Onhan ne kieltämättä hulppeita maisemia matkalaiset ikuitaneet ja eipä tarvitse tihrustella, kun näytön kokoisina niitä katselee.
vaan se tunnelma - istua sohvalla vieretysten , selata albumia toisen selostaessa ja sohiessa sormella, milloin kuvaa milloin katsojan silmää...
eikä siihen näppäinten lähettyville saa kahvikupposta ja nisua tuoda.
ja kaikki kuvat - jotenkin kaikessa niin kliinisiä.
toki ymmärrän digikuvauksen edut vaikkapa lapsiperheissä, kun pieninkin piltti tahtoo itse. Ettei tarvitse enää vieraille näyttää kuvaa isi ja jellona Korkeasaaressa ja vieras saa vaivoin hahmotettua kuvasta kuvaajan silmän.
olen kahden vaiheilla - kokoanko reissun muistot vanhanaikaisesti vai pyydäkö lapsilta nykyaikaa matkaan.
vaan se tunnelma - istua sohvalla vieretysten , selata albumia toisen selostaessa ja sohiessa sormella, milloin kuvaa milloin katsojan silmää...
eikä siihen näppäinten lähettyville saa kahvikupposta ja nisua tuoda.
ja kaikki kuvat - jotenkin kaikessa niin kliinisiä.
toki ymmärrän digikuvauksen edut vaikkapa lapsiperheissä, kun pieninkin piltti tahtoo itse. Ettei tarvitse enää vieraille näyttää kuvaa isi ja jellona Korkeasaaressa ja vieras saa vaivoin hahmotettua kuvasta kuvaajan silmän.
olen kahden vaiheilla - kokoanko reissun muistot vanhanaikaisesti vai pyydäkö lapsilta nykyaikaa matkaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihaillaan missään muodossa sadan vuoden päästä, jota ikää vanhimmat valokuva-albumieni kuvat lähestyvät?
Aika aikaa kutakin, pruukatahan sanoa. Uutta ja wanhaa, molempia tarvitahan. Itte oon siirtäny vanhoja valokuvia tähän tietokoneelle ja tuloohan niitä tästä katteltua useenkin. Usiammasti ku nuata vanhoja albumeja. Vanhimmat kuvat on otettu 1800 luvulla, tehty peltilevyille.
Noon niitä aartehia, sellaasia korvaamattomia, mikkä täytyy kattellakki oikeen lakki pois päästä.
Valokuvat on kivoja, niissä aika pysähtyy kuvan otto hetkehen. Isänisä ja isä liioon molemmat oli kovia valokuvaamahan.
Niinkuun kyllä ittekki oon ja minulla on aikamoonen kokoelma wanhoja kameroita. Aivan niistä lasilevylle kuvaavista alakain. Minulla on sellaanen pieni kotiarkisto, täs kotona vaan tuos yhyrees kamariis, sanoon sitä perinne huoneheksi. Sieltä löytyy yli 11 tuhatta valokuvaa. Melekehen kaikki isoisän ja isän kuvaamia.
Isoisä kierteli seppänä ja pelimannina ympäri maakuntaa nuoruusvuosinaan ja kuvasi sen aikaasta elämänmenoa innokkaasti. Sitten oma isäni teki elämäntyönsä kuorma-autoolijana ja näki maalimaa oikeen aitiopaikalta ja kuvasi varmahan yhtä innokaasti ku oma isänsäkki. Mä oon kans koittanu jatkaa harrastetta omalta osaltani ja samoon mun poikani. Kyllä valokuvat kivoja on kattella kattoo niitä sitten albumista sohovan nurkas tai vaikka tästä konehelta, kuinka ny vaan. terv. seppä ja pieni kuvauksellinen Tiitu-kani pohojanmaalta.
mitä kuvasi kertovat ?
itse olen paljon kuvanut luontoa samalla kun ihmisiä toisinsanoen useimiten poseerauskuvia ottaessani asetan ihmiet maisemaan ja sala kuvaan ihmisiä mieluummin itseteossa kuin asetellen.
Minulla ei kuitenkaan ole ollut kummoistakaan kameraa joten taltioimatta on kastehelmet hämähäkin seitillä, kuurankukat ikkunalasissa. Kuunsiltoja , auringonlaskuja , usvaaa viljapellon yllä olen kyllä muistoihin saanut muidenkin katsella.
Nuorena olin meistä ainoa jolla oli kamera, silti sisareni lähti keskikoulun jälkeen valokuvauslinjalle ammattikouluun ja opin saatuaan ammattiin.
