Eikö auringonpaiste jotenkin kuulu sunnuntain imagoon? Sunnuntai on auringon päivä monessakin kielessä...samoinkuin maanantai on kuun päivä: olisiko nämä sitten perua pre-kristillisiltä ajoilta jolloin palvoimme aurinkoa ja kuuta? Vai mitä palvoivat suomalaiset esi-isämme jos mitään? Ehkäpä heille jumalat ei nyt olleet nin tärkeitä, oma rauha ja naapureiden näkymättömyys pikemminkin olivat tärkeitä sille ensimmäiselle suomalaiselle joka lähti kirves kädessään ylävirtaan tervenhtimään naapuriaan nähtyään lastun joessa ...
T. Paloma
T. Paloma
Vastaukset 13
Vanhimmat
vielä löytäs uskollisen miehen tai taitaa olla harhaa,varmaan esi-isätkin petti.
Ja kuitenkin ovat suomalaisetkin kyliin ja kaupunkeihin pakkautuneet. ;))
Kaikkea ei voi saada: kilometrien etäisyyttä naapureihin ja ihmisiä ympärille.
Taitaa olla niin että suomalainen vain luulee pärjäävänsä yksin!
sanoo moni ja kuitenkin, eihän tällainen väittämä pidä paikkaansa alkunsakaan. Syntyessään ihmislapsi tapaa ensimmäisen kymmenen elinminuuttinsa aikana jo ison joukon ihmisiä; vanhempansa, jengin sairaanhoitajia, kätilöitä, lääkäreitä, sairaala-apulaisia jne, riippuen tietenkin sairaalan suuruudesta ja kellonajastakin.
Lähtömme lähestyessä olemme ihmisten keskellä;ovesta tai verhon raosta kurkkaa kasvoja päivän mittaan ja yölläkin poikkeeaa hoituri vilkaisemaan että varmasti nukkuu tai iskemään neulaa johonkin kropanosaan.
Kuitenkin vapaa-aikanaan moni suomalainen haluaa palata juurilleen; sinne tiettömään korpeen. Muinaissuomalainen joka lähti ylävirtaan kirveen kanssa on aina siellä, piilossa väijymässä tietoisuutemme rajamailla.
T.
Paloma
Olenkin monesti miettinyt mistä johtuu suomalaiselle niin tyypillinen vihamielinen asenne muukalaista kohtaan?
Minkä sinä luulet syyksi?
PS. Tiedän että väitteeni on monelle provokaatio. :(
on useimmiten ammattikateutta. Edustavat samaa ammattiryhmää:Työtön, työtön,työtön.
Privaatti keskustelu tästä tuli?
Minä en pidä sunnuntaipäivistä. Johtuneeko uskonnollisen perheen tavoista?
Sunnuntaina ei saanut tehdä mitään kivaa.
Ei laulaa ei soittaa ei edes käyttää saksia! (Rakastin askartelua )
mutta sinänänsä huono aloitus koska asia ei varmaan liikuta montaa.
Mutta sunnuntaista puhuttaessa uskon että ainakin moni meistä työssäkäyvistä tuntee tietynlaista angstia sunnuntai-illan hämärtyessä...uusi viikko alussa ja viisi päivää seuraavaan viikonloppuun...kuka muistaa sen snoopy-sarjakuvan jossa snoopy meni koko viikon läpi eri tunnelmin?
T.
Paloma
minä pidän työstäni!
Vasta viime aikoina on iskenyt tunne että vois tehdä muutakin kuin velvollisuutensa.
että mitta on täynnä ja että elämässä oikeesti pitäis olla muutakin kuin työnteko, mutta työnteko ei tahdo jättää aikaa ja energiaa harrastuksille. Voisin kuvitella olevani jo eläkkeellä ja tekeväni vain niitä asioita jotka ovat kivoja...kirjoitella blogeihin, ottaa valokuvia, leikkiä lapsenlapsen kanssa, pelata agea tietokoneella, matkustella, lukea kirjoja, laittaa hyvää ruokaa...
t.
Paloma
Kovasti kaunis ja lämmin elokuinen suvisunnuntai on täs taas eletty iltahan. Touhuttu täs Tiitu pikkuusen kans monenmoosta, nukuttihinki päivällä tuas aitan seinustalla päiväunet oikeen yhyrees. Tiitu tuli mun kainalohon. Sitten kävin polokupyörä lenkillä ajelin hilijotellen ja tuas pappilankosken sillalla tapaan aina nojaalla sillankaiteesehen ja kattoa ku vesi virtaa vauhrilla ja siellä alempana rauhoottuu suvantohon.
Eletähän jo alakavaa syksyä, tuas kotikoivuus on jo muutama keltaanen lehti. Ihan ihana kesä on ollu vaikka on satanukki, keritty Tiitun kans hommaamahan niin monenmoosta. Aurinkoosia ja vesisateesia päiviä kumpaasiaki, kivaa meillä. Syksy ehtootki on kivoja laillansa, on aikaa rauhoottua iltaasin lukulampun äärehen ja pitää takaas valakiaa. Tiitu istuu mun syliis ja mä luen äänehen ja pstth.. minulla on ny sellaanen pieni salaasuus Tiitulle ku syksy tuloo. Oon keränny Lauri Pohjanpään Metsän satuja syksyn varooksi. Laitan täs yhyreestä tarinasta alakua notta näköö muukki.
"Ovi aukes: pöllö laamanni
näkyi tuomaripöydän takaa,
lakikirjat ja kynttilät edessään.
Mies muuten viisas ja vakaa,
sadesäällä vaan kovin kärttyisä,
kun vaivas se vanha leini.
Oli kriivariks viereen kivunnut
-jopa jotain! -jo varpus teini.
Ja lautamiehet, varikset,
ne nukkui penkkejä pitkin,
väsyneinä seistä nuuhotti
jo korpit, viskaalitki.
Niin kettu esihin viipotti
ja vilhui lautakuntaan
tuli tassutti perässä karhu, kuin
heränneenä kesken untaan.
Näitä oon täs keränny sellaasten pienten iltahetkien yhteeseksi ilooksi ja kyllä Tiitulla riittää ihimettelemistä nuas tarinoos ja onhan niis pala omaaki lapsuuttani mukana aina joukoos. Näitä luettihin silloon pieninä, minulla on kaikki omat kansakoulun lukukirijani tallees ihan aapisesta alakain. Nämä tarinat on aina yhtä rakkahia lukia eikä niihin kyllästy koskaan. terv. seppä ja pieni tarinoota ihimettelevä kultaanen Tiitu-kani täältä kotoa pohojanmaalta.
Jos olisin valmis elämäntehtävässäni ja olisin varma että
joku on kykenevä jatkamaan siitä mihin minä lopetan, niin voisin jo tänä päivänä jättää työni...
Tuli mieleeni, miten ihmeessä sitä jaksaa vielä kymmenen vuotta tehä työtä. Sattui olemaan jotenkin työläs viikko. No nyt sitten yritän haalia lisätyötä viikonlopuiksi :( taidan saadakkin.
Kyllä tässä toimeen tullaan, mutta jotta sais joskus jotakin muutakin eikä "pelkästään" toimeentuloa, siksi tuota lisätienestiä nyt olen laittanut hakuun...onkohan ihan viisasta?
elämäntehtäväkseni niin se olisikin sitten aivan eri asia. Nyt koen sen mielekkääksi ja tärkeäksi, mutta että olisin jotenkin korvaamaton on todella kaukana totuudesta. Toivoisin että joku nuorempi tulee ja ottaa työn minulta, uusin ideoin, uusin voimin ja uudella innolla.
Koen olevani valmis seuraavaan vaiheeseen elämässäni.
T.
Paloma