Lomareissu Nordkapiin on takana. Olipas mahtava kokemus jälleen kerran.
V-Strom 650 siis pyöränä. Mamma ja kamat kyydissä.
Tuli havaittua, että toi vehje vaan paranee ja vakavoituu kuorman kasvaessa. Takaiskari jäykimmällä ja etuvaimennusta jonkin verran kiristämällä toimi loistavasti tosi huonokuntoisillakin teillä. Kertaakaan ei jousitus pohjannut, vaikka välillä tuli pahoja monttuja ja heittoja vastaan. Kuorman kantavuus on todella huippuluokkaa ja pyörä ansaitsee kunnialla tittelin TOURING ENDURO.
Ainoa haitta oli kuskin eli minun perseen ajoittainen tuskainen puutuminen, vaikka satulaa on korotettu ja muotoiltu laajemmaksi. Mamma taas kyydissä ei valittanut kertaakaan, vaan kehui perstuntumaa oikein mukavaksi.
Teho ja varsinkin vääntö riitti mainiosti, vaikka nousut ovat Norjassa ajoittain tosi jyrkkiä. Alastullessa voimakas moottorijarrutus on hyvä olemassa. Yhdellä pitkällä suoralla innostuin kokeilemaan ja sain vaivatta 180km/t lasiin, mikä tolla kokonaispainolla, noin 430kg, on vähintään riittävästi ja tietenkin laitonta!!
Tällä palstalla on keskusteltu viimeaikoina näköjään V-stomin tuuliherkkyydestä.
Meitä seurasi koko kolmen viikon ajan ankara tuuli. Onneksi ei sade, ja tuli testattua tuuliominaisuudet varsin huolella. Katehan on aika korkea ja massiivinen. Etupyörä 19-tuumainen, joten totta kai se on tuuliherkkä. Varsinkin jäämeren myrsky, joka puhaltaa puuskittain sivulta sai kuskin valppaaksi ja suorallakin sai välillä ajella aika kenossa. Mutta saman totesi takana tullut Bemari, 1200GS, kuskikin. Totesi vielä, että välillä tuntui, kuin tuntuma tiehen katoaisi kokonaan, niinkuin minäkin. Srommi siis on juuri niin tuuliherkkä, kuin jo silmällä katsellen voi päätellä. Ei mikään luoti, sukkula, vaan MATKA-ENDURO. Erittäin mukava ajoasennoltaan ja katteeltaan, mikä aiheuttaa tietyn tuuliherkkyyden. Mutta noissa tuulissa sellaista prätkää ei olekaan, millä voisi rennosti ajella.
Matkaa tuli 4300km. Keskikulutus 4,8 l/100km, mitä pidän todella kohtuullisena. Pienin 4,2, suurin 6,2 l/100km. Vikaa ei mitään. Takagummi kului huimaa vauhtia, mutta sehän on selvä tolla lastilla, kun luukutetaan vuorta ylös ja tullaan moottorijarrulla alas. Se meni heti vaihtoon 12500km kohdalla ja oli ensiasennus BRidgestone.
Öljyä kului tiirausaukon viivan verran, eli käytännössä ei mitään.
Reitti kulki, ei ehkä kuulu tälle palstalle, mutta kerron kuitenkin, H:ki --> Imatra --> itärajaa pitkin ylös niinkuin vaan on mahdollista --> Inari --> Kirkenäs -->Pykeija -->Tana --> Ifjord --> Nordkapp --> Hammerfest --> Alta --> Enontekiö --> Kittilä --> Tornio-->
Himanka --> Luhanka --> H:ki.
Mielenkiintoinen, hauska, MAHTAVA reissu.
Kuvaa mainiosti matkan onnistuneisuutta, että Mamma suunnitteli kotimatkalla tossa Jyväskylän kohdalla ensikesän reissua Kroatiaan!!!??? Oli meinaan juuri menossa matkan pisin etappi, yli 600km, eikä tuntunu missään.
Suosittelen!!!
V-Strom 650 siis pyöränä. Mamma ja kamat kyydissä.
Tuli havaittua, että toi vehje vaan paranee ja vakavoituu kuorman kasvaessa. Takaiskari jäykimmällä ja etuvaimennusta jonkin verran kiristämällä toimi loistavasti tosi huonokuntoisillakin teillä. Kertaakaan ei jousitus pohjannut, vaikka välillä tuli pahoja monttuja ja heittoja vastaan. Kuorman kantavuus on todella huippuluokkaa ja pyörä ansaitsee kunnialla tittelin TOURING ENDURO.
