Ties kuin monetta päivää jo sellainen alakuloinen olo, ilman mitään erityistä syytä. Ei ole tapahtunut mitään, minkä takia mieliala olisi matalalla.
En vaan nyt jostain syystä ole oma itseni. Tää sairauskin on alkanut taas pelottamaan. Mitä jos ei hoidot olleetkaan riittäviä ja jossain kytee uusia alkuja..
Voikohan tamofen aiheuttaa masentuneisuutta? Eikös mielialan vaihtelut ja alavireisyys voi olla hormoonitoiminnan muuttumiseen liittyviä oireita?
Kamalan vaikea nyt uskoa, että tää sairaus olisi selätettävissä ja elämä jatkuisi vielä vuosikymmeniä.
Minkä takia tälläinen riesa nyt mun perheelleni piti koitua :( Kaikkihan tästä mun sairaudestani joutuu osallisiksi, tavalla tai toisella...
Miksi?!!? Toiset ne vaan on ja porskuttaa onnellisina eteenpäin.
Täytyy jutella lääkärin kanssa, jos ei tää mee ohi..
En vaan nyt jostain syystä ole oma itseni. Tää sairauskin on alkanut taas pelottamaan. Mitä jos ei hoidot olleetkaan riittäviä ja jossain kytee uusia alkuja..
Voikohan tamofen aiheuttaa masentuneisuutta? Eikös mielialan vaihtelut ja alavireisyys voi olla hormoonitoiminnan muuttumiseen liittyviä oireita?
Kamalan vaikea nyt uskoa, että tää sairaus olisi selätettävissä ja elämä jatkuisi vielä vuosikymmeniä.
Minkä takia tälläinen riesa nyt mun perheelleni piti koitua :( Kaikkihan tästä mun sairaudestani joutuu osallisiksi, tavalla tai toisella...
Miksi?!!? Toiset ne vaan on ja porskuttaa onnellisina eteenpäin.
Täytyy jutella lääkärin kanssa, jos ei tää mee ohi..
Vastaukset 34
Vanhimmat
alakuloisuus,kuuluu kai tähän hoitorumbaan,minustakin välillä tuntuu aivan samalla.Uskon kuitenkin,että olet saanut parhaan mahdollisen hoidon:)Olisiko hoitoväsymistäkin.Uskon,ja toivon että saat vuosikymmeniä lisää,juttele siellä terapiassakin.Inhottavintahan tässä on,että oma perhe joutuu kärsimään.Ilmapalloja sinulle laitan tulemaan:)
raahauduin syöpikselle säteihin,ja ajattelin etten jaksa,niin pois tullessani kuulin 2 miehen keskustelun:toinen sanoi syöpänsä jo levinneen maksaan ja keuhkoihin,silloin ajattelin raahustavani vaikka mitkä hoidot loppuun.
kun jaksat aina muita lohduttaa.. Ihan itku tuli liikutuksesta.. Ei oo nyt kaikki kohdallaan mun päässäni, en minä oo tälläinen synkistelijä normaalisti.
Onneksi on se terapia tosiaan, josko nää negatiiviset tunteet sais siellä purettua pois.
Kiitos, ihania ilmapalloja :)
Hymy on muuten kasvava luonnonvara, hymyileppä jollekulle niin saat hymyn takaisin.
Ihan on ystäviä teistä kaikista tullut, helpottaa kun saa kirjoittaa, tiedän että ymmärrätte. Tiiättekö mikä ois ihanaa... Sitten kun tää hoitorumba on meiltäkin Ira ohi, niin ois ihana nähdä jossain ja antaa tuulen hulmuta hiuksissa :))
hiukset tuulessa hulmuten selviytyjät tapaavat:)Se olisi tosi nastaa:)Negatiiviset ajatukset ovat kuin myrkky,ja hyvä saada ne pian pois,vaikka yrittävät kylään tullakkin,ja pääsevät salaa tupsahtamaan.
sä olet voitolla säteissä,mulla vasta 6 takana.Sun oliot on jo tuhoutunut tai ainekin kohta.Minulla taitaa heilua ympäriinssä vielä?
ajatella positiivisesti. Kumpa minäkin. Nyt kyllä tökkii pahasti, kuten ylempänä olevasta viestistä voit lukea. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka ensi kesänä vielä hengissä ollaan ja hiuksia päässä ja kunto korkea ja paino matala ja mieliala korkea ja komea pitkä gigolo käsipuolessa....
kun oikein paljon toivoo,toiveet toteutuu,ainekin jotkut:)
vai että gigolotkin pitäis vielä olla :) Mulle riittäis ihan se terveys ja tukka..
