Miten saisin kerrottua tunteistani ihastukselleni? Olen ollut tietoinen omista tunteistani noin kuukauden päivät, ystäviä olemme olleet vähän kauemmin.
Minua pelottaa, että ihastukseni ilmaiseminen voisi pelästyttää hänet, ja vaikuttaa huonontavasti meidän ystävyyteen, kun hän on juuri kolme viikkoa sitten eronnut melkoisen hankalasta parisuhteesta. Ja hän on suhteellisen heterokin, tosin hän on joskus sanonut, että naisetkin jollain tasolla kiinnostaa ja kertonut joskus suudelleensa naisen kanssa. Haluaisin joka tapauksessa pitää tämän naisen edes ystävänä ellei muuta, koska meidän ystävyydestämme on tullut minulle tärkeää, se on auttanut minua paljon.
Toisaalta on kuitenkin sellainen olo, että pitäisi kertoa, koska joka kerta kun näemme, ääneen lausumattomat tunteet polttavat minua. Tiedätte varmaan tunteen, kun tekisi vaan mieli puhua toiselle, miten ihana tämä on :). Ja jos en koskaan avaa suutani, sitten ei ainakaan mitään tapahdu. Löytää pian uuden rakkaan, ja silloin varmasti katuisin, miksi en sanonut mitään, silloin kun oli tilaisuus.
Ystäväni sanoo, että kyllä minä sen sitten tiedän, milloin on oikea hetki kertoa. Mutta en ole siitä niinkään varma. Olisihan sellaisia hetkiä ollut, että olisin voinut paljastaa tunteeni, mutta en tarttunut hetkeen vaan annoin niiden mennä ohi.
Antakaa vinkkejä, siskot!
Minua pelottaa, että ihastukseni ilmaiseminen voisi pelästyttää hänet, ja vaikuttaa huonontavasti meidän ystävyyteen, kun hän on juuri kolme viikkoa sitten eronnut melkoisen hankalasta parisuhteesta. Ja hän on suhteellisen heterokin, tosin hän on joskus sanonut, että naisetkin jollain tasolla kiinnostaa ja kertonut joskus suudelleensa naisen kanssa. Haluaisin joka tapauksessa pitää tämän naisen edes ystävänä ellei muuta, koska meidän ystävyydestämme on tullut minulle tärkeää, se on auttanut minua paljon.
Toisaalta on kuitenkin sellainen olo, että pitäisi kertoa, koska joka kerta kun näemme, ääneen lausumattomat tunteet polttavat minua. Tiedätte varmaan tunteen, kun tekisi vaan mieli puhua toiselle, miten ihana tämä on :). Ja jos en koskaan avaa suutani, sitten ei ainakaan mitään tapahdu. Löytää pian uuden rakkaan, ja silloin varmasti katuisin, miksi en sanonut mitään, silloin kun oli tilaisuus.
Ystäväni sanoo, että kyllä minä sen sitten tiedän, milloin on oikea hetki kertoa. Mutta en ole siitä niinkään varma. Olisihan sellaisia hetkiä ollut, että olisin voinut paljastaa tunteeni, mutta en tarttunut hetkeen vaan annoin niiden mennä ohi.
Antakaa vinkkejä, siskot!
Vastaukset 21
Vanhimmat
silloin, kun tietää mitkä omat tunteet ovat. On turha odottaa mitään täydellistä hetkeä ilmaantuvaksi. Toisaalta kannattaa tietysti huomioida ettei kerro tunteistaan silloin, kun toinen on esimerkiksi ahdistunut tai surullinen. Olisi aika itsekästä sellaisessa tilanteessa kiinnittää huomio itseensä. Normaali rauhallinen kahdenkeskinen tilanne on sopiva tilanne. Minä olen sitä mieltä, ettei kannata loputtomiin odotella tunteidensa ilmaisussa, parempi saada asia selväksi ettei tarvitse pohtia turhia tai harmitella jälkeenpäin ettei saanut suutaan auki. Ainakin sitten tietää missä mennään. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tuollaisen asian sanominen vaikuttaa todennäköisesti jotenkin väleihinne, mutta vaikuttaa tunteidesi olemassaolo vaikka et niitä ääneen sanoisikaan. Joten yhtä hyvin voit sanoa. Se on ainakín varmaa ettei mitään saa, jos ei koskaan yritäkään. Onnea sinulle!
Tunteiden olemassaolo vaikuttaa väleihin, vaikka ei niitä ääneen sanoisikaan. Siinäpä se punainen lanka.
Voi pelätä toisen suuttuvan ja katkaisevan välit, jos tuo tunteensa julki. Tai pitää asia sisällään ja se hiertää kuin kivi kengässä, vaikuttaa omaan käytökseen ja koko ystävyyssuhteeseen.
