paljasjalkaista Hämeenlinnalaista,joka haluaisi Kapunginmuseoon valokuvanäyttelyn -50-60 luvun keskustan elämästä.Mä luulen,että meitä on aika monia.Nykyäänhän nää porukat,jotka pitää itteensä hämeenlinnalaisina,on pääsäntöisesti jostkin muualta tulleita,ne ei muista mitään keskustan vanhoista puutalohökkeleistä,Vanha Kentän kuvioista ja ajasta -50 luvun lopusta ja 60 luvun alusta.Ei Ne mitään Hämeenlinnalaisia oo.Kuka muistaa "Vaahteran Varjon",harvapa.Kysyn.Nm.Postitalossa vuosiluokkaa-50.
onko ketään
rähähdysvaara
61739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
valitettavasti vaan stadista.
http://galleria.suomi24.fi/teppo.moi
Hyvässä muistissa on Vaahteran varjo ym keskusta.
Olisi kiva nähdä valokuvia niiltä ajoilta ja muistella nuoruuttaan silloisella Reskalla.
Museokin on varmaan tallettanut negoja ja ehkä myös kuvia niiltä ajoilta.Tarttis löytää tiimi koostamaan kuvanäyttely aiheen johdosta.Kiinnostaa varmasti meitä paljasjalkaisia.Itse näin kun iso koivu Gröhnin pihasta kaatui.Puutalokorttelin paikalle rakennettiin sitten ruma Sokos.Passipoliisit hävisivät ja 12-vuotiaat kaljapulloineen ilmestyivät keskustan kerrostalojen rappusille.Kahvilat lopettivat ilta-aukiolonsa ja pubit aloittivat toimintansa.Pienten liikkeitten näyteikkunat katosivat ja tilalle tuli pankkien vakuutusyhtiöitten tarramainoksia onnellisesta elämästä.Keskusta on muuttunut kivierämaaksi.Kaikki on nyt suurta, kallista ja sielutonta.
.. moniakin 1960-luvun alun tapahtumia ja elämää pienessä Hml:n kaupungissa.
Muistan Vanhan luistelukentän katsomorakennuksen alla olleet, ihanan lämpimät "luistelukopit" joissa luistimet vaihdettiin jalkaan ja jossa käytiin aina luistelun välillä huilaamassa ja lämmittelemässä. Kopeissa oli puupenkit ja puinen lattia oli tikuille luistimien teristä kulunut. Kentän hoitajat (yksi heistä oli Vili joka meille lapsille aina mukavasti jutteli) pitivät "majaa" sisääntuloportin viereisessä huoneessa ja hoitivat tilojen lämmityksen kamiinassa ja pönttöuuneissa ja lämpöä ja puitten palaessa pientä pauketta riitti:). Penkkien alustat olivat pilkottuja puita täynnä mutta sinne vielä omat kengät luistelun ajaksi tungettiin.
Rusettiluistelujakin (tiistai-iltaisin?) silloin tällöin pidettiin ja pahvinen pyöreä numerolappu (pojilla ja tytöillä eriväriset) neulalla takkiin kiinni laitettiin.
Toinen juttu mikä tuli mieleeni oli kun Ränkimiehen musiikkiliikkeessä, Hallituskatu 12:sta, kävi Jan Rohde and The Adventures. Itselläni on siltä käynniltä tallessa James-postikortti jossa on yhtyeen kuva ja oikeat mimmarit:). Päivä oli 9.4.1964.
Mukavahan sen ajan elämää ja Hämeenlinna olisi valokuvin nähdä. Toivottavasti vielä jonain päivänä näyttelytoive on toteutunut.
Muistan myös nuo rusettiluistelut ym. kerrat, kun oli muuten vaan soittoa vanhan kentän luistinradalla. Oikein meni kylmät väreet kun välillä ilmoille kajahti Paul Ankan DIANA.
Elokuvateattereitakin oli kolme yhteen aikaan: oli Tarina, Satulinna ja Kino, hiukan myöhemmin tuli Kaurialaan myös Cinema.
.. erityisen lämpimiä muistoja luistelureissuistaan juuri tuon puulämmitteisen luistelukopin takia. Vaikka ulkoiset puitteet eivät olleet minkään näköiset (katsomorakennus oli vanha, maalaamaton ja kallellaan sinne ja tänne) niin siellä oli kuitenkin se jokin.
Olen jälkeenpäin ajatellut, että ompa ollut onni ettei siellä syttynyt tulipaloa. Siinä olisi nopeasti palanut koko katsomorakennus maan tasalle. Ei siihen aikaan mitään paloturvallisuusohjeita ja -rajoituksia tainnut olla.
Vanhaa kenttää ympäröi korkea, maalaamaton lauta-aita. Kentälle mennessä kiivettiin aina linja-autoaseman nurkalla seisseen vanhan sotalentokoneen, Hanssin-Jukan, portailta katsomaan että miltä kentällä näytti, ja oliko siellä tuttuja.
Keskustassa, Keskuskansakoululla, oli siihen aikaan, -60-luvulla, paljon oppilaita eli 15 eri luokkaa ja opettajaa. Sen ajan turvallisesta "koti, uskonto ja isänmaa" koulumaailmastakin riittäisi paljon muistoja joita en kuitenkaan ala nyt tähän kertomaan.