Lähdetään Ira siitä, että mitään olioita ei enää ees ole, kunhan nyt varmuuden vuoksi sädettävät... Hitsi kun en itekään meinaa uskoa mitä kirjotan =o Mutta ihan hyvinhän se voi olla niin!
Täällä on harmaata ja sataa, pitäis iltalenkille vielä lähteä koiran kanssa. Hrr, siellä kastuu.
Poikaakin on ikävä, onneksi se leirikoulu loppuu huomenna.
Miten Ira sun ihosi on kestänyt säteet? Mulla on nyt 13 krt takana, ei ainakaan vielä ole palanut eikä mitenkään punoita.
Tänään pikkasen punotti,rasvasin ekan kerran.En minäkään gigolosta välitä,kondis on sen verran huono:)
oleminen toteutuminen onnistuisi, kaikki muu onkin sitten extraa. Tai jos ei ole hengissä, niin ei ainakaan kärsimällä kuolisi. En haluaisi työpaikalleni saattohoitohuoneeseen kuolemaan.
Mutta kuten lääkärit ovat sanoneet, tämä on hoidettavissa oleva sairaus, valitettavasti vaan uusiutuu usein, mutta niin väittivät, että kyllä se sen kaksi vuotta pysyy poissa muutenkin ja nyt sen vasta-ainemyrkyn takia. Kyllä siinä ajassa jo hiukset kasvaa ja kunto nousee kun vain mieliala nousisi. Nytkin kyyneleet tippuvat niin, ettei näe edes kunnolla kirjoittaa. Mutta kai se vesikaivo joskus loppuu, ei niitä kyyneleitä ikuisesti riittäne. Itketään yhdessä, jos se helpottaisi enemmän kuin tämä yksin itkeminen yksinäisessä asunnossa.
Kunto matala ja paino korkea kuten minulla. Mutta hengissä pysytään tytöt, näin miesnäkökulmastakin katsoen. Minä olen ylpeä siitä että toin tänne ilmapallot, älkää koskaan unohtako niitä ! ja jos gigoloa tarvitaan niin minä yritän :-) .
mielessä, tuo viimeinen...
Janett ja kaikki jotka tätä luette. Täällä te ette ole yksin vaan meitä on aina joku seurana. Se ei ole sama asia kuin fyysinen läsnäolo mutta se on kuitenkin mukanaoloa ja välittämistä. Ja tietoisuutta siitä että meitä on muitakin jotka oikeasti ymmärtävät mistä on kysymys. Terveiden on niin helppo sanoa että 'Voi voi, on varmaan vaikeaa' Mutta ne terveet eivät koskaan pääse meidän maailmaanne.
Kukaan terve ei voi tietää miltä meistä tuntuu.Onneksi on tällainen palsta,josta vertaistukea löytyy,tulee mieleen mitenköhän jaksavat potilaat jotka ei pääse nettiin?Aina täältä löytyy joku kaveriksi:)
Lupaukset on sitten pidettävä ;) Ois sekin, jos oikeesti saatais aikaiseksi syöpäläisten kokoontumisajot. Meitois 10 naista ja yks gigolo =))
niin ei varmaankaan enää oliot heilu.Niin meidän on uskotttava.Sädehoito on vielä varmistusta.
sairaalassa, niin käytävällä meni pyörätuolissa mies, joka tuli dialyysi hoitoon.
Tuli mieleen, että minulla on vielä kaikki toivo, mutta tuon ihmisen mahdollisuudet eivät todellakaan ole kovin hyvät...
Minulla on vähän samanlainen olo. Syövän suhteen uskon olevani terve mutta nyt on tämä käsivaiva, pehmytkudosreuma sanoi lääkäri ja kortisonikuuri on menossa. Joka hemmetin kesä näyttää nyt menevän sairasteluissa. Viime kesä kului junamatkailussa sädehoitoihin ja nyt oikea käsi käyttökelvottomana sairauslomalla istumassa ja ihmettelemässä. Nämähän on pieniä vaivoja kun kuuntelee joidenkin teidän kohtaloitanne mutta tuo kipu on sellainen vaiva että vaikka se olisi lähtöisin hyvin pienestä syystä niin se täyttää koko mielen ollessaan riittävä iso :-( .