Kannattaa siis avata sydämensä. Aika ja paikka on yhdentekevää, kunhan voi jotenkin rauhassa olla kahden.
"Kannattaa kuitenkin huomioida, että tuollaisen asian sanominen vaikuttaa todennäköisesti jotenkin väleihinne, mutta vaikuttaa tunteidesi olemassaolo vaikka et niitä ääneen sanoisikaan. Joten yhtä hyvin voit sanoa. Se on ainakín varmaa ettei mitään saa, jos ei koskaan yritäkään."
Onnea!
Mulla aikalailla samanlainen tilanne ollut päällä muutaman viikon. Molemmat ollaan kiinnostuneita myös naisista. Mutta en ole uskaltanut ottaa riskiä... Koska olen lähes satavarma ettei hän tunne samoin.
Kun ollaan kahdestaan, tulee vaan ihan järjettömän ihana fiilis :) Voitte arvata miten hemmetin vaikeeta sillon on olla vaan hiljaa ja yrittää väkisin pitää näpit kurissa kun tekisi mieli koskettaa...
Mutta tuo ystävyys on liian tärkeä rikottavaksi. Ei tässä auta muu kuin kestää..
tarkoittaa? vai onko se vaan tätä varten keksitty sana?
Due donne on italiaa ja tarkoittaa kaksi naista. Näin merkillisen taulun jonka nimi oli tuo, ja sen kuvajainen jäi kummittelemaan mieleeni... :)
kun on aivan järjettömän ihastunut,on vaikea pitää kätensä kurissa kun ollaan vierekkäin.Enkä aina pystykään,vai vihkaa ohimennen sipaisen olkapäästä tai selästä.Tuntuu että taju lähtee kun satutaan samaan aikaan vaihtamaan työvaatteita pukukoppiin,huhhuh sitä ihanaa näkyä.Kyseessä on aika paljon nuorempi työkaverini ja täysin hetero taitaa olla.Hyvin tullaan juttuun,mut tuskimpa siinä mitään sen enempää on vaikka niin haluaisin ajatellakin.Sydäntä raastaa kuunnella hänen ihastuksiaan miehiin.Välillä tuntuu että minun on pakko kertoa tunteistani,että en enää kestä tätä pakahduttavaa tunnetta,mutta en halua ottaa riskiä,että menetän ystävyyden.Liian kallisarvoinen on meidän ystävyyssuhde menetettäväksi.Ja samassa pienessä työpaikassa työskentely olis mahdollisen torjunnan jälkeen tuskallista.Nyt voin sentään nauttia niistä pienistä yhteisistä hetkistä ja keskustelutuokioista ja ihastella tätä punatukkaa.
On muuten espanjaksi dosdoñas siis dos doñas. Ai, että ku mukavaa täälhä oppi kieliä
tervetuloa. Toistakaa kuuluvalla äänellä: El Bimbo On Vain Mies...
Boa noite!
"Turn the light out say goodnight
no thinking for a little while
Lets not try to figure out everything at once
It's hard to keep track of you falling through the sky
We're half-awake in a fake empire
We're half-awake in a fake empire"
Ei kai tarvitse lukea läksyjä?
Toimi niin kuin minä, laadi pitkän tähtäimen suunnitelma (PTS), sen aikataulun mukaan olen valmis toimintaan about syksyllä 2010, sitä tietysti voi jonkinverran haitata toisen osapuolen suunnitelmat..
Oletko aikataulussa ja kohta valmis? :)
sanoin, teoin, ilmein ja elein. Näin ainakin itse olen sen suunnitellut tekeväni syksyn pimetessä. Pistän peliin kaiken romanttisuuteni, viehätysvoimani ja älykkyyteni. Sovimmekin jo, että lähdemme kahdestaan mökille viikonlopun viettoon. Takkatulen, kynttilöiden ja muutaman punaviinilasillisen avustuksella aioin rohkaista itseni. Ja aatelkaa, hän on jopa kerran sanonut rakastavansa minua. Meikkis meni sanoista ihan tajuttoman veteläksi, en kyennyt sanomaan mitään. Nousin hiljaisena autosta ja paiskasin oven kiinni. Oven kiinni paiskattuani tajusin, mitä minun olisi pitänyt tehdä ja sanoa. Mutta se hetki meni sillä hetkellä ohi, kun pamautin auton oven kiinni, hän lähti, en enää ehtinyt sanoa mitään. Siispä se hetki, toiselle tunteista kertomisesta on ihan sekunneista kiinni. Joten toista kertaa en aio mokata.
