saan kuulla päivittäin, että olen idiootti, tyhmä, aivan paska... en tiedä mitä teen 16-vuotiaan murkkuni kanssa.
Kaikki pitäisi mennä justiinsa hänen sanomiensa mukaan ja minun pitäisi aina perustella sanomani jos olen hänen kanssaan eri mieltä. Tulee mieleen vaan, että kumpikohan tässä talossa määrää, minä tietysti, mutta siitä huolimatta ovet paukkuu ym..
Antakaahan vinkkejä, mitä teen...
Kaikki pitäisi mennä justiinsa hänen sanomiensa mukaan ja minun pitäisi aina perustella sanomani jos olen hänen kanssaan eri mieltä. Tulee mieleen vaan, että kumpikohan tässä talossa määrää, minä tietysti, mutta siitä huolimatta ovet paukkuu ym..
Antakaahan vinkkejä, mitä teen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä vaan on hurjempi tämä nuorempi,14 vuotias tyttö,olen mitäänymmärtämätön kalkkis,haastan riitaa,kun en anna tehdä niin kuin tahtoo jne,jne.Isoveli 15 v tulee välillä minun puolelleni ja yrittää sanoa siskolleen,että ottaisi vähän aikalisää,kun alkaa meillä olla sellainen sota meneillään tytön kanssa.Mutta aion pitää pintani ja rajat,vaikka menisi kuinka tiukille.Kokemuksesta tiedän,että tämä aika menee ohi.
ei ole moisia ongelmia siis HUOM! ei VIELÄ esimurkkujeni kanssa mutta ne onkelmat mitä on niin en huuda en skitsoo vaikka välillä tekiskin mieli "heivata likka mereen" ku se oikein pahasti niskoittelee mutta meillä toimii seuraava eli
kun likka huutaa mesoo ym ym niin puhun tyyliin "Ai sä osaat kiroilla , sano lisää se on niiin ihanaa..." ja tai meen likan luo ja lässyttävällä äänellä puhun että "voi kun mun tyttö on sit niin ihana ja kiltti...."
ym ym ym.....
Meillä ne tilanteet lopulta laukeavat siihen että rupeamme nauramaan ja minsan kuluttua kukaan ei ees muista mistä oli poru;)))
Aina se ei tietty onnaa ja silloin puhun vakavsti enkä välitä katsooko mua silmiin paiskooko ovia enkä mistään , minä vaan puhun nätisti tunteeni halaan meen pois ja jätän likan rauhaan ja aikansa kun on ollut rauhassa niin asia taas unohdettu ja hoidettu;>
itse olen jo26v ja omat lapset 3ja 6.
mutta kun minä olin tuossa pahimmassa murros iässä niin minun äitini toimi aikalailla samalla tavalla eli sanoi juuri noin että onpas sinulla kaunis kielenkäyttö ja ottaako nyt pikkasen päähän jne..niin se toimi todellakin meillä! loppujen lopuksi sitten juuri naurettii tyhmälle käytökselleni.
jos äitini olisi huutanut ja raivonnut niin olisin itse suuttunut viälä enemmän ja raivonnut viälä lisää..
Muistele omaa vastaavaa ikääsi, minkälainen olit? Mä olen todennut sen, että nyt tulee kaikki se takaisin, mitä sanoin omalle äidilleni.
Omat lapseni ovat, ainakin toistaiseksi vielä, kiltimpiä kuin olin itse samassa iässä.
Vai oletko autuaasti unohtanut?
minne ne omat murkkuaikamuistot ihmisiltä ovat hävinneet, kun taivastelevat lastensa käytöstä. Minä en ollut keskimäärin ihan kamala, mutta muutamat ilkeät sanlliset sivallukset äidilleni kyllä muistan. Minua ei murkuissani haittaa ollenkaan, mitä sanovat, toki ilmaisen sen, etten hyväksy kiroilemista yms. (eikä ne kyllä kiroilekaan...minun kuulteni). Enemmän olen ollut huolissani heidän halustaan tietää jo murrosiässä, mitä tulevaisuudessa tekevät, tuntuu välillä elämästä katoavan ilo kaiken murehtimisen keskellä.
Ei ne kokemukset välttämättä mihinkään katoa, ne on vaan erilaisia.
Minä olin hankala teini, lintsasin koulusta, poltin tupakkaa ja kyllä - paiskoin ovia. Mutta pienessä mielessäni ei käynytkään haukkua vanhempiani idiootiksi saati sitten kirota (meillä "paskakin" kuului tähän) heidän kuultensa. Osasin olla hankala ja valittaa, yritin pistää hanttiin ja neuvotella asioita omaksi edukseni, mutta IKINÄ en olisi voinut osoittaa sellaista kunnioituksen puutetta, että olisi huutanut omille vanhemmilleni solvauksia. Saatoin arvostella heidän ratkaisujaan ja mielipiteitään, mutta en koskaan olisi kohdistaa haukkujani äitiin ihmisenä. Siinä on vissi ero.
Käytin aikoinaan riidellessäni äitini kanssa paljon v-alkuista sanaa. Monet kerrat tästä tuli motkotusta ja ovien paiskontaa, kunnes kerran hän tokaisikin "Oih, tuo ihana elämän lähde! Kyllä minä muistan kun sinä siitä kanavasta tulit maailmaan, ja makuuhuoneessakin..." En kuunnellut enempää, poistuin huoneesta täysin puulla päähän lyötynä enkä sen jälkeen kyseistä sanaa enää (äidin kuullen) käyttänyt. Riitelykin loppui.
Luulisin että jotain samantyyppistä säveltämällä (ainakin tuosta paska-sanasta) luulisi menevän hiljaiseksi edes vähäksi aikaa.