Kaikki nämä sormenjäljet ihossa, minussa!
Keveitä, elämän tanssia.
Yksi painettu luuta myöten,
vihassa, käsittämättömässä.
Se tuntuu aina, kun olen väsynyt,
psyykkistä kuormaa täynnä,
kaikkeni päivässä antanut.
Jäljellä vain sormenjälkiä,
hipaisuja, sanojen halauksia, avuttomia purkauksia.
Sormenjälkiä ihossa.
Ihossa ikävä ihoa.
Tulematonta syliä,
omani vain avoinna.
Psyykkinen syli,
ei kai enää muuta -
ei minulle.
Onhan niitä kertynyt,
koko pitkä elämä.
Luulisi riittävän oma rauha.
Sormia vailla kyynärluuta,
tönimätöntä.
Keveitä, elämän tanssia.
Yksi painettu luuta myöten,
vihassa, käsittämättömässä.
Se tuntuu aina, kun olen väsynyt,
psyykkistä kuormaa täynnä,
kaikkeni päivässä antanut.
Jäljellä vain sormenjälkiä,
hipaisuja, sanojen halauksia, avuttomia purkauksia.
Sormenjälkiä ihossa.
Ihossa ikävä ihoa.
Tulematonta syliä,
omani vain avoinna.
Psyykkinen syli,
ei kai enää muuta -
ei minulle.
Onhan niitä kertynyt,
koko pitkä elämä.
Luulisi riittävän oma rauha.
Sormia vailla kyynärluuta,
tönimätöntä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.