Mikä on ollut viimeinen niitti suhteessa tai ihastustumisessa, jonka jälkeen toinen on lakannut kiinnostamasta "lopullisesti"?
Ei mitään
enää tehtävissä
313499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
huomaa konkreettisesti toisen tekojen kautta, ettei itselle ole tilaa toisen elämässä. Muut menevät edelle - joka kerta. Kun huomaat, että kaikki aloitteet lähtevät sinusta, ja toinen ei laita tikkua ristiin.
Kun tämä läpäisee tajunnan, ei "mitään ole enää tehtävissä". Sen jälkeen toisen näkee varsin eri valossa.
Edellinen suhteeni päättyi täsmälleen tuohon. Välimatkaa oli meillä ja joka viikonloppu ei voitu nähä. Yritin itse kaikkeni soittaa ja kirjotella ja alku alkoi hyvin. Mut sit jossain vaihees toinen ei ees vastannu puheluihin aina ja viestejä ei tullu muuta kun jos itse kysyin jotain. Kaverit alkoi tuntua tärkeemmiltä ja niille voi aina vastata vaikka oltiin yhdes. Mä sitä pitkälle siedin ja yritin kysyä miksei se kirjota ikinä mut ei vaan saanu vastausta ei mihinkään asiaan. Tein hänelle lahjoja ja lähetin korttia mut ei se ees aina kiittäny. Siihen turhauduin kun se kuitenkin sanoi et haluu olla yhdes ja rakastaa mua. Mut kummankin täytyy tehdä suhteen eteen töitä ei se riitä et toinen yrittää ja tekee kaikkensa. Lopuksi mä sanoin et nyt riittää ainakin oon yrittäny ja itsestäni ei sen takia tunnu niin pahalta. Tuo yrittäminen ja kaiken suhteen toimivuuden eteen tekeminen ei vain oo kaikkien juttu. Itse suhtaudun suhteisiin vakavasti ja en leiki ihmisten tunteilla.
Huolimatta elämän stressitilanteista, jos toinen lakkaa pitämästä edes pientä oma-aloitteista yhteyttä yllä... silloin aika ei ole sopivampi koskaan myöhemminkään. Uskon kuitenkin, että aina ei ole energiaa läheiselle ihmissuhteelle, vaikka kohde olisikin sopiva.
ymmärrys ei riitä ihmisille, jotka ei oman hankalan elämäntilanteensa ohessa välitä huomioida toista LAINKAAN! ei tietenkään tarvitse tulla myöhemminkään, tai no jos olisi vaikka syövästä toipumassa ollut ja kun hiukset olisi kasvanut takaisin niin ehkä sitten ja kun olisi muutenkin pirteämpi ja jaksaisi taas ajatella elämää eteenpäin.
for non-existing..
mutta tulipahan yksi numero poistettua kännykästä. Kuulemmekohan toisistamme enää koskaan mitään..
minä en tiedä vieläkään edes toisen osapuolen nimeä, mutta kaikenlaista on tapahtunut.. ja kuvioista pois.
Ja senhän voi tehdä monella eri tapaa. Kerran menetettyä luottamusta toiseen henkilöön on paha saada takaisin. Siihen ei auta, vaikka kuinka yrittäisi ja keskustelisi. Tietysti ihmisten pitää osata antaa anteeksi mutta eteen tulee myös tilanteita, joita ei voi antaa anteeksi.
joita ei voi anteeksi antaa ja saada, siis jos on vilpitön, elämässä nyt sattuu ja tapahtuu paljon, asioita ja myös luottamusta on usein rakennettava uudelleen.
Mutta vahinkoja sattuu ihan tahtomattaan. Eikä silloin saa tehtyä tekemättömäksi. Jos joku olisikin niin fiksu, että keksisi aikakoneen...
mutta unohtaa ei useinkaan kuitenkaan voi. Se päättyy sitten siihen. Huomasin, että ihminen, josta pidin oikein tosissani, ei ajatellut minua ollenkaan, vaan hoiti muita asioita kuin kultaa kämmenellään.
Toivon, että en näe häntä enää. Se on täysin tarpeetonta enkä pysty teeskentelemän ystävällistä. Tehköön mitä tekee. Sillä on aikuinen tytär, joka ei ole päässyt opiskelemaan. Stressi varmaan jo sinänsä.
Anteeksi antamisen ja saamisen taito opitaan jo lapsuusiässä. Ja taito vain kehittyy iän myötä. On kuitenkin helpompi sanoa sanat anteeksi kuin tarkoittaa sitä sydämessään. Ja jos ei tarkoita sitä sydämessään, sen kyllä tulee huomaamaan.
antaa anteeksi ja mitä ei.
No, jos sitä ihastumista ei uskalleta puida muualla kuin täällä, voisi kuvitella kummankin osapuolen kiinnostuksen pikkuhiljaa hiipuvan. Mutta jos kyseessä on isomman luokan kemiapaukku tai vakavan taudin mittoihin kehittyvä rakastuminen, tuskin toinen lakkaa millään kiinnostamasta.
täällä kirjoteltiin ja "kihloihin" päädyttiin. Joskus päättyy onnellisesti.