Ainoa haitta oli kuskin eli minun perseen ajoittainen tuskainen puutuminen, vaikka satulaa on korotettu ja muotoiltu laajemmaksi. Mamma taas kyydissä ei valittanut kertaakaan, vaan kehui perstuntumaa oikein mukavaksi.
Teho ja varsinkin vääntö riitti mainiosti, vaikka nousut ovat Norjassa ajoittain tosi jyrkkiä. Alastullessa voimakas moottorijarrutus on hyvä olemassa. Yhdellä pitkällä suoralla innostuin kokeilemaan ja sain vaivatta 180km/t lasiin, mikä tolla kokonaispainolla, noin 430kg, on vähintään riittävästi ja tietenkin laitonta!!
Tällä palstalla on keskusteltu viimeaikoina näköjään V-stomin tuuliherkkyydestä.
Meitä seurasi koko kolmen viikon ajan ankara tuuli. Onneksi ei sade, ja tuli testattua tuuliominaisuudet varsin huolella. Katehan on aika korkea ja massiivinen. Etupyörä 19-tuumainen, joten totta kai se on tuuliherkkä. Varsinkin jäämeren myrsky, joka puhaltaa puuskittain sivulta sai kuskin valppaaksi ja suorallakin sai välillä ajella aika kenossa. Mutta saman totesi takana tullut Bemari, 1200GS, kuskikin. Totesi vielä, että välillä tuntui, kuin tuntuma tiehen katoaisi kokonaan, niinkuin minäkin. Srommi siis on juuri niin tuuliherkkä, kuin jo silmällä katsellen voi päätellä. Ei mikään luoti, sukkula, vaan MATKA-ENDURO. Erittäin mukava ajoasennoltaan ja katteeltaan, mikä aiheuttaa tietyn tuuliherkkyyden. Mutta noissa tuulissa sellaista prätkää ei olekaan, millä voisi rennosti ajella.
Matkaa tuli 4300km. Keskikulutus 4,8 l/100km, mitä pidän todella kohtuullisena. Pienin 4,2, suurin 6,2 l/100km. Vikaa ei mitään. Takagummi kului huimaa vauhtia, mutta sehän on selvä tolla lastilla, kun luukutetaan vuorta ylös ja tullaan moottorijarrulla alas. Se meni heti vaihtoon 12500km kohdalla ja oli ensiasennus BRidgestone.
Öljyä kului tiirausaukon viivan verran, eli käytännössä ei mitään.
Reitti kulki, ei ehkä kuulu tälle palstalle, mutta kerron kuitenkin, H:ki --> Imatra --> itärajaa pitkin ylös niinkuin vaan on mahdollista --> Inari --> Kirkenäs -->Pykeija -->Tana --> Ifjord --> Nordkapp --> Hammerfest --> Alta --> Enontekiö --> Kittilä --> Tornio-->
Himanka --> Luhanka --> H:ki.
Mielenkiintoinen, hauska, MAHTAVA reissu.
Kuvaa mainiosti matkan onnistuneisuutta, että Mamma suunnitteli kotimatkalla tossa Jyväskylän kohdalla ensikesän reissua Kroatiaan!!!??? Oli meinaan juuri menossa matkan pisin etappi, yli 600km, eikä tuntunu missään.
Suosittelen!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja onnea siitä että ylipäätään olette vielä terveiden kirjoissa. Kuitenkin suosittelen, että lykkäät sitä kroatian matkaa jotta elo jatkuisi. Mitä olis jos harkitsisit niin pitkään että alamäessä näyttämisen into on kadonnut? Meinaan vaan, että 180 km/h tolla kuormalla norjassa mutkateillä lampaiden seassa ja silleen..et vissiin tykkää "mammastasi" saati itsestäsi? Lue ite juttusi muutaman vuoden päästä..ja HÄMMÄSTY mihin idiotismi johtaa.
Toivottavasti ei tollaseen typeryyteen, kun toi sun kirjotuksesi antaa ymmärtää sun älynlahjoistasi.
Tossa tarinassa oli hieman muutakin asiaa, kun toi huippunopeus, jonka mittasin suomen puolella Pielisen länsipuolella.
Koita kestää kateudessas.
nuo nopeudet ei kuulu yleisille teille. Suljetulla radalla voi jokainen rajojaan hakea mielinmäärin.
kehuakseen dl 650:stä.
Eikä kannata välittää noista päätään aukovista idiooteista, niitä vaan harmittaa, kun ei niillä ole näistä touhuista omakohtaista kokemusta.
