Olen 15 vuotias nuori mies(ruipelo) ja minulla on sellainen ehkä pieni joskus suuri ongelma, että tytöt eivät pidä minusta pienen kokoni takia. Olen aina ollut luokkani pienin poika. Pituus ja leveys ja kaikissa mahdollisissa suunnissa. Nyt minulla on sellainen tunne että haluan kokeilla seurustelua mutta ikinä ne tytöt keihin ihastun, eivät tykkää minusta pienen kokoni takia. Tai en keksi muutakaan syytä siihen. Ja kyllä minä siitä saankin melkein joka päivä muistutuksen kuinka ruipelo olen. Ja koska olen lievästi alipainoinen olen yrittänyt joskus syödä mahdollisimman paljon mutta ei se auta. Ennemmin siinä terveyden menettää kuin saa näkyviä tuloksia. Kasvuennusteeni on 178cm ja kyllä olisin tyytyväinen jos siihen asti pääsisin mutta vähän vaikeahan se on uskoa. Kohta en varmaan enää kasva ja olen nyt jotain 164cm.
Ja mitä niihin ihastumisiin tulee, niin itseasiassa olen ollut samaan tyttöön heikkona jo kohta kolmisen vuotta. Ja sain vasta selville että hän seurustelee jonkun intissä olevan pojan kanssa ja se tuntuu pahalta. Ja selvästi tyttö joka tykkää jostain 4 vuotta vanhemmista pojista. Enkä ihmettele koska esim koulussa mun luokalla(se tyttöki mun luokalla) on niin lapsellisia pokia että jumalauta! Joten siksi en yhtään ihmettele että tytöt haluaa henkisesti kypsempää seuraa. En halua kerskailla mutta tiedän olevani henkisesti kypsempi kuin kukaan muu poika mun luokalla, mikä johtuu varmaan elämän koemuksista(olen kokenut kaikkea "suurta" ollut esimerkiksi kuoleman kanssa tekemisissä useaan otteeseen). Joten en edes saa hyviä kavereita luokaltani ja siksi varmaan niin paljon haluankin seurustella tytön kanssa. Mutta kun se ulkonäkö on se mikä pomppaa ekana esiin kun näkee ihmisen( luonnollisesti =D). Ja jos nyt järjellä ajatellaan, niin tiedän mitä aiotte sanoa ja sanoisin itsellenikin jos nyt edelleen sillä järjellä ajateltaisiin: "kyllä sinun aikasi tulee vielä". Niin niin, mutta kun se tyttö on nyt ja en voisi kuvitellakkaan pitäväni kenestäkään muusta mikä on kyllä sinäänsä tyhmää ja tiedänkin ettei se loppupeleissa ainakaan toivottavasti ole totta mutta siltä se vain tuntuu.
Yritän yleensä luokitella "järjellä" ajattelun ja tunteiden phjalta ajattelun eri luokkiin koska jos niitä rupeaa sekoittamaan keskenään siitä syntyy jotain hirveää soppaa josta ei saa selkoa kukaan. Mutta koska tunteet on ne mitkä päällimmäisenä(varmaan) tulee esille, niiden perusteella myös helposti toimitaan. Ja siksi haluaisinkin kertoa tälle ihastukselleni tunteistani vaikka hän onkin varattu. En minä häntä pienempi ole, mutta taatusti pienempi kuin se hänen intti kaverinsa. Eli ei minulla varmaan mahiksia hänen suhteensa ole mutta jos en kerro hänelle ennen peruskoulun loppua se varmaan jää aika pitkäksi aikaa häiritsemään koska en tapaa häntä enää sen jälkeen. Ja tiedän tiedän että on hölmöä tehdä koosta niin suurta numeroa mutta siitä nyt on vain tullut sellainen pakkomielle koska se on oikeastaa ainut asia mistä minua on ikinä kiusattu.
