Ystäväni on koukussa shoppailuun, kokoajan on saatava jotain uutta, oli se sitten ihan mitä tahansa. Kun olemme yhdessä ostoksilla, niin minä ostan omasta mielestäni tarpeellista ja kohtuudella ja joskus en osta mitään. Mutta ystäväni ostelee lähes joka liikkeestä jotain, heti, jos joku kiva jutsku tulee vastaan, hän kyllä ostaa sen. ei hän koskaan pohdi, että onks toi nyt liian kallis ja tarttenks mä nyt varmasti ton.
En rohkene sanoa mitään tohon asiaan, ei taida itse edes hoksata, että hänellä lievä ongelma. Itse hoksasin sen siitä, kun on siis tosi kova ostelemaan, vain merkkitavarat tai merkkiliikkestä ostetut jutskut käy, liian halpaa ei osta ja käy miehensä kanssa melkein joka toinen viikonloppu jossain reissussa tai syömässä 170 km päässä lauantaisin ja sitten valittaa, et kun ei ole rahaa ostaa lapsille vaatteita, kun ovat niin kalliita, ja sit mummu antaa rahaa, et saavat lapsille vaatteet. ja kerran valitti, et ku pitäs saada uudet nahkasaappaat moitti, ku mummu ei ymmärtänyt tätä kengän hankkimistarvetta, vaan sanoi et pitääkö sitä kaikkea saada heti kun siltä tuntuu, säästäkää vähän aikaa, niin saatte sen. Oli suuttunut tästä, mulle sanoi, et" Ois vaan mummu antanut ne kenkärahat, eikä tollei kyseenalaistanut kenkien tarvetta, en tykännyt yhtään et sanoi noin, sil ois ollut varaa antaa ne rahat!.
Voi voi, en halua sanoa asiasta mitään hänelle, ettei ystävyytemme kärsi. On kyl tosi kiva ystävä muuten.
En rohkene sanoa mitään tohon asiaan, ei taida itse edes hoksata, että hänellä lievä ongelma. Itse hoksasin sen siitä, kun on siis tosi kova ostelemaan, vain merkkitavarat tai merkkiliikkestä ostetut jutskut käy, liian halpaa ei osta ja käy miehensä kanssa melkein joka toinen viikonloppu jossain reissussa tai syömässä 170 km päässä lauantaisin ja sitten valittaa, et kun ei ole rahaa ostaa lapsille vaatteita, kun ovat niin kalliita, ja sit mummu antaa rahaa, et saavat lapsille vaatteet. ja kerran valitti, et ku pitäs saada uudet nahkasaappaat moitti, ku mummu ei ymmärtänyt tätä kengän hankkimistarvetta, vaan sanoi et pitääkö sitä kaikkea saada heti kun siltä tuntuu, säästäkää vähän aikaa, niin saatte sen. Oli suuttunut tästä, mulle sanoi, et" Ois vaan mummu antanut ne kenkärahat, eikä tollei kyseenalaistanut kenkien tarvetta, en tykännyt yhtään et sanoi noin, sil ois ollut varaa antaa ne rahat!.
Voi voi, en halua sanoa asiasta mitään hänelle, ettei ystävyytemme kärsi. On kyl tosi kiva ystävä muuten.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on se jokin,
joka saa hänet tuntemaan itsesä vvoimakkaaks
ja mahtavaks.
Niillä kehuskelu sitten muille on seuraava
askel
kohti itseluottamuksen reunasta kiinni saamista.
Huono itsetunto, vaikea murrosikä vanhempien erotessa, mikä lie vienyt itsekunnioituksen.
Tavarat pitää ostaa kalliista liikkeestä ja niiden pitää maksaa paljon.
Säälin miesparkaansa, kunnon kaveri, joka olisi ansainnut hyvän vaimon, eikä kovasuista, karkeasanaista eukkoa.
Oikea kunnon ystävä haluaa auttaa, ja ottaa ongelman hienovaraisella tavalla esille asianomaisen kanssa, ei vieraiden ihmisten kesken. Eivät teeskentely, salailu ja pelko ole ystävyyden ainesosia. Tälläinen ystävyys loppuu jokatapauksessa ennenpitkää.
Tosiystävyys kestää totuuden.
ei ole ainoa ongelmansa
nyt paita päällä kirjoittelen
Ihme vuodatus..vuodata tuo sama sille ystävällesi.
Kysy esim miksi jonkun muun kun hänen itsensä ja miehensä pitäisi elättää ja maksaa lasten menot? Miksi Mummo tai muu suku. Osta synttärilahjaksi vaikka heille tilikija tuloja ja menoja varten. Jos suuttuu, ei ole aito ystäväsi. Olisi pieni vihje siitä, että näkee minne raha katoaa;)
Oma äänensävysi vaikuttaa. Jos olet hyökkäävä, tulee silmille, jos olet asiallinen, ystävästä välittävä, alkaa ajatella ennen pitkää.
kukin saa rahansa käyttää miten käyttää. Kait täällä saa ihmetellä toisten tekemisiä! Aina näyttää joku olevan motkottamassa, et mitä tänne tulet valittamaan. Otan asian kyllä sitten puheeksi, jos on meiltä joskus rahaa lainaamassa. En kyllä usko, että näin kävisi! Toiset ihmiset ovat herkkiä loukkaantumaan vaikka heille yrittäisi sanoa asioista hellävaraisestikin, itse en halua pahoittaa ystäväni mieltä ja tiedän ettei hänkään halua pahoittaa minun mieltäni vaikka meilläkin on kyllä varmaan outoja tapoja, joita hän kummastelee, muttei ääneen ihmettele. Niinpä pidän turpani kiinni, niin ei tarvitse suuttua eikä yrittää korjata tulehtuneita välejä.
Tyypillinen suomalainen pelkuri "hoitaa" asioita takanapäin, hymyilee edessäpäin, mutta takanapäin ajattelee ja sanoo aivan muuta kuin mitä luulottelee toiselle. Ei tälläinen suhde
ansaitse ystävyyden nimeä, todellakaan.
Minäkin olen tuntenut tälläisen raukan, luulin häntä ystäväkseni, kunnes totuus selvisi. Minä en seurustele tuollaistan ala-arvoisten ihmisten kanssa.
Ystävät luottavat itseensä ja toisiinsa, ja uskaltavat olla rehellisiä toisilleen. Näin kumpikin kasvaa ja kehittyy suhteessa, mitä pelkureiden suhteessa ei voi tapahtua.