä.

Menestyvän yritystoiminnan edellytyksiä ei luoda palkkakustannuksista tinkimällä. Yleensä kaikkein menstyvimmät yritykset ovat saaneet alkunsa maissa, joissa on korkea koulutustaso ja korkea palkkataso. Yritysten menoista palkkakustannukset muodostavat vain osan, mikä on toki merkittävä osuus joissain yrityksissä. Automatisaatio on kuitenkin korvannut monella sektorin lihastyövoiman ja silloin kustannuksen suuruus voi vaihdella esim. voitelyöljyn hinnan muutosten perässä.

Et ole tainnut koskaan kuulla tai lukea autotehtailija Henry Fordista, joka alkoi valmistaa Ford-merkkisiä henkilöautoja. No nyt kuulet. Hänen reseptinsä menestyvälle yritystoiminnalle oli se, että hän tuplasi työntekijöidensa palkat. Hän ei tehnyt sitä siinä toivossa, että jakoavaimet alkaisivat heilua työntekijöiden kourissa vinhemmin. Hänen ajatuksensa oli aivan toinen ja se oli sittemmin keyneslaisena talousteoria tunnetuksi tulleen opin yhtenä osana eli kulutuskysynnän lisäämisenä. Meillä on usein käytetty termiä elvytyspolitiikka kuvaamaan asiaa. Elvystys voi olla palkka-, vero- tai korkoelvytystä. Ja katso. Fordin idea toimi. Hänen autonsa alkoivat käydä kaupaksi kuin kumille kiville, kun ensin hänen omien palkansaajiensa ostovoima kasvoi niin, että he kykenivät näitä autoja ostamaan. Muut seurasivat sitten kadehtien perässä.

Sinulle on SDP:n jäsenenä jäänyt siis valitettavan yksipuolinen kuva siitä, miten menestyvää yritystoimintaa syntyy. Olet uskonut työnantajapuolen hokemia, vaikka sinun olisi pitänyt kuunnella enemmän oman puolueesi talousasiantuntijoita. 90-luvulla mm. taloustietelijä Jäntti ja entinen tiedemies Antti Tanskanen kertoivat julkisuudessa kulutuskysynnän merkityksestä yritystoiminnalle ja talouskasvulle. Ilmeisesti suljit korvasi silloin.

Lue lisää

Nyt kyllä tulkitset Fordin innovaatiota omituisesti. Fordin palkkatempun takana oli työn pilkkominen pieniin osiin ja työntekijöiden keskinäinen kilpailuttaminen tehokkuuden aikaansaamiseksi.

Ford kehitti taylorismina tunnetun työn osittamisen teorian (johon kuului myös työn tehokkaampi kontrolli) käytännön sovellukseksi, likuhihnaksi. Työn osittamisella pieniin palasiin näitä palasten tekijöitä voitiin valvoa tehokkaasti, tehdä työstä pakkotahtista ja sitä kautta lisätä tuottavuutta.

Henry Ford toisiaan alkoi maksaa työntekijöilleen kaksi kertaa suurempaa päiväpalkkaa (5 $) kuin normaali palkkataso tuohon aikaan autoteollisuudessa. Idea oli taata kokoonpanolinjan tehokas toiminta, koska hihnan toiminnan tehokkuus riippui hitaimman työntekijän toiminnasta.

Fordin idea toimi hyvin ja yhtiö menestyi kilpailijoitaan paremmin, sillä halukkaita työntekijöitä autotehtaisiin oli 5 $ palkalla tarjolla enemmän kuin pystyttiin palkkamaan. Tästä seurasi, että työssä olevien ei ollut vara laiskotella koska heidät voitiin korvata milloin tahansa ja tuottavuus nousi enemmän kuin palkkakustannukset.

Tuottavuuden kasvu mahdollisti autojen myymisen hinnalla joka oli tavallisenkin ihmisen ulottuvissa, kysyntä kasvoi ja likuhihnan äärellä tehokkuutta kasvatettiin entisestään. Chaplin kuvasi asiaa osuvasti elokuvassaan.

Mielenkiintoista että ihannoit tuollaista työntekijöiden muuttamista "koneen osiksi". Nykyäänhän tuottavuutta haetaan päinvastaisilla toimilla, työntekijöiden omaa innovativiisuutta ja itseohjautuvuutta edistämällä.

yksi kylähullu kirjoitti:

Nyt kyllä tulkitset Fordin innovaatiota omituisesti. Fordin palkkatempun takana oli työn pilkkominen pieniin osiin ja työntekijöiden keskinäinen kilpailuttaminen tehokkuuden aikaansaamiseksi.

Ford kehitti taylorismina tunnetun työn osittamisen teorian (johon kuului myös työn tehokkaampi kontrolli) käytännön sovellukseksi, likuhihnaksi. Työn osittamisella pieniin palasiin näitä palasten tekijöitä voitiin valvoa tehokkaasti, tehdä työstä pakkotahtista ja sitä kautta lisätä tuottavuutta.

Henry Ford toisiaan alkoi maksaa työntekijöilleen kaksi kertaa suurempaa päiväpalkkaa (5 $) kuin normaali palkkataso tuohon aikaan autoteollisuudessa. Idea oli taata kokoonpanolinjan tehokas toiminta, koska hihnan toiminnan tehokkuus riippui hitaimman työntekijän toiminnasta.

Fordin idea toimi hyvin ja yhtiö menestyi kilpailijoitaan paremmin, sillä halukkaita työntekijöitä autotehtaisiin oli 5 $ palkalla tarjolla enemmän kuin pystyttiin palkkamaan. Tästä seurasi, että työssä olevien ei ollut vara laiskotella koska heidät voitiin korvata milloin tahansa ja tuottavuus nousi enemmän kuin palkkakustannukset.

Tuottavuuden kasvu mahdollisti autojen myymisen hinnalla joka oli tavallisenkin ihmisen ulottuvissa, kysyntä kasvoi ja likuhihnan äärellä tehokkuutta kasvatettiin entisestään. Chaplin kuvasi asiaa osuvasti elokuvassaan.

Mielenkiintoista että ihannoit tuollaista työntekijöiden muuttamista "koneen osiksi". Nykyäänhän tuottavuutta haetaan päinvastaisilla toimilla, työntekijöiden omaa innovativiisuutta ja itseohjautuvuutta edistämällä.

Lue lisää

En ihannoinut kirjoituksessani mitenkään liukuhihnatyötä. En edes maininnut sitä sanallakaan. Ford oli toki kapitalisti siinä missä muutkin. Minä otin esille vain tuon palkan tuplaamisen, mikä johti siihen, että Fordin työntekijöillä oli varaa ostaa Ford-merkkisiä autoja.

kysynpähän vaan kirjoitti:

Sinähän varsinainen demari olet. Sankarisi on Ford joka avoimesti tuki Hitleriä, piti jopa tämän kuvaa työpöydällään.

Häntähän vasemmistossa pidetään kaiken riiston isänä likuhihnoineen. Fordin hihnalla auto saatiin kokoon muutamassa minuutissa kun siihen aiemmin oli tarvittu yli 700 minuuttia. Työläiset sai kyllä palkkaa 100 % lisää kun olivat ensin nostaneet tuottavuuttaan yli 1000%.

T-Fordit kävivät kaupaksi koska niiden hintaa voitiin laskea kolmasosaan siitä mitä ne ennen liukuhihna-aikaa maksoivat. Kun tuottavuus oli noussut niinkin hurjasti niin Fordille itselleen kertyi miljardiomaisuus, jolla sitten rahoitti Aatuakin.