Ja mitä niihin ihastumisiin tulee, niin itseasiassa olen ollut samaan tyttöön heikkona jo kohta kolmisen vuotta. Ja sain vasta selville että hän seurustelee jonkun intissä olevan pojan kanssa ja se tuntuu pahalta. Ja selvästi tyttö joka tykkää jostain 4 vuotta vanhemmista pojista. Enkä ihmettele koska esim koulussa mun luokalla(se tyttöki mun luokalla) on niin lapsellisia pokia että jumalauta! Joten siksi en yhtään ihmettele että tytöt haluaa henkisesti kypsempää seuraa. En halua kerskailla mutta tiedän olevani henkisesti kypsempi kuin kukaan muu poika mun luokalla, mikä johtuu varmaan elämän koemuksista(olen kokenut kaikkea "suurta" ollut esimerkiksi kuoleman kanssa tekemisissä useaan otteeseen). Joten en edes saa hyviä kavereita luokaltani ja siksi varmaan niin paljon haluankin seurustella tytön kanssa. Mutta kun se ulkonäkö on se mikä pomppaa ekana esiin kun näkee ihmisen( luonnollisesti =D). Ja jos nyt järjellä ajatellaan, niin tiedän mitä aiotte sanoa ja sanoisin itsellenikin jos nyt edelleen sillä järjellä ajateltaisiin: "kyllä sinun aikasi tulee vielä". Niin niin, mutta kun se tyttö on nyt ja en voisi kuvitellakkaan pitäväni kenestäkään muusta mikä on kyllä sinäänsä tyhmää ja tiedänkin ettei se loppupeleissa ainakaan toivottavasti ole totta mutta siltä se vain tuntuu.
Yritän yleensä luokitella "järjellä" ajattelun ja tunteiden phjalta ajattelun eri luokkiin koska jos niitä rupeaa sekoittamaan keskenään siitä syntyy jotain hirveää soppaa josta ei saa selkoa kukaan. Mutta koska tunteet on ne mitkä päällimmäisenä(varmaan) tulee esille, niiden perusteella myös helposti toimitaan. Ja siksi haluaisinkin kertoa tälle ihastukselleni tunteistani vaikka hän onkin varattu. En minä häntä pienempi ole, mutta taatusti pienempi kuin se hänen intti kaverinsa. Eli ei minulla varmaan mahiksia hänen suhteensa ole mutta jos en kerro hänelle ennen peruskoulun loppua se varmaan jää aika pitkäksi aikaa häiritsemään koska en tapaa häntä enää sen jälkeen. Ja tiedän tiedän että on hölmöä tehdä koosta niin suurta numeroa mutta siitä nyt on vain tullut sellainen pakkomielle koska se on oikeastaa ainut asia mistä minua on ikinä kiusattu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Iltoja, luin sun kirjotukses ja se oli tosi hyvin kirjotettu. Jo pelkästä kirjotustavasta näkee, että sulla on sydän paikallaan ja arvostan sitä.
Mulla ei oo mitään ihme poppakonsteja siihen, miten tullaan isommaksi. Yks on tietenkin se, että alkais käymään salilla.
Myös jos sulle on ennustettu, että kasvat 178 senttiseks nii ei kannata vielä luopua toivosta. Moni kundi on kasvanu yhessä kesässä ainaki 10 senttiä. Kyllä siin oli ihmetystä taas ku koulut alko :D
Oon myös ite ollu rakastunu yhteen tyttöön ja kuvittelin, että en ikin pystyis enää unohtamaan häntä. Ja onhan se totta. Luulen, ett muistan tän tytön lämpimästi niin kauan kuin elän, mutta onneks nykyää oon ihastunu moniin muihinki tyttöihin.
Mun oma mantra on aina kun menee huonosti joissain asioissa niin ajattalen: "Noh, ainaki mul on terveys, perha ja katto pään päällä, useimmilla maailman ihmisillä ei ole edes sitä."
Toivon sulle kaikkea hyvää tulevaisuudelle Hoss!
T: Rhinestone Cowboy
Juu enpä usko että kokoa ehdin tähän hätään saada mistään tempastuu. =) No jos ei tyttö minusta piittaa niin minkäs sille voi onhan se tietysti kurjaa mutta elämä jatkuu toivottavasti. Ja tosiaan onhan se katto viel pään päällä toistaiseksi.