Itsekin olen hieman semmoisilla linjoilla, että tämäntyyppinen pyörä on ihan paras matkapyörä. Aiemmin on tullut omistettua mm. Africa Twin, ja vaikka sekin on erinomainen, tässä on kuitenkin hiukan enemmän voimaa (vaikka onkin 100cc pienempi) ja vähemmän painoa, sekä verrattomasti jämäkämpi runko.
Sivutuuliherkkiähän tämmöiset pyörät on, mutta sama pätee kaikkiin isokatteisiin matkapeleihin, missä on sivuttaistuulipintaa. Ei ole ainakaan itselläni haitannut kuitenkaan liikaa. Vähän niinkuin tämä pleksiasia: laitoin sporttilasin kiinni, se on alimmassa asennossaan, ja varmaan suurin osa näistä itkijöistä olisi sitä mieltä, että kylläpä tuulee aivan liikaa. Ei haittaa minua, pikemminkin nautin tuosta ilmavirran tunteesta, varsinkin kesäkuumalla. Syyskylmillä voi sitten mieli muuttua, jos pitää jonnekin pidemmälle lähteä.
Ensiasennusrenkaat, mitkälie Bridgestonen katuenskat, ei oikein vakuuttaneet, jos nyt jotain hyviä puolia pitäisi etsiä, niin ne tuntui pitävän tasaisen kehnosti kaikkialla. Laitoin juuri alle Z6-katurenkaat ja voi poijjjaat, että on hyvä ajaa! Pitoa on asfaltilla niin että piisaa, ja hiekkateitä voin ihan hyvin edelleen ajella, minä kun en pahimpiin mutaspooreihin ole muutenkaan etsiytymässä. Ei tämä DL muutenkaan houkuttele varsinaisesti teiden ulkopuolella ajelemaan, on se kuitenkin sen verran raskas.
Lyhyesti sanottuna, siinä on aika pirun paljon pyörää tuohon rahaan. Ei loista erityisesti missään, mutta on melkein kaikessa aika tasaisen hyvä, juuri niinkuin hyvän allroadin pitääkin. Minun K7:llani on nyt 11 tonnia takana, ja tämän ajattelin pitää ainakin 6-numeroisiin lukemiin asti. Kuuluvat vieläpä olevan erittäin ongelmavapaita, sekään ei haittaa ollenkaan.
Vaihda vielä delvacit koneeseen niin on täydellinen peli.
kiitos vaan, mutta en taida vaihtaa. Vaihdelkaa itse ihan vapaasti vaikka vuohenkusta sinne jarrunesteidenkin tilalle, kun netissä tiedettiin taas sekin asia tehdasta paremmin.
Minkä takii sun pipoo kiristää. Miks sä otat kierroksia muiden öljyn käytöstä. Jos sulla on ongelmia Delvacin kanssa niin älä ihmeessä käytä, mutta jos muut saa koneensa sillä toimimaan niin mix se sua niin hiertää, että aiheesta pitää lähettä sen sata viestiä. Käytä ite mitä käytät ja anna muiden käyttää mitä ne käyttää. Relaa vähä hei.
Ei minua ainakaan. Ja tosiaan, käytän juuri sitä öljyä, mitä koneen valmistaja suosittaa, mikä ei maksa hirveitä, ja minkä olen itsekin todennut toimivan ilman ongelmia. Ei siis mitään järjellistä syytä mennä vaihtamaan, ja kaikkein viimeiseksi mihinkään dieselkoneiden öljyyn.
Käytetään vaan juu kaikki sellaista öljyä kuin itse parhaaksi näemme. Ja kun se aika tulee, niin ostan sitten seuraavankin moottoripyöräni uutena:)!!
Mulla alkaa tonnisen Strommin alkuperäinen Trailwing-takarengas olla kohta finaalissa, ajettu nyt 11 500 km.
Mutta tuo eturengas on todella sitkeää tavaraa. Sillä näyttäisi menevän liki 20 000 km suit-sait.
Puhtaat katurenkaat ovat olleet harkinnassa, lähinnä uudenmalliset Michelin Pilot Roadit. Mutta kun en viitsi sitä hyvää eturengastani mäkeenkään heittää, laitan ilmeisesti taakse uuden Bridgestonen Battlewing-katuenskarenkaan.
Saa nähdä miten toimii.
Trailwingien kaarrepito on normaalikäytössä riittävä, mutta rajut kallistukset epäilyttävät. Ainakaan minä en ole saanut renkaan kaikkea renkaan kallistusvaraa käytettyä yrityksistä huolimatta --- loppuu kuskin luonto kesken.