Niitä koululaisena ottamiani kuvia kavereista ja perhetuttujen kyläilyistä, enon ja serkun häistä olin sitten jossain vaiheessa tekstittänyt, sillälailla puhekuplia liimailemalla. Äidin veljen nuorikko oli loukkaantunut nähtyään kuvan jossa poistuvat alttarilta - puhekupla kertoo miehen sanovan : sinisilmäisiä on niin helppo jymäyttää.
Eikä taida digillä syntyä kömmähdyksiäkään. Olimme isän kanssa päiväseltään Amsterdamissa , kuvasin taulukaupaa , mikä oli levitettynä kadulle rakennuksen seinustalle. Samalla rullalla oli käynti isovanhempien luona. Matkalla pti pysähyä , kun nuorinpia pissatti. Senkin kyykkäyksen olin ikuistanut. Valmiissa kuvassa vain oli kaksi otosta päälekäin , joten näyttävät kyykkivän kadulla maisemataulujen vieressä. Otsikkona kuvalle : hätä ei lue lakia.
Scannaa äkkiä kuvat digitaaliseksi jotta jäävät jälkipolvillekin katseltavaksi!
Paperi on kivaa mutta digitaalisena ne on paremmin tallessa. Ja helpommin löydettävissä tuleville sukupolville.
Isoisä kuvasi palijon sen aikaasia häitä, hautajaasia ja yleensä sellaasia juhulia, mitä ny milloonki oli sellaasta erikoosempaa.
Isä katteli jo sitten maalimaa leviämmästi työnsäkki takia tuulilasiin takaa ja näki enempi mitä tämän koti maakunnan. Isä on ollu aina sellaanen työn valokuvaaja, ihimisiä arjen keskellä, kuka mitäkin tekemäs. Isän ikäluokka ku joutu sinne sotahan ja siellä piti heti monenhen kertahan olla, niin palijon valokuvista on justihin siellä rintamaoloos otettuja.
Itte pirän isän kuvaamista sellaasista tilanne kuvista mielenkiintoosimpina otoksina aikaa johona ajoovat Petsamon rahtirallia, välillä Rovaniemi-Liinahamari.
Omat ottamani painottuu eniten ja on kaikkein rakkahampia kuvattavia aina ollu sellaanen katoava kansanperinne. Justihin vanhat työtavat, työväki ja vanhat sellaaset perinnerakennukset, pohojaalaaset taloot ja pihat. Poika siis mun poikani liioon on kuvannu palijon maisemaa ja sen muutoksia ajan ja vuorenaikojen vaihtues. Kuvaa myös jonkinverran luontokuvia.
Tiitu pikkuusta on kuvattu kovasti, eri paikoos ja tilantehis. Tiitulle kuvaas olo on jo rutiinia.
Tiitusta on liioon ihan omat "passikuvat"
Tiitu pikkuunen on kovasti rakkahan näköönen kaikis kuviis, sellaanen luanteva kuvattava,hih.
Tiitu tietää heti ku vaan sanoo notta ny kuvatahan ja jos pyytää kattomahan kamerahan niin totteloo, justihin niinkuun kilttien kanilasten tulooki teherä. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani kotoa pohojanmaalta.
tulostamasta tai teettämästä digi-kuvista paperikopioita.
Filmiä ei tarvitse säästää ja voi heti katsoa, onko kuva onnistunut. Kamerassa ei voi olla väärää filmiä, kun herkkyydenkin voi säätää vaikka joka kuvalle erikseen.
Pientä digikameraa voi pitää aina mukanaan ja
järjestelmäkameralla voi näppäillä niin nopeasti ja niin paljon kuvia, että varmasti jokaisen kuvattavan ilme on yhtäaikaa kohdallaan - ja ellei olisi, voi korjailla kuvia kuvankäsittelyohjelmalla samoinkuin virheitä terävyydessä, kirkkaudessa yms. Luontokuvauksessa digikameran ominaisuudet tarjoavat uusia mahdollisuuksia.
Paljon kuvaavalla on sekin etu puolellaan, että kuvat saa nopeasti ja vaivatta omiin kansioihinsa, eikä niitä loju laatikoissa odottamassa albumiin laittamista.
Kameran ja riittävän määrän muistikortteja hankittuaan kuvaajan ei välttämättä tarvitse enää muuta harrastuksestaan maksaakaan, eikä filmi lopu kesken. Ei tarvitse enää teettää kopioita kuvassa esiintyville, vaan voi lähettää ne sähköpostissa, tallentaa tikulta toiselle tietokoneelle tai avata omaan kuvagalleriaansa salasanoilla suojattuja kansioita, josta ihmiset voivat käydä niitä katsomassa tai imuroida haluamansa kuvat.
