Omat mittanne?

ts, et kasva enää?

nyt? kirjoitti:

ts, et kasva enää?

minua, eli 1080g... Jos, niin en kasva enaa, ikaa reippaat 30

Synnyin 29 4 rv, painoa oli 1140g ja pituus 37,3 cm.
Nyt pituus 160 ja painoa noin 50 g.

Minä synnyin rv:llä 33-34. Olin 34cm pitkä ja painoin 1200g.
Nykyisin olen 160cm pitkä ja painan n.52kg.

pikkuruinen kirjoitti:

Minä synnyin rv:llä 33-34. Olin 34cm pitkä ja painoin 1200g.
Nykyisin olen 160cm pitkä ja painan n.52kg.

Synnyin rv28 mitoilla 1090g ja 34cm.

Tänä päivänä 156cm ja painoa 53kg. Ikää 20 vuotta.
Esikoiseni syntyi rv33 mitoin 3230g ja 49cm eli pikkasen etuajassa hänkin, nyt toinen tulossa ja rv34 5 meneillään, saas nähdä :)

keskonen....... kirjoitti:

Synnyin rv28 mitoilla 1090g ja 34cm.

Tänä päivänä 156cm ja painoa 53kg. Ikää 20 vuotta.
Esikoiseni syntyi rv33 mitoin 3230g ja 49cm eli pikkasen etuajassa hänkin, nyt toinen tulossa ja rv34 5 meneillään, saas nähdä :)

Lue lisää

rv 36 44cm ja 2300g ja nykyään 160cm ja painoa 40kg..mulla esikoinen ihan ajallaan syntyi rv39 3000g ja 48cm

keskonen....... kirjoitti:

Synnyin rv28 mitoilla 1090g ja 34cm.

Tänä päivänä 156cm ja painoa 53kg. Ikää 20 vuotta.
Esikoiseni syntyi rv33 mitoin 3230g ja 49cm eli pikkasen etuajassa hänkin, nyt toinen tulossa ja rv34 5 meneillään, saas nähdä :)

Lue lisää

Poikani syntyi rv.25 ja oli 36cm ja painoi 960g Nyt hän 30v ja on n. 172cm ja painaa n.60kg...eli aika pieni ja hentonen kuitenkin mieheksi. Tosin hän on aina ollut tosi jäntevä. (lääkärit ei silloin uskoneet hän jäisi henkiin, mutta joku muu oli päättänyt toisin :)

Synnyimme aikoinani veljeni kanssa n. 2 kk ennen laskettua aikaa. Painoa oli minulla n. 2300 g, pituudesta ei ole tietoa. Veljeni oli suurinpiirtein saman kokoinen. Jouduin parin kk ikäisenä vakavasti sairastuneena sairaalaan, jossa olin n.3 kk. Pieni varmasti olin, koska äitini kertoman mukaan hoitajat sanoivat minua nukkevauvaksi.
Nykyään 40 korvilla olen 170 cm pitkä ja painoakin on "riittävästi". Veljeni on vielä pitempi kuin minä.

hyvin kasvanut kirjoitti:

Synnyimme aikoinani veljeni kanssa n. 2 kk ennen laskettua aikaa. Painoa oli minulla n. 2300 g, pituudesta ei ole tietoa. Veljeni oli suurinpiirtein saman kokoinen. Jouduin parin kk ikäisenä vakavasti sairastuneena sairaalaan, jossa olin n.3 kk. Pieni varmasti olin, koska äitini kertoman mukaan hoitajat sanoivat minua nukkevauvaksi.
Nykyään 40 korvilla olen 170 cm pitkä ja painoakin on "riittävästi". Veljeni on vielä pitempi kuin minä.

Lue lisää

2210g ja 46,5cm. Nykyään olen 180cm pitkä. :)

Synnyin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa, pituus 50 cm ja paino 3,4 kg. ilmeisesti myös takaperin, en tiedä enkä viitsi lääkäriltä alkaa asiaa selvittelemään. Äidiltäkään ei asiaa enää voi kysyä, hän kuoli syöpään ennen kuin täytin 13. Eikä isä edes ottanut osaa äidin kuolemasta, joten itselläni on aika hankala menneisyys. Keskoskaapissa olin päiväkirjan mukaan pari päivää.

Nykyään olen 190 cm ja paino jotain 88-90:n kilon välillä.