Lue lisää

Kysymykesi ei oikein ansaitse vastausta.

Voisit samalla logiikalla kysyä esim. niiltä, joiden sankarina on Urho Kekkonen, että sympatiseeraavatko he Stalinia ja hänen hirmutekojaan. Kekkonenhan piti loistokkaan ylistävän muistopuheen Stalinille tämän valitettavan poismenon johdosta ja asioi muutoinkin mielellään näiden hirmuhallintoa harjoittaneiden kanssa.

Ford ei ole mikään sankarini. Otin hänet vain esimerkiksi siitä, miten yritystoiminnassa kannattavuutta voidaan lähestyä monistakin kulmista.

yksi kylähullu kirjoitti:

Nyt kyllä tulkitset Fordin innovaatiota omituisesti. Fordin palkkatempun takana oli työn pilkkominen pieniin osiin ja työntekijöiden keskinäinen kilpailuttaminen tehokkuuden aikaansaamiseksi.

Ford kehitti taylorismina tunnetun työn osittamisen teorian (johon kuului myös työn tehokkaampi kontrolli) käytännön sovellukseksi, likuhihnaksi. Työn osittamisella pieniin palasiin näitä palasten tekijöitä voitiin valvoa tehokkaasti, tehdä työstä pakkotahtista ja sitä kautta lisätä tuottavuutta.

Henry Ford toisiaan alkoi maksaa työntekijöilleen kaksi kertaa suurempaa päiväpalkkaa (5 $) kuin normaali palkkataso tuohon aikaan autoteollisuudessa. Idea oli taata kokoonpanolinjan tehokas toiminta, koska hihnan toiminnan tehokkuus riippui hitaimman työntekijän toiminnasta.

Fordin idea toimi hyvin ja yhtiö menestyi kilpailijoitaan paremmin, sillä halukkaita työntekijöitä autotehtaisiin oli 5 $ palkalla tarjolla enemmän kuin pystyttiin palkkamaan. Tästä seurasi, että työssä olevien ei ollut vara laiskotella koska heidät voitiin korvata milloin tahansa ja tuottavuus nousi enemmän kuin palkkakustannukset.

Tuottavuuden kasvu mahdollisti autojen myymisen hinnalla joka oli tavallisenkin ihmisen ulottuvissa, kysyntä kasvoi ja likuhihnan äärellä tehokkuutta kasvatettiin entisestään. Chaplin kuvasi asiaa osuvasti elokuvassaan.

Mielenkiintoista että ihannoit tuollaista työntekijöiden muuttamista "koneen osiksi". Nykyäänhän tuottavuutta haetaan päinvastaisilla toimilla, työntekijöiden omaa innovativiisuutta ja itseohjautuvuutta edistämällä.

Lue lisää

Tulkinta ei ole minun omaa keksintöä. Se on ollut varsin yleisesti käytössä. Fordismilla on siten tarkoitettu myös sitä, että työläisten palkkoja nostamalla lisätään kulutuskysyntää. Tästä löytyy kyllä netinkinkin kautta tietoa, vaikkapa wikipediasta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tilastotietietojen ja tutkimusten mukaan sekä meillä että muualla vapaan markkinatalouden maissa kakun kasvaminen eli jakovaran lisääntyminen on kasvattanut tuloeroja. Kakun kasvu ei siten ole mikään tae siitä, että ihmisten hyvinvointi lisääntyy. Sen vuoksi jakopolitiikka on aina tärkeässä asemassa. Mitä hyötyä on sellaisesta yritystominnasta, joka tuottaa elintasoa vain harvoille ja valituille. Osmo Soininvaara on ymmärtääkseni aikonut palata tähän kysymykseen kirjallisessa muodossa. Tämä tapahtui presidentin vaalien aikaan, kun Soininvaara kertoi voivansa muuten kannattaa Niinistöä, mutta tässä kohdin tuli pitkä miinus. Miinus tuli juuri sen vuoksi, että tilastotieteilijä Soininvaarakin oli havainnut tilastojen kertovan jotain ihan muunlaisia tuloksia kuin mitä kakun kasvamisen teoria lupasi.

Lue lisää

Talouskasvu kasvattaa aina tuloeroja. Kakusta saavat siis jotkut enemmän kuin toiset palkkoina, osinkoina, pääomatuloina.

Näin on ja pitää ollakin, sillä sitten kun kasvu on tapahtunut ja jaettavaa on saatu enemmän, on poliittisen päätöksenteon vuoro hoitaa kasvaneen kakun jako, niin, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu.

Jos vastustat kasvua, vastustat köyhien aseman parantamista.

Mielipidepankki kirjoitti:

En ihannoinut kirjoituksessani mitenkään liukuhihnatyötä. En edes maininnut sitä sanallakaan. Ford oli toki kapitalisti siinä missä muutkin. Minä otin esille vain tuon palkan tuplaamisen, mikä johti siihen, että Fordin työntekijöillä oli varaa ostaa Ford-merkkisiä autoja.

Lue lisää

vääristeli. Hänen selityksensä tuntuu paljon uskottavammalta. Sinun mukaasi ajatus oli siis vain se, että Fordin palkkoja nostettiin siksi, että Fordin työntekijät pystyisivät ostamaan Fordeja. Kai niitä piti mullekin myydä ja lähinnä muille ja silloin tuo toinen selitys tuntuu uskottavammalta.

Ketkä muuten olivat ne demarien taloustieteilijät, joita tuolla kehoitit SDP:n puoluejäsenen uskovan. Mainitsit vain Tanskasen, joka ei ole demari ja tuskin hänkään on sitä mieltä, että maltiton palkkakehitys on parempi kuin maltillinen ja sitten mainitset jonkun Jäntin, kuka ja mikä tausta? Tunnettuja demaritalousasiantuntijoita on paljon. En ole kuullut heistä kenenkään puhuvan maltillisia palkankorotuksia vastaan. Vaikutat kyllä vähän maaniselta ja erityisen ylimieliseltä sekä kirjoitat, mitä sattuu.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tulkinta ei ole minun omaa keksintöä. Se on ollut varsin yleisesti käytössä. Fordismilla on siten tarkoitettu myös sitä, että työläisten palkkoja nostamalla lisätään kulutuskysyntää. Tästä löytyy kyllä netinkinkin kautta tietoa, vaikkapa wikipediasta.

Lue lisää

Fordismi, oikeammin taylorismi, lähtee siitä, että tuottavuutta korotetaan niin paljon että työtulos saadaan aikaan mahdollisimman vähällä työvoimalla, jolloin tälle pienentyneelle joukolle voidaan maksaa enemmän lopputuotteen hinnan siitä kärsimättä. Fordin tapauksessahan auton hinta halpeni merkittävästi.

Kulutuskysyntää ei lisää se, että pienemmälle joukolle maksetaan enemmän muiden jäädessä työttömiksi. Teoriasi toimiakseen vaatii kovaa talouskasvua jolloin hyväpalkkaista työpaikkaa vaille jäävät voivat työllistyä muualla. Taylorismin/fordismin aikaansaama tuottavuuden lisäys synnyttikin amerikkaan hurjan kasvun, se taas talouskuplan ja lopulta suuren laman.

