Täällä ihmiset näyttävät pohtivan lasten toisia nimiä, että mikäpä kuulostaa hyvältä sen ja sen nimen kanssa...
Eikö nykyään enää anneta toisia nimiä, jotka periytyvät äideiltä ja isiltä, isovanhemmilta...??
Nyt yritetään kehittää mitä ihmeellisimipiä nimiyhdistelmiä. Nämä kertovat minusta sen, että ihmiset eivät arvosta enää perintönä kulkevia nimiä, vaan ollaan tässäkin mielessä "materialisteja" eli halutaan jotkut tietyt nimet, joilla voidaan sitten näyttää kuinka erikoisen hienoja ihmisiä ollaan...
Tuntuu, että yritetään nimen kautta elää jotenkin toisenlaista elämää. Sanomalehdissä sen huomaa, kun lukee kastettujen nimiä... Äiti ja isä ovat tavalliset Paula ja Matti ja lapsesta tulee jokin yltiöhienosteleva nimi, joka ei vaan sovi.
Eikö nykyään enää anneta toisia nimiä, jotka periytyvät äideiltä ja isiltä, isovanhemmilta...??
Nyt yritetään kehittää mitä ihmeellisimipiä nimiyhdistelmiä. Nämä kertovat minusta sen, että ihmiset eivät arvosta enää perintönä kulkevia nimiä, vaan ollaan tässäkin mielessä "materialisteja" eli halutaan jotkut tietyt nimet, joilla voidaan sitten näyttää kuinka erikoisen hienoja ihmisiä ollaan...
Tuntuu, että yritetään nimen kautta elää jotenkin toisenlaista elämää. Sanomalehdissä sen huomaa, kun lukee kastettujen nimiä... Äiti ja isä ovat tavalliset Paula ja Matti ja lapsesta tulee jokin yltiöhienosteleva nimi, joka ei vaan sovi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Anteeksi vain, mutta ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja se saa myös olla. Jokaiset vanhemmat ketkä lapsen saavat, päättävät lapselleen nimen. Sitäpaitsi se nyt vähän riippuu.. Jokatapauksessa ei ole hyvä, jos joka luokassa ja tarhassa on tuhansiamiljoonia Iidoja, Ainoja yms.. Ne ovat ihan loppuunkuluneita.
ei ole enää juurikaan saman nimisiä. Nimipohjamme on niin runsas, ettei joka luokalle riitä yhtäkään Iidaa. Koulussa, jossa työskenten ei ole tosiaan yhtään Iida ja ainoastaan yksi Aino :)
Tässä artikkeli aiheesta.
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/4006942.shtml
Muuten aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Lasten nimet ovat jossain perheissa "tuotteistettu". Mitä ihmeellisempään kirjainyhdistelmään kehitellään. Pari viikkoa sitten näin nimen Nivya. Ja vanhemmat olivat Riitta ja Pekka.
hurjaa! Mihin tää maailma oikein on menossa?! Ihan huolestuttaa meidän perinteisten Maijojen ja Jussien kohtalo!! Nää on paholaisen juonia varmaan niinkun kaikki muutokset! Perinteet kunniaan, sano Hannu Karpo!
Niitä juuri näkee lehtien ilmoituksissa, mutta vaikka niiden suosio olisi laskussa niin silti on tullut nimiä, joita suurin osa laittaa lapselle nimeksi eli ei päästä yli eikä ympäri siitä etteikö olisi monta samannimistä samalla luokalla.
Ainakin itse on joka kerta tullut sanottua kun lehtien ilmoituksia lukee että taas yksi se ja se ja taas...
ei ilmoittele missään! Otapa myuös huomioon, että nimet jakautuvat tasaisesti läpi Suomen. Jos jonain vuonna annetaan 300 Essi-nimeä, ei se tarkoita sitä, että ne olisivat kaikki samalla luokalla.
Minulla on 4 lasta. Ainoastaan nuorimman luokalla on ollut 2 Neea, muiden luokilla ei ole ollut samannimisiä. Ja mitäpä yksi samanniminen haittaa, onhan sukunimi eri. Ei sitä voi tulevaisuudessakaan taaata, ettei työpaikalla olisi joku samanniminen. Nimistö tulisi hankalaksi, jos kaikilla olisi erilainen nimi. Sukunimihän toimii erottimena.
juuri perinteitä noudatettu. Poikien nimissä se sen sijaan on ollut tärkeää. Vain poikienhan ajateltiin jatkavan sukua. Tytöt naitiin muualle. Usein pojille annettiin esim isoisiensä nimet, mutta tytöille ei välttämättä mummojensa nimiä.
