On tyypillistä, että vauvan tultua taloon, myös neuvoja satelee jokaiselle sormelle. Osa on hyödyllisiä vinkkejä ja neuvojen antajat ovat erilaisia...
Minun on pitänyt käydä aikaimoinen koulu oman äitini kanssa, jotta saisin lapseni hoidettua (puhun nyt hoidosta ja jätän kasvatukselliset asiat tästä yhteydestä pois HUOM) niinkuin haluan ja niinkuin tämän hetkiset ohjeet neuvolasta ovat.
Äitini toteaa, että "eikö olisi kuitenkin hyvä jos"...moneen asiaan (desinfiointiin, vauvan pesemiseen yms.) ja yleensä osaan antaa ohjeiden valua toisesta korvasta ulos...
MUTTA IMETYKSENI NEUVONTA ÄRSYTTÄÄ KAIKKEIN ENITEN!
-en pese rintojani ennen imetystä
-olisi hyvä, että en olisi koko ajan vauvani luona ja antaisin toistenkin hoitaa (tukahdutan ja ahdistan kun säntään paikalle, ettei vauva alkaisi hysteeristä huutoa, jolloin en saa häntä rauhoittumaan rinnalle) ELI antaisin muidenkin ihmisten ruokkia häntä pullolla.
-yöllä ei pitäisi joutua heräilemään (anna korviketta niin nukkuu paremmin)
-en kai vaan nuku vauva vieressä, kun se tottuu siihen ja tissille nukahtamiseen
-mökkireissulle oli pakko ottaa pulloja ja korviketta mukaan hänen mielikseen
Itse hän kasvatti minut 70-luvulla ja oli pari viikkoa kotona kunnes lähti työharjoitteluun(kun koulu oli kesken) Kävi kyllä kotona neljän tunnin välein imettämässä (en tiedä kuinka kauan) EIKÄ HÄNELLÄKÄÄN MAITO KOSKAAN PIISANNUT
Minun mummoni oli minua hoitamassa. Omaan huoneeseen pistetiin nukkumaan 6kk ikäisenä, että oppii nukahtamaan ite.
(Tämä ei nyt kyllä tähän imetykseen kuulu, mutta) tuttia pitäisi tuupata koko ajan vauvan suuhun jos vähänkään änähtää ja "rätille et sitä kyllä opeta" sanottiin, kun leikitin vauvaa harsolla.
Nykyinen on jo toinen lapseni ja eka oli minun harjoituskappaleeni. Annoin herkemmin pulloa ja imetinkin vain pari kuukautta. Ajattelin, ettei se maito voi riittää minullakaan. Kuten arvata saattaa olen sanonut nätisti ja perustellut omaa kantaani. Olen sanonut lujasti ja ollut noteeraamatta. Kuitenkin kesän aikana aiheesta piti saada aikaan kunnon tappelu. No, väleissä ollaan taas, mutta tyyntä myrskyn edellä...
Kaiken huipuksi äitini on ammattikasvattaja :)
Onko mitään keinoja enää kokeiltavissa?
Minun on pitänyt käydä aikaimoinen koulu oman äitini kanssa, jotta saisin lapseni hoidettua (puhun nyt hoidosta ja jätän kasvatukselliset asiat tästä yhteydestä pois HUOM) niinkuin haluan ja niinkuin tämän hetkiset ohjeet neuvolasta ovat.
Äitini toteaa, että "eikö olisi kuitenkin hyvä jos"...moneen asiaan (desinfiointiin, vauvan pesemiseen yms.) ja yleensä osaan antaa ohjeiden valua toisesta korvasta ulos...
MUTTA IMETYKSENI NEUVONTA ÄRSYTTÄÄ KAIKKEIN ENITEN!
-en pese rintojani ennen imetystä
-olisi hyvä, että en olisi koko ajan vauvani luona ja antaisin toistenkin hoitaa (tukahdutan ja ahdistan kun säntään paikalle, ettei vauva alkaisi hysteeristä huutoa, jolloin en saa häntä rauhoittumaan rinnalle) ELI antaisin muidenkin ihmisten ruokkia häntä pullolla.
-yöllä ei pitäisi joutua heräilemään (anna korviketta niin nukkuu paremmin)
-en kai vaan nuku vauva vieressä, kun se tottuu siihen ja tissille nukahtamiseen
-mökkireissulle oli pakko ottaa pulloja ja korviketta mukaan hänen mielikseen
Itse hän kasvatti minut 70-luvulla ja oli pari viikkoa kotona kunnes lähti työharjoitteluun(kun koulu oli kesken) Kävi kyllä kotona neljän tunnin välein imettämässä (en tiedä kuinka kauan) EIKÄ HÄNELLÄKÄÄN MAITO KOSKAAN PIISANNUT
Minun mummoni oli minua hoitamassa. Omaan huoneeseen pistetiin nukkumaan 6kk ikäisenä, että oppii nukahtamaan ite.
(Tämä ei nyt kyllä tähän imetykseen kuulu, mutta) tuttia pitäisi tuupata koko ajan vauvan suuhun jos vähänkään änähtää ja "rätille et sitä kyllä opeta" sanottiin, kun leikitin vauvaa harsolla.
Nykyinen on jo toinen lapseni ja eka oli minun harjoituskappaleeni. Annoin herkemmin pulloa ja imetinkin vain pari kuukautta. Ajattelin, ettei se maito voi riittää minullakaan. Kuten arvata saattaa olen sanonut nätisti ja perustellut omaa kantaani. Olen sanonut lujasti ja ollut noteeraamatta. Kuitenkin kesän aikana aiheesta piti saada aikaan kunnon tappelu. No, väleissä ollaan taas, mutta tyyntä myrskyn edellä...
Kaiken huipuksi äitini on ammattikasvattaja :)
Onko mitään keinoja enää kokeiltavissa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tekeväsi nykysuositusten/käytännön ja oman järkesi mukaan? Ja että olet jo yhden vauvan osannut hoitaa.
Mä varmaan harventaisin noita tapaamisia...
noilla imetys ohjeilla ei imetys kauaa kestä. jos vauvaa ei saa imettää vauvantahtisesti eikä pitää lähellään niin ei sitä maitoa tule. älä tee niin kuin muut sanovat vaan mitä ohjeita saat neuvolasta ja mitkä itse ajattelet olevan hyviä ohjeita.
ei toiset ihmiset saa tulla lapsiasi omimaan ja kasvattamaan noin rankalla kädellä. lapsen äiti päättää koska annetaan äidinmaidon korviketta. mummosihan tuhoaa koko imetyksesi.
jos haluat että imetys onnistuu niin tee juuri päinvastoin kuin mummo sanoo.
vauvaa kannattaa pitää paljon lähellä ja nukkua vaikka vieressä jos siltä tuntuu.
yö imetykset kiihdyttää parhaiten maidon tuloa.
yöllä on helppo imettää kun vauvan sänky on lähellä tai vauva vieressä.
liian pitkät imetysvälit ja turha korvikkeen anto vähentää omaa maidontuloa.
rintoja ei tarvitse pestä ennen imetystä. on hyvä että vauva joutuu tekemisiin ihon normaalien bakteerien kanssa.
miksi äitisi haluaa antaa huonoja imetysneuvoja? jos ne eivät ole hänellä toimineet niin ei sellasia kannata noudattaa.
ota sellasilta äideiltä mallia mitkä ovat imettäneet pitkään.
sama ongelma joka ratkesi sillä että kerroin äitilleni että teen niin kuin teen ja jos ei sulle kelpaa niin älä tule käymään ja että kun hyväksyt mun toiminnan niin tervetuloa.
Pari viikoa kului kunnes äitini soitti ja KYSY voiko tulla, siihen loppui meidän neuvot.