Ehkä tunteet olisi parasta osoittaa mahdollisimman harmaana päivänä, kun vettä vihmoo vaakasuoraan, kampauksesi on latistunut ja ohikiitävä tilausajobussi on juuri loannut töihinsä uppoutuneen lappuliisa-tyttöystäväsi. Takkatuli, kynttilät sunmuu klisheinen roju luo vastapuolelle ylimääräisiä odotuksia - onko itseluottamuksesi niin korkealla, että luulet voivasi täyttää ne?
tietäisi, ettei kyseisenä viikonloppuna olisikin juuri kuvailemasi harmaa päivä ja vettä tulisi tosiaan vaakana. Vaatteet läpimärkinä myös takkapuut, jotka juuri olin ajatellut sytyttää. Ei ole väliä ei, minkälainen ilma on. Pääasia koko jutussa onkin, että olemme sellaisessa paikassa, missä viihdymme molemmat. Hänkun nyt vain sattuu hieman olemaan romanttinen luonteeltaan ja pitää tunnelmasta, lappuliisa hän ei ole. Ja eikös se kasvata itseluottamusta, kun joku kertoo rakastavansa sinua.
Huh, onneksi olikin näin päin, eikä tuo "suhteellisen hetero" kysellyt, miten tutustuisi Rosieen.., siitä Rosielle vinkki, että katsoo toiselta sivulta ketju Hetero haluaa..
Joo, kyl se on niin ettei kannata kertoa. No joo, ehkä se koskee vaan mua, mutta nyt sitä mieltä että onneksi en ole kertonut. Selvisi se viimeistään tänään ettei hän ole kiinnostunut. Onneksi en ehtiny tekemään mitään.
Kai tästä selviää, ehkä, tai sit ei.
"Kannattaa kuitenkin huomioida, että tuollaisen asian sanominen vaikuttaa todennäköisesti jotenkin väleihinne, mutta vaikuttaa tunteidesi olemassaolo vaikka et niitä ääneen sanoisikaan. Joten yhtä hyvin voit sanoa."
Niinhän se on, tunteet ovat joka tapauksessa olemassa, vaikka niitä ei ääneen lausuttaisikin. Todella, viisaasti sanottu.
Minulla on ollut kaksikin miesystävää (eri aikoina), jotka ovat ihastuneet minuun, mutta minä en tuntenut heitä kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Aloin miettiä, että olisin itse kyllä tuntenut oloni hieman huijatuksi, jos he eivät olisi koskaan kertoneet minulle tunteistaan. Olisi ollut sellainen olo, että eivätkö he pystyneetkään luottamaan minuun ja ystävyytemme tarpeeksi, kun eivät voineet kertoa. Näitä ajateltuani olen kallistunut yhä enemmän kertomisen kannalle, taidan tosiaan olla sen velkaa sekä itselleni että Hänelle. Ja sittenpä ainakin tietää, missä mennään. Parempi pettyä kuin elätellä liian kauan turhia toiveita.
Kun nyt vaan löytyisi sopiva kahdenkeskinen hetki ja tosiaan saisin suuni auki... Osaan ilmaista usein itseäni paremmin kirjoittamalla, mutta kyllä tällaiset asiat pitää sanoa kasvotusten.
Olen kuunnellut viime päivinä paljon Jore Marjarannan biisiä Miten pelko lähtee. Ei voisi enää olla osuvammat sanat ;).
Kannattaa ottaa huomioon, että kiihkein rakastumisen vaihe kestää n. 2 kk ja tuon jälkeen kun palautuu normaalitilaan mielisairaudesta, voi objektiivisesti tarkastella mitä on oikeasti mieltä rakastumisen kohteestaan.
Sano hänelle suoraan kahden kesken rennossa tilanteessa, että olet ihastunut häneen. Kävi miten kävi.
missä itse on kerennyt kehittelemään tunteitaan pitkään ja hartaasti ei välttämättä malta miettiä sitä toista paljoakaan. Tässäkin tapauksessa hän juuri eronnut, hänellä varmaan on ollut ihan tarpeeksi mietittävää ennen ja jälkeen eron.
Sä ajattelit että kolme viikkoa on sopivahko aika kertoa hänelle että olet lätkässä.
Jo vain on hyvä joskus miettiä että pitääkö joka tunteen perässä juosta ja toimia vai voiko joskus tehdä jopa epäitsekkään teon ja höllätä vähän.
Olisipa hauska tietää miten tässäkin on käynyt. Tietysti ovat onnellisesti nyt ja heterokin on löytänyt sisäisen bisseytensä vähintään, mutta oikeasti, mitenhän tässä on käynyt?