Pidin näkemystäsi outona sinulle koska taylorismi/fordismi palveli ensisijaisesti työn tuottavuutta ja sitä kautta työnantajaa. Sen tarkoitus oli myös tehdä ammattiliitot tarpeettomaksi koska palkka ja työolot oli työnantajan tarkkaan määrittämät. Ford onnistuikin, hänen tehtaissaan ammattiyhdistystoimintaa ei ollut ja työntekijöiden keskinäinen kilpa oli kovaa.

Kulutuskysyntää vakaammin ja sosiaalisemmin on kyennyt luomaan meillä pitkään vallalla ollut patriarkalismi. Senhän mursi oikeastaan vasta 70 vasemmistolaistumisaalto ja ay-liikkeen vallan kasvu. Vastavetona työnantajien puolelta meillekin tuli taylorin oppien mukaiset työn tuottavuuden mittarit ja kello-kallet työpaikoille.

Patriarkalismissa työnantaja huolehti monista työntekijöidensä eduista, koulutuksesta, terveydenhoidosta jne. kun vastaavasti palkka- ja tuottavuuskilpailu oli maltillista. Meillä oli tehdasyhteisöjä joilla oli omat koulut ja kulttuurilaitokset. Vasemmistolaistumisaalto siirsi nuo palvelut yhteiskunnan vastuulle ja verovaroin kustannettaviksi.

Mielipidepankki kirjoitti:

SDP:n jäsenistä suuri osa on tavallisia duunareita, joilla ei ole riittäviä opillisia eväitä havaitsemaan yhteiskunnan suuria liikevoimia.

Maailmassa on paljon maita, joissa harjoitetaan menestyvää yritystoimintaa. Se ei kuitenkaan ole mikään tae jakovaran suuruudesta. Kansa voi nähdä nälkää hyvin tuottavan yritystoiminnan näköpiirissä.

Menestyvän yritystoiminnan edellytyksiä ei luoda palkkakustannuksista tinkimällä. Yleensä kaikkein menstyvimmät yritykset ovat saaneet alkunsa maissa, joissa on korkea koulutustaso ja korkea palkkataso. Yritysten menoista palkkakustannukset muodostavat vain osan, mikä on toki merkittävä osuus joissain yrityksissä. Automatisaatio on kuitenkin korvannut monella sektorin lihastyövoiman ja silloin kustannuksen suuruus voi vaihdella esim. voitelyöljyn hinnan muutosten perässä.

Et ole tainnut koskaan kuulla tai lukea autotehtailija Henry Fordista, joka alkoi valmistaa Ford-merkkisiä henkilöautoja. No nyt kuulet. Hänen reseptinsä menestyvälle yritystoiminnalle oli se, että hän tuplasi työntekijöidensa palkat. Hän ei tehnyt sitä siinä toivossa, että jakoavaimet alkaisivat heilua työntekijöiden kourissa vinhemmin. Hänen ajatuksensa oli aivan toinen ja se oli sittemmin keyneslaisena talousteoria tunnetuksi tulleen opin yhtenä osana eli kulutuskysynnän lisäämisenä. Meillä on usein käytetty termiä elvytyspolitiikka kuvaamaan asiaa. Elvystys voi olla palkka-, vero- tai korkoelvytystä. Ja katso. Fordin idea toimi. Hänen autonsa alkoivat käydä kaupaksi kuin kumille kiville, kun ensin hänen omien palkansaajiensa ostovoima kasvoi niin, että he kykenivät näitä autoja ostamaan. Muut seurasivat sitten kadehtien perässä.

Sinulle on SDP:n jäsenenä jäänyt siis valitettavan yksipuolinen kuva siitä, miten menestyvää yritystoimintaa syntyy. Olet uskonut työnantajapuolen hokemia, vaikka sinun olisi pitänyt kuunnella enemmän oman puolueesi talousasiantuntijoita. 90-luvulla mm. taloustietelijä Jäntti ja entinen tiedemies Antti Tanskanen kertoivat julkisuudessa kulutuskysynnän merkityksestä yritystoiminnalle ja talouskasvulle. Ilmeisesti suljit korvasi silloin.

Lue lisää

SDP:n jäsenistä valtaosa voi olla tavallisia duunareita. SDP:n kannatus kuitenkin ratkeaa keskituloisten palkansaajien mielipiteen mukaan. Heillä ei välttämättä ole duunaritaustaa, vaan voi olla korkeakin koulutus. Työväenaate ei heitä puhuttele. he ovat kiinnostuneita hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja elämän ennakoitavuudesta; siitäkin, että yhteiskunta toimii oikeudenmukaisesti ja palkitsee ahkeruudesta mieluummin kuin tasapäistää ja jakaa vastikkeetonta rahaa niille, jotka eivät itse tee mitään oman hyvinvointinsa eteen.

Tämä keskiluokkainen joukko siirtyi Lipposen aikana kokoomuksesta SDP:n kannattajaksi, mutta palasi Heinäluoman kaudella takaisin kokoomuksen kannattajiksi, koska SDP unohti heidät hehkuttaessaan keinotekoista vastakkainasettelua, jota yhteiskunnassa ei ole vuosikymmeniin ollut.

Kun sanot, että "Menestyvän yritystoiminnan edellytyksiä ei luoda palkkakustannuksista tinkimällä", olet erittäin oikeassa. Yksikään yritys ei toimi tuolla tavalla. Palkkakustannuksista on kuitenkin pakko voida tinkiä silloin, kun kansainväliset suhdanteet tai muuttunut kilpailutilanne saavat aikaan, että yrityksen myyntituolot laskevat. Kustannuksia on pakko voida laskea samassa suhteessa, koska muuten yritys lakkaa olemastra ja maksamasta palkkoja kenellekään.

Henry Ford on erinomainen esimerkki yrittäjästä, joka oivalsi kasvavien markkinoiden hyödyntämisen ja pitkien sarjojen kustannustehokkuuden sarjatuotannossa.

hän todella alkoi maksaa työntekijöilleen sellaisia palkkoja, että näiden oli mahdollista ostaa oman tehtaan tuottama auto. Näin Henry Ford betonoi riittävän peruskysynnän päästäkseen riittävän pitkiin tuotantosarjoihin ja riittävän hyvään kustannustehokkuuteen lyödäkseen kilpailijansa hintakilpailussa ja pystyäkseen itse nostamaan vielä suurempia voittoja yrityksestään kuin tinkimällä henkilökuntansa palkoista.

Osaavasta, ammattitaitoisesta, yritykseen sitoutuneesta ja lojaalista henkilökunnasta on aina huutava pula. Siksi menestyvä yritys maksaa mielellään heille enemmän kuin niille, jotka käyvät vain leimaamassa kellokorttinsa saadakseen korvauksen menettämästään vapaa-ajasta.

On hyvä, että keskitetyistä tupoista vihdoinkin päästään siihen, että palkoista on mahdollista sopia yritystasolla. Tämä on ahkeran palkansaajan etu, mutta lintsarin tappio.

yksi kylähullu kirjoitti:

Nyt kyllä tulkitset Fordin innovaatiota omituisesti. Fordin palkkatempun takana oli työn pilkkominen pieniin osiin ja työntekijöiden keskinäinen kilpailuttaminen tehokkuuden aikaansaamiseksi.

Ford kehitti taylorismina tunnetun työn osittamisen teorian (johon kuului myös työn tehokkaampi kontrolli) käytännön sovellukseksi, likuhihnaksi. Työn osittamisella pieniin palasiin näitä palasten tekijöitä voitiin valvoa tehokkaasti, tehdä työstä pakkotahtista ja sitä kautta lisätä tuottavuutta.

Henry Ford toisiaan alkoi maksaa työntekijöilleen kaksi kertaa suurempaa päiväpalkkaa (5 $) kuin normaali palkkataso tuohon aikaan autoteollisuudessa. Idea oli taata kokoonpanolinjan tehokas toiminta, koska hihnan toiminnan tehokkuus riippui hitaimman työntekijän toiminnasta.

Fordin idea toimi hyvin ja yhtiö menestyi kilpailijoitaan paremmin, sillä halukkaita työntekijöitä autotehtaisiin oli 5 $ palkalla tarjolla enemmän kuin pystyttiin palkkamaan. Tästä seurasi, että työssä olevien ei ollut vara laiskotella koska heidät voitiin korvata milloin tahansa ja tuottavuus nousi enemmän kuin palkkakustannukset.

Tuottavuuden kasvu mahdollisti autojen myymisen hinnalla joka oli tavallisenkin ihmisen ulottuvissa, kysyntä kasvoi ja likuhihnan äärellä tehokkuutta kasvatettiin entisestään. Chaplin kuvasi asiaa osuvasti elokuvassaan.

Mielenkiintoista että ihannoit tuollaista työntekijöiden muuttamista "koneen osiksi". Nykyäänhän tuottavuutta haetaan päinvastaisilla toimilla, työntekijöiden omaa innovativiisuutta ja itseohjautuvuutta edistämällä.

Lue lisää

En muista koskaan lukeneeni yhtä havainnollisen tiivistä ja osuvaa kiteytystä Henry Fordin innovatiivisuudesta.

Hän todella uudisti tuotantoprosessit ja pääsi siten kilpailijoitaan alhaisempiin yksikkökustannuksiin, mikä mahdollisti samaan aikaan alhaisemmat myyntihinnat ja korkeammat palkat.

yksi kylähullu kirjoitti:

Fordismi, oikeammin taylorismi, lähtee siitä, että tuottavuutta korotetaan niin paljon että työtulos saadaan aikaan mahdollisimman vähällä työvoimalla, jolloin tälle pienentyneelle joukolle voidaan maksaa enemmän lopputuotteen hinnan siitä kärsimättä. Fordin tapauksessahan auton hinta halpeni merkittävästi.

Kulutuskysyntää ei lisää se, että pienemmälle joukolle maksetaan enemmän muiden jäädessä työttömiksi. Teoriasi toimiakseen vaatii kovaa talouskasvua jolloin hyväpalkkaista työpaikkaa vaille jäävät voivat työllistyä muualla. Taylorismin/fordismin aikaansaama tuottavuuden lisäys synnyttikin amerikkaan hurjan kasvun, se taas talouskuplan ja lopulta suuren laman.

Pidin näkemystäsi outona sinulle koska taylorismi/fordismi palveli ensisijaisesti työn tuottavuutta ja sitä kautta työnantajaa. Sen tarkoitus oli myös tehdä ammattiliitot tarpeettomaksi koska palkka ja työolot oli työnantajan tarkkaan määrittämät. Ford onnistuikin, hänen tehtaissaan ammattiyhdistystoimintaa ei ollut ja työntekijöiden keskinäinen kilpa oli kovaa.

Kulutuskysyntää vakaammin ja sosiaalisemmin on kyennyt luomaan meillä pitkään vallalla ollut patriarkalismi. Senhän mursi oikeastaan vasta 70 vasemmistolaistumisaalto ja ay-liikkeen vallan kasvu. Vastavetona työnantajien puolelta meillekin tuli taylorin oppien mukaiset työn tuottavuuden mittarit ja kello-kallet työpaikoille.

Patriarkalismissa työnantaja huolehti monista työntekijöidensä eduista, koulutuksesta, terveydenhoidosta jne. kun vastaavasti palkka- ja tuottavuuskilpailu oli maltillista. Meillä oli tehdasyhteisöjä joilla oli omat koulut ja kulttuurilaitokset. Vasemmistolaistumisaalto siirsi nuo palvelut yhteiskunnan vastuulle ja verovaroin kustannettaviksi.

Lue lisää

Työvoiman vähentäminen sarjatuotannossa lähti liikkeelle juuri Henry Fordista. Samaa periaatetta on Suomessa noudatettu kautta aikojen. Vahvat ay-liitot ovat pitäneet puolensa ja kiristäneet teollisuusliitoilta niin paljon tuottavuuden noususta kuin ovat pystyneet, ja kortistoihin sysätyt työntekijät on elätetty töihin jääneiden palkoista pidätetyillä veroilla.

Patriarkalismin jäänteitä voi vielä ihailla mm. Valkeakoskella, jossa Juuso Walldén rakennutti työväelleen omakotitalot, urheilukentät ja koko kaupungin ja rahoitti urheiluseurat ja kulttuuritoiminnan. Mäntässä voi vieläkin käydä katsomassa Joenniemen taidemuseota, jonka aarteet Gösta Serlachius kävi henkilökohtaisesti ostamassa pitkin Eurooppaa mänttäläisten ihailtavaksi.

sitä en oikein uskoisi kirjoitti:

Talouskasvu kasvattaa aina tuloeroja. Kakusta saavat siis jotkut enemmän kuin toiset palkkoina, osinkoina, pääomatuloina.

Näin on ja pitää ollakin, sillä sitten kun kasvu on tapahtunut ja jaettavaa on saatu enemmän, on poliittisen päätöksenteon vuoro hoitaa kasvaneen kakun jako, niin, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu.

Jos vastustat kasvua, vastustat köyhien aseman parantamista.

Lue lisää

En minä talouskasvua vastusta, vaan sellaisia talouskavun mekanismeja, jotka jakavat sitä kasvua entistä harvempien käsiin. Juuri näin on käynyt ns. uusliberalismin aikana. Siellä missä talousliberalismin opit vaikuttivat ensimmäisenä tuota tuloerojen kasvua on kestänyt jo neöjännesvuosidan ajan. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Ei ole tullut sellaista politiikkaa, mihin globaalisti toimivat yritykset eivät olisi kyenneet vastaamaan omalla, maan taloutta heikentävällä tavalla. Esim. USAssa ay-liike on pantu erilaisten uhkien avulla polvilleen. Amerikkalainen luokkajako tosiasia maassa, missä taloudellinen kasvu on ollut valtavaa. Mikään sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole toteutunut. Suomessakin on eletty jo noin 15 vuiden ajan kasvavien tuloerojen aikaa. Siihen aikaan mahtuu sekä taloudellista kasvua että taantumaa.

Aloitin tämän kirjoitussarja otsikolla "Niilin ahven". Se on petokala Viktorian järvessä. Tästä petokalasta esitettiin toissapäivinä loistava ranskalainen tv-dokumentti nimeltä "Darwinin painajainen". Dokumentin keskeinen osio liikkuu tuon petokalan hyödyntämisessä. Koko Viktorian järven ympäristön talous perustuu tämän kalan pyydystämiseen ja vientiin lähinnä eri Euroopan maihin, mutta muuallekin Australiaa myöten. Kalaa viedään lentokonelasteittain joka päivä. Se on erittäin kannattava bisnes niille, jotka vievät kalaa ja toimivat sen liepeillä esim. pakkausteollisuudessa. Nämä yritykset ovat monikansallisia, eurooppaöaisia ja intialaisia. Kalastajat, kalankäsittelijät ja vartijat sekä bisnekseen olennaisesti liittyvät lentäjien naispuoliset viihdyttäjät ovat tansanialaisia, jotka tekevät työtään henkensä kaupalla ja erittäin pienellä palkalla. Väki näkee nälkää samaan aikaan, kun vientiyritykset ympärillä toimivat erittäin kannattavasti. Kaikki kalan lihaosa menee vientiin eikä paikallisilla ole varaa sitä hankkia. Paikallinen väestö syö kalan perkkujätteistä ja riisistä valmistetua mössöä, sian ruokaa. Dokumentti kertoo yhden esimerkin siitä, miten kasvanutta kakkua on jaettu. Bisnestä harjoitetaan Tansaniassa, mutta juuri kukaan tansanilainen ei siitä hyödy. Haastateltu tansanialainen vartija kertoikin palasilmäisesti haastattelussa, että moni haluaisi sodan syttyvän. Tansanilaiset näkevät siis ainoan muutoksen mahdollisuuden siinä, että syttyisi edes sota, joka jollain lailla mahdollisesti muuttaisi tilannetta. Niin pitkällä oli epätoivo heidän parissaan. Kaikkiaan tuo dokumentti länsimaisen markkinatalouden toiminnasta oli sellaista, ettei sitä voi suositella herkille ihmisille. Silti jokaisen olisi syytä se nähdä. Se kertoo markkinakapitalismin hyödyntämistä ihmisistä ja kansakunnan täydellisestä rappiosta. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista maissa, missä uusliberalistit ovat käyttäneet hyväksi muita ja jättäneet nämä sitten heitteille. On hyvä muistaa, että samanlaista heitteillejättöä on alkanut esiintyä myös kehittyneissä maissa. Kehitysmaat ovat olleet vain eturintamassa.

Mielipidepankki kirjoitti:

En minä talouskasvua vastusta, vaan sellaisia talouskavun mekanismeja, jotka jakavat sitä kasvua entistä harvempien käsiin. Juuri näin on käynyt ns. uusliberalismin aikana. Siellä missä talousliberalismin opit vaikuttivat ensimmäisenä tuota tuloerojen kasvua on kestänyt jo neöjännesvuosidan ajan. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Ei ole tullut sellaista politiikkaa, mihin globaalisti toimivat yritykset eivät olisi kyenneet vastaamaan omalla, maan taloutta heikentävällä tavalla. Esim. USAssa ay-liike on pantu erilaisten uhkien avulla polvilleen. Amerikkalainen luokkajako tosiasia maassa, missä taloudellinen kasvu on ollut valtavaa. Mikään sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole toteutunut. Suomessakin on eletty jo noin 15 vuiden ajan kasvavien tuloerojen aikaa. Siihen aikaan mahtuu sekä taloudellista kasvua että taantumaa.

Aloitin tämän kirjoitussarja otsikolla "Niilin ahven". Se on petokala Viktorian järvessä. Tästä petokalasta esitettiin toissapäivinä loistava ranskalainen tv-dokumentti nimeltä "Darwinin painajainen". Dokumentin keskeinen osio liikkuu tuon petokalan hyödyntämisessä. Koko Viktorian järven ympäristön talous perustuu tämän kalan pyydystämiseen ja vientiin lähinnä eri Euroopan maihin, mutta muuallekin Australiaa myöten. Kalaa viedään lentokonelasteittain joka päivä. Se on erittäin kannattava bisnes niille, jotka vievät kalaa ja toimivat sen liepeillä esim. pakkausteollisuudessa. Nämä yritykset ovat monikansallisia, eurooppaöaisia ja intialaisia. Kalastajat, kalankäsittelijät ja vartijat sekä bisnekseen olennaisesti liittyvät lentäjien naispuoliset viihdyttäjät ovat tansanialaisia, jotka tekevät työtään henkensä kaupalla ja erittäin pienellä palkalla. Väki näkee nälkää samaan aikaan, kun vientiyritykset ympärillä toimivat erittäin kannattavasti. Kaikki kalan lihaosa menee vientiin eikä paikallisilla ole varaa sitä hankkia. Paikallinen väestö syö kalan perkkujätteistä ja riisistä valmistetua mössöä, sian ruokaa. Dokumentti kertoo yhden esimerkin siitä, miten kasvanutta kakkua on jaettu. Bisnestä harjoitetaan Tansaniassa, mutta juuri kukaan tansanilainen ei siitä hyödy. Haastateltu tansanialainen vartija kertoikin palasilmäisesti haastattelussa, että moni haluaisi sodan syttyvän. Tansanilaiset näkevät siis ainoan muutoksen mahdollisuuden siinä, että syttyisi edes sota, joka jollain lailla mahdollisesti muuttaisi tilannetta. Niin pitkällä oli epätoivo heidän parissaan. Kaikkiaan tuo dokumentti länsimaisen markkinatalouden toiminnasta oli sellaista, ettei sitä voi suositella herkille ihmisille. Silti jokaisen olisi syytä se nähdä. Se kertoo markkinakapitalismin hyödyntämistä ihmisistä ja kansakunnan täydellisestä rappiosta. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista maissa, missä uusliberalistit ovat käyttäneet hyväksi muita ja jättäneet nämä sitten heitteille. On hyvä muistaa, että samanlaista heitteillejättöä on alkanut esiintyä myös kehittyneissä maissa. Kehitysmaat ovat olleet vain eturintamassa.

Lue lisää

Ei talouskasvulla mitään mekanismeja ole. talous kasvaa tai ei kasva. Jaettavaa tulee lisää tai ei tule. Ei siinä muuta ole.

kokonaan toinen juttu on sitten se onko POLITIIKKA yltiölibertaristoisen vapaata vai vastuullista markkinataloutta, mikä on aina hallitusten käsissä.

Jos Suomesta puhutaan, niin unohda niilin ahvenesi.

Täällä vallitsee vastuullinen markkinatalous, jolla pyritään saamaan aikaan niin hyvä talouskasvu kuin pienen maan on globaaleilta markkinoilta (ja kotimarkkinoilta) mahdollista saada aikaan ja ne kasvun hedelmät jaetaan sitten kolmikannassa ja poliittisin päätöksin eduskunnassa niin kuin kulloinenkin hallitus ja sitä painostavat etujärjestökorporaatiot kykenevät keskenään junailemaan.

Tajua kuitenkin tämä: kasvu takaa aina enemmän jaettavaa. Jos haitallisia tuloeroja syntyy, niin se on sitten poliitikkojen murhe tasata ne, kunhan kasvu on ENSIN saatu aikaan.

Ei tää vaikeeta oo, eihän?

sinulla huimasti kirjoitti:

Ei talouskasvulla mitään mekanismeja ole. talous kasvaa tai ei kasva. Jaettavaa tulee lisää tai ei tule. Ei siinä muuta ole.

kokonaan toinen juttu on sitten se onko POLITIIKKA yltiölibertaristoisen vapaata vai vastuullista markkinataloutta, mikä on aina hallitusten käsissä.

Jos Suomesta puhutaan, niin unohda niilin ahvenesi.

Täällä vallitsee vastuullinen markkinatalous, jolla pyritään saamaan aikaan niin hyvä talouskasvu kuin pienen maan on globaaleilta markkinoilta (ja kotimarkkinoilta) mahdollista saada aikaan ja ne kasvun hedelmät jaetaan sitten kolmikannassa ja poliittisin päätöksin eduskunnassa niin kuin kulloinenkin hallitus ja sitä painostavat etujärjestökorporaatiot kykenevät keskenään junailemaan.

