Sateen jälkeen
jäljet hiekassa häviävät
ja maa
on autio jälleen
Kun viimeinen vilja on
puitu
ja viimeinen tie on
rakennettu
Ihmistä ei ole enää
Rakkaus on ihmisen
keksimä sana
suurimmalle valheelle
Kaupunkien raunioissa
pesivät tuhannet linnut
Kenen sanottiinkaan
perineen maan?
jäljet hiekassa häviävät
ja maa
on autio jälleen
Kun viimeinen vilja on
puitu
ja viimeinen tie on
rakennettu
Ihmistä ei ole enää
Rakkaus on ihmisen
keksimä sana
suurimmalle valheelle
Kaupunkien raunioissa
pesivät tuhannet linnut
Kenen sanottiinkaan
perineen maan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äärettömän koskettavaa tekstiä jälleen.
Ensimmäisessä säkeessä on jonkinlainen autius ja
kaipuun sointu, johonkin.
Toinen säe " ihmistä ei enää ole " on jollain
lailla kolkko, mutta säe on upea silti.
Kaksi viimeistä säettä sitten ovat tavallaan jat-
kumoa tuolle toiselle säkeelle.
Kokonaisuudessaan runo viehätti, vaikka siinä
onkin surullinen sointi.
Ja vielä runojeni tänne tuomisesta.
Täällä on ainakin yksi ihminen, joka jollakin
lailla provosoituu joko nicistäni, tai sitten
vain persoonastani noin yleensä. Siksi tuon nyky-
ään harvemmin tekstejäni tänne kuin aiemmin.
Joskus toin runon/pv ja toisinaan kaksikin, mutta
nyt miten milloinkin.
Sun nimimerkilläsi on vielä helppoa jos vertaat omaani =) oon kanssa saanut kritiikkiä siitä. Mun tarkoitukseni ei ole nimimerkilläni provosoida ketään, vaan se on jäänne menneiltä ajoilta. Varmaan pitäisi ottaa käyttöön joku Runopoika81 tai muu stereotyyppinen nimi ja hukkua massaan. =)
Älä lindal. masennu vaan anna runosuonen kukkia.