"Mutta jos kyseessä on isomman luokan kemiapaukku tai vakavan taudin mittoihin kehittyvä rakastuminen, tuskin toinen lakkaa millään kiinnostamasta."
ei kannata jättäytyä, siis ainakaan pitää itseään toiselle itsestäänselvyytenä.
Kuten vaikkapa sellaisille, joissa tutustutaan kirjeitse, havaitaan samankaltaisuutta, herätetään luottamusta, kihlaudutaan ja hankitaan korpimökki. Kohtalokkaisiin kemiacocktailehin ei törmää kovin usein,joten tuskinpa kukaan sellaiseen joutuva pitää suhdetta/itseään/toista itsestäänselvyytenä. Harvinaisuus on harvinaista eikä mitään itsestäänselvää perushuttua.
kipunoi ja säkenöi ja silti toinen pitää itsestään selvyytenä...
hoidetaan seksielämä kun ei ole kemiaa? Vai onko siinä kysymys ystävyystyylisestä kumppanuussuhteesta johon ei kuulu seksiä ollenkaan? Ajattelin vaan että aika mahdotonta harrastaa seksiä pelkästään järkiperäiseltä pohjalta, jos ei ole mitään halua.
Olen palstakirjoitusten perusteella luullut, että lesbot ovat pohjimmiltaan aseksuaalista joukkoa, ja seksiä kokeillaan korkeintaan suhteen alkukuukausina. Tämän jälkeen kiinnostus alkaa kohdistua muihin yhteisiin harrastuksiin, kuten perennat, jooga ja bridgeturnaukset.
hah haha haa! :DD
ovat minusta aika pahoja, jos sellaisia huomaa ilmenevän. Tietenkin luottamuksen pettäminen olisi moka pahinta laatua, jos sellainen sattuisi.
olemassaolon huomaaminen, kuten laumasieluisuus, vahingonilo tms. karkoittaa loppuelämäksi tälläisistä ihmisistä, eikä seura paljoa kiinnosta.
huonoja päiviä..
Mä olen oikea hannu hanhi, vesi vaan valuu selästä enkä kastu koskaan.., vai olisinko sittenkin aku ankka ja kaikki menee aina pieleen, mutta ei kun uutta yritystä, iineskin jää saamatta..
on kun kumppani jää kiinni valehtelemisesta ja pettämisestä...Niitä ei voi unohtaa..voi yrittää antaa anteeksi, mutta sekin on hankalaa ja vie monta vuotta, ennenkuin uskaltaa luottaa jos sittenkään.ELI vois antaa melkein neuvon JÄTÄ HETI! ei ole silloin sun luottamuksen ja muutenkaan sun arvoinen ihminen..ET tämmösii mietteitä
vähän nössö, kun yksi niitti ei riittäisi. Ennemminkin rakkaus on loppunut hitaasti niittien nakertamana joskus kauan sitten. Enpä taida olla tarpeeksi kokenut edes tähän vastaamaan, mutta paljon olen valmis antamaan anteeksi, koska en alkujaankaan rakastu kovin helposti eli jos näyttää, että lähestytään taskut pullollaan niittejä tuskin edes ihastun.
Liekkö tuo yksi yksittäinen asia, asiat vain muuttuvat pikku hiljaa siihen suuntaan, että etäännytään, ei nautita yhteisistä asioista ja/tai kokemuksista, etsitään uutta elämää parisuhteen ulkopuolelta - ei välttämättä uutta kumppania vaan uusia asioita, se mikä ennen näytti kumppanissa kaikista suunnista ihanalta alkaa näyttää vähemmän ihanalta, päivä päivältä enemmän. Ja vaikka niitä positiivisia asioita ihan tarkoituksella kelaa läpi, niin ne pettymykset nousevat päivältä isoimmiksi.
Ja sitten jos käy hyvä tuuri, niin jokin yksittäinen asia nostaa asiat pintaan sillä tavalla, että nähdään, että yhteistä tulevaisuutta ei ole. Hyvä tuuri sen vuoksi, että parempi lopettaa enemmin kuin myöhemmin ja jatkaa elämään. Tosin aina voi jossittella, jos sittenkin missasin elämäni naisen.
Niin,eihän se rakkaus kertarysäyksellä kuole..se tarvitsee aikaa,muuttaa ehkä muotoaan ajan kuluessa,yrittää tavoittaa itsestään vielä sen mitä se joskus oli..mutta kun tarpeeksi tapahtuu kaikkea mitä ei enää kykene sietämään eikä anteeksi antamaan..silloin joku päivä,jonain kirkkana hetkenä tajuaa selvemmin kuin koskaan että rakkaus on todellakin kuollut..ei ole enää mitään mihin voisi tarttua kiinni,on vain loputon suru ja miljoonien vuosien etäisyys ennen niin rakkaaseen ihmiseen..
koska naiseni on hieman kokematon ihmissuhteissa ja vaikeat ajat meneillään. Jossain vaiheessa vain voi olla liian myöhäistä, silloin on turhaa haikalla enää perääni. Sille ei voi mitään.
lässähti kuin pannukakku, muutama tuhat lesboa nieleskelee kyyneleitä, nyt loppu, ou nou..