Jotkut syntyvät runot suonissaan,
kirkaisevat ensimmäisen huudon.
Takuuvarmana ensimmäisen,
iäti ensimmäiseksi tulleen.
Kuuleeko kukaan toinen kuin äiti sen koommin?
Kuuleeko kukaan suun suloisen huudon,
ahneen elämän eessä.
Se, joka toiseksi tulee,
se toiseksi jää-
vain ensimmäinen ensimmäisen
synnyttää.
Runot suonissa syntyneen tummuvat,
veri sakenee, suoni kovettuu.
Alkavat tehdä kipeää neulojen pistot,
väsyy huuto.
Vaan runot säilyvät suonissa,
vaikkakin hiipuvat,
kirkastuvat
ovat.
Vihonviimeiseen huutoon,
vihonviimeiseen.
kirkaisevat ensimmäisen huudon.
Takuuvarmana ensimmäisen,
iäti ensimmäiseksi tulleen.
Kuuleeko kukaan toinen kuin äiti sen koommin?
Kuuleeko kukaan suun suloisen huudon,
ahneen elämän eessä.
Se, joka toiseksi tulee,
se toiseksi jää-
vain ensimmäinen ensimmäisen
synnyttää.
Runot suonissa syntyneen tummuvat,
veri sakenee, suoni kovettuu.
Alkavat tehdä kipeää neulojen pistot,
väsyy huuto.
Vaan runot säilyvät suonissa,
vaikkakin hiipuvat,
kirkastuvat
ovat.
Vihonviimeiseen huutoon,
vihonviimeiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin on maa, jota astut
askelkuvioitasi täynnä.
Runot näkyvät niissä,
maan uumenista nousee
ensimmäinen huuto.
Kun ovat askeleet raskaat,
maa ottaa vastaan.
Ottaa vastaan myös rakkaudesta,
runot hentomieliset, kipuilevat.
Runo taipuu, maa kestää.