Mulla oli naapurina taannoin pariskunta, jotka oli ihan vitun hörhöjä. Mä aloin kiinnittää huomiota niitten touhuihin heti siit lähtien, ku ne osti mun vierssä puoli vuotta tyhjillään olleen talon ja alko kunnostaa sitä. Niil oli pipot päässä välil kesälläkin ja joskus niitten pihalt tuli sellanen ihme imelä paskanhaju mun pihan puolelle. Ne vaikutti just sellasilta vitun hörhöiltä, et niitten elämän tarkastelu lähemmin ei kestäis paivänvaloa. Ei vitun varmasti, mä kelasin.
Oltiin oltu jo naapureit muutama kuukaus ja kerran hieman olutta ottaneena rohkaistuin menee juttelee sen pariskunnan emäntäpuoliskolle, ku se ei vaikuttanu ihan niin pimeeltä. Moikkas mulle ja kaikkee. Vaihdettiin siin muutama sana ja sit se kutsu mut niille illanistujaisiin. Saatana, et epäilytti, mut uteliaisuus voitti ja meninhän mä sit sinne tsekkaa et mikä luukