hoidoista.
Onko kohtalotovereita? Vasta nyt alan tajuamaan,ettei minulla ole enää toista rintaa.
Miten teillä,pystyttekö hyväksymään muuttuneen vartalonne?
Onko kohtalotovereita? Vasta nyt alan tajuamaan,ettei minulla ole enää toista rintaa.
Miten teillä,pystyttekö hyväksymään muuttuneen vartalonne?
Vastaukset 15
Vanhimmat
minä olen sinkku,niin ei pahasti haittaa rinnan puuttuminen,tietty ei sitä kovin naiselliseksi itseään tunne.Korjausleikkauksesta sinun kannattaisi keskustella lääkärin kanssa.
Niin minäkin tein ekalla kerralla, se oli ihan itsestään selvää.
Nyt enää en taida viitsiä, olen jo niin paljon vanhempikin ja käynyt vähän liikaa jo leikkauksia läpi.
En minä ole vartaloani hyväksynyt ennenkään, kuis sitte nyt.... Mutta kaikkeen tottuu.
olen päälle 50,ja naimisissa.Ongelma ei ole aviopuoliso,hänelle on pääasia,että vaimo on hengissä.
Itseäni ajattelen,meneekö kauan,että oppii hyväksymään ITSE ITSENSÄ tälläisena?
Uuden rinnan laittoa en kuitenkaan ole miettinyt.
Ehkä tulevaisuudessa,ja jonothan on pitkiä.
Ihan vain haluan kuulla kokemuksia näistä asioista.
leikkauksesta,ja aina suihkuun mennessä kirpaisee,uskon kuitenkin vielä hyväksyväni itseni.
tässä totutellaan,minä olin ensin runsaat puoli vuotta yks rintanen,ja sen jälkeen viime syyskuusta rinnaton.Minunkin mies tykkää minusta niin kuin ennenkin,ei ole kertaakaan pahoittanut mieltäni tällä asialla.Ja hyvin toisemme tunnemme noin 30.yhteisen taipaleen kulkeneina.Itselleni tämä on vaikeampi välillä.Siksi olen varannut ajan rintagirurgiaan,että voin kysellä mahdollisuuksista saada jonkinlaiset kiinteät proteesit.Toisaalta tähänkin tottuu ja sopeutuu,välillä ei muista koko asiaa.Mutta joskus taas ihan itkettää,esim.suihkussa käydessä.Riippuu mielialasta.Mutta olen varmaan ennenkin sanonut näin: mieluummin rinnattomana ja elossa,kuin rintojen kanssa haudassa!
...olla - törmäsin joskus syöpiksellä alle parikymppiseen poikaan, jolta sittemmin amputoitiin toinen käsi.
Itketti.
ilman rintaa,jos joutuisi valitsemaan käsi,vai rinta,taitaisi olla rinta,jonta poistaisi?
ei ymmärrys riitä,että kun syöpä on leikattu pois,niin tissiä surette.
Ajatelkaa tosiaan ensin,että jalka tai käsi!!
Itse en rintani menetystä sure yhtään!
oikein miettimään tätä,että suremme menetettyä rintaa tai rintoja.Kyllä minun mielestäni meillä on lupa surra tätä menetystä,aikanaan sureminen loppuu,tähän sopeutuu.Mutta mietin asiaa siltä kantilta,että olisin ihan terve.Sitten tuosta vaan minulta leikattaisiin rinnat pois.Sehän olisi tuntunut ihan hirveältä!Syövän takia poisto on sillä tavalla eri asia,että leikkaus poistaa syövän.En minä ainakaan ole yhtään vahvempi kokemaan menetykseni,kuin että terveenä olisin.Jotain tälläistä tuli mieleen,en vain ihan oikein sanoin osaa ajatuksiani kirjoittaa.
niin jos ajattelee,että leikkauksella saa syövän pois,niin rinta pois vaan.
kanssasi.Ei meitä syöpäläisiäkään ole kivestä veistetty.Me
Saamme surra menetettyjä rintojamme.
toispuolisuutta ja hartiasärkyä, kun iso rinta roikkuu vielä matkassa.Minä puhuin itseni leikanneelle kirurgille ja hän sanoi, että on lääketieteelliset perusteet saada toinenkin rinta pois vaikka syöpäni oli duktaalinen.
Kesällä rinnanaluset menivät rikki ja paraneminen kesti aikansa.
Vaan eipä mene enää rikki, kun rinta leikattiin pois vuosi sen jälkeen kuin syöpärinta.
Minusta tuntui, että syöpäympyrä meni kiinni, kun sain sen toisenkin rinnan pois!
Ihan hyvä, että itse pystyt ajattelemaan asian järkevästi.On vaan niin paljon herkkiä ihmisiä, jotka kokevat tunteella tuota rinta-asiaa.
Ei siitä terveestä rinnasta luopuminen ollut minullekkaan ihan kivutonta.Tuli mieleen, että onhan se terve, se on osa minua ja mihinkähän ne sen heittävät.
Sitten ajattelin asian järjellä ja päätöstäni en ole katunut.
Että tämmönen tapaus.
että luopumalla rinnasta/rinnoista saisi varmuudella terveytensä takaisin. Mutta eihän se niin mene.
Terveyden lisäksi joutuu luopumaan fyysisestä minäkuvastaan, ehkä seksuaalisuudestaan ja mitä näitä juttuja on lukenut, niin monet partneristaankin..
Minusta on oikeus surra kaikkea mitä on menettänyt syövän takia.
Minullahan oli suurempi uusimis riski se BRCA2.geeni virheen takia,terveenkin rinnan poistoa suositeltiin.Eihän se sen kummempi ole,onko yksi vai ei yhtään.Minullahan on suht.lyhyt aika leikkauksesta,alle vuosi.Ja vasta alku kesästä ,kun masennus tasaantui,koin rainnattomuuden jotenkin,että ,no,samalla tavalla ehkä miettisin,jos vaikkapa hampaani otettaisi pois,että ikuisiksi ajoiksiko,uudet ei kasva.Ja se on minulle hyvä,että mies ymmärtää itsekin syöpäpotilaana,ja muutenkin.Kova pala miehelleni oli avanne asia.Olen tukenut häntä koko sielullani.Sanon vielä,että onhan meillätosiaan oikeus surra menetystämme,ajan kanssa sopeudumme!Elämässä on niin paljon muutakin,loppujen lopuksi pieni asia ne tissit on,ainakin meidän ikäisille,lapsetkin kun on aikaa sitten imetetty.Toivon,etten loukkaa ketään,kun sanon näin.Mietiskelen vain tunteitani kirjoittamalla tänne.
että suosittelevat jo terveenkin rinnan poistoa sinunlaisissa tapauksissa.Onhan se helpompaa ottaa se rinta pois, kuin että pitäis saada ja kestää ne hoidot lisäksi.