Kun minusta tulee vanha...
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyssä kengät jalassa.
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt, ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimessa, eivätkä minuun yllä.
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle.
Minä käsistä karkaan, piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö,
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään.
Ja kun he suuttuu, niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän.
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitan.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyssä kengät jalassa.
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt, ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimessa, eivätkä minuun yllä.
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle.
Minä käsistä karkaan, piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö,
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään.
Ja kun he suuttuu, niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän.
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitan.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpas riemastuttava runo. Noin hauskaa ja mielikuvitusrikasta runoa en muista koskaan lukeneeni.
Runo on kirjoitettu aika myöhään illalla, tuliko inspiraatio silloin, vai oliko luonnos jo valmiina? Runo on niin valmiin ja mietityn tuntuinen ja runomitta on täydellistä.
Olisipa mukava saada kirjoittaja vierailulle sivuilleni
www.tuomiranta.net
Runo olikin Hannele Harjajärven suomennos englanninkielisestä tekstistä. Hieno joka tapauksessa. Lainaus olisi hyvä mainita.
Tervetuloa sivuilleni omilla runoillasi
www.tuomiranta.net