Satama murtaa aallon suussaan makea uuniomena.
Pöydällä elämäntähteissä,
haihtuu viini tahmaisesta lasista.
Kunnes kadut haisevat ja ne pestään, niin tiedetään
kenen kasvot alla naamion, kätkössä harsojen, suloisten untuvien.
Ja millainen tie on hällä tänne kulkea,
tähän pöytään huojuvaan, pois juhlista,
viittojen, veitsien, tieltä siihen hetkeen missä kaikki on hiljaa.
Ja hän on hiljaa kuin kala vedessä,
kukko viinikastikkeessa,
myrkyllinen merisiili jonkun kuumeena, tuskana.
Raastaa sisällä kipuna ja houreena,
kääntää ihmisen nurin niskoin ja pilkkaa, panettelee.
Salakavalasti upottaa veitsen värisevään sydämeen,
ja unohtaa mainita nimensä, ammattinsa.
Ja kaikesta tästä tiedetään vain hänen tapansa.
Pöydällä elämäntähteissä,
haihtuu viini tahmaisesta lasista.
Kunnes kadut haisevat ja ne pestään, niin tiedetään
kenen kasvot alla naamion, kätkössä harsojen, suloisten untuvien.
Ja millainen tie on hällä tänne kulkea,
tähän pöytään huojuvaan, pois juhlista,
viittojen, veitsien, tieltä siihen hetkeen missä kaikki on hiljaa.
Ja hän on hiljaa kuin kala vedessä,
kukko viinikastikkeessa,
myrkyllinen merisiili jonkun kuumeena, tuskana.
Raastaa sisällä kipuna ja houreena,
kääntää ihmisen nurin niskoin ja pilkkaa, panettelee.
Salakavalasti upottaa veitsen värisevään sydämeen,
ja unohtaa mainita nimensä, ammattinsa.
Ja kaikesta tästä tiedetään vain hänen tapansa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...ja tapani tulette tuntemaan =)
Kyllä - se on kaikki siinä - enempää ei kai voisi edes sanoa...
Aivan upea runo jälleen... sanoissasi on voima !