Ei kannata salilla käydä se hidastaa pituuskasvua
Juu oot osittain oikeessa. Tietyt raskaat liikkee kuten maastaveto, kyykky sun muut jotka rasittaa selkärankaa nii ne voi haitata pituuskasvua mut onneks niitä ei ooo pakko tehdä
Juuh kyl se elämä jatkuu, vaik aina tuleeki välil alamäkiä. Onneks kaikille tytöille ei oo se pituus niin tärkeitä. Ja huhhuh mitä lyhyitä tyttöjä tuol kaupungil näkeekään. Kyl sulle viel oma löytyy Hoss :)
Itse olen 160cm pitkä, poika enkä lääkärin mukaan enään kasva senttiäkään (enkä ole kasvanutkaan 3 vuoteen). ALa-asteella olin kyllä muita reilusti pidempi, mutta 8 luokalla alkoivat muut mennä ohitseni. Murrosikäni alkoi varhaassa vaiheessa.
Itse pyrin olemaan _todella_ alipainoinen, ettei kukaan saisi minusta käsitystä "pieni ja lihava". Ennemmin näytän vähän pienemmältä kunhan en näytä lihavalta.
Pahoitteluni, en jaksanut kirjoittaa pidempää tekstiä, mutta onnea sinulle :)
Sama vika minulla.Ihanko olisit mun kaksoisolento, mutta parempi kirjoittaa. :D
Itse olen lopettanut ajattelemasta tyttöjä,pituutta yms... :S
Eihän tämä maailmaa kaada, mutta tulee pettynyt olo kun ei voi elätellä mitään toiveita. Ihastuminen on mukava tunne joka sattuu kohdalleni kyllä valitettavan harvoin. Ja sen mukana tuleva pieni toivo jostain ihan uudesta antoi vähän sisältöä elämälleni jossa sitä ei ainakaan liikaa ole. :S
Tuota vaikka olenkin tyttö haluan silti kommentoida tätä asiaa. Vaikutat kirjoituksesi perustella todella mukavalta ihmiseltä, enkä nää ainuttakaan syytä mikseivät tytöt pitäisi sinusta. Itse olen AINA ollut (liian) lyhyt. 157,9cm tällä hetkellä, jos tarkkoja ollaan. Musta ennustettiin 186cm pitkää ala-asteella. Ja koulukiusattu sen vuoksi että olen lyhyt vieläkin vaikka viimeinen vuosi jäljellä peruskoulua ja järjen pitäisi jo sanoa kiusaamiseen jotakin. En tule kasvamaan enään kuin pari senttiä. Tiedän tunteen, kun huomaa ettei ihastus ole kiinnostunut laisinkaan tai seurustelee(kaksi vuotta olen yrittänyt samaa poikaa kunnes huomasin, että aivan turhaa.) Jätkät katsovat aina kieroon kun olen päätä lyhyempi. :D Onhan se silti ikävää etteivät ihmiset hyväksy toisia sellaisena kuin he ovat. Niistä tytöistä vielä sen verran, että ovat aika pinnallisia kun katsovat ulkonäköön eivätkä luonteeseen!! ottakaa siitä nyt sitten selvää:D
En ole kyllä aiemmin kuullut tai lukenut pojalta noin hienoa tekstiä, itse olen tyttö niin en oikeen voi asettaa itseäni asemaasi mutta kuulostat tosi sympaattiselta pojalta, ihmettelen joka kerta kun ihmiset jos eivät ole 15 ikävuoteen mennessä seurustelleet arvelevat jäävänsä yksin, tiedän monta 160senttistä poikaa ja ihmisiä jotka ei löytäneet ylä-asteella vielä seurustelukumppania mutta nykyään heillä sellainen on. on munkin mielestä kiva lukea kun pojat keskustelee keskenään:) monet tytöt on sua lyhyempiä että etköhän sä vielä seuraa löydä. itse olen tosi pitkä, ehkä se saattaa olla jonkun mielestä kaunista mutta ei minusta kyllä ole kivaa olla paljon poikia pidempi..