Annoin uroskoirani pois muutama kuukausi sitten. Koirani oli ensin koeajalla ja kävin sitä katsomassa kaksi kertaa. Uusi omistaja piti yhteyttä kiitettävästi siihen asti, kunnes koira oli virallisesti hänen. Sen jälkeen hän ei oma-aloitteisesti ole pitänyt yhteyttä.
Joudun siis itse "lypsämään" tietoa, ja tämä tuntuu vähän pahalta, koska haluaisin, että uusi omistaja antaisi tietoja koirastani "vapaaehtoisesti". Haluaisin seurata koirani elämää etäältä vielä pitkään. Olen itse innokas yhteydenpitäjä, ja en ymmärrä, miksi uusi omistaja ei enää kerro kuulumisia.
Miten teillä muilla vastaavassa tilanteessa olevilla tämä asia on hoitunut? Jos olette kokeneet saman kuin minä, mitä olette tehneet, miltä teistä on tuntunut? Onko tämä teistä ihan "normaali" käytäntö?
Joudun siis itse "lypsämään" tietoa, ja tämä tuntuu vähän pahalta, koska haluaisin, että uusi omistaja antaisi tietoja koirastani "vapaaehtoisesti". Haluaisin seurata koirani elämää etäältä vielä pitkään. Olen itse innokas yhteydenpitäjä, ja en ymmärrä, miksi uusi omistaja ei enää kerro kuulumisia.
Miten teillä muilla vastaavassa tilanteessa olevilla tämä asia on hoitunut? Jos olette kokeneet saman kuin minä, mitä olette tehneet, miltä teistä on tuntunut? Onko tämä teistä ihan "normaali" käytäntö?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä kerran kuussa on soittanu kasvattaja ja kyselly kuulumisia. Se on sopiva määrä. Ymmärrettävää on se kysely kun on ihan rotukoira meillä se niin kyllä sitä haluaa kuulla millaseen perheeseen koira on joutunu. Itse en tykkää jos joka viikko soitetaan jostakin asiasta, mutta jokaisella on omat tapansa.
Tietenki se kiinnostaa mitä entiselle lemmikille kuuluu, mutta pitää myös yrittää ymmärtää toista jolla se koira nyt on.
ja varsinkin kun elämässä on yleensä muutakin tekemistä/menemistä kuin istua puhelimessa yleensä huonolla hetkellä tai vastailla jatkuvasti kyselyihin sähköpostilla. Sama muuten koskee näitä jotka pentua ostaessaan eivät tajua että kasvattajilla on muutakin elämää, ei voi vastailla joka päivä 24/7. Jatkuva kysely vielä joissakin ihmissä herättää epäluottamuslauseen, eli heille voi tulla epäily ettette luota heihin tai pidä heitä yhtä hyvänä koiranpitäjänä kuin itseänne.
Yleensä vielä tuo yhteydenpito vähenee mitä enemmän aikaa kuluu. Itse pidän toiseen kasvattajaan yhteyttä viikottain mutta johtuu siitä että olemme molemmat myös yhdistystoiminnassa mukana. Toisen rodun kasvattajaan pidetään epäsäännöllisesti yhteyttä, joskus kuvia kun koira on vielä kasvuiässä, näyttelyistä ilmoittelen jos vaikka tavattais, mutta meillä on molemmilla muitakin kiireitä, ei sitä voi ihan joka asiasta ilmoittakaan tai kysellä. Ja jos kasvattajalla on useampi pentue maailmalla, eihän sitä loppuviimeksi muuta enää ehtisikään kuin pitämään yhteyksiä...
Siinä se syy. kaikki eivät halua pitää minkäännäköistä yhteyttä. Kasvattajana hyväksyn sen. Ihmiset ostavat minulta pennun, seulani on kova kelle myyn kelle en. Kaikki pentuni ostajat eivät hae ystävyyttä kanssani ja kokevat viattomammankin tiedustelun ahdistavaksi tai luulevat että haluan puuttua koiran hoitoon ja määrätä. Siksi en hae yhteyttä heihin.
Minuun voi olla yhteydessä hyvässä ja pahassa.
