Kun laillisesti kaappaatte toisen lapsen hoiviinne niin yrittäkää edes olla liikaa kiintymättä siihen.
Minun kohdallani sijarit pitävät omanaan lastani ja ovat pikkuhiljaa keksineet aina jotain uutta tarinaa palavereihin jotta lapseni jäisi pysyvästi heille. Totuus on kuitenkin aivan jotain muuta ja se on todella pahasti syönyt luottamusta yhteiskuntaan ja ihmisiin.
Monet ystäväni ovat järkyttyneet tapahtuneesta kun ovat hekin huomanneet ettei mikään mene yks yhteen väittämien kanssa. Sossut uskovat kaiken löpinän ensisijaisesti sijareilta vaikkei heillä ole mitään todistetta mistään. Bio vanhempana on aivan turha vakuutella asioiden olevan mallillaan. Tämä yhteiskunta on jossain määrin todella sairas. Ikävä katsoa lastani sivusta kun hänen kasvatus on menossa totaalisesti pieleen ja itkua saa kuunnella puhelinkeskusteluissa(ikävä ym).
Minun kohdallani sijarit pitävät omanaan lastani ja ovat pikkuhiljaa keksineet aina jotain uutta tarinaa palavereihin jotta lapseni jäisi pysyvästi heille. Totuus on kuitenkin aivan jotain muuta ja se on todella pahasti syönyt luottamusta yhteiskuntaan ja ihmisiin.
Monet ystäväni ovat järkyttyneet tapahtuneesta kun ovat hekin huomanneet ettei mikään mene yks yhteen väittämien kanssa. Sossut uskovat kaiken löpinän ensisijaisesti sijareilta vaikkei heillä ole mitään todistetta mistään. Bio vanhempana on aivan turha vakuutella asioiden olevan mallillaan. Tämä yhteiskunta on jossain määrin todella sairas. Ikävä katsoa lastani sivusta kun hänen kasvatus on menossa totaalisesti pieleen ja itkua saa kuunnella puhelinkeskusteluissa(ikävä ym).
Vastaukset 43
Vanhimmat
päätäkään huostaanotosta.
Jos saisivat päättää, niin monellako perheellä vielä olisivat lapset kotona? Tämän palstan syitä huostaanottoon kun riittää. Esim:
*bio ei opeta lapselleen arkiaskareita
*bio opettaa lapselle arkiaskareet
*vanhemman kirjoitustyyli ja ennen kaikkea kirjoitusvirheet
*bion katkeruus aiheettomasta huostaanotosta
*bion viha lastaan kaltoinkohdellutta sijariperhettä kohtaan
*bio-kodissa on astioita olohuoneen pöydällä
*kengät ovat sekaisin eteisen lattialla
*biot kasvattavat kädettömiä lapsia
*biot eivät ruoki lapsiaan
*biot eivät vaateta lapsiaan
*biot eivät opeta siisteyskasvatusta
*biot ovat kaikki alkoholisteja
*kaikilla bioilla on mielenterveysongelmia
(sen näkee kuulema kirjoitustyylistä)
*biot eivät usko sijareiden juttuja
Lista voisi jatkua loputtomiin...
Sijareiden taholta tuleva lasten puolustaminen koskee vain heille taloudellista hyötyä tuottavia lapsia. Kun joku aiheettoman huostan kokenut vanhempi yrittää täällä puhua lastenoikeuksista, aletaan poikkeuksetta huutaa, että "kun biojen mielestä ei aiheellisia olekaan!"
Kun lasta kaltoinkohdellaan viranomaisten taholta, sillä ei sijareille ole mitään merkitystä, koska lapsi tuottaa taloudellista hyötyä jollekin sijariperheelle.
Lasta saa siis kohdella miten huonosti tahansa, KUNHAN vain tekijä ei ole lapsen oma vanhempi.
Sinä mariset biona siitä, mitä sijarit tällä palstalla kirjoittavat. Mitä kohtelua sijarit täällä saavatkaan niskaansa? Käänteisen listan tehdä aivan vastaavasti biojen tyypillisistä vääntelyistä sijareita koskien.
OK, jotkut sijarit eivät ole onnistuneet tehtävässään ja jotkut huostaanotot eivät ole aiheellisia (katsoitko muuten eiliset uutiset kiireellisten huostaanottojen määrän kasvusta?).
Edellä olevan huomioon ottaen ja myöntäen mitäpä arvelet, kumpia on enemmän tässä maassa: epäonnistuneita vanhempia, joiden lapsilla on parempi olla hyvässä sijaiskodissa, vai epäonnistuneita sijareita? Minä väitän, että ensin mainittuja.
Tällä palstalla palstan nimestä huolimatta (jonka olisin luullut tarkoittavan sijaisvanhempien keskustelupalstaa vaan taaspa sitä sijaisäitikin erehtyy...) suuriäänisimpinä ovat biot, jotka 98-prosenttisesti haukkuvat kaikki sijarit.