Sattumalta löysin vanhan päiväkirjan kun selvittelen vanhoja asioita äitini menneisyydestä ja omiakin taustoja hieman. Oli yllätys että äidin tekemistä päiväkirjamerkinnöistä (jotka koskevat siis vain minun kehitystä tuona aikana) että synnyin 3 viikkoa etuaikaisena. Sinänsä se on järkeenkäypää kun äiti oli yli 35 vuotias kun sai minut. Etsin vain vastauksia perheen ongelmille ja myös omien ongelmien kehitykselle. Itselläni on nivelet ihan loppu, fyysiseen raskaaseen työhön en sovellu. Myöskin on lievä mielenterveyshäiriö, mutta osittain diagnoosi ei ole oikea koska olen itsepäisesti salannut joitain asioita, perheenjäsenet ovat salanneet ja pimittäneet minulta tietoja ja psykologien pakonomainen tarve ohjata valintojani on vastuussa väärästä diagnoosista. Enemmänkin haluan hyvittää äidille (vaikka se onkin myöhäistä, mutta koen sen velvollisuudeksi) asioita, joita hän minun toivoi toteuttavan. Pyrin löytämään vastauksia jotta voin löytää keinot, jolla saada asiat kuntoon ja toteuttaa äidin toivomat toiveet. Omassa elämässäni ei ole ystäviä tai hyvätahtoista perhettä, perheessä on aina riidelty ja olen joutunut jäljelle jääneen perheeni syrjimäksi. Perhe on vihannut minua aina. Itse vihaan isääni enkä halua olla missään väleissä häneen, kuulemman minulla on puolisisaruksia mutten ole koskaan tavannut heistä ketään. Kouluvuodet olivat vaikeita ja koulukiusaamista oli kaikkien 9.n vuoden aikana. Myöskin äiti sai ala-asteaikana pila/uhkaussoittoja, jälkikäteen olen kuullut että osa niiden taustalla oli isän juoppoystävien tekemiä. En voi olla 100%:n varma, mutta asiat ovat löydöksieni perusteella nitoutuneet sen verran paljon toisiaan lähelle että pelaan varman päälle.

Nyt etsin tietoja menneistä asioista, niistä joista riidat olisi alkaneet. Vastaus on pakko löytyä niistä, sillä äitini sisaruksista osa haluaa että äitini hautapaikan voisi käyttää uudelleen, äiti kun on haudattu samaan hautaan kuin hänen vanhemmat. Äitini oli sisaruksista nuorin, ja myöskin se lisää minun vihaa perheenjäseniä kohtaan kun sisarukset pyrkivät pelaamaan minua ulos äidiltä perimästäni talosta, jotta se äidin sisaren tyttären perhe saisi taas toiveensa ja tahtonsa jälleen kerran läpi. Heitä on hyysätty ja suosittu perheen taholta aina. Serkkuni kastajaisissa oli kaikki, serkkuni lasten kastajaisissa oli kaikki. Minun kastajaisissa oli kummit, joita en ole nähnyt elämässäni kuin 2-3 kertaa, pieni osa perheenjäsenistä ja joku aivan tuntematon henkilö, josta en tiedä yhtään mitään. Ei edes kaikki äitini sisaruksista tulleet kastajaisiini. Vihanpito siis polveutuu jostain pitkältä ajalta, äitini sisarukset eivät kaikki tule toimeen keskenään. Miten voin löytää vastauksia ilman että tulee lisää riitaa? En halua keskustella sukulaisteni kanssa. Olen jonkin vanhan passin kautta selvittänyt matkoja ja valokuvia olen käyttänyt myös apuna.

Jos joku jaksoi lukea niin kiitos siitä. SUOMI24:SEN ETUSIVULLE EN TOIVO TÄMÄN PÄÄTYVÄN, mutta kaikki neuvot olisi tervetulleita.

Elämä mennyt pieleen kirjoitti:

Synnyin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa, pituus 50 cm ja paino 3,4 kg. ilmeisesti myös takaperin, en tiedä enkä viitsi lääkäriltä alkaa asiaa selvittelemään. Äidiltäkään ei asiaa enää voi kysyä, hän kuoli syöpään ennen kuin täytin 13. Eikä isä edes ottanut osaa äidin kuolemasta, joten itselläni on aika hankala menneisyys. Keskoskaapissa olin päiväkirjan mukaan pari päivää.