Suosittelen lämpimästi digikameran hankkimista valokuvausta harrastaville.
PS: Itse käytän aina laukussa mukana kulkevaa pientä digikameraa muistikirjanakin. Voin kuvata suuriakin tekstimääriä, tallettaa jonkin värimallin mukaan tai kuvata jonkin esineen ja lähettää sen kuvan sähköpostissa ym. ym.
Digi kameralla kuvaan paljon enemmän kuin aikoinaan tavallisella. Välillä ei ollut filmiä tai se loppui kesken, piti muistaa viedä kehitettäväksi ja sitten kansioihin laitto. Ei siitä tullut yhtikäs mitään. Vieläkin on paperikuvia siellä täällä, pitäisi ja pitäisi.
Kuvaan maisemia ja luontoa tosi harvoin. Mieluimmin kuvaan tilanteita ja pieniä yksityiskohtia. Esim. ensin kadulta kokonaiskuva ja sitten seuraava kohdistuen esim. paperikaupan ovelta näkymään: pieni ryppyinen mummo myymässä kaiken tavaran keskellä..
Mutta miten taltioitte nämä digikuvat että ne säilyvät. CD? säilyvätkö? Vai sitten oma arkisto tuonne sfääreihin, onko kukaan käyttänyt sitä.
SEPPÄ: Miten saisit arkistoitua pysyvästi kaiken tuon kansallisen perinneaarteiston? Ajattele jos vaikka palavat???
Laitappa Seppä jokin www-osoite, mistä saadaan ihailla Tiitu-luppakorvan kuvaa!
Tualla ne on sellaasiis arkistolaatikois. Ei niitä kaikkia voi laittaa millään albumeihin. Nua kaikista vanhimmat peltikuvat on siiretty CD levyille ja suuri joukkoo wanhoja paperikuviaki.
Ajanpuute täs teköö eniten, päivät menöö niin tarkkahan työhommiis notta mitä vapaata on niin siinä ajaas ei palijoa kuvia kyllä siirrellä, vaikka tykkään kovasti niitä selaalla. Ja sitten ku ehtoosin tuloo tänne kotihin tualta pajaasta, oottaa tämä kotihuusholli, tämäki vie aikasa. Nuarempana kerkis olovanaan paremmin, ikää ku tuloo sitä vissihin käy sellaaseks käppänäks notta ei oo muuta ku näläkä ehtoolla ja niinkuun ei mitään oliis oikeen saanu päivänmittahan aikaaseksi,hih. Niin ja likaaset haalarit, ne ny oon saanu sotketuksi,hih.
Olin varmahan alakouluus ku sain ensimmääsen oman kameran, tai se oli pikkuvelijen kans yhteenen. On se vieläki tallees ja ihan toimintakuntoonen peli. Isoiän kamerat on liioon minulla ja isäki niitä omiansa on antanu minulle. Isä on vieläki innokas valokuvaaja vaikka ikää on jo justihin tuloo 90 vuotta täytehen. Isällä on ku käyn kotona välihin kahareet silimälasiit päälekkään ku se tiiraaloo niitä nuaruuren aikaasiansa valokuvia. Isällä on kans sellaasia omakuvia, ottanu työhommiis ittestänsä, aikalaukaasimella. Isä tietää palijon valokuvauksesta, ittekki ny jotaan tierän mutta oon isän rinnalla sellaanen harijoottelija. Kyllä teirän pitääs nähärä kuvia Tiitu pikkuusesta ku se on mun käsimutkas ja imiä lutkutteloo tuttipulloa, voi autuasta ilimettä,hih. terv. seppä ja kultaanen lutkuuttelija pieni Tiitu-kani täältä kotoa.
se juuri taitaa olla minun peikkoni. Voiko kuvaan
enää luottaa ? No olisihan sisaruksenikin saaneet mahtavan alibin , tekniikan petettyä.
Olen kyllä tilanut cd:n kuvien mukana ja ajattelin laittaa vanhoistakin otoksista negatiivit poistoon.
Saatanpa parin vuoden päästä laittaa vaikka treffipalstalle kuvani ,ei suinkaan manipuloitua ,vaan ainoastaan alkuperäiseen muotoon palautettuna. Vähän kuten kalastuksessakin, ei oikeita kaloja syöttinä ,vaan tehostetut kuvat.
Jos et nyt Tiitusta saa aikaiseksi mitään nettikuva-linkkiä meille uteliaille, niin sitten katsellaan sitten sielun silmillä,