lasten hakeminen

Kiroilu ? Kyllä siihen pitää puuttua !

Ns. normaalien lasten kanssa integroidut erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevat lapset voivat todella aikaansaada ongelmia käytöksellään. Onkin päiväkotiyhteisön asia käydä lasten kanssa läpi se, mitä on huono käytös, ja tukea muita lapsia käyttäytymään hyvin. Jo aika pienen lapsen ymmärrys riittää siihen, että itse voi itselleen jotain, eikä tarvitse käyttäytyä huonosti.
Henkilökunnan puuttumattomuus e-lapsen kiroiluun voi olla taktinen veto; voihan olla että lapsi hakee kiroilulla huomiota ja on päätetty, että sitä ei huonolla käytöksellä saa. Kaikki lapset huomaavat jos aikuiset nalkuttavat ja hermostuvat jostain asiasta ja sellaistahan on kiva joskus kokeilla, vaikka sitten kiroilua.
Uskon vakaasti, että jos kotona ei jokapäiväisessä puheessa kiroilla, eikä asiat aina VITUTA (kun muitakin ilmauksia on) ja kiroilusta ei tehdä elämää suurempaa asiaa, niin lapsi ei ota kiroilua tavaksi.Itselläni on 17 ja 12 v pojat ja niitä ei vituta!!!
Fyysiseen kiusaamiseen/ e-lapselle ominaiseen liian lujaan kontaktiin on aina puututtava. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos näkee omaa lastaan kiusattavan, voi mennä kiusaajalle sanomaan, että minun lastani et kiusaa, onko selvä! E-lapselle ei tietty aina mene perille, mutta heillekään ei toisten satuttamista tule sallia, oli diagnoosi mikä tahansa.
On tosi vaikeaa joskus erottaa kuka on erityislapsi, ja sitähän ei pitäisi muiden vanhempien tietää, jollei esim kasvojen piirteistä huomaa.Toisaalta, salassapitoa voisi kyllä hiukan raottaa, jotta e-lapsi saisi ymmärrystä( muttei hyväksyntää!!!) käytökselleen

Maailma ei ole mustavalkoinen, kaikkea ei opita silloin kun aikuiset ovat kuulemassa.
Olen perhepäivähoitaja, ja hoitopäivän aikana ei kuulleni saa kirota. Uusia sanoja kuitenkin kokeillaan ja aikuisen tehtäväksi jää kertoa missä yhteydessä sanoja käytetään vai käytetäänkö. Miten kitken kiroilemisen niiltä lapsilta, joiden päivittäiseen sanavarastoon kuuluvat jo hoitoon tullessa vituttamiset ja huorittelut? Kieltäydynkö ottamasta hoitoon kiroilevia tai huonosti käyttäytyviä lapsia?
Yllätys yllätys myöskään kaikki lapset eivät opi kiroilua ja huonoja tapoja päivähoidossa, vaikka "alan" opettajia joukosta aina löytyykin.

äiti ja lto kirjoitti:

Ns. normaalien lasten kanssa integroidut erityistä hoitoa ja tukea tarvitsevat lapset voivat todella aikaansaada ongelmia käytöksellään. Onkin päiväkotiyhteisön asia käydä lasten kanssa läpi se, mitä on huono käytös, ja tukea muita lapsia käyttäytymään hyvin. Jo aika pienen lapsen ymmärrys riittää siihen, että itse voi itselleen jotain, eikä tarvitse käyttäytyä huonosti.
Henkilökunnan puuttumattomuus e-lapsen kiroiluun voi olla taktinen veto; voihan olla että lapsi hakee kiroilulla huomiota ja on päätetty, että sitä ei huonolla käytöksellä saa. Kaikki lapset huomaavat jos aikuiset nalkuttavat ja hermostuvat jostain asiasta ja sellaistahan on kiva joskus kokeilla, vaikka sitten kiroilua.
Uskon vakaasti, että jos kotona ei jokapäiväisessä puheessa kiroilla, eikä asiat aina VITUTA (kun muitakin ilmauksia on) ja kiroilusta ei tehdä elämää suurempaa asiaa, niin lapsi ei ota kiroilua tavaksi.Itselläni on 17 ja 12 v pojat ja niitä ei vituta!!!
Fyysiseen kiusaamiseen/ e-lapselle ominaiseen liian lujaan kontaktiin on aina puututtava. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos näkee omaa lastaan kiusattavan, voi mennä kiusaajalle sanomaan, että minun lastani et kiusaa, onko selvä! E-lapselle ei tietty aina mene perille, mutta heillekään ei toisten satuttamista tule sallia, oli diagnoosi mikä tahansa.
On tosi vaikeaa joskus erottaa kuka on erityislapsi, ja sitähän ei pitäisi muiden vanhempien tietää, jollei esim kasvojen piirteistä huomaa.Toisaalta, salassapitoa voisi kyllä hiukan raottaa, jotta e-lapsi saisi ymmärrystä( muttei hyväksyntää!!!) käytökselleen

vaikka kotona sitä ei hyväksyttäisikään ja käytettäisikään. Eli lapseni oli aluksi samassa ryhmässä tämän ongelmalapsen kanssa, ja hoitoon tullessaan meni parisen kuukautta, kun sanavarasto oli uusittu. Sitten tämä ongelmalapsi siirtyi isompien ryhmään ja kiroilu lakkasi. Kun lapseni siirtyi samaan ryhmään ongelmalapsen kanssa, kiroilu alkoi taas.