Enkä muista yhdenkään sijarin kirjoittaneen, että aiheettomia huostaanottoja ei ole (ymmärsin tämän mielestäsi sijarin väitteeksi: "kun biojen mielestä ei aiheellisia olekaan!"). Liitätkö linkin tällaiseen sijarin kirjoitukseen?
niin tärkeää, jotta HUOLTOSUUNNITELMAA eli asiakasauunnitelma(2008) Sinä olet paikaalla ja katsot mitä laitetaan lukemaan SUUNNITELMAN kohtaan : 3.MITEN OTETAA LAPSEN EDUNMUKAISELLA TAVALLA HUOMIOON TAVOITE PERHEEN JÄLLEENYHDISTÄMISEEN, (ei nämä ole mitän pelkkiä sanoja, vaan sinun pitää itse tai asiamiehesi katsoa, jotta siitä on tekstiä eteenpäin, josta asiaa kotiinpaluu, voidaan tarkastella).
lapsen kaappaamisesta. Tosiasiassa lapsen "kaappauksen" suorittaa ihan muut, kuin sijaisperheet. Me vaan hoidamme lasta toimeksiantosopimuksella kyseisen kunnan kanssa.
Sijaisäideillä ei siis ole mitään syytä kaapata lapsia.
Eikö "kärsivästä äitykästä", ole oikein, että lastasi pidetään perheessä saman arvoisena kuin biolasta. Jos pitäisimme sijoitettua lasta perheen ulkopuolelle kuuluvana, siitä nousisi taas iso haloo.
Onneksi meille on sattunut vain tyytyväisä vanhempia. Olemme olleet sijaisvanhampia 8 vuotta ja yksi sijoitettu on palannut biovanhempien luokse.
Mielestäni kaikki perheeseen sijoitetut lapset ovat sijoituksessa olessaan sijaisperheen lapsia, aivan kuin omat biolapsetkin.
rehellisesti, ja lain mukaisesti ei tarvitse pelätä syyttelemisiä, mutta tuo "kärsivä äitykäs" tuossa taas tuo vain julki häpeäksenne, noita sijaisäitejä, joilla ei ole halua tähdätä perhen jälleenyhdistymiseen, vaan vain siihen jotta lapsi tulisi pysymään "heillä".
perhehoitoon. Eli sinun lisäksesi on olemassa tuhansia muita sijaisperheitä.
Nykyisellä tavalla toimimalla (valinta, seuranta, valvonta) sijoitusperheidenkin joukkoon mahtuu tuhansittain erilaisia ihmisiä, perheitä. Jos te toimitte oikein ja asiallisesti, nämä tuhat muuta voivat toimia .... sitähän ei kukaan tiedä.
Kyllä totta on että sossu antaa toimeksiannon mutta te sijareina otatte almut vastaan ja pistätte hösseliksi. Eikö kannattaisi hieman ensin tutustua bio:a koskeviin papereihin ja sitten hetken miettiä että haiskahtaako sossun papereissa jotakin vääryyttä? siinä vaiheessa jos tuntuu että lapsi todella on huonojen vanhempien luona niin sitten suorittaa ns.kaappauksen.
Niin ja tuosta samanarvoisuudesta että minun lastani ei todellakaan kohdella samanarvoisena sijareiden luona eikä pääse osallistumaan samoihin hupeihin kuten heidän biolapset. Totta hitossa tuo pistää vihaksi kun sitä itkua saa kotona kuunnella tapaan "kun se vietiin sinne ja minä en päässyt" .
Tästä asiasta tai mistä tahansa kun palavereissa sattuu mainitsemaan niin ainoa ja yleisin toteamus on sossujen suusta: "kyllä sinun äitinä pitää ymmärtää". Ymmärtää pitäisi mitä?! hemmetti jos äitinä näen lapseni kärsivän niin teidän mielestä turpa pitäisi pitää ummessa. Oudoin kuulemani asia oli se että minua kiellettiin sanomasta lapselle että hänen oikea kotinsa on vanhempien luona.
Miksi kertoisin jotain muuta? lapsi on toistaiseksi hoidossa sijareilla(hoitokoti). Tätä lapsen pitämää kotia oikean äidin luona ei pidä mennä enää sörkkimään sillä onhan lapselle jo tarpeeksi järkytystä joutua jonnekin muualle kuin vanhempiensa luokse.
Tähän lopuksi sitä että mitäs jos lapselle tapahtuu jotain kamalaa sijareiden luona? kuka on siitä vastuussa? esim.tilanne jossa asiat ovat siinä pisteessä että lasta aletaan kotiuttamaan ja "pam" kotiin tulee suruviesti. Mielestäni sijareiden työ voi olla siinä mielessä hieman liian vastuullista ja vaarallistakin. Oletteko ajatelleet miten bio-äiti siinä vaiheessa reagoi?
Kolkuttaako omatunto täällä koskaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000028572759
Kun laillisesti saatte oman lapsen hoiviinne niin yrittäkää edes jonkin verran kiintyä siihen.
Minun kohdallani biovanhemmat eivät halunneet hoitaa omaa lastaan ja ovat pikkuhiljaa keksineet aina jotain uutta tarinaa palavereihin, jotta näyttäisivät edes olevan kiinnostuneita lapsesta ja saisivat sitä tätä ja tuota tukea, mutta todellisuudessa näyttää että heidän lapsensa jää pysyvästi meille. Totuus on siis aivan jotain muuta ja se on todella pahasti syönyt luottamusta yhteiskuntaan ja ihmisiin.
Monet ystäväni ovat järkyttyneet tapahtuneesta kun ovat hekin huomanneet ettei mikään mene yks yhteen väittämien kanssa. Sossut eivät tiedä mitä uskoa, kun vanhemmat lupaavat yhtä ja seuraavaksi toista ja seuraavassa tapaamisessa pettävät lupauksensa. Sijaisvanhempana on aivan turha toivoa asioiden olevan mallillaan ja yrittää auttaa biovanhempia. Tämä yhteiskunta on jossain määrin todella sairas. Ikävä katsoa lasta sivusta, kun hänen elämänsä on menossa totaalisesti pieleen ja itkua saa kuunnella ennen ja jälkeen tapaamisten (pelkää olla vanhempiensa luona ym).
jos biojen lapset kiintyy enemmän sijareihin kuin omiin vanhempiinsa???
