Kärsin tanssiriippuvuudesta

Ymmärrän oikein hyvin tilanteesi, olen myös riippuvuuksista kärsinyt, tanssia ennen vakavasti koukussa alkoholiin ja seksiin, molempiin oli sairaloinen 24/7 suhde kuin nykyisin tanssiin.

Onkohan AA:ta vastaavaa vertaistukiryhmää tanssiriippuvuudesta toipuville?
Jos ei ole, niin pitäisi ainakin perustaa!!!

Et ole riippuvainen. Tämä lause todisti sen: "Jokaisen tanssi-illan jälkeen ajattelen, että täytyy vähentää." Todellinen tanssiriipuvainen ajattelee jokaisen tanssi-illan jälkeen, että: "Pohkeet särkee, varpaisiin sattuu. Mutta olipa ihanaa! Tätä täytyy saada lisää!" :-P
Edes pankkitilin uhkaavasti kutistuvaa saldoa tarkastellessa ei tule vähentäminen mieleen, kuin korkeintaan häivähdyksenomaisesti, häipyen mielestä saman tien! :-P

:-D


"Miksi minä tätä teen? En tiedä."

Ihminen kaipaa nautintoja. Kaikki tanssit, eivätkä kaikki tanssi-illat, ole nautinnollisia, mutta ihminen palaa kuitenkin hakemaan niitä nautintoja, joita tanssissa silloin tällöin saa kokea.


Kiitos kirjoituksestasi!

Onneksi et kärsi seksiriippuvuudesta. Siinä kuluisi viagraa purkkikaupalla ja ehkäisyvälineitä. Tulisi kalliiksi. Saisit vielä tauteja siinä ohella. Ei hyvä.

Vaihtakaapa tuohon tanssi-sanojen tilalle seksi, niin ymmärrätte.

Oleellista on mielestäni erottaa, mikä on riippuvuutta ja mikä pelkkää iloa, virkistystä tai nautintoa tuottavaa toimintaa. Riippuvuus, niin kuin se yleensä käsitetään, sisältää jotain negatiivista, mikä on ihmiselle haitaksi. Ja lisäksi haitaksi siinä määrin, että sen aiheuttamat haitat kokonaisuudessan ovat selkeästi suuremmat kuin hyödyt. Esim. tupakointi tai liika alkoholin käyttö saattaa aiheuttaa riippuvuutta: terveydelle ja ihmissuhteille (alkoholi) aiheutuvat haitat ovat huomattavasti suurempia kuin kummastakin saatava nautinto tai hyöty. Nautintoahan tupakoinnista ja viinastakin saa.

Kaikki luettelemasi asioita ei siis mielestäni voi lukea riippuvuudeksi. Jos kokonaisuudessaan tanssiminen siis tuottaa ihmisen elämälle enemmän haittaa kuin hyötyä, voidaan puhua (negatiivisesta) riippuvuudesta. Jos "riippuvuus" on enimmältä osalta kuitenkin "positiivista riippuvuutta", joka tuo mukanaan elämään iloa, nautintoa, elämänhalua jne, ei ole kysymys ongelmasta.

Jatka vaan tanssimista, älä aloita seurustelua.
Edes tanssivan henkilön kanssa.

Mitä ne kaikki muut ajattelee, jos seurustelet ja
tanssit muidenkin kanssa tai jopa käyt myös yksin.

Se on hyvin tuomittavaa ja huonoa käytöstä.

Nauti harrastuksesta, sinkkuna.

No minä tunnistan itsessäni myös noi kaikki merkit
paitsi etten haluu vähentää vaan lisäisin vielä jos voisin..

Onko Paha?

suhtautuvat kovin vähättelevästi tanssiriippuvuuteen, voi se olla ihan oikeasti ongelma.

Lukekaa teksti siten, että korvaatte sanan "tanssi" sanalla "alkoholi".

"riippuvuus tanssiin" on täysin sama asia kuin mikä muukin mieltymyksiin ja toiveisiin perustuva toiminta. Myös ehkä uskomuksiin ja unelmiinkin.

"ongelmaksi" kai tekee sen se seikka. Kun siinä on aina mahdollisuus ja erittäinkin hyvä mahdollisuus se tanssin avulla olla tekemisissä hyvinkin lähellä toisen sukupuolen ja vähemmänkin tutun kanssa joka käsittelee meidän jokaisen yksilötilaa toivotulla ja ei toivotulla tavalla.

Joudumme ja pääsemme käsitelemään tunne alueita ja oppimaan itseä ja kehittymään muuten aika "kieletyllä" alueella. Eli koskettaminen ja liikkuminen toisen vartalon ja olemuksen kanssa yhdessä mussikin avulla.