Kerran hoitajat olivat jättäneet lapseni leikkimään tämän ongelmalapsen kanssa ilman vahtia, perustellen että lapsi osaa pitää puoliaan henkisesti ja fyysisesti, koska hänellä on vanhempia sisaruksia (!) Tämän seurauksena lapseni rallatteli kaikki kamalimmat alapääsanat, kun kotiin päästiin (syy kävi ilmi seuraavana päivänä kun haastattelin hoitajia asiasta...). Ongelmalapsella on myös henkilökohtainen avustaja, joka oli silloin sairaana ja kukaan ei vahtinut mitä lapset tekivät pienessä leikkihuoneessa. Tämä ongelmalapsi on helppo tunnistaa, sen verran rajua meininkiä päiväkodissa on, ko asian huomaamiseen ei tarvita kasvatusalan tutkintoa. Tällä ongelmalapsella on myös tapana kiroilla ja puhua rumia muita lapsia hakemaan tuleville aikuisille.

Kyse on siis 4-6 vuotiaista lapsista, ja isomman esimerkki on voimakas. Meillä ei kotona kiroilla, mieheltä on muutaman kerran päässyt ruma sana kun löi vasaralla sormeensa. Vanhemmat sisarukset (12 ja 8 v.) eivät myöskään kiroile. Kuopus on vilkas, ja hakee huomiota. Kun päiväkodissa huomiota nähtävästi saa vain puhumalla ja tekemällä rumia, samaa yritetään kotona. Pakkoseura tämän ongelmalapsen kanssa ei ole hyväksi lapselleni. Ongelmalapsen pahat teot vain hyväksytään hiljaisesti hyssytellen, "kun ei sille kuitenkaan mitään voi". Minun on vaikea ymmärtää, miksi lapseni pitää kärsiä tällaisesta seurasta. On todella harmi, että kuopus joutui siirtymään päiväkotiin, kun tuttu perhepäivähoitaja jäi eläkkeelle.

kiroilu tarttuu kirjoitti:

vaikka kotona sitä ei hyväksyttäisikään ja käytettäisikään. Eli lapseni oli aluksi samassa ryhmässä tämän ongelmalapsen kanssa, ja hoitoon tullessaan meni parisen kuukautta, kun sanavarasto oli uusittu. Sitten tämä ongelmalapsi siirtyi isompien ryhmään ja kiroilu lakkasi. Kun lapseni siirtyi samaan ryhmään ongelmalapsen kanssa, kiroilu alkoi taas.

Kerran hoitajat olivat jättäneet lapseni leikkimään tämän ongelmalapsen kanssa ilman vahtia, perustellen että lapsi osaa pitää puoliaan henkisesti ja fyysisesti, koska hänellä on vanhempia sisaruksia (!) Tämän seurauksena lapseni rallatteli kaikki kamalimmat alapääsanat, kun kotiin päästiin (syy kävi ilmi seuraavana päivänä kun haastattelin hoitajia asiasta...). Ongelmalapsella on myös henkilökohtainen avustaja, joka oli silloin sairaana ja kukaan ei vahtinut mitä lapset tekivät pienessä leikkihuoneessa. Tämä ongelmalapsi on helppo tunnistaa, sen verran rajua meininkiä päiväkodissa on, ko asian huomaamiseen ei tarvita kasvatusalan tutkintoa. Tällä ongelmalapsella on myös tapana kiroilla ja puhua rumia muita lapsia hakemaan tuleville aikuisille.

Kyse on siis 4-6 vuotiaista lapsista, ja isomman esimerkki on voimakas. Meillä ei kotona kiroilla, mieheltä on muutaman kerran päässyt ruma sana kun löi vasaralla sormeensa. Vanhemmat sisarukset (12 ja 8 v.) eivät myöskään kiroile. Kuopus on vilkas, ja hakee huomiota. Kun päiväkodissa huomiota nähtävästi saa vain puhumalla ja tekemällä rumia, samaa yritetään kotona. Pakkoseura tämän ongelmalapsen kanssa ei ole hyväksi lapselleni. Ongelmalapsen pahat teot vain hyväksytään hiljaisesti hyssytellen, "kun ei sille kuitenkaan mitään voi". Minun on vaikea ymmärtää, miksi lapseni pitää kärsiä tällaisesta seurasta. On todella harmi, että kuopus joutui siirtymään päiväkotiin, kun tuttu perhepäivähoitaja jäi eläkkeelle.

tarhoissa on nykyään näitä ongelmalapsia ja kaikki ei ole edes kahden paikalla,koska vanhemmista tällainen lapsi on aivan normaali.Voitte kuvitella,että kaksi aikuista ei voi suuressa ryhmässä millään hallita tilannetta,jossa häirikkö saa voimakkaita raivokohtauksia.Kaikki lapset,jotka pahoinpitelee toisia lapsia ovat häiriintyneitä enemmän tai vähemmän.