Nythän täällä varsinainen masiskerho on koolla.. Ois mukava parantaa maailmaa ja ottaa vaikka muutama lasillinen jotain neuvoa antavaa, jos ei sekin aiheuttaisi syöpää =o
Voi voi. Milläs me nyt toisiamme piristettäis?
ympäri vuorokauden,ellei lääkkeet kunnolla pure.Eipä olisi sinulle tuollaista suonut.Yhdestä kun paranee,lykkää toisen.Toivottavasti kätesi pian paranee,ja lääkkeet auttavat:)En tiedä pehmytkudosreumasta,mutta johonkin reumaan olen kuullut käytettävät sytostaatteja,siihen kipuun?
Vai on Raspikurkku täällä gigolona,hyvä,jotain mielen piristystä.Hyvät ystävät,ihan samoja tunteita kaikki käymme läpi!Kevätmielinen,minäuskon ja luotan,että sinulle on hyötyä terapiasta.Ja vielä enemmän,kun menet ajoissa,ettet ihan tyystin uppoa .Janett,minäkin olen useinkin kyynel silmin näpytellyt tässä.ja samaa ihmetellyt,että kuinka niitä kyyneleitä riittää!Valtamerihän täyttyis meidän kaikkien syöpäläisten kyynelistä!Minulla on nyt jonkun verran tyynempi olo.Tätä omaa tyyntynyttä mielialaa lähetän kaikille,samoin ilmapalloja!Raspikurkku,se sun ilmapallo idea oli hyvä,eikös se ollut lähtöisin NallePuhista?
ja on aamuun poissa:)Taikasana Tenox,ja taju pois:)
mukavaa,että olet piristynyt,tässä ja nyt taitaa olla omissa puuhissaan?
Täällähän on muitakin, jotka yrittää keksiä miten elämän syrjästä saisi kiinni. Onpa helpottavaa, kun ei olekaan ihan yksin näiden asioiden kanssa.
Jospa ottaisi noita mainittuja ilmapalloja muutaman minäkin, elämä vähän piristyisi.
Liekö ne vapaasti otettavissa, olen ihan uusi täällä?
yksin!Meitä on monta täällä,toinen toistamme tuemme! Täältä sinullekkin ilmapalloja! Raspikurkkuuu!!Herätyyys,lisää ilmapalloja!
mukaan,jos yhdessä keksimme jotain mukavaa:)Tai aamulla sitten.
lähetin viestin,mut ei se täällä näy!Ilmestyy sitten omia aikojaan varmaan!Kirjoitin siihen vaan että meitä on monta,et ole yksin!Ja pyysin Raspikurkkua lähettämään lisää ilmapalloja!
jos tämmösen sairauden jälkeen on vähän epätasapainoa.
Minä olen ajatellut, että ihminen tarvii joskus elämässään sellaisia pysähtymisen hetkiä.Koen tämän syövän sellaiseksi.Joskus tätä elossa olemistakin erehtyy pitämään itsestäänselvyytenä ja että ne on toiset jotka sairastuu ja kuolee.Silloin kun saa huomata olevansa se "toinen", niin se on aika kova kolaus.
Tällainen sairastuminen on aika suurelle piirille "pieni pysäytys", tietenkin sairastunut itse on se joka on saanut "halosta päähänsä" ja tuntemukset sen mukaiset.
Minä en tänäpäivänä enää ajattele, että kun muilla menee hyvin ja minulla "huonosti".
Emme voi tietää mitä toisilla on muhimassa ja koska siellä "pamahtaa".
Kaikille asioille on ihmisten elämässä oma aikansa.Joku tarvii pysäytyksen tänään, toinen tulevaisuudessa.
Meidän jokaisen elämä on Jumalan käsissä.Ei ihminen voi syöpäänsä selättää, vaikka niin saa useasti lehdistä lukea, että joku on sen tehnyt.
Ennen sairastumistani ajattelin joskus, että Jumala ei varmaan uskalla luottaa minulle niin suurta "vastoinkäymistä" kuin syöpä.