Olen kokenut ihan samaa, mutta päätin pysyä tiukkana. Tosin mulla vasta ensimmäinen lapsi "hoidettavana".
Imetä vaan, älä anna äitisi lannistaa tai pilata imetystäsi.
Tulosta vaikka imetystukilista.net'in sivuilta hänelle isovanhemmille tarkoitettu teksti
http://www.imetystukilista.net/faq/isovanh.php
ja imetys.fi -sivuilta löytyvä 2004 annettu imetyssuositus.
http://www.imetys.fi/itu/imetyssuositus2004.php
Ihan vaan tiedoksi, että ajat ovat muuttuneet ;-)
Joka kerta ärsyttää, kun kuulee ja lukee näitä juttuja siitä, miten ympäristö yrittää tuhota tuoreen imettäjän itsetunnon ja -luottamuksen. Ei ihme, että niin moni on hukassa ja yksin imettämisen kanssa:( Hienoa, että olet pysynyt lujana.
Riiteleminen on varmaan turhaa. Kuuntele jutut ja neuvot ja sano vaikka että juu tai jaa tai vai niin ja sen jälkeen teet niin kuin itse haluat!
Meillä anoppi oli sitä mieltä ensimmäiset puoli vuotta, että ei se maito riitä ja aina jaksoi kysyä, että vieläkö sitä riittää.
Jossain vaiheessa rupesin sanomaan, että kerron sitten, jos tilanne muuttuu...
Itse imetti poikaansa vain 2kk ja hyvin on jauhovellillä kasvanut (vehnäjauhoa ja maitoa ja vettä ja sokeria) On kuulemma aivan yhtä hyvää, kuin äidinmaito. Sit mitään on turha sanoa, kun mummu tietää kaiken, kun on kokenut kaiken. Kaikki uusi tieto on turhaa...
Imetin sinnikkäästi 6kk ja poika kasvoi hyvin, nyt täyttää kohta vuoden ja kasvaa edelleen hyvin, vaikka syö kiinyeää liian pieniä määriä ja äidinmaito on merkittävä osa ruokailua edelleen.
Kiinteää menee pikkuhiljaa enemmän ja nyt jo helpottaa, kun syö samaa, kuin muutkin. Anopin neuvoilla pitäis laittaa suolaa ja sokeria joka paikkaan, niin kyllä se rupeaa syömään... Hoh hoijaa. Onneks asuu 50 km:n päässä, niin sen kestää.
Oma äitini onneks on ollut tosi kannustava, imetti itse niin pitkään, kunnes meni töihin, kun täytin 7 kk
Täytyy sanoa, että ympäristön painostus on välillä tosi rasittavaa, mua ainakin loukkas se, että mun taitoihin ruokkia oma lapseni ei luotettu, ja mulle lähes tuntemattomat ihmiset saattoi sanoa tosi typerästi imetyksen turhuudesta.
Kyllä siihen onneks oppi aika nopeasti suhtautumaan välinpitämättömästi... Se raivostutti ehkä eniten, että joidenkin mielestä pitkä imetys on laiskuutta, että ei viitti tehdä lapselle kunnon ruokaa...
Tsemppiä kaikille, itse parhaiten tiedätte, mikä on lapselle parasta, imetitte tai ette (kaverilla on sama harmi mutta toisinpäin, mummu voivottelee, kun ei imettänyt kuin 4kk...)
toi imetystukilistan imetysopas isovanhemmille on must hyvä, tarpeeks selkeää tekstiä, tosin mun jääräpää-anoppiin ei varmaankaan olis tehonnut, kun se on kaiken kokenut ja tietää kaiken (kun on kasvattanut yhden lapsen) :))
ei lasta ole hyvä syöttää koko ajan, kun parin viikon ikäinen halusi syödä tunnin, parin välein.
No, en kuunnellut, vaan imetin, ja vauva on mitä aurinkoisin lapsi. Ei edes itke juuri koskaan.