Vituttaa ja ahistaa kun kaverit kyselee bilettään ja ryyppään, muttakun on niin paska itsetunto että ei viitti lähteä, vaan pitää aina yrittää keksiä jotain typeriä tekosyitä miksi ei.
Se on ehkä suurin syy miksi en halua lähteä, että mulla on jotain vikaa sosiaalisissa taidoissa, enkä edes itse kunnolla tiedä mitä. En puhu paljoa enkä vähää, vaan pysyn aikalailla sillä kultasella keskitiellä. Lisäksi yritän jutella aina lepposista asioista, ja hymyillä. Mutta jostain syystä kaverit sit aina jonkin ajan päästä "kyllästyy" muhun ja loppuillasta on sit vähä yksinäinen olo. En oo mikään nössökään, enkä mikään hullukaan, ihan normijätkä omasta mielestäni, mut jostain syystä en vaan tahdo oikeen menestyä noissa sosiaalisissa tilanteissa.
Joskus tavallaan unohdan tän jutun ja sitku lähen, nii ei aluks huomaa mitää, mut sit taas kohta sen huomaa..
Ja toine, mikä ei oo nii suuri este, on et en ole edes ulkonäkööni tyytyväinen. En oo lihava, ja käytän ihan tyylikkäitä vaatteitakin, mut en oo vaan naamaani tyytyväinen. Ja kun suurin osa kavereistani on melko komeita, sellasia että ne säätää aina niitten paremmannäkösten tyttöjen kanssa..
Se on ehkä suurin syy miksi en halua lähteä, että mulla on jotain vikaa sosiaalisissa taidoissa, enkä edes itse kunnolla tiedä mitä. En puhu paljoa enkä vähää, vaan pysyn aikalailla sillä kultasella keskitiellä. Lisäksi yritän jutella aina lepposista asioista, ja hymyillä. Mutta jostain syystä kaverit sit aina jonkin ajan päästä "kyllästyy" muhun ja loppuillasta on sit vähä yksinäinen olo. En oo mikään nössökään, enkä mikään hullukaan, ihan normijätkä omasta mielestäni, mut jostain syystä en vaan tahdo oikeen menestyä noissa sosiaalisissa tilanteissa.
Joskus tavallaan unohdan tän jutun ja sitku lähen, nii ei aluks huomaa mitää, mut sit taas kohta sen huomaa..
Ja toine, mikä ei oo nii suuri este, on et en ole edes ulkonäkööni tyytyväinen. En oo lihava, ja käytän ihan tyylikkäitä vaatteitakin, mut en oo vaan naamaani tyytyväinen. Ja kun suurin osa kavereistani on melko komeita, sellasia että ne säätää aina niitten paremmannäkösten tyttöjen kanssa..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on vaan hyvä jos ryyppääminen ei kiinnosta. Mun mielest vaikutat tosi hyvältä tyypiltä, mitä nyt ton tekstin perusteella voin arvioida. Eikä niiden tyttöjen ulkonäöllä niin merkitystä oo. Tai siis yleensä ne vaan on jotain kiertopalkintoja tai hetken lystejä, mutta toki poikkeuksia löytyy!
Tsemppiä sulle! Koita jaksaa! Joskus vaan vaikka meet kavereittes kans bilettään, ehkä otat muutaman, auttaako se sinua puhumaan?
"auttaako se sinua puhumaan?" kolme pulloa leijonaa nii eiköhän kieli ala kulkea :D
No juu ei, ei viina mitkään pakko ole ei todellakaan , todella hyvä jos saat sen pysymään kohtuudessa =)
Mm, sinulla vaikuttaa olevan paljon kavereita, tai ainakin muutamia kun mukaankin kerran pyytävät, joten sinun on pakko olla mukava ihminen, keskityppä siihen niin itsetuntokin kohenee =)
Mä oon varma, että aika moni tunnistaa itsensä tosta sun tekstistä elikkäs monella on saman asian kanssa ongelmaa. Musta sä vaikutat tosi tasapainoselta, jalat-maassa-tyypiltä ja oot varmasti ihana ihminen muutenkin. Sun ei tarvitse tehdä mitään sellasta, mikä ei tunnu SUSTA hyvältä tai oikealta ja sun ystävien pitää arvostaa sun päätöstä, jättää menemättä juhlimaan tai mennä mukaan.
Itse tykkään paljon mielummin istua jossain kahvilassa päiväsaikaan ystävien kanssa ku käydä baareissa. Mä oon tehnyt kavereille selväksi, että baarit ei oo mua varten ja ne on OK sen kanssa. En sit tiedä olisko se pojilla jotenkin vaikeampi sanoa, että ei tuu mukaan juhlimaan. Että se on jotenkin 'pakko' mennä.
Juominen ei kannata. Hyvä vaan kun et mene kaveriesi kanssa pilaamaan terveyttäsi.
mä oon aikalailla samanlainen :) mut mun vinkki ois että otat ittees niskasta kiinni ja lähet iha rohkeesti poikien kaa pitää kivaa;) ja yrittäsit heittää juttua,ja olla mukana vaa... kyllähän silläki menee... ootko ite koskaan ehottanu kavereilles mitää yhteistä tekemistä?! :) jtn toisia bileitä tai muuten vaan pyytäny chillaa jonnekki.
Kuulostaa tosi tutulta, ja nyt, uudessa koulussa mulla on kans probleemia. En uskalla mennä tilanteisiin mukaan, vaan ajattelen aina että huomenna sitten. Huomenna mä näytän todelliset piirteeni. Mitkä todelliset? mitkä piirteet? Luulin tuntevani itteni, mutta nyt oon ihan hukassa. Voisin tehdä näin ja näin, mutta kyllästyisin pian. En halua olla mitään pysyvää, usein halveksun ympäristöni ja pidän sitä tylsänä niin, etten jaksa/viitsi heittäytyä tilanteisiin ja sosiaalisiin juttuihin. Ihailen kateellisena niitä, jotka menevät mukaan asioihin omina itsenään, tai ainakin yrittävät, sekä uskovat itseensä.
Sitten, kun niitä tilanteita eniten kaipaa, että joku tulisi kertomaan huolistaan, tai olisi aidosti kiinnostunut sinusta, niitä ei tule. Koska kyllä ihmiset huomaa, jos halveksut heitä, tai sinua ei oikeasti kiinnosta. Odotan aina parempaa enkä jaksa kunnioittaa "elämääni".
Ironisinta on juuri tämä: tiedostan ongelmani, mutta mitään en saa aikaiseksi. Vaikka haluan uskoa pystyväni siihen. Haluaisin muuttaa elämääni, mutta tarvitsisin jonkun radikaalin alun, että rullat lähtis johonkin suuntaan.