Uskoipas vaan, mutta Hän antaa voiman ja lohdutuksen niihin tuskan hetkiin, kun Häneen luottaa ja turvaa.Ajattelin , että elämänihän on Jumalan käsissä, Hän katsokoon mikä minulle on parasta.Ei niin, etteikö se inhimillinen ihminen sisälläni olisi joskus kokenut erilaisia tunteita, mutta usko ja vahva luottamus Jumalaan on aina voittanut .
Jumala se on joka antaa ihmiselle lisäaikaa, mitenkä parhaaksi näkee.Tärkeintä olisi, että ihminen oppisi tuntemaan Hänet ja pyytämään Häntä auttajaksi elämäänsä.
Silloin on helpompi sopeutua niihin eteen tuleviin asioihin kun huomaa, että Hän on se todellinenn auttaja elämässä.
Omista kokemuksistani kirjoitan.
Terv.Seija
yhdyn sinun ajatuksiisi,Seija.Minäkään en ole kertaakaan ajatellut,että miksi syöpä tuli juuri meidän perheeseen,miksei naapuriin!Olemme miehen kanssa siitä puhuneet,molemma saimme elää ilman syöpää kuitenkin puolisen sataa vuotta,minä alle,mies vähän yli.Minun täytyy tänään lukea taas ,tuli sun tekstistä mieleen,on aika kylvää ja aika niittää,mistäköhän sen kohdan löydän?Taas kerran,jos joku teistä ei jaksa näitä tälläisia pohdiskeluja,kerro!
löysin raamatusta. Saarnaaja: 3 luku alusta.
Paavalin kirje galatalaisille,luku 6, jae 7.
Ihan tuonlaista kohtaa en löytänyt, kuin mitä kirjoitit, mutta tuossa Saarnaajankirjan 3 luvussa tarkoitetaan vastaavaa.
Saarnaajan kirjassa on monia hyviä kohtia
Ole huoleti. Ei kukaan ymmärtäväinen ihminen näistä meidän kirjoituksista loukkaannu.
Voimme ihan rauhassa kirjoitella ja pohdiskella.
Terv.Seija
lueskelempa näitä illalla.Arvaas,miten mieheni suhtautuu,kun otan vihkiraamatun illalla esiin?Hieman hän on vanhemmiten pehmennyt,nykyään hän sanoo että lue,lue,ei se minua häiritse,mutta älä ala selittää mulle,minä nukun nyt.
Parasta saarnaa on se, kun on itse kiinnostunut ja toimii sen mukaan.Parasta mitä voimme toisen hyväksi tehdä, on rukous, että hänkin saisi oppia tuntemaan totuuden Jumalasta ja Jeesuksesta.Jumala alkaa tehdä Henkensä kautta tuossa toisessa ihmisessä ja yhtenä päivänä hän saattaa kiinnostua ja kysyä.Jumalalla ei ole kiire, meillä ihmisillä se on aina kintereillä!
Usein me tehdään se virhe, että ei olla oikein ajan tasalla, mitä toinen on valmis ottamaan vastaan.No sitähän sanotaan"tuputtamiseksi", vaikka ihminen haluaa vain kertoa toiselle, mitä hyvää on itse löytänyt tai kokenut.
Se on jo mahtava asia, että miehesi ei yritä estää sinun raamatun lukua.
Jokainen meistä on eri kohdassa tässä elämän tiellä, ja siksi me ei voida aina käsittää asioita toisten näkökulmasta, puuttuu kokemus!!!!
Terv.Seija
taas Seija!Niin,enhän toki ala miehelleni "saarnaamaan".Täytyy myöntää,että haluan keskustella ja pohdiskella näitä uskontoon liittyviä asioita.Miksikään uskovaiseksi en itseäni voi sanoa,sanoisinko että lohdun ja voiman etisjäksi.Niin lukemalla raamatun tekstejä ,kuin samoilemalla luonnossa,joka antaa minulle rauhaa ja lohtua.
leimaava, mutta kun asia ilmaistaan sydämen uskona, niin johan porukka kasvaa.Kun uskot, että Jeesus on sovittanut sinunkin syntisi golgatan ristillä niin olet jo "uskovainen".
Jos miehesi haluaa nukkua kun luet raamattua,niin kirjoita asiasi minun sähköpostiini, jos tuntuu että haluat jostain keskustella.Teepä se, niin se raja-aita kaatuu.Tiedän, että se ensimmäinen kerta on aina jotenkin niin vaikea.siis:[email protected]
Terv.seija