Tajua kuitenkin tämä: kasvu takaa aina enemmän jaettavaa. Jos haitallisia tuloeroja syntyy, niin se on sitten poliitikkojen murhe tasata ne, kunhan kasvu on ENSIN saatu aikaan.

Ei tää vaikeeta oo, eihän?

Lue lisää

Poliittisilla päätöksillä ei koskaan ole mahdollista ennalta säännellä sitä, mihin kansalaisryhmiin tuleva talouskasvu kohdistuu.

Niinpä poliittisilla päätöksillä luodaan aina vain mahdollisimman hyviä kasvun edellytyksiä, ja sitten kun kasvu toteutuu, niin toisilla poliittisilla päätöksillä säännellään tulonjakoa: otetaan niiltä, jotka enemmän saivat ja annetaan niille, jotka olivat jääneet vähemmälle.

Sosialidemokratian ja sen johtaman ay-liikkeen oaradoksi on, että kokoomus ja porvarihallitus joutuvat korjaamaan julkisten hoiva-alojen naisten kokeman epäoikeudenmukaisuuden poliittisessa tulonjaossa, kun sosialidemokraatit piti saada pois hallituksesta ennen kuin aiempien talouskasvujen aikaansaama vääristymä voitiin poliittisesti oikaista.

Tämäkös Mpp:tä potuttaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

En minä talouskasvua vastusta, vaan sellaisia talouskavun mekanismeja, jotka jakavat sitä kasvua entistä harvempien käsiin. Juuri näin on käynyt ns. uusliberalismin aikana. Siellä missä talousliberalismin opit vaikuttivat ensimmäisenä tuota tuloerojen kasvua on kestänyt jo neöjännesvuosidan ajan. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Ei ole tullut sellaista politiikkaa, mihin globaalisti toimivat yritykset eivät olisi kyenneet vastaamaan omalla, maan taloutta heikentävällä tavalla. Esim. USAssa ay-liike on pantu erilaisten uhkien avulla polvilleen. Amerikkalainen luokkajako tosiasia maassa, missä taloudellinen kasvu on ollut valtavaa. Mikään sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole toteutunut. Suomessakin on eletty jo noin 15 vuiden ajan kasvavien tuloerojen aikaa. Siihen aikaan mahtuu sekä taloudellista kasvua että taantumaa.

Aloitin tämän kirjoitussarja otsikolla "Niilin ahven". Se on petokala Viktorian järvessä. Tästä petokalasta esitettiin toissapäivinä loistava ranskalainen tv-dokumentti nimeltä "Darwinin painajainen". Dokumentin keskeinen osio liikkuu tuon petokalan hyödyntämisessä. Koko Viktorian järven ympäristön talous perustuu tämän kalan pyydystämiseen ja vientiin lähinnä eri Euroopan maihin, mutta muuallekin Australiaa myöten. Kalaa viedään lentokonelasteittain joka päivä. Se on erittäin kannattava bisnes niille, jotka vievät kalaa ja toimivat sen liepeillä esim. pakkausteollisuudessa. Nämä yritykset ovat monikansallisia, eurooppaöaisia ja intialaisia. Kalastajat, kalankäsittelijät ja vartijat sekä bisnekseen olennaisesti liittyvät lentäjien naispuoliset viihdyttäjät ovat tansanialaisia, jotka tekevät työtään henkensä kaupalla ja erittäin pienellä palkalla. Väki näkee nälkää samaan aikaan, kun vientiyritykset ympärillä toimivat erittäin kannattavasti. Kaikki kalan lihaosa menee vientiin eikä paikallisilla ole varaa sitä hankkia. Paikallinen väestö syö kalan perkkujätteistä ja riisistä valmistetua mössöä, sian ruokaa. Dokumentti kertoo yhden esimerkin siitä, miten kasvanutta kakkua on jaettu. Bisnestä harjoitetaan Tansaniassa, mutta juuri kukaan tansanilainen ei siitä hyödy. Haastateltu tansanialainen vartija kertoikin palasilmäisesti haastattelussa, että moni haluaisi sodan syttyvän. Tansanilaiset näkevät siis ainoan muutoksen mahdollisuuden siinä, että syttyisi edes sota, joka jollain lailla mahdollisesti muuttaisi tilannetta. Niin pitkällä oli epätoivo heidän parissaan. Kaikkiaan tuo dokumentti länsimaisen markkinatalouden toiminnasta oli sellaista, ettei sitä voi suositella herkille ihmisille. Silti jokaisen olisi syytä se nähdä. Se kertoo markkinakapitalismin hyödyntämistä ihmisistä ja kansakunnan täydellisestä rappiosta. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista maissa, missä uusliberalistit ovat käyttäneet hyväksi muita ja jättäneet nämä sitten heitteille. On hyvä muistaa, että samanlaista heitteillejättöä on alkanut esiintyä myös kehittyneissä maissa. Kehitysmaat ovat olleet vain eturintamassa.

Lue lisää

Hirvittävää on kapitalistin riisto.

Toisin on maissa joissa on kunnon sosialistinen meno. Pohjois-Koreassakin kansa elää hyvin tasavertaisissa oloissa, ei ole tuloeroja siellä, ei. Eihän niitä ollut Neuvostoliitossakaan eikä DDR:ssä. Siellä asui kuitenkin niin tyhmää väkeä että siirtyivät kapitalistiseen riistotalouteen.

Kyllä Tansaniaan on saatava sosialistinen järjestys nopeasti että loppuu työn orjien sortaminen ja huomispäivänä on taas kansat veljet keskenään.

"Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo,
ja köyhän ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo."

Kyllä ne sinunkin rintaa helähdyttää nuo kansainvälisen säkeet, vai mitä

Mielipidepankki kirjoitti:

En minä talouskasvua vastusta, vaan sellaisia talouskavun mekanismeja, jotka jakavat sitä kasvua entistä harvempien käsiin. Juuri näin on käynyt ns. uusliberalismin aikana. Siellä missä talousliberalismin opit vaikuttivat ensimmäisenä tuota tuloerojen kasvua on kestänyt jo neöjännesvuosidan ajan. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Ei ole tullut sellaista politiikkaa, mihin globaalisti toimivat yritykset eivät olisi kyenneet vastaamaan omalla, maan taloutta heikentävällä tavalla. Esim. USAssa ay-liike on pantu erilaisten uhkien avulla polvilleen. Amerikkalainen luokkajako tosiasia maassa, missä taloudellinen kasvu on ollut valtavaa. Mikään sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole toteutunut. Suomessakin on eletty jo noin 15 vuiden ajan kasvavien tuloerojen aikaa. Siihen aikaan mahtuu sekä taloudellista kasvua että taantumaa.

