Tv-maksuhallinnon ja Ylen sylikoira nimim.Muista Tv-lupa se jaksaa naurattaa tällä sangen huvittavalla ja hieman säälittävällä tv-maksu -propagandallaan.Tv-maksuhallinnossa ja Ylellä seurataan jo tippa linssissä ja kusi sukassa,kun tv-maksuun ja huonoon ohjelmatarjontaan(uusinnan uusinnat,Yle Extran mielensäästäjät) kyllästyneet yksi toisensa perään sulkevat tv-maksuhanat ja näin ollen lähetetään tämmöinen propagandisti tänne saarnaamaan "moraalisesta velvollisuudesta maksaa tv-lupa".Ja se on muuten tv-maksu,ei tv-lupa.Käyttäisit edes oikeita termejä,reppana.Minä en maksa siitä,että omistan tv:n ja digiboksin,jonne vasten tahtoani on ilmestynyt Ylen kanavia.En halua enkä tarvitse niitä.
Siis älä muista Tv-lupaa(oikeasti:-maksua)
Siis älä muista Tv-lupaa(oikeasti:-maksua)
Vastaukset 3
Vanhimmat
- silloin se ainakin olisi oikeudenmukaisempi.
Muista Tv lupa maksu koska se on sun moraalinen velvollisuus ja lain säätämä pakko
Lupaan muistella TV-lupamaksua nostalgisesti tippalinssissä. Mieleen muistuvat "vanhat hyvät ajat" 60-luvulta lapsuudestani ja 70-luvulta nuoruudesta jollon oli tasan tarkkaan 2 tv-kanavaa ja radiossa muutama eikä tietoakaan mistään vaihtoehtosesta. Rokkia tuli radiosta oliks se joku rock-puolituntinen kerran viikossa? Ja satunnaisesti jotain jutustelua myöhään iltayöstä, seassa saatettiin soittaa joku erikoisempi biisi, muutakin ku perusiskelmää, ja sitte ohjelmat päätty 00.00 Maamme lauluun. Näin aina.
Kesällä vielä 60-luvulla oli silleen et maanantaisin ei tullu yhden perioodin aikana lainkaan ohjelmia ja muutenkin oli rajotuksia, esim kakkoselta ei tullu mitään tai jotain sellasta; haluttiin että kansalaiset tekis jotain muutakin ku tuijottais telkkaria.
TV_lupa maksettiin, siis faija makso sen, ja duunia tehtiin 6 päivää viikossa. -69 lauantaisin koulut oli vaan puol päivää ja -70 tuli noi lauantaivapaapäivät sunnuntain lisäks.
Jos halus kuunnella jotain muuta musiikkia ku lavatanssi-iskelmiä, niin piti ostaa musiikkilehtiä ja mennä niitten antamien vinkkien perusteella johki erikoisliikkeeseen tai tilata levyt ulkomailta.
Öisin ei tullu tv- eikä radio-ohjelmia, ja aikakauslehdistä voi mainita Apu, Seura, Hopeapeili, Kodin Kuvalehti, Hevostalous ja Hymy. Hymyssä oli kaikkea jännää, sellasta mitä ei tullu telkkarista, muita underground-lehtiä en nyt muista tähän hätään.
Eipä ollu videoita eikä niitä kukaan kaivannukkaan ku ei niistä kukaan ollu kuullukkaan, paitsi kansakoulussa meille näytettiin pari kertaa jotain jollain videolaitteen näkösellä mut se opettaja oli muutenki sellanen hullu niinku nyt opettajat on.
Alkot oli kiinni lauantaisin ja arkisin ne meni kiinni 17.00. Maitokaupoista ei saanu keskikaljaa ennen vuotta -69.
Harvoilla oli kasettisoitin tai levysoitin, sellanen pieni monolevysoitin oli aika monella ja telkkarit oli mustavalkosia.
Ehkä tärkein tiedonvälityskanava pääkaupunkiseudulla oli Helsingin Sanomat. Jos halus nähdä hyvän elokuvan mentiin elokuvateatteriin; ja vain katsomaan sitä elokuvaa, ei mitään pizzoja ja kaljoja siinä yhteydessä eikä missään mitään pizzoja ollukkaan tarjolla. Paitsi mun äiti laitto joskus pizzaa.
Ja oli sillon snagarit tietysti.
Niin, sillon, se oli lepposaa aikaa, ja sillon maksettiin kaikki luvat mitä kansalaisten käskettiin maksaa. Ei sillon ollu mitään vaihtoehtoja, jos tv:n oli hankkinu niin lupa siit oli maksettava.
---
Nykyään kaikki on niin erilaista - ihmiset seurailee ohjelmia, infoa ja elokuvia kuka mistäkin, teeveen taivaskanavilta, hankkii videoita, netistä, kännykästä. Miten nykyään voi mieltää et näistä kaikista pitäis viel laitteiden ja ohjelmien hinnan lisäks maksaa kolminkertanen lupa jollekin taholle? Kun niitä tahoja ja erilaisten ohjelmien ja "ohjelmien" lähettäjiä on niin paljon ja suuri osa tulee kaikkialta maailmasta?
Ja tähän päälle sitten vielä tää digiboxin hankinta"pakko" (se ny on suhteellista) niin kyllähän normaaliälynen ihminen täs alkaa funtsimaan mikä loppujen lopuks on "pakollista" tai välttämätöntä.
En tiedä onks toi sun vaahtoomises latteeta tsoukkia vai mitä, mut mahdatkohan nyt elää ihan tätä aikaa vai mitä?