Pelko riippuvuus käsitteestä taitaa sitten tulla että sitä tahtoo lisää ja lisäää ja lisää ja ei voi luopua sen tuomasta tuntemuksesta ja toiveikkuudesta, tai edes vähentää tai rajoittaa.
Pelko siitä että, sihen menee kohta kaikki raha,aika, ja muut suhteet eli perusturvallisuus jää sen tanssinautinnon varaan?! Joka kuitenkin on vain "väliaikaista".

Aloittaja kyllä aistii ja kysyy varsin asiallisia ja tyhjentäviä kysymyksiä!

Tuo sama mielihyvä tyydytys voi tulla mistä muusta tahansa joka on fanaattista mutta tuskin mikään muu harrastus tekee samaa ja samalla tavalla kuin tanssi.

Eli kaupankassassa ei olla sylikkäin tai kuunella musiikkia ja liikuta tavoitellen toisen vartalokontaktista seuraamis kykyä tai puhumattakaan hajuvesien ja silmäiskujen tuomaa hetken hurmosta tai flirttiä. Ei myöskään urheilulajit ole samanmoisia tai viinan juontikaan ei ole samanlaista emotionaalista kehon ja mielen käsittelyä kuin tanssi.

Vain tansijaporukoiden tulisi mieltää myös tämä tosiasia. Myös tunnustaa ja on mielestäni tosi kunnioitettavaa sekä vahvuutta hallita tanssinsa siten että varsinainen parisuhde ei esimerkiksi kärsisi mitenkään siitä että kulkee tansimassa 3-5 iltaa viikossa ja täysin muiden ihmisten kanssa. Kuinkahan moni tähän pystyy ja onko se tosi kanssa?

Halvalla pääset kun soitat YouTubesta , CD ,.ltä musaa mistä vaan ja laitat matot rullalle sivuun ja tanssit kaverisi kanssa kotona Nik kai minunkin on Tanssi Kaverini kanssa tehtävä .

Olen jonkin verran huolestunut asiasta, että onko minulla tanssiaddiktio. Saan ajoittain aivan valtavasti mielihyvää tanssimisesta! Se on tosi. Ja olen aivan kohtuullinen tanasija, joten vientiä on. Mutta ajatukseni tanssin suhteen ovat vaikeita, hankalia. Minua vaivaa ajatus, että tanssi hallitsee elämääni liikaa ollen aina ajatuksissani. Usein tulee nukuttua huonosti, kun tanssin vuoksi valvoo myöhään ja on ylikierroksilla. Uni ei tule. Pahimpana se, että väitän itselleni, että tänään en lähde tanssimaan tietäen, että lähden kuitenkin. Koko päivän saatan kamppailla itseni kanssa asiasta. Se on todella väsyttävää.

Olen joskus tansseissa yrittänyt aloitella keskustelua asiasta vaihtelevan parin kanssa, mutta vastaanotto on ollut nuiva. Asiasta ei haluta puhua. Joku mumisi, että no onhan se mahdollista, että addiktio muodostuu. Toinen sanoi, että viis siitä, koska tanssi vaan on niin mahtavaa, että kyllä sen väsymyksen ja muun jaksaa.

En voi käydä tansseissa vain silloin tällöin eli kohtuukäyttö ei onnistu. Menen vaikken jaksaisi tai haluaisi. Tansseissa paikan päällä monesti ihmettelen mitä täällä teen, väsymystä keräämässä? Tanssi vie rahani. Tanssi vie aikani ja energiani. Tanssi menee ihmissuhteiden edelle. Eniten häiritsee tuo pakonomaisuus ja väsymys.

Kun asialla on sitten se kääntöpuoli. Tanssiessa saa liikuntaa huomaamatta. Huolet unohtuvat! (Tämä ehkä tärkein seikka elämän muuten ollessa kuormittavaa.) Epäsosiaalisena ihmisenä tulee kuitenkin lähdettyä pois kotoa, ns. ihmisten ilmoille. On kiva pukeutua vähän parempiin vaatteisiin, ts. hienostautua. Tulen huomioiduksi vastakkaisen sukupuolen taholta, on flirttiä ja kemiaa. Se boostaa itsetuntoa, vaikka toisaalta tämä puoli tanssissa on aiheuttanut minulle myös ikävyyksiä. Olen ajautunut ihmissuhteisiin, jotka eivät aina ole olleet hyväksi minulle ja siten lisänneet tanssin negatiivista kuormaa.

Suvussani on alkoholismia, joten periaatteessa kai on mahdollista riippuvuuskäytös minullekin. (Alkoholin kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia.)

Lähes joka kerta kun tulen tansseista kotiin julistan ihmisille täällä, että kyllä tämä tanssiminen nyt saa loppua, olen aivan poikki tähän hommaan. He nauravat ja sanovat just joo, kuitenkin taas menet. Ja niinhän minä menenkin.