Aloitin tämän kirjoitussarja otsikolla "Niilin ahven". Se on petokala Viktorian järvessä. Tästä petokalasta esitettiin toissapäivinä loistava ranskalainen tv-dokumentti nimeltä "Darwinin painajainen". Dokumentin keskeinen osio liikkuu tuon petokalan hyödyntämisessä. Koko Viktorian järven ympäristön talous perustuu tämän kalan pyydystämiseen ja vientiin lähinnä eri Euroopan maihin, mutta muuallekin Australiaa myöten. Kalaa viedään lentokonelasteittain joka päivä. Se on erittäin kannattava bisnes niille, jotka vievät kalaa ja toimivat sen liepeillä esim. pakkausteollisuudessa. Nämä yritykset ovat monikansallisia, eurooppaöaisia ja intialaisia. Kalastajat, kalankäsittelijät ja vartijat sekä bisnekseen olennaisesti liittyvät lentäjien naispuoliset viihdyttäjät ovat tansanialaisia, jotka tekevät työtään henkensä kaupalla ja erittäin pienellä palkalla. Väki näkee nälkää samaan aikaan, kun vientiyritykset ympärillä toimivat erittäin kannattavasti. Kaikki kalan lihaosa menee vientiin eikä paikallisilla ole varaa sitä hankkia. Paikallinen väestö syö kalan perkkujätteistä ja riisistä valmistetua mössöä, sian ruokaa. Dokumentti kertoo yhden esimerkin siitä, miten kasvanutta kakkua on jaettu. Bisnestä harjoitetaan Tansaniassa, mutta juuri kukaan tansanilainen ei siitä hyödy. Haastateltu tansanialainen vartija kertoikin palasilmäisesti haastattelussa, että moni haluaisi sodan syttyvän. Tansanilaiset näkevät siis ainoan muutoksen mahdollisuuden siinä, että syttyisi edes sota, joka jollain lailla mahdollisesti muuttaisi tilannetta. Niin pitkällä oli epätoivo heidän parissaan. Kaikkiaan tuo dokumentti länsimaisen markkinatalouden toiminnasta oli sellaista, ettei sitä voi suositella herkille ihmisille. Silti jokaisen olisi syytä se nähdä. Se kertoo markkinakapitalismin hyödyntämistä ihmisistä ja kansakunnan täydellisestä rappiosta. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista maissa, missä uusliberalistit ovat käyttäneet hyväksi muita ja jättäneet nämä sitten heitteille. On hyvä muistaa, että samanlaista heitteillejättöä on alkanut esiintyä myös kehittyneissä maissa. Kehitysmaat ovat olleet vain eturintamassa.

Lue lisää

Suomessakin on eletty jo noin 15 vuiden ajan kasvavien tuloerojen aikaa. Siihen aikaan mahtuu sekä taloudellista kasvua että taantumaa.
----------------------------------

...että SDP:n kannatus on romahtanut jos noin on.

Juuri SDP:hän olisi hallituksessa ollessaan voinut tehdä sellaista politiikkaa, jolla tuloeroja olisi kavennettu.

Kalliomäen johtama tappioanalyysiryhmä taisi päätyä samaan tulokseen: puhutaan yhtä (mm. tuloerojen tasaamisesta), mutta tehdään ihan toista

Mielipidepankki kirjoitti:

En minä talouskasvua vastusta, vaan sellaisia talouskavun mekanismeja, jotka jakavat sitä kasvua entistä harvempien käsiin. Juuri näin on käynyt ns. uusliberalismin aikana. Siellä missä talousliberalismin opit vaikuttivat ensimmäisenä tuota tuloerojen kasvua on kestänyt jo neöjännesvuosidan ajan. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Ei ole tullut sellaista politiikkaa, mihin globaalisti toimivat yritykset eivät olisi kyenneet vastaamaan omalla, maan taloutta heikentävällä tavalla. Esim. USAssa ay-liike on pantu erilaisten uhkien avulla polvilleen. Amerikkalainen luokkajako tosiasia maassa, missä taloudellinen kasvu on ollut valtavaa. Mikään sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole toteutunut. Suomessakin on eletty jo noin 15 vuiden ajan kasvavien tuloerojen aikaa. Siihen aikaan mahtuu sekä taloudellista kasvua että taantumaa.

Aloitin tämän kirjoitussarja otsikolla "Niilin ahven". Se on petokala Viktorian järvessä. Tästä petokalasta esitettiin toissapäivinä loistava ranskalainen tv-dokumentti nimeltä "Darwinin painajainen". Dokumentin keskeinen osio liikkuu tuon petokalan hyödyntämisessä. Koko Viktorian järven ympäristön talous perustuu tämän kalan pyydystämiseen ja vientiin lähinnä eri Euroopan maihin, mutta muuallekin Australiaa myöten. Kalaa viedään lentokonelasteittain joka päivä. Se on erittäin kannattava bisnes niille, jotka vievät kalaa ja toimivat sen liepeillä esim. pakkausteollisuudessa. Nämä yritykset ovat monikansallisia, eurooppaöaisia ja intialaisia. Kalastajat, kalankäsittelijät ja vartijat sekä bisnekseen olennaisesti liittyvät lentäjien naispuoliset viihdyttäjät ovat tansanialaisia, jotka tekevät työtään henkensä kaupalla ja erittäin pienellä palkalla. Väki näkee nälkää samaan aikaan, kun vientiyritykset ympärillä toimivat erittäin kannattavasti. Kaikki kalan lihaosa menee vientiin eikä paikallisilla ole varaa sitä hankkia. Paikallinen väestö syö kalan perkkujätteistä ja riisistä valmistetua mössöä, sian ruokaa. Dokumentti kertoo yhden esimerkin siitä, miten kasvanutta kakkua on jaettu. Bisnestä harjoitetaan Tansaniassa, mutta juuri kukaan tansanilainen ei siitä hyödy. Haastateltu tansanialainen vartija kertoikin palasilmäisesti haastattelussa, että moni haluaisi sodan syttyvän. Tansanilaiset näkevät siis ainoan muutoksen mahdollisuuden siinä, että syttyisi edes sota, joka jollain lailla mahdollisesti muuttaisi tilannetta. Niin pitkällä oli epätoivo heidän parissaan. Kaikkiaan tuo dokumentti länsimaisen markkinatalouden toiminnasta oli sellaista, ettei sitä voi suositella herkille ihmisille. Silti jokaisen olisi syytä se nähdä. Se kertoo markkinakapitalismin hyödyntämistä ihmisistä ja kansakunnan täydellisestä rappiosta. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista maissa, missä uusliberalistit ovat käyttäneet hyväksi muita ja jättäneet nämä sitten heitteille. On hyvä muistaa, että samanlaista heitteillejättöä on alkanut esiintyä myös kehittyneissä maissa. Kehitysmaat ovat olleet vain eturintamassa.

Lue lisää

Sait tungettua viestiisi inhosi markkinataloutta, uusliberalismia, globalisaatiota, USA:ta, monikansallisia yhtiöitä ja ties mitä kohtaan.

Meillähän on näyttöä toisenlaisestakin, inhimillisestä talousjärjestelmästä. Sosialismista, siihenkö meidän pitäisi palata? Sosialidemokraatithan ovat sosialismin kannattajia nimeään myöten, vallankumoustakin aikanaan on puuhattu.

anti sosialisti kirjoitti:

Sait tungettua viestiisi inhosi markkinataloutta, uusliberalismia, globalisaatiota, USA:ta, monikansallisia yhtiöitä ja ties mitä kohtaan.

Meillähän on näyttöä toisenlaisestakin, inhimillisestä talousjärjestelmästä. Sosialismista, siihenkö meidän pitäisi palata? Sosialidemokraatithan ovat sosialismin kannattajia nimeään myöten, vallankumoustakin aikanaan on puuhattu.

Lue lisää

Olen pitkämielinen, mikä johtunee siitä, että olen usein tuntenut kutsumusta opetustyöhön. Jonkun verran sellaisesta on kyllä myös kokemusta, mutta ehkä se jäi liian vähäiseksi. Ties vaikka olisin voinut opettaa sinullekin logiikan alkeita.

Jos jokin rokote ehkäisee sairautta heikosti, ei sairaudesta tavallisesti tehdä terveyttä, vaan yritetään kehittää jokin parempi rokote. Toivottavasti ymmärsit.

