moi mulla on kanssa ongelmia kun aloitin koulun luokalla mua kiusattiin ja mulla oli kotona kannsa ongelmia koulu meni huonost ja sit jäin luokalle.
Sen jälkeen mut siirrettiin johonki ihme kouluun ja siellä mä menestyin mutta ja sain stibendin ja hymypoika patsaan mulle oltiin kateellisia ja joudun taas kestää.
aloitin silloin itsepuolustuts lain sain siitä voimia ja uusia kavereita.
kun menin 5luokalla siirryin tavalliseen kouluun siellä asiat oli vaikeita kun olin tehnyt asiat helposti edellisessä koulussa ja luulin että asiat ratkeaa väkivallalla mutta ei ratkennut vaan tuli lisää ongelmia.
yläasteelle kun menin kaikki oli hyvin ja aloitin uuden harrastuksen JALKAPALLON kun kyllästyin vanhaan harrastukseen.
ja siitä on alkannut itseni voittaminen ja mun a oli aluksi vaikeeta kun muut oli harrastattun n 8 vuotta mutta harjoittelin harjoittelin en enää jumittannut kaupungilla kuten ennen tein enkä ollut bileissä kaveriporukka vaihtui kokonaan en enää tunne niitä ne käy viikonloppuisin juomassa mutta mä olin salilla ja viha antoi mulle voimaa olla paras se antoi mulle itseluottamusta ja enkä enää pelkää "runkkareita" ne kunnioittaa mua kun ne tietää mitä sit on tulossa.
Seuraava haasteenin on harrastukseni mulla ei ole montakaan peliä alla kun en ole harrastannut kun noin 2 vuotta kerran mä istuin koko ottelun vaihtopenkil pelin jälkeen en voinnut sanoa mitään kun olin niin pettynnyt mä itkin jota mä en voinnut uskoa itsekkään sehän on vaan peli mutta mulle se on enenmmän. se otti voimille rupesin harjoittelemaan ennemmän. Mä otan sen tosissani mä vihaan häviämistä valmentaja on ihan kusipää ja tuntuu ettei se nää mun lahjakkuutta mutta onneks mulla on kavereita jotka ihmettelee miten mä osaan jotain juttuja ovat ihmeissään siitä mä saan voimaa ja uskoa itteeni mä nautin kavereitten kanssa pelaamista mut joukkueessa on ihan eri juttu tuntuu että mä en osaa mitään ja meil on joukkueessa jotain runkkuja mutta ajattelen että ne on vain kiviä mun tiellä jolle haistatan vielä heille paskat. sanotaan näin että se ei ole enää futista vaan itsensä todistamista ja taistelen nyt niitä vastaa NÄYTÄN VIELÄ HEILLE. Ihailen sen takia gilbert arenasia kattokaappa.
http://www.youtube.com/watch?v=Mfj0JlDdTG8&mode=related&search=
Sen jälkeen mut siirrettiin johonki ihme kouluun ja siellä mä menestyin mutta ja sain stibendin ja hymypoika patsaan mulle oltiin kateellisia ja joudun taas kestää.
aloitin silloin itsepuolustuts lain sain siitä voimia ja uusia kavereita.
kun menin 5luokalla siirryin tavalliseen kouluun siellä asiat oli vaikeita kun olin tehnyt asiat helposti edellisessä koulussa ja luulin että asiat ratkeaa väkivallalla mutta ei ratkennut vaan tuli lisää ongelmia.
yläasteelle kun menin kaikki oli hyvin ja aloitin uuden harrastuksen JALKAPALLON kun kyllästyin vanhaan harrastukseen.
ja siitä on alkannut itseni voittaminen ja mun a oli aluksi vaikeeta kun muut oli harrastattun n 8 vuotta mutta harjoittelin harjoittelin en enää jumittannut kaupungilla kuten ennen tein enkä ollut bileissä kaveriporukka vaihtui kokonaan en enää tunne niitä ne käy viikonloppuisin juomassa mutta mä olin salilla ja viha antoi mulle voimaa olla paras se antoi mulle itseluottamusta ja enkä enää pelkää "runkkareita" ne kunnioittaa mua kun ne tietää mitä sit on tulossa.
Seuraava haasteenin on harrastukseni mulla ei ole montakaan peliä alla kun en ole harrastannut kun noin 2 vuotta kerran mä istuin koko ottelun vaihtopenkil pelin jälkeen en voinnut sanoa mitään kun olin niin pettynnyt mä itkin jota mä en voinnut uskoa itsekkään sehän on vaan peli mutta mulle se on enenmmän. se otti voimille rupesin harjoittelemaan ennemmän. Mä otan sen tosissani mä vihaan häviämistä valmentaja on ihan kusipää ja tuntuu ettei se nää mun lahjakkuutta mutta onneks mulla on kavereita jotka ihmettelee miten mä osaan jotain juttuja ovat ihmeissään siitä mä saan voimaa ja uskoa itteeni mä nautin kavereitten kanssa pelaamista mut joukkueessa on ihan eri juttu tuntuu että mä en osaa mitään ja meil on joukkueessa jotain runkkuja mutta ajattelen että ne on vain kiviä mun tiellä jolle haistatan vielä heille paskat. sanotaan näin että se ei ole enää futista vaan itsensä todistamista ja taistelen nyt niitä vastaa NÄYTÄN VIELÄ HEILLE. Ihailen sen takia gilbert arenasia kattokaappa.
http://www.youtube.com/watch?v=Mfj0JlDdTG8&mode=related&search=
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joskus saattaa tuntua ehkä epätoivoselta, kun vaikka treenaat niin muut on parempia.
Mut kun sulla on noin vahva tahto, niin jonain päivänä sä yllättäen huomaat että sä oot kovempi ku monet jotka on harrastaneet paljon pitempään ku sä :) Ja se on siinä jännä juttu, että se tapahtuu yllättäen, ainakin mun kohdalla kävi näin.
Treenaat vaan sitkeästi, ja monipuolisesti. Muista syödä proteiinipitosta ruokaa ja kunnolla, sillonkun treenaat punttia ja mielellään muullonki :)