Nykyään olen 190 cm ja paino jotain 88-90:n kilon välillä.

Sattumalta löysin vanhan päiväkirjan kun selvittelen vanhoja asioita äitini menneisyydestä ja omiakin taustoja hieman. Oli yllätys että äidin tekemistä päiväkirjamerkinnöistä (jotka koskevat siis vain minun kehitystä tuona aikana) että synnyin 3 viikkoa etuaikaisena. Sinänsä se on järkeenkäypää kun äiti oli yli 35 vuotias kun sai minut. Etsin vain vastauksia perheen ongelmille ja myös omien ongelmien kehitykselle. Itselläni on nivelet ihan loppu, fyysiseen raskaaseen työhön en sovellu. Myöskin on lievä mielenterveyshäiriö, mutta osittain diagnoosi ei ole oikea koska olen itsepäisesti salannut joitain asioita, perheenjäsenet ovat salanneet ja pimittäneet minulta tietoja ja psykologien pakonomainen tarve ohjata valintojani on vastuussa väärästä diagnoosista. Enemmänkin haluan hyvittää äidille (vaikka se onkin myöhäistä, mutta koen sen velvollisuudeksi) asioita, joita hän minun toivoi toteuttavan. Pyrin löytämään vastauksia jotta voin löytää keinot, jolla saada asiat kuntoon ja toteuttaa äidin toivomat toiveet. Omassa elämässäni ei ole ystäviä tai hyvätahtoista perhettä, perheessä on aina riidelty ja olen joutunut jäljelle jääneen perheeni syrjimäksi. Perhe on vihannut minua aina. Itse vihaan isääni enkä halua olla missään väleissä häneen, kuulemman minulla on puolisisaruksia mutten ole koskaan tavannut heistä ketään. Kouluvuodet olivat vaikeita ja koulukiusaamista oli kaikkien 9.n vuoden aikana. Myöskin äiti sai ala-asteaikana pila/uhkaussoittoja, jälkikäteen olen kuullut että osa niiden taustalla oli isän juoppoystävien tekemiä. En voi olla 100%:n varma, mutta asiat ovat löydöksieni perusteella nitoutuneet sen verran paljon toisiaan lähelle että pelaan varman päälle.

Nyt etsin tietoja menneistä asioista, niistä joista riidat olisi alkaneet. Vastaus on pakko löytyä niistä, sillä äitini sisaruksista osa haluaa että äitini hautapaikan voisi käyttää uudelleen, äiti kun on haudattu samaan hautaan kuin hänen vanhemmat. Äitini oli sisaruksista nuorin, ja myöskin se lisää minun vihaa perheenjäseniä kohtaan kun sisarukset pyrkivät pelaamaan minua ulos äidiltä perimästäni talosta, jotta se äidin sisaren tyttären perhe saisi taas toiveensa ja tahtonsa jälleen kerran läpi. Heitä on hyysätty ja suosittu perheen taholta aina. Serkkuni kastajaisissa oli kaikki, serkkuni lasten kastajaisissa oli kaikki. Minun kastajaisissa oli kummit, joita en ole nähnyt elämässäni kuin 2-3 kertaa, pieni osa perheenjäsenistä ja joku aivan tuntematon henkilö, josta en tiedä yhtään mitään. Ei edes kaikki äitini sisaruksista tulleet kastajaisiini. Vihanpito siis polveutuu jostain pitkältä ajalta, äitini sisarukset eivät kaikki tule toimeen keskenään. Miten voin löytää vastauksia ilman että tulee lisää riitaa? En halua keskustella sukulaisteni kanssa. Olen jonkin vanhan passin kautta selvittänyt matkoja ja valokuvia olen käyttänyt myös apuna.

Jos joku jaksoi lukea niin kiitos siitä. SUOMI24:SEN ETUSIVULLE EN TOIVO TÄMÄN PÄÄTYVÄN, mutta kaikki neuvot olisi tervetulleita.

Lue lisää

"elämä mennyt pieleen"...Voimia sinulle ja jaksamista etsintään. Toivon sydämestäni että löydät ne vastaukset jotka ovat sinulle täerkeitä. Tuli pahamieli vuoksesi ja jotenkin sellainen olo että mäkin haluaisin löytää vastukset noihin sua mieltävaivaaviin asioihin, vaikken edes tunne sua. JOtenkin vain tuli sellaine olo.

Parempaa huomista odotellessa