Esim omilla isoäideilläni oli aikansa muotinimet Amanda ja Matilda. Äitini sukupolvi oli Irjoja, Irmoja, Annikkeja ja Kyllikkejä. Itse olimme me viisikymmentä luvulla syntyneet Leenoja, Tuulia ja Ulla-Maijoja. Seitsemänkymmentä luvulla syntyneet tyttäremme ovat Tiinoja, Jaanoja ja Minnoja. Tyttöjen nimissä on siis jo olemassa perinne antaa uusia muodikkaita nimiä. Perinne jatkukoon!
En kyllä ymmärrä, miten se, ettei anna perintönimeä, tekee ihmisestä materialistin(?).
Mielestäni ajatus periytyvistä nimistä on jotenkin ankea, se on kuin jonkinlainen tuomio. Minusta nimeämisen kautta on hyvä vaalia nimenomaan lapsen yksilöllisyyttä ja erityisyyttä. On myös hienoa, jos nimen valinnassa käytetään mielikuvitusta hyvän maun lisäksi.
Ei vaatimattomuudessa, nöyryydessä ja tavanomaisuudessa (eikä edes perinteellisyydessä) ole mielestäni sinänsä mitään tavoiteltavaa ja hyveellistä. Eikä se, ettei ole vaatimaton, automaattisesti tarkoita "ylihienostelua". Miksi lastaan ei saisi helliä kauniilla, suloisilla ja, niin, halutessaan jopa hienoilla nimillä? Ei kai se nyt suuri synti ole?
aivan väärin. Tuskin tässä aloittaja hakee sitä, ettei lapselle saisi antaa kaunista nimeä. Hänen pointtinsa ovat hyvin selvästi esitetty. Ei-ihmeellisen nimen antaminen ei tarkoita sitä, että nimi olisi ruma. Eihän erikoinenkaan nimi ole monista kaunis.
Kyllähän se nyt aika paljon rajaa mahdollisuuksia, jos nimi on otettava äidiltä, isoäidiltä tai isoisoäidiltä tms. Olisi aikamoinen yhteensattuma, jos se kaunein nimi sitten löytyisi juuri näiden henkilöiden nimistä, heh...
Minä ainakin haluan antaa lapselleni mielestäni kauneimman mahdollisen nimen, perinteistä viis. Ei kai se nyt niin suuri synti ole? Got it?
taustaasi positiivisesti. Ei siitä lapsestasi tule yhtään sen hienompaa kuin sinustakaan, vaikka kuinka annat sille jonkun erikoisen = kauniin nimen.
Perinteitäkin noudatetaan, mutta ne ihmiset eivät kailota täällä nimivalinnoistaan.
heh heh heh. Harvoin pääsee lukemaan noin järjetöntä tekstiä!
"Eikö nykyään enää anneta toisia nimiä, jotka periytyvät äideiltä ja isiltä, isovanhemmilta...??"
Ehkäpä kyse onkin siitä, että ne jotka näitä nimiä antavat eivät koe tarpeelliseksi tulla tältä palstalta kysymään, että onko Matti Juhani/Heidi Marjaana sopiva nimi lapselle, kun perusteena on kuitenkin käytetty oman suvun nimiä.
Minusta tämä palsta vähän provosoikin miettimään jotain "uusia" nimiä ja yhdistelmiä, joita voi sitten asettaa muiden nähtäväksi ja arvosteltavaksi. Jos seuraat kastettujen palstoja lehdissä tai muualla, niin huomaat kyllä, etteivät nämä täällä mietiskellyt nimet ole ihan välttämättä niitä mitä oikeasti lapsille paljon annetaan.
Minusta onkin hyvä, että etunimi voi olla aivan jokin muu kuin suvussa kulkeva ja jokin mahdollisesti vanhahtava.
Mutta sitten kun aletaan pohtia toisia nimiä... palstalla huomaa miten monet haluavat ensiksikin antaa kaksi toista nimeä (mikä ei tietenkään haittaa), mutta kun nekin ovat kummatkin itse keksittyjä tai joiden välttämättä pitää olla mahdollisimman erikoisia.
Miksi ei toisia nimiä voi siis ottaa suvulta niinkuin on aikaisemminkin tehty. Minusta on hienoa antaa lapselle toiseksi nimi, joka on peräisin (iso)vanhemmilta ja joka parhaassa tapauksessa jatkuu sukupolvelta toiselle.