Vaikkapa haluaisit pitää yhteyden entiseen koiraasi ja kuulla sen kuulumiset, niin muista että ne eivät enää kuulu sinulle, On uuden omistajan asia haluaako olla kanssasi yhteydessä ja kertoa oman koiransa kuulumiset.
Näin se vain menee.
Hyvää loppukesää
Hyvä vastaus. Toivottavaa olisi että uusi omistaja ymmärtäisi entisen omistajan näkökulman ja alkuun antaisi tietoa kuinka koiran kanssa sujuu, mutta kaikki sen jälkeen on puhtaasti uuden omistajan yksityisasioita. Koiralla on uusi omistaja jolle on annettava kaikki vastuut ja oikeudet.
Jos koiralla olisi vaikka kasvattajan lisäksi kaksi aiempaa omistajaa ja kaikki kolme käyttäytyisivät kuin yhä omistaisivat koiran niin se ei olisi kohtuullista.
Jos entinen omistaja on liian aktiivinen vasten uuden omistajan tahtoa niin uudesta omistajasta tuntuu että vanha omistaja on tullut perheeseen koiran mukana ja pitää yhä vastuuta ja oikeuksia koiraan liittyen.
Ei se yhteydenpidon vähäisyys tai olemattomuus mitään pahaa tarkoita kenellekään vaan vastuu ja oikeudet ovat siirtyneet uudelle omistajalle.
Meille tuli reilun vuoden ikäinen koiruli kahden muun kaveriksi kesän alussa kun ed. omistajalla oli pitovaikeuksia. Heillä oli tarve päästä koirasta eroon pian ja vastaukset kyselyihimme että miksi luopuvat, olivat ympäripyöreitä ja vältteleviä. Ajatuksena oli koeaika pari päivää mutta me kyllä päätimme heti että tämä ihanuus jää meille. Ilmoitimme että pidämme koiran enemmän kun mielellämme. Ed. omistajista emme kuulleet sittemmin ja hyvä niin. Heille taisi olla tosi helpotus kun pääsivät koirasta eroon ja me ei oltais voitu ihanampaa lahjaa saada. Hän on nyt meidän perheenjäsen ja haluankin ettei edellisen omistaja tässä vaiheesa ala kysellä perään kun ei aluksikaan ollu kiinnostunut koiran kuulumisisa. Vastaan kyllä kohteliaasti kuulumiset jos kysyvät,mutta toivon että ei. Tilanne olisi toinen jos heillä olisi ollut "pakko" luopua ja olisivat olleet vilpittömän kiinnostuneita sen kuulumisista heti alusta asti. Kyllä silloin olisin voinut meilailla ja laittaa kuvia sillon tällöin ja järjestää tapaamisia. Nyt tilanne meillä oli kuitenkin ihan toinen, mielestäni koiran etukin jo tässä tilanteessa että saa olla rauhassa tällä missä sitä rakastetaan. (syyt mitä esittivät miksi luopuvat koirasta ovat osottautuneet hevonpupuksi.tai sitten koira on yksinkertaisesti muuttunut todella paljon tultuaan meille..)
Uusi omistaja haluaa elää omaa elämäänsä uuden koiransa kanssa , luulisin ? Sinä olet luopunut koirastasi ja ehkä koiran kannalta onkin parempi niin ? Eihän pennun kanssakaan mitään "velvoitteita" ole kasvattajaan jatkossa !
Yhteydenpito on täysin vapaaehtoista, toisten kanssa ystävyys tulee ihan päälliskauppana ;)
nartusta silloin tällöin sähköpostia ja kuvia, entistä omistajaa kyllä kiinnostaa, miten koira on sopeutunut jne., muttei soittele kovin usein, koska ymmärtää, että koira on nyt minun ja minulla on parempaakin tekemistä, kuin roikkua koko ajan netissä tai puhelimessa. Koira tuli minulle yli puoli vuotta sitten.
Koira oli minulle koeajalla ja kun koeaika päättyi, maksoin koiran ("muodollisuus" =)) ja muutaman kerran entinen omistaja on kysynyt koirastaan, miten menee jne. mutta kyseessä on sukulainen, niin sen ymmärtää =)