Trailwing rupeaa etupäässä ikävästi värisemään (ilmeisesti sivuintojen kuviointi elää) kovassa kallistuksessa. Kun siihen lisää vielä heikon feedbackin eturenkaan pidosta, jäävät jalkatapit ainakin minulta viilaamatta.
löytyy katukuvioisena ja siis myös eteen?
Kuulin, että Bridgestonen uutta 021:stä olisi kanssa saanut sopivankokoisina, mutta omat kokemukset aiemmasta 020:sta oli sen verran kehnonsuuntaisia, jotenkin epämääräisen tuntuinen rengas kaikissa olosuhteissa, että valitsin mieluummin Metzelerit.
Täytyy sanoa, että ainakin kuivalla asfaltilla nuo tuntuu kyllä aivan täydellisiltä, ei ole vaikea käyttää koko takarenkaan kuviopinta hyödyksi (vaikkei ajotyylini yleensä semmoista edellytäkään). Kunnon sade ja mutkatieajo on näillä vielä kokeilematta, mutta ainakaan näin nurkissa pyöriessä ei sadepidossa tunnu olevan moitittavaa. Lyhyesti sanottuna: todella vuorenvarman tuntuiset, pitävät ja ohjaustuntumaltaan mukavat.
Kuuluvat vieläpä kestävän kilsoja ihan kiitettävästi, varsinkin kun tämäntyyppiset gummit tuppaavat kuluvan aika nätisti, eivätkä mene palojen reunoilta huonoiksi, kuten katuenskakumeille usein käy.
Aion laittaa seuraavatkin kumit joko samanlaiset, tai sitten jos tosiaan Misukalta löytyy vastaavia, voin semmoisiakin kokeilla. Pilot Powerit oli edellisessä pyörässäni aivan ässävalinta.
Turo-Inkeri jonkin öljy-yhtiön edustaja?
Mä päädyin tossa rengasvalinnassa Battlewingiin takana ja ajamaan eturenkaalla vielä ilmeisen pitkään, koska siinä on uskomattoman paljon pintaa jäljellä. Tiedän kyllä kokemuksesta kuinka hyvältä tuntuu vaihtaa molemmat tossut samaan tahtiin, mutta nyt kokeilen tällaista variaatiota.
Hyvältä tuntuu ainakin toistaiseksi ja heti kun ei tunnu pannaan uusi tossu eteen.
Vaihdoin pleksin siihen lipalliseen touringpleksiin, joka on saman kokoinen, kun alkuperäinen, mutta siinä on se MAINIO lippa, jolla voi kätevästi suunnata ilmavirran ajonopeuden ja tuulen mukaan. Ja muuten toimii mainiosti. On Suzukin alkuperäistuote ja maksoi Heinolta 123E - pikku "käteisalennus". Olen nyt asentanut sen keskiasentoon, ja kun lippa on alimmillaan saan tuulet päin pläsiä, kun lippa on yläasennossa pyörteet menevät yli ja kypärämelua tai heilumista ei ole ollenkaan. Säätöasentoja on kuusi, joten joka tilanteeseen löytyy hyvä. Toimii ainakin mulla, 185cm.
Vaihdoin myös yhden hampaan suuremman eturattaan, joka taitaa olla SV:n alkuperäisratas.
Pyörä muuttui ikäänkuin "sivistyneemmäksi".Kierrokset laskivat kutosella noin 500r/m, eli 6000r --> noin 140km/t mittarinopeutta, Tom Tomin mukaan 132. Eli kun suurin vääntö on 5800 kohdalla, on todellinen nopeus silloin noin 126, eli just max moottoritienopeus, minkä hyvätuulinen polliissikin sallii. Mukavaa matkajolkotusta, jonka toi vääntökone jaksaa mukinoitta mennä vaikka täydellä lastilla. Alemmilla nopeuksilla on käytössä pienempiä vaihteita riittävästi, eikä hidas ryömiminenkään muuttunut hankalaksi.Ykspäällä jaksaa mennä tuskastumatta alta ysikymppiä kutosella. Mainio muutos ainakin minun makuuni ja kulutuskin varmasti laskee entisestään, mitä tosin en ole päässyt vielä tarkkailemaan. Se ratas oli muuten kiinni niin perkeleesti, että vaihdossa kannattaa olla melkeen metrinen jatkovarsi ja kaveri pitämässä pyörää pystyssä, toisin kun kaverin pyörässä, josta se irtosi perusväännöllä??!!
Että tollasta pikku "virittelyä".