Nykyään olen kertakaikkiaan tullut siihen tulokseen, että ihmiset haluavat antaa nimiä, nimien vuoksi kun niitä on kiva keksiä ja kehitellä erilaisia erikoisia nimiyhdistelmiä.
Itse haluan antaa ehdottomasti oman toisen nimeni (tai miehen toisen nimen) lapselleni (koska se periytyy jo monessa sukupolvessa).
En voisi ikinä antaa lapselleni pelkästään itse keksittyjä tai/ja kalentereista ja kirjoista etsittyjä nimiä. Tyyliin Carlos Romeo Oliver tai Gisele Greta Cecile....
Mutta oikeasti: ei ne Inca Alissa Jessiinojen äidit edusta sitä nimienantajien enemmistöä. Ainakin toivon niin. Jo se, että joku antaa lapselleen nimen jonkun nettigallupin, tyyliin "Mikä Nelliinalle toiseksi ja kolmanneksi nimeksi?" perusteella, kertoo näitä ihmisistä jo aika paljon ja ainakin itse jätän ne omaan arvoonsa. Ei siinä mitään, että kysyy mielipiteitä ja mielleyhtymiä, mutta että antaa toisten ehdotella ja keksiä nimet OMILLE lapsilleen?!? Itse olen jo omat suosikkini tuleville lapsilleni löytänyt, ja toiset ja kolmannet nimet tulemme mieheni kanssa etsimään sukupuusta. Emme siis valitse MITÄ TAHANSA nimiä suvuistamme, vaan ne nimet joista pidämme ja joita ovat kantaneet sellaiset esi-isät ja -äidit, joita syystä tai toisesta arvostamme paljon. Näin lastemme nimet ovat samalla myös kunnianosoitus meille tärkeille ihmisille (vaikka olisivatkin jo kuolleet) ja "sitovat" lapsemme osaksi perhettä, sukua ja perinnettä. Rumaa nimeä emme anna, vaikka se rakkaan mummon nimi olisikin, mutta toisaalta emme myöskään hylkää nimeä vain siksi, ettei se satu rimmaamaan toisten lasten nimien kanssa. Ihan hölmöä! :)
Mutta ei ne Inca Alissa Jessiinojen äidit edusta sitä nimienantajien enemmistöä. Ainakin toivon niin. Jo se, että joku antaa lapselleen nimen jonkun nettigallupin, tyyliin "Mikä Nelliinalle toiseksi ja kolmanneksi nimeksi?" perusteella, kertoo näitä ihmisistä jo aika paljon ja ainakin itse jätän ne omaan arvoonsa. Ei siinä mitään, että kysyy mielipiteitä ja mielleyhtymiä, mutta että antaa toisten ehdotella ja keksiä nimet OMILLE lapsilleen?!? Itse olen jo omat suosikkini tuleville lapsilleni löytänyt, ja toiset ja kolmannet nimet tulemme mieheni kanssa etsimään sukupuusta. Emme siis valitse MITÄ TAHANSA nimiä suvuistamme, vaan ne nimet joista pidämme ja joita ovat kantaneet sellaiset esi-isät ja -äidit, joita syystä tai toisesta arvostamme paljon. Näin lastemme nimet ovat samalla myös kunnianosoitus meille tärkeille ihmisille (vaikka olisivatkin jo kuolleet) ja "sitovat" lapsemme osaksi perhettä, sukua ja perinnettä. Rumaa nimeä emme anna, vaikka se rakkaan mummon nimi olisikin, mutta toisaalta emme myöskään hylkää nimeä vain siksi, ettei se satu rimmaamaan toisten lasten nimien kanssa. Ihan hölmöä! :)
...
mielipide, että sietääkin olla kaksi kertaa :)))
Me olemme antaneet kahdelle tyttärelle yhden suvussa kulkevan nimen ja vain siksi, että ne sopi muihin nimiin. Väkisin niitä ei ole mukaan mahdutettu. Ja iskän mielestä oli mukava kun pojalle sitten tuli toiseksi nimeksi hänen toinen nimi. Mielipiteitä tässäkin asiassa on yhtä monta kuin ihmistä. Jotkut tykkää ja jotkut ei, mikä on sitten se "oikea" vaihtoehto, on mielestäni jokaisen itse päätettävä. Tyttöjen nimet tuli aika helpolla, pojan nimen kanssa kyselin sukulaisilta ja ystäviltä ehdotuksia ja lopulta serkkuni ehdottama nimi sitten pojalle tuli.