Lukutaitosi on myös kovin kehno, mistä olkoon näyttönä tuo lauseesi osa "nimeään myöten".

Mielipidepankki kirjoitti:

Olen pitkämielinen, mikä johtunee siitä, että olen usein tuntenut kutsumusta opetustyöhön. Jonkun verran sellaisesta on kyllä myös kokemusta, mutta ehkä se jäi liian vähäiseksi. Ties vaikka olisin voinut opettaa sinullekin logiikan alkeita.

Jos jokin rokote ehkäisee sairautta heikosti, ei sairaudesta tavallisesti tehdä terveyttä, vaan yritetään kehittää jokin parempi rokote. Toivottavasti ymmärsit.

Lukutaitosi on myös kovin kehno, mistä olkoon näyttönä tuo lauseesi osa "nimeään myöten".

Lue lisää

pitemmälle logiikan opinnoissa ehtineenä kysyisin, mistä tässä sinun logiikan opetuksessasi on kyse eli mitä epäloogista löysit edellisessä kirjoituksessa. Minä sitten oivalliseen tapaan tarkastelen asiaa.

hieman sinua kirjoitti:

pitemmälle logiikan opinnoissa ehtineenä kysyisin, mistä tässä sinun logiikan opetuksessasi on kyse eli mitä epäloogista löysit edellisessä kirjoituksessa. Minä sitten oivalliseen tapaan tarkastelen asiaa.

Lue lisää

Viestin sanoma oli se, että pitäisikö palata sosialismiin, kun kapitalismissa on vikaa. Tuollainen näkemys sisältää sen, että sosialismi on ainoa mahdollinen korjauskeino kapitalismin aiheuttamiin ongelmiin. Paljon loogisempaa olisi kysyä, miten kapitalismin aiheuttamia ongelmia tulisi korjata. Tiedämme jo, että ns. realososialismi oli virheellinen tapa korjata ja ehkäistä niitä. Pitämällä sosialismi ainoa vaihtoehtona, pyritään helposti peittelemää kapitalismin aiheuttamat ongelnat tai perästi todistamaan kapitalismin vaihtoehdottomuus talous- ja yhteiskuntajärjestyksenä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Viestin sanoma oli se, että pitäisikö palata sosialismiin, kun kapitalismissa on vikaa. Tuollainen näkemys sisältää sen, että sosialismi on ainoa mahdollinen korjauskeino kapitalismin aiheuttamiin ongelmiin. Paljon loogisempaa olisi kysyä, miten kapitalismin aiheuttamia ongelmia tulisi korjata. Tiedämme jo, että ns. realososialismi oli virheellinen tapa korjata ja ehkäistä niitä. Pitämällä sosialismi ainoa vaihtoehtona, pyritään helposti peittelemää kapitalismin aiheuttamat ongelnat tai perästi todistamaan kapitalismin vaihtoehdottomuus talous- ja yhteiskuntajärjestyksenä.

Lue lisää

jossan määrin kärjistetty mielipide, mutta ei siinä mitään epäloogista ole. On valitettavaa, että ihmiset, jotka eivät tunne logiikkaa, tahtovat sanoa epäloogiseksi sitä, että on eri mieltä heidän kanssaan. Se on melkein yhtä typerää kun se, että ihmiset, jotka eivät ymmärrä Einsteinin suhteellisuusteoriaa ollenkaan, vetoavat missä tahansa suhteellisuus sanaa käyttäessään Einsteiniin.

Pidätkö sinä muuten epäloogisena sitä lukuisaa joukkoa, joiden mielestä tämä kapitalismin "rattaiden rasvaaminen" ei auta mitään ja uskoo edelleen sosialismiin ainoana oikeana ratkaisuna.

tuo on kirjoitti:

jossan määrin kärjistetty mielipide, mutta ei siinä mitään epäloogista ole. On valitettavaa, että ihmiset, jotka eivät tunne logiikkaa, tahtovat sanoa epäloogiseksi sitä, että on eri mieltä heidän kanssaan. Se on melkein yhtä typerää kun se, että ihmiset, jotka eivät ymmärrä Einsteinin suhteellisuusteoriaa ollenkaan, vetoavat missä tahansa suhteellisuus sanaa käyttäessään Einsteiniin.

Pidätkö sinä muuten epäloogisena sitä lukuisaa joukkoa, joiden mielestä tämä kapitalismin "rattaiden rasvaaminen" ei auta mitään ja uskoo edelleen sosialismiin ainoana oikeana ratkaisuna.

Lue lisää

On sosialismia ja "sosialismia". Teorian tasolla sosialismi ei ehkä ollut väärässä. Ehkein kristinuskokaan ole väärässä teorian tasolla. Käytännön sevolletukset ovat kummankin uskomuksen suhteen aikaansaaneet melko heppoisia tuloksia.

Sosialismiin uskovien joukko on ymmärtääkseni pienentynyt melko lailla, etten sanoisi olemattomiin. Tilalle on astunut neuvottomuus ja alistuminen, jota jotkut kutusvat myös sopeutmiseksi. Sosialismin ihannetta yritetään korvata muntyyppisellä ideallismilla. Ympärtistöliikkeet ovat tästä esimerkki. Voi olla, että jonkunlainen "hengistyminen" on yksi neuvottomuuden ilmenemismuoto. Tanja Karpela saattaisi käydä tällaisesta eräänä esimerkkinä.

Keikein kaikkiaan arvelisin, että tyytymättämyys kaupalista elämäntyyliä kohtaan kasvaa ja sen myötä syntyy erilaista vaihtoehtokulttuuria, joka sitten poikii myös poliittista idealismia. Kehitys kehittyy, niin kuin hienosti sanotaan.

Olisin odottanut, että olisit käyttänyt vielä Ruotsia esimerkkinä siitä, mihin kurimukseen maa voi joutua sosiaalidemokraattien takia. Ruotsilla on mennyt erittäin heikosti koko pitkän demarihallituskauden ajan, eikö niin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olisin odottanut, että olisit käyttänyt vielä Ruotsia esimerkkinä siitä, mihin kurimukseen maa voi joutua sosiaalidemokraattien takia. Ruotsilla on mennyt erittäin heikosti koko pitkän demarihallituskauden ajan, eikö niin.

Lue lisää

Ruotsin luonnonvarat, tekniset innovaatiot, pitkä rauhan aika ym. ovat olleet niin erinomaisia, että Ruotsi on selvinnyt sosialidemokratiasta huolimatta. Yksi asia pitäis Suomen eräiden demarien sieltä oppia. Pääministeri Göran Persson aikanaan totesi, että ei hallitus voi sille mitään, että nousukautena palkkaerot kasvavat. Se kuuluu nousukauden luonteeseen.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olisin odottanut, että olisit käyttänyt vielä Ruotsia esimerkkinä siitä, mihin kurimukseen maa voi joutua sosiaalidemokraattien takia. Ruotsilla on mennyt erittäin heikosti koko pitkän demarihallituskauden ajan, eikö niin.

Lue lisää

Ruotsilla menee todella huonosti sen voimavaroihin nähden. Ruotsin menestys perustuu aikanaan Suomesta sitten muualta euroopasta ja kauempaakin tulleen halvan siirtotyövoiman armottomaan riistoon. Ruotsalainen sosiaalidemokratia on rakennettu suomalaisella hiellä, suomesta punamullan saamattomuuden vuoksi pakolaisiksi lähteneiden työllä