Ei se aina materiaalisista olosuhteista johdu!
Kyllä siinä on niin paljon lapsuuden peloista ja hakkaamisista, insestistä, ruoan puutteesta ym. ilmoittamattomista asioista johtuvia tapahtumia!
Turhaa vanhempien jäljestäpäin itkeä syitä, jos lapset pitävät enemmän sijareista kuin omista vanhemmistaan, nyt ja jälkeenpäinkin!
missä oli se äidin- ja isänrakkaus silloin, kun he eniten sitä tarvitsivat?
Sitten laitetaan joulupaketissa joku karvonenkello tai fleese lapselle tai suklaata, joo, kyl ne on kiitollisisia siitäkin pienestä kun äiti tai isi muisti, ihan hienoo kun äiskä tai iskä lähetti edes jotain!
Tottakait he oli, mutta se muu puuttui!
Voihan vee, sanon minä, entinen sijarilapsi, kiitän sijareita kaikesta, kiitin silloinkin kun olin heillä!
Mul on kaik hyvin, mutta ne muut, ns. perässä tulevien lapset, hoitakaa sijarit heidät hyvin, voimienne mukaan!
Kirjoituksesi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa älykkyydestänne. Et osannut muuta kuin plagioida tekstini?hmmm. Tuota plagiointia tosin teette jo muutoinkin ja varsinkin palavereissa.
no kato, haloo, kun se jutun vitsi olikin just siinä sun lässytyksen plagioinnissa, mutta ei sitten sekään kolahtanut.
Etkö muka nyt itsekään huomannut omaa plagiointiasi? uskomatonta miten tyhmiä teistä muodostuu kun sossu teille hieman roposia maksaa. Jos luulet voivasi ylpeillä toimeksiannostasi niin elät haaveunta.
Se "plagiointi" oli juuri koko jutun idea!!!
Sinä ruikutat kuinka sossu ei ymmärrä ja kuinka sijarit ovat kamalia.
Näinhän se täällä palstalla menee. Aina löytyy jokaiselle surkealle tarinalle käänteinen vastine.
Minä katson kuinka pieni lapsi kärsii, kun vanhemmat puhuvat sossulle suut, silmät täyteen pas*aa ja sossut yrittävät ymmärtää vanhempia ja tukea, tukea ja tukea, eivätkä vanhemmat pidä mitään lupauksiaan.
Luuletko olevasi ainoa, jonka elämä on kurjaa? Ruikuti, ruikuti. Enemmän sanoisin että tässä kärsivät sinun lapsesi ja se lapsi täällä, jota yritän sinun luulemisistasi huolimatta auttaa elämään lapselle sopivaa arkea, jotta hän voisi palata vanhemmilleen, joita lapsen kotiin palaaminen ei kyllä tällä hetkellä näytä kiinnostavan tippaakaan. Tai siis ne tipat kiinnostaa kyllä, mutta lapsi ei.
Haaveunta ei ole luullut hetkeäkään eläväni, niin raadollista tämä usein on, mutta ylpeä lapsen hoidosta ja lapsesta olen. Ja juu, roposia ne maksut ovat, siitä sentään ollaan samaa mieltä.
Sinä saat parhaassa tapauksessa lapsen aivan väärille raiteille kun mahdollistat pask...puheillasi äidin ja lapsen eroa kiven kovaan jotta sinun ylpeä egosi pönkittyisi entisestään.
Siksi toisekseen en usko että lapseni on sinun luonasi kun tuohon malliin kirjoitat, siinä kyllä häviät älykkyydessä. Sä yleistät näköjään bioja jotka ovat menettäneet lapsensa teille sijareille.
Et tiedä hevonpas...siitä miten eritavoin sossu tekee kärpäsestä härkäsen tai jopa suuren virheen.
Tämäkin on ihan oikeassa elämässä ja oikeudessa nyt todistettu että sossu teki virheen! kun kerran näin meneteltiin niin kuka maksaa vahingot turhaan syntyneestä henkisestä kärsimyksestä ja kunnianloukkauksesta? tuskin kukaan taikka loppupelissä sijarit saavat just sitä mitä tilaavat eli välien rikkoutuminen saa heidät erilleen tästä toisen lapsesta joihin he ovat kiintyneet ja alkaneet omia tätä.
En kirjoittele tälle palstalle yleensä joten en tiedä mitä sontaa täällä vatkataan mutta sanoisin että jos joku bio täällä on kiinnostunut tietämään nyt uusimman uutisen niin tosiaan oikeus totesi sosiaalitoimen virheen huostaanottoasiassa ja siitä saattaa kehkeytyä medialle aihetta pikapuolin. Sitten te sijarit kerrankin saatte todeta että kaikki ei ole sittenkään kultaa mikä kiiltää:)
Vetoatko kaikkien kohdalla alkoholiin? hah sanon minä. Ihan jo ekalla kerralla sijareilla käydessäni heidän himassaan oli enemmän näitä kaljapulloja kuin tarpeeksi ja aivan silmien edessä. Joten sun on turha esittää mitään nunnaa
Kappas kun rupesi sinua harmittamaan, kun kaikki eivät kiillota marttyyrin kruunuasi.