Mistä saisin voimaa lopettaa koko homman? Se pitää lopettaa ns. seinään, koska jos annan pikkusormen niin taas mennään hurlumhei. Tarvittaisiin vain sellainen vahva päätös. Olen jo pitkään odottanut milloin olen kypsä, mutta en vain saa tehdyksi tuota ratkaisua.

Mielestäni minulla on ongelma.

ku meet ulos siis tanssit ja et tee kumppanillesi seksiä?

tanssilla kiellät?

jaksaako liikkua paljon?

voi tanssia paljon, mutta lopussa ei tahdo enää liikkua



mikä olikaan se liikkujan burn out
fyysinen burn out?

aamulla kaupungissa tykkään astella kävelijöiden heti perässä, aika lähellä askel askeleeseen, jolloin sen näyttää koomista

hiihdossa yksi vetää koko ryhmä perässä

myös aamulla kun istuu yhden nopean kävelijän rytmiin, pääsee pitkälle


joskus pyöräilyssä teen samoin, hännystelyä

sanasta tanssi tulee nopeasti mieleen usein twerkki

se kun jäi takaraivoon kun näki

Vuosien sinkkuilun ja tanssihuuman jälkeen, voin sanoa, että hyvä parisuhde voittaa tanssin 100 / 0. Kun parisuhde toimii, yhteinen tanssi vain täydentää sitä.

Tanssi vaikuttaa dopamiinikytkökseen. Siksi siitä tulee voimakas riippuvuus ja ei ole vain laji muiden joukossa. Silloin alkaa ohittaa ihmissuhteita hetkellisen nautinnon saamiseksi. Tekee lyhytjännitteisiä valintoja, joissa etusijalla on aina/usein itsekkäästi tanssiannoksen saaminen. Aivot alkavat suuntautua yksipuolisemmin saadakseen dopamiinin. Elämä keskittyy tähän, jutut, some ja ei oikein kiinnosta muu/muut paitsi jos liittyy tanssiin.

Ihmissuhteiden menettäminen ei enää tunnu niin merkittävältä kuin tanssiin sitoutuminen.
Tanssi toimii tunnesäätelyn välineenä tai pakokeinona muusta elämästä.

Haluan sitoutua ja löytää todellista. Elätän sitä toivetta myös tansseissa, mutta menen kehosta kehoon.saan hetken fiksin. Paljon tanssituttuja osaavia. Mutta En saa sitä mitä haluan. Sisuksissa huutaa tyhjyys ja samalla toivo että jos nyt tänä iltana sitten. Ei kuitenkaan. Taas menen.

En tunnista enää itsessäni sitä entistä inhimillistä ihmistä, joka oikeasti arvosti ihmissuhteita. Haluan vaan tanssia. Tapaan vaan tanssivia ihmisiä.

Oli hyvä silmiä avaava ketju tämä kiitos

Peliriippuvuus voi viedä kaiken. Rahat ja ystävät. Onhan näitä erilaisia riippuvuuksia.

Pidetään järki mukana ja yritetään hallita tunteita.

Ei tunteita voi hallitA. Kun juuri siitä yrityksestä hallita seuraa se riippuvuus.

Kyllä on vierotuksen aika kun syys saa

Upea tanssielokuvan editointi !
Tunteet minullakin mukana katsoessa ja kuunnellessa, vaikka vanha elokuva ja muistot sen myötä.
Olen ihan fiiliksissä .......

https://www.youtube.com/watch?v=YxvBPH4sArQ

Jk 3
Kuule aloittaja et ole ainoa.....,.,
Huomasin ettei shufle käy kuten nuoremmilta, mutta en välitä, koska tiedän olevani kaikessa huonoudessanikin melko ok koska suhtaudun tosissani.
Jokainen liike on synkassa musiikin kanssa ja ilmapiirin jonka musiikki luo on tärkeä.
Kun katsot kumppaniasi silmiin tiedät heti rakastaako hän sinua.......siis heti.
Sinusta tulee osa toista ihmistä tavalla, joka on pyhä ja josta en siksi halua kirjoittaa paljon.
Olen menettänyt taidoista osan, mutta myös saanut lisää eli oppiminen on kaksisuuntainen prosessi onneen, aina inspiroitunutta, joskus dramaattista, aina intensiivistä, aina tunteellista, myös vieraan ihmisen kanssa.
........Jos sielut tuntevat toisensa !

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain siltä väliltä, mutta aina jotain tunnepuolen fiiliksiä mitä rakastan.
Ihanat mimmit !

https://www.youtube.com/watch?v=lwrcKKcBmys