Hei.
Tämä on tällainen viesti, niinkuin monet muutkin tällä palstalla. Toivon silti, että joku, tai hyvällä onnella kenties useammatkin kommentoisivat tapaustani.
Olen siis 17 vuotias poika. Olen jo kauemman aikaa huomannut, tai, oikeastaan olen itse huomannut, että silmäni "eksyvät" aina välillä erääseen, nättiin tyttöön. Tyttö on minun ikäinen, ja emme tunne ollenkaan toisiamme. Tytön tunteista en tiedä mitään, mutta itse tunnen itseni tietyllä tavalla vaivaantuneeksi, kun näen tytön. Aluksi tuntuu, että hengitys salpautuu, ja sydän hakkaa, mutta ajan myötä se tasaantuu. Katseet kohtaavat hetkeksi aikaa, ja heti samantien kääntyvät pois. Luokkaan mennessään tyttö saattaa vielä kerran tehdä vilkauksen minuun. Olen luonteeltani hyvin hiljainen, ja ujo, joten en todellakaan ole aikeissa mennä juttelemaan hänelle, kantti ei luultavasti kestäisi, hänellä kun on vielä pienimuotoinen tyttöporukka ympärillään. Vapaa-ajallakin eksyy muutama ajatus aina häneen, ja epäilen ihastuneeni. Hänestä taas kun en tiedä yhtään, minkälaisia ajatuksia, ja tunteita hänessä liikkuu, minua kohtaan. Se mahdollisuus on myös olemassa, että hän ei ole edes huomannutkaan minua - tiedä mitään tunteistani häntä kohtaan! Toisaalta, jos hän on huomannut, toivon, että hän ei ole vaivaantunut minun katseistani, en vain mahda niille mitään..
Tämä tunne on tietyllälailla piinaavaa, mutta toisaalta sitä odottaa, milloin näkee tuon tytön taas uudestaan.. Tyttö on kiltin oloinen, ja hymyilee usein, joten en usko hänen "leikittelevänkään" minulla.. Vaikea sanoa, miten tapaus tulee saamaan päätöksensä.
Tämä on tällainen viesti, niinkuin monet muutkin tällä palstalla. Toivon silti, että joku, tai hyvällä onnella kenties useammatkin kommentoisivat tapaustani.
Olen siis 17 vuotias poika. Olen jo kauemman aikaa huomannut, tai, oikeastaan olen itse huomannut, että silmäni "eksyvät" aina välillä erääseen, nättiin tyttöön. Tyttö on minun ikäinen, ja emme tunne ollenkaan toisiamme. Tytön tunteista en tiedä mitään, mutta itse tunnen itseni tietyllä tavalla vaivaantuneeksi, kun näen tytön. Aluksi tuntuu, että hengitys salpautuu, ja sydän hakkaa, mutta ajan myötä se tasaantuu. Katseet kohtaavat hetkeksi aikaa, ja heti samantien kääntyvät pois. Luokkaan mennessään tyttö saattaa vielä kerran tehdä vilkauksen minuun. Olen luonteeltani hyvin hiljainen, ja ujo, joten en todellakaan ole aikeissa mennä juttelemaan hänelle, kantti ei luultavasti kestäisi, hänellä kun on vielä pienimuotoinen tyttöporukka ympärillään. Vapaa-ajallakin eksyy muutama ajatus aina häneen, ja epäilen ihastuneeni. Hänestä taas kun en tiedä yhtään, minkälaisia ajatuksia, ja tunteita hänessä liikkuu, minua kohtaan. Se mahdollisuus on myös olemassa, että hän ei ole edes huomannutkaan minua - tiedä mitään tunteistani häntä kohtaan! Toisaalta, jos hän on huomannut, toivon, että hän ei ole vaivaantunut minun katseistani, en vain mahda niille mitään..
Tämä tunne on tietyllälailla piinaavaa, mutta toisaalta sitä odottaa, milloin näkee tuon tytön taas uudestaan.. Tyttö on kiltin oloinen, ja hymyilee usein, joten en usko hänen "leikittelevänkään" minulla.. Vaikea sanoa, miten tapaus tulee saamaan päätöksensä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sinä ihastunut taidat olla :)
Asutteko kenties samalla paikkakunnalla vai näetkö häntä ainoastaan koulussa? Suosittelisin että teet jonkinlaisen aloitteen, sillä mitä kauemmin asiaa venytät tai jätät kertomatta sitä inhottavampaa se on :/ yritä vaikka joskus koulussa kysellä häneltä jotain ihan tavallisia kouluun liittyviä asioita jos mahdollista ja tilanne saattaa alkaa hyvinkin kehittymään joksikin. Onnea.
Minullakin on vähän samanlainen tilanne. Olen varma, että olen ihastunut yhteen vuotta minua nuorempaan tyttöön. Hän ei siis ole samalla luokalla. En tunne häntä ollenkaan, mutta aina kun näen hänet, alkaa sydän hakata kovempaa ja menen muutenkin sekaisin. Kukaan muu ei aiheuta sellaista reaktiota. Hän on melkein jatkuvasti ajatuksissani.
Katseet ovat kohdanneet pari kertaa jo tässä yhden viikon aikana, mutta ei kai se vielä mitään tarkoita. En edes tiedä onko hän huomannut kiinnostustani, vaikka ihastuin jo keväällä. En varmaan koskaan uskalla mennä juttelemaan hänelle, ja noin puolen vuoden päästä se olisikin jo liian myöhäistä, kun koulu loppuu minun osalta. Tiedän, että pitäisi vain yrittää jutella, mutta olen liian ujo.
Tyttö on toiselta paikkakunnalta kotoisin, enkä tiedä, missä hän asuu. Hän on minun ikäinen, mutta on toisella luokalla. Näin hänet koulun käytävällä, ja ajattelin toivottaa hyvää viikonloppua, kun kerran koulupäivä oli juuri loppunut, mutta kävelin vain ohitse, sillä tuntui siltä että sanat eivät kuitenkaan olisi tulleet suusta.
Tyttövain, puhuit siitä inhottavuudesta. Juuri sitä minä pelkäänkin, että tapaus alkaisi mennä ahdistavuuden puolelle - tytön osalta. Kun en tiedä yhtään, onko tytöllä samanlaisia tunteita kuin minulla, vai tunteeko hän itsensä ahdistuneeksi katseistani, vai minkälaisia tunteita hänen päässään liikkuu. Tottakai saattaa käydä myös sillälailla, että hän tekisi minulle aloitteen (Keskustelun, ym.), mutta se vain tuntuu hyvin epätodennäköiseltä.. Jos huomaan, että tyttö alkaa ahdistumaan aina kun vilkaisenkin häntä, niin sitten pakotan itseni lopettamaan koko jutun.
itse olen nimittäin ihastunut vuotta vanhempaan poikaan. Hän "lopettaa" koulun kohtapuoliin koska on abi.. :(
Tuntuu vähän tyhmältä olla näin ujonpuoleinen näin "vanhana" mut minkäs sille mahtaa :/
Tsemiä kaikille ujoillekin pojille! Kyllä sitä kannattaa jotain yrittää tytölle sanoa,monet pitävät hiukan ujommistakin pojista.. On vain mukavaa kun poka ei ole kauhea rääväsuu
Älä huoli, sinä, joka uskot olevasi liian vanha ujosteluun. Kuten aiemmin jo totesin, olen suunnilleen sinun ikäisesi, enkä pidä ujouttani "lapsellisuutena", josta pitäisi luopua vanhemmiten. Ujous on luonteenpiirre, muista se, ja ei haittaa vaikka on hiukan ujokin - se tarkoittaa, että sitä harkitsee eri asioita.
Hmm.. Huomenna taas maanantai.. Saa nähdä, mitä päivä tuo tullesaan.. Ainakin sen tytön..