Minulla on kolme omaa lasta. Tällä hetkellä sijaislapsia on myös kolme. Aikaisemmin meillä on kaksi sijoitettua lasta, sisarukset, jotka palasivat vanhemmilleen niin kuin tarkoitus olikin. Heidän jälkeensä meille tuli kaksi veljestä ja nyt joku aika sitten tämä uusi pikkupoika.
Minä en yleistä. Sen verran olen elämäni aikana oppinut, että se ei kannata, koska se ei pidä paikkaansa. Siksi otinkin sinun kirjoituksesi pohjaksi, koska sinä yleistit kaikki sossut ja sijaisvanhemmat samaan alhaiseen kastiin, joiden ainoa tarkoitus elämässä on sinun mukaasi kiusata vain biovanhempia. Ja kirjoitin vastineen pöydän toiselta puolelta, mutta se näytti menevän yli sinun käsityskykysi.
Minun kokemukseni on todellakin toinen. Meidän sijoitettujen lasten ja tukilasten vanhemmat ovat tähän saakka olleet loistavaa porukkaa, jotka nyt syystä jos toisesta on elämä lykännyt rähmälleen ja lapset ovat kärsineet siinä rytäkässä.
Tämän pienimmän pojan vanhemmat ovat alittaneet kyllä kaikki rimat mitä olen mahdolliseksi kuvitellut. Poika tuli meille aluksi tukilapsena, mutta sitten siitä vähitellen hän jäi pysyväksi, kun vanhemmat eivät vain ilmaantuneet paikalle. Monet kerrat istuttiin lapsen kanssa keittiön pöydän ääressä ja odoteltiin, että kohta isi ja äiti tulevat hakemaan, siitä siirryttiin olkkarin sohvalle, jonne poitsu sitten nukahti, kun vanhempia metsästettiin kirkonkylän kapakeista (kumma miten monta kapakkia mahtuu näinkin pieneen kylään). Ei järin mieltä ylentävää.
Uusi kokemus meidän tukiperhetoiminnassa, jota ilman olisin ollut mielelläni.
Ihan nyt en ymmärrä mitä vahingontekoa tässä puolustelen, sitä että hoidan lasta, jonka äiti ei näköjään vähempää voisi pojasta olla kiinnostunut? Missä pojan paikka sinun mielestäsi sitten olisi? Ravintelissa vanhempiensa kanssa, yksin kotona vai jossakin laitoksessa?
Totta kai sijaislapsiin kiintyy, sehän on luonnollista ja niin täytyy ollakin, mutta yhtä luonnollista ja pakko on päästää irti silloin kun lapsi palaa vanhemmilleen. Itku tulee aina, mutta näin se menee. Samalla tavalla omatkin lapset lähtevät aikanaan, tietysti, nämä hoitolapset vain aikaisemmin ja nuorempina mutta lähtevät yhtä kaikki.
Täällä niin moni biovanhempi huutaa vääryyttä, että se on kumma juttu, kun tämän palstan mukaan joka ikinen huostaanotto on huutava vääryys. Tänään taisin lukea yhden niistä harvoista palstan kirjoituksista, joissa bioäiti on tyytyväinen sijaisvanhempiin. Ovatko ne kovaäänisimpiä, joilla asiat ovat huonoimmin, vai mitä? En tiedä. Kai on vaikea myöntää, että lapset on otettu huostaan omien ongelmien vuoksi.
Sinun taitaa olla vaikea myöntää, että ehkä sinunkin lapsillasi on ollut parempi paikka jonkun muunkin hoidossa kuin sinun. Jos sinun itsetuntosi on huono, minun ei ole. Jos haluat kutsua sitä ylpeydeksi, niin siitä vaan. Olen siis ylpeä jokaisesta kasvattamastani lapsesta, olivatpa omia tai sijoitettuja ja ylpeä avusta, jota voin heille antaa.
Ei, en todellakaan ole uskovainen, en kuulu edes kirkkoon. Ja Nunna-valkoviini on ihan hyvää.
Kovaa ääntä pidetään silloin kun vääryys on oikeasti tehty ja niinkuin on nyt tilanteessani tapahtunutkin. Silloin olisinkin hissun kissun jos tietäisin olevani väärässä. Nyt vain sijarit tässä tapauksessa siis kohdallani puhuvat jatkuvasti pask...jonka tietää aika moni tuttuni/mieheni.
Sinä tässä yleistät biojen ongelmia kun kohdallasi vain sattuu olemaan sellainen bio joka on toiminut väärin ja vastuuttomasti. Tekstisi kertoo aika pitkälti sinustakin sellaista kylmyyttä että olet vielä pahempi sijari kuin minun lapsellani ja hieman sääli kyllä sitä äitiä jota manailet omaksi huviksesi.
Mä en häpeä kirkkoon kuulumista enkä kirkossa käymistä. En ole tosin tietoinen viineistäkään:)
äläkä edelleen yleistä.
Kuten kirjoitin, kohdallemme on sattunut loistavia biovanhempia aikaisempien sijoitettujen lasten aikoina, nyt tämän nuorimman pojan vanhemmat ovat osoittanut nurjan puolen, surullista kyllä. Ensimmäinen kokemuksemme. Pystyn olemaan empaattinen vanhemmille, jotka tunnustavat omat virheensä ja ovat sen verran fiksuja, että haluavat kuitenkin pelastaa lapsensa ja suojata heitä, näitä biovanhempia olen kohdannut useitakin, hyviä tyyppejä kaikki, ja olemme edelleen yhteydessä, vaikka lapset ovat jo palanneet kotiinsa. Repsahduksia sattui, he myönsivät ongelmat ja yrittivät uudelleen.
Empatiani häviää niiden vanhempien kohdalla, joille annetaan mahdollisuus toisensa perään, mutta jotka kerta toisensa jälkeen pettävät lupauksensa ja jättävät lapsensa hunningolle.
Jos olen kriittinen tätä äitiä/vanhempia kohtaan, teen sen ventiloimalla tällä palstalla, en lapsen edessä. Muutamat kerrat olen äidin sekoiluja peitellyt, se saa nyt loppua, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Ei kenenkään tarvitse sossuille mitään kertoa, tarvitsee mennä vain kirkonkylän kapakkaan ja tsekata siellä missä kunnossa vanhemmat ovat. Kuinka paljon ymmärtämystä ja sääliä vielä pitäisi osoittaa?
Sinulla on ilmeisesti kokemusta vain yhdestä sijarista ja olet tämän käytöksen mukaan valmis manaamaan koko sijarikunnan.
Kuka tässä yleistää?
Toivottavasti on sitten niitä rehellisiä sijareita jossakin päin maata. Vaihtaisin välittömästi lapseni paikkaa muualle jos se olisi mahdollista! Aika monilta vanhemmilta vain tuppaa tulemaan juttua eri sijareista ja siitä miten pahoja he ovat. Meillä nyt on jokatapauksessa on näin ja jotain pitäisi tehdä toisin ellei kotiutusta tehdä pian, se on varma.
Minen tiennyt Nunna-viiniä olevan olemassakaan kun en alkoholia käytä eikä kiinnosta, mutta onpahan nyt sivistystä viinaksien suhteenkin miten kuuluu meidän huostaäitien oikeasti elää. Muitta mutkittahan täällä on ollut tapana lyödä alkkisleima jokaiseen huostaäitiin vaikka sijarit itse kuitenkin käytännössä kaatavat juomat omista kurkuistaan alas ja vielä antavat vaivihkaa opastusta ja mallin jopa parhaista merkeistäkin raittiille äideille lapsineen, ettei mene sormi suuhun. Varmaan Teillä on siinä työvuorotaulukossanne missä on ne tiskit ja pyyki koneeseen myös viinipullon korkin aukaisu ja kuinka se tehdään oikea-oppisesti.
Jotenkin oudolta tuntuu, ettei sijaisvanhempi kuulu kirkkoon. Mielestäni tulee kuulua. Ei sen uskovaisuuden takia kun niissä on kaikista pahimmat pedot, mutta noin kun kasvattavat toisten lapsia niin pitää itse olla ja elää niin kuin tapana ihmisillä on.
Kun minulle heitettiin herjana (?) että "sun on turha esittää mitään nunnaa", niin heitinpä takaisin, että Nunna-viini on ihan ok, ja tarkoitin sillä saksalaista Blue Nun -viiniä.
Ja taas uutta puppua. Että sijareiden pitäisi kuulua kirkkoon, miksi ihmeessä??! Yhdessä kirjoituksessa uhotaan, että oot varmaan uskovainen (sekään ei selvästi ole hyvä) ja toisessa valitetaan, kun ei kuulu kirkkoon (sekään ei nyt ole sitten hyvä). Että kirkkoon ei pidä kuulua uskovaisuuden vuoksi, mutta kuitenkin pitäisi kuulua, kun on tapana. Ahaa ja okei.
Tätähän tämä on. Teet niin tai näin, kun olet sijari niin varmastihan sinussa JOTAIN vikaa on pakko olla. Niin se on katsojan silmässä, eikös juu. Omien sijaislasten vanhemmat kun eivät itsekään kuulu kirkkoon, eivätkä heidän lapsensakaan, niin eiköhän se heille ole ihan ok, että en kuulu kirkkoon, joten muilla ei ole nokan koputtamista. Ai mut mun mies kuuluu kirkkoon, olisiko se sitten ok sun puolesta? Mihin puolueeseen sijareiden sopii kuulua? Uskaltaako kysyäkään... Saako olla akateeminen loppututkinto? Ei kai, jos vaikka huostavanhemmille tulee alemmuuskompleksi. An' mun kaikki kestää.
en ole vielä maistanutkaan. Onkos se punkkua vai valkkaria.
Meillä ei yleensä ole varaa mitään korkillisia kalliita viinejä ostaa, joten ei ole tullut itsekään opittua sitä oikeaoppista korkin avaamista. Meillä ostetaan vaan niitä pahvitötteröitä. Omat avaaamisniksinsähän niissäkin toki on. Luulenpa, että noi muksut on kuitenkin paljon minua näppärämpiä availemaan kaikenlaista, ettei tarvinne siinä opastaa.
Meillä on suosikkiviininä yleensä ollut toi GatoNegro tai Olikohan se toinen joku GatoLuna, molemmissa hinata-laatusuhde ihan ok.
Ei kunnon lampaanpaisti valkosipuleineen ja viinikastikkeineen maistu miltään ellei sitä saa huuhdella alas täyteläisellä punaviinillä, vai mitä mieltä muut sijarit on?
Me joimme ennen juhlaillallisilla viintä hyvän ruoan kanssa ENNEN.
Meille sijoitettiin sisarukset, jotka olivat eläneet varhaislapsuutensa vanhempien viinanhöyryissä.
Emme voineet enään koskaan ottaa viintä, koska lapset menivät niin sekaisin. No ei se ollut mitenkään tärkeä rituaali pari kertaa vuodessa ottaa lasillinen.
Nyt nämä lapset ovat aikuisia ja ovat toki oppineet normaalimpia alkoholikulttuuria.
Ovat nähneet, että sitä voi ottaa lasillisen ja ettei siitä koidu mitään sen kummempaa.
Molemmat ovat murrosiän ohittaneet, eikä kumpikaan koske miestä väkevämpään.
Monet ulkomaanmatkatkin ovat menneet aikoinaan pilalle, koska he näkivät sielä humaltuneita.
He joutuivat oikein paniikkiin.
Sitä ei usko miten syvälle tuollaiset kokemukset jättävät.
Nam, lampaanpaisti paistettujen valkosipuleiden kera punaviinikastikkeella ja valkosipuliperunat sekä tietysti lasillinen hyvää punaviiniä. Sehän vetää muksut täysin mukanaan synteihin syviin, kun opitaan, että ruuan kanssa voi nauttia viiniä.
Blue Nun on valkkaria, just semmoista sopivaa mun makuun. Mä luulen, että sitä saa myös hanapakkauksena.
Ja kehtaako tunnustaakaan, että meillä isommat lapset saavat maistaa viiniä jouluna ja vaikka juhannuksenakin. Pikku lasillisen pohjallinen. Tuomitkaa nyt kirkkoonkuulumaton sijari helvetin perukoille, kun saattaa viattomat sijarilapset vielä viinanhuuruisille syntisille teille. (Mua naurattaa vieläkin jonkun kommentti siitä, että sijarin pitää kuulua kirkkoon; ei uskonnollisuuden vuoksi vaan siksi että se on tapana :-o)
Juuh.
Ajattelen ainakin itse tästä ketjusta varmaan eri tavalla kuin "loukkaantuvat sijarit" että miksei tästä kirjoittelusta voisi kehittää jotain rakentavaa kuin vain kiistellä kuka on oikeassa ja kuka ei?
Kun mä aloitan tämän ketjun yleensä tänne niin fakta on se että silloin oikeasti kärsin sosiaalitoimen virheistä jne. joita nyt käsitellään hieman joka puolella virastoja/oikeudessa.
Mitään muuta en halua kuin mielenrauhan että voiko mun lapsi hyvin vai ei? ja kaikki merkit tähän asti on viitannut siitä että lapsi ei voi hyvin vaikka yritetään katsoa sitä "lapsen etua"
Olen itse asunut sijaisperheessä kymmenen vuotta. Minun vanhempani tulivat hyvin toimeen sijaisvanhempieni kanssa. Sain käydä isän luona lomilla ja isä sai tulla sijaisperheeseen pitkäksikin aikaa minua katsomaan. Äiti ei välittänyt vaan viina oli tärkeämpää.
Sijaisvanhempani olivat siitä ihania, että he todella ymmärsivät, että oikeat vanhemmat ovat oikeat vanhemmat. Rakkaita aina. Ja minun vanhempani olivat viisaita ja ymmärsivät, että minun on parempi asua turvallisessa sijaisperheessä jossa on aina ruokaa ja vaatteita.
Ymmärrän sen, että joskus lapsi otetaan huostaan vääristä syistä. Ja joskus syy on ollut oikea, mutta biologiset vanhemmat ovat parantuneet tai muuttuneet parempaan. Näitä asioita ei voi yleistää.
Jokainen sijoitustapaus on käsiteltävä yksilöllisesti. Sijaisvanhemmat eivät saa ajatella, että kun kerran lapsi on otettu huostaan, niin hänen vanhempansa ovat kamalia ja huonoja ihmisiä.
Eivätkä biologiset vanhemmat saa ajatella, että sijaisvanhemmat ovat lapsen ryöstäjiä. He yrittävät antaa lapselle kodin. Lapselle, joka on kokenut kovia. Enkä todellakaan usko, että kukaan sijaisvanhempi ikinä unohtaa, että lapsi ei ole heidän. Siitä muistutetaan koko ajan ja heiltä edellytetään sitä, että sijaislapset saavat pitää yhteyttä vanhempiinsa. Ja uskon, että jokaine sijaisvanhempi, joka todella ajattelee lapsen parasta, antaa lapsen pitää yhteyttä vanhempiinsa jos lapsi sitä itse haluaa.
Sijaisvanhemmat ovat ihan oikeasti vain tavallisia ihmisiä, eivät mitään hirviöitä tai lapsen kaappaajia.
Jos sinäkin puhuisit asiat fiksusti, etkä mollaisi hyvää tarkoittavia ihmisiä ja olisi pahansuopa, sinua saatettaisiin uskoa. Mutta kaikelta hyvältä, mitä teet, menee teho, kun lietsot riitaa. Jos käyttäydyt noin epäkypsästi, niin en ihmettele, miksi et saa lapsia takaisin.
Toivon kyllä, että saat lapset luoksesi, jos todella olet heille hyvä vanhempi. Omien vanhempien luona on paras asua, jos sieltä saa sen turvan ja hellyyden, mikä pitäisi. Mutta joskus ei saa, ja tällöin sijaisperhe on turvallisempi paikka.
halua että lapsellekaan tarjoillaan, onko sellainen mahdollista.
Kaikki ihmiset kun eivät välttämättä hyväksy alkoholia elämään ollenkaan, eivät edes jouluna...
tämän pienimmän lapsen biovanhemmat käyttävät alkoholia erittäin vapaalla kädellä. Lapsi on kyllä sen verran nuorikin, että hänelle ei olisi viiniä edes tarjottukaan. Muiden sijaislasten vanhempien kanssa asiasta on tietysti keskusteltu. Joskus yli 12-vuotiaana on kysytty lapsilta haluavatko he maistaa viiniä joulupöydässä ja esim. toinen omista lapsistamme on halunnut ja toinen ei.
Olen sitä mieltä, että alkoholin käytöstä voi tarjota sen järkevän käytön mallinkin. Meillä viiniä nautitaan erikoisaterioilla, jolloin pöytä katetaan hienosti ja ruoka on tavallisuudesta poikkeavaa, ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa. Äärimmäisyys suuntaan tai toiseen ei *minusta* ole kannatettavaa, vaikka ei minulla mitään absolutismiakaan vastaan ole.
jouluna viinit, oluet, snapsit, konjakit, jokaisen mieltymysten mukaan. Humalassa ei heiluta ja lapset ovat aivan pienestä pitäen tottuneet siihen, että juhlapöytään katetaan myös sen mukaiset juomat.
Lapset ovat halutessaan myös meillä saaneet maistaa viiniä tai olutta.
Keskustelin kerran meidän sossun kanssa tosta alkoholi"politiikasta" sijaisperheessä. Hän sanoi mielipiteenään, että vaikka lapset ovat alkoperheistä, on heidän hyvä nähdä, ettei syy ole itse alkoholissa, vaan siinä miten sitä nautitaan ja heidän on hyvä nähdä normaalia alkoholin käyttöä, joka ei johda riitelyyn eikä väkivaltaisuuksiin. Meillä on jouluna aina koko suku koolla ja juomien suhteen on useita mieltymyksiä, siksi myös tuo juomalista on laajempi. Joulut vietetään muutoin täysin lasten ehdoilla.
Ihan ensimmäisen kerran, kun yksi eli silloin vanhin sijoitetuistamme huomasi, että mieheni avasi kuumana kesäpäivänä olutpullon ja joi siitä janoonsa, laittoi pullon terassin pöydälle, eikä mitenkään edes yrittänyt salata "juomistaan", Se kun ei meillä ole ollut koskaan ongelmallista.
Huomasin vasta lapsen oudosta katseesta ja ilmeestä, että hups. Lapsi oli hyvin epäluuloisen näköinen ja ilme kertoi, että ajatteli, että nytkö se sitten alkaa.. ja että täälläkin sama juttu.
Kun se sama pullo vain oli ja oli siinä pöydällä ja lopulta tyhjenikin, eikä minkäänlaista humaltumista tai muuta ongelmaa tullutkaan, lapsi selvästi rauhoittui, eikä sen jälkeen ole pelännyt meidän "juopottelua".
Minä taidan olla sellanen oikeanlainen sijari, kun muodonvuoksi kyllä kuulun kirkkoon, mutta en sinne ikinä haluaisi vapaaehtoisesti mennä. Minua suorastaan sylettää ne nykyiset Jumalanpalvelus-uudistukset. eihän siellä tällänen pakana enää tiedä miten pitää olla ja virretikin on niin outoja, ettei niitä enää kukaan osaa.
Jumalaan kyllä uskon, mutta eri uskonnoista en oikein piittaa. Saahan sen yhteyden ilman mitään välikäsiäkin. Ei tarvi kaikelle kansalle käydä näyttäytymässä ja esittämässä niin puhtoista, kun en edes ole. Olen ainakin rehellinen sekä itselle, että muille.
ihan vaan oma elämäntapa ihan siinä missä muunlainenkin ja -tapainen elämä.
Yleensä ihmiset haluavat perustella omaa alkoholinkäyttöään sanomalla
absolutismia ääripään suunnaksi
vaikka näinhän se ei todellakaan ole!
Olen sitä mieltä
että lapsille taikka nuorillekaan ei tarvitse kotona näyttää/tarjoilla alkoholia ollenkaan.
Lapset ja nuoret voivat itse aikuisena ja täysi-ikäisenä valita oman tapansa elää
joko ilman alkoholia taikka sen kanssa.
Jokainen aikuinen voi käyttää alkoholia miten haluaa tai olla käyttämättä.
Mikään itsestään selvyys ei kuitenkaan ole myöskään se, että juhlat höystetään/tarjoillaan aina alkoholitarjonnalla!
Olen täsmälleen samaa mieltä. Kummallista, että jos ei ota niin sitä pitää selitellä.
alkoholi ole mikään välttämättömyys. Valtaosa juhlista ja elämästämme kuluu täysin ilman pisaraakaan. ei myöskään tarvi selitellä jos ei ota, ei ainakaan minun ole tarvinnut. Jos ei maistu, niin ei maistu, mutta ei ole myöskään mitään selittelemistä siinä, josruokajuomaksi, jo maunkin vuoksi haluaa viiniä, tai olutta. Aperitiivitkin on joskus ihan paikallaan. eikä sitäkään tarvitse selitellä, ei kenellekään.
Ero on siinä että sun kohdalla varmaan onni oli myöten mutta minulla ja miehelläni. Pettymys yhteiskuntaan on kasvanut äärimmäisyyksiin koska tämä homma kohdallamme oli sairas teko ja sijarit tietävät sen aivan hyvin.
En taatusti mollaisi ketään jos yhtään olisi teossa oikeudenmukaisuutta eikä mielipiteen esittäminen ole riidan lietsomista. Tällä palstalla on yllätyksenä se hyvin monet sijarit ottavat jumalattoman herkästi kritiikin itseensä ja puolustavat vääryyttäkin kaikin keinoin ikävä kyllä. Sinun kirjoituksesi kuulostaa sijariäidin kirjoittamalta koska tuskin sijoitettu lapsi hehkuttaisi täällä olosuhteistaan ja kaiken lisäksi mollaisi omaa äitiään.
jotenkin lapsia ja nuoria ajatellen tulee mieleen että olisi ihan hyvä heidänkin tietää että myös ilman alkoholia elämä voi olla hauskaa ja rentouttavaa. Ettei se alkoholi tai sen juonti ole aina siinä sivuosassa juhlassa taikka arjessakaan.
Viinaa ei tarvitse ketään opettaa vihaamaankaan otettiin sitä sitten reilusti pohjanmaan kautta taikka hillitysti ja hitaasti.
On hyvä tietää että alkoholi ei kuulu kaikkien elämään ollenkaan eikä sellaisesta tarvitse tehdä erikseen numeroa taikka leimautua ääripääksi!
Ompa hienoa miten sijarit muuttavat kaiken keskustelun alkoholista jauhamiseen, ongelma?
En ole absolutisti, mutta en myöskään suurkuluttaja. Otan lasin viiniä joskus.Yleensä siitä tulee paha olo, joten on aika vähäistä alkoholin nauttiminen. Omat lapsemme eivät ole koskaan saaneet edes maistaa alkoholia ennen 18 ikävuottaan. Samoin on sijaislasten kanssa.Olen varmaan ollut aika vanhanaikainen "mutsi", kun kuuleman mukaan kavereiden äidit/isät ostavat jälkikasvulleen viinipullon pyydettäessä, vaikka ikää ei vielä ole kuin 14-15. Tämän on meidän tapa ja jokainen tehköön niin kuin parhaaksi katsoo.
Tässä pari viikkoa sitten pieni sijoitettu poika oli kanssani kaupan kassalla. Hän seisoi siinä tupakkahyllyn kohdalla, kun minä maksoin ostoksia. Sitten hän sanoi kovalla äänellä, että " mä haluan tupakkaa, se tuoksuu niin hyvälle". Tämä oli paikka, jossa olisin halunnut vajota maan alle. Pitkän kassajonon ihmiset katsoivat minua tosi pitkään! No meillä ei perheestä polta kukaan ja jäinkin ihmettelemään mistä moinen kommentti mahtoi tulla!
juuri ajattelin, että jos joku uskaltaa jotain positiivista sijaisperheestä kertoa, kohta ilmaantuu katkera äitykkä mitätöimään ja kyseenalaistamaan sen
>Sinun kirjoituksesi kuulostaa sijariäidin kirjoittamalta koska tuskin sijoitettu lapsi hehkuttaisi täällä olosuhteistaan ja kaiken lisäksi mollaisi omaa äitiään.<
Missä kohtaa oli oman äidin mollausta, se, että kertoo tosiasian äidin viinottelusta, ei ole mitään mollaamista, huh ja puh.
että pojan mielestä se tuoksui hyvälle, eikä hän ole teillä pahanhajuisessa tupakansavussa tarvinnut olla.
Toisaalta se on hänelle myös uutta ja kiehtovaa, kun ei teillä polteta.
Voin kokemuksesta sanoa, että perheissä missä vanhemmat polttaa, ei lapset taatusti koe tupakkaa hyvän tuoksuisena.
Sitäpaitsi tuore, askissa oleva tupakka vielä ehkä tuoksuukin. Paha haju tulee yleensä vasta kun se tupakka sytytetään.
Sama se on vähän noiden viinienkin kanssa. Lapsilla saattaa olla niistäkin mielikuva, et on parempaa kuin todellisesti, kunnes ovat maistaneet.
Mun täytyy nyt ihan vielä erikseen tarkentaa, niitä meidän maistiaisia, että ne on olleet todella vain suun kostuttamista, ei siis missään tapauksessa mitään juomiseen verrattavaa, jo siitäkin syystä, ettei lapsille ole enempi edes maistunut. Pahaa on ollut heidän mielestään ja kaikkihan sen tietää, mitä tapahtuu, jos lapsen suussa joku maistuu pahalle, se sylkästään pois, eikä ainakaan kinuta lisää.
Kieltämättä katkeroittaa ja turhauttaa kun lapsi asuu huonossa sijaisperheessä ja sitten kun tulee vastaan hyvin usein muiltakin äideiltä kommentteja kuinka huonosti heidän lapsiaan kasvatetaan. Pahemmaksi varmaan vain menee kun sossut eivät enää kykene valvomaan enää näitä mätämunia kun resurssit eivät riitä.
Totta on ettei kirkkoon kuulumista tarvitse hävetä ja ymmärrän myös niitä jotka eivät kuulu kirkkoon. Se jos käyn harvaseltaan kirkossa ja keskustelen esim.papin kanssa en todellakaan häpeä enkä mene sinne siksi että minun täytyisi esittää puhtoista vaan keskustelu sattuu vaan olemaan niin täysin kohdallaan fiksun ihmisen kanssa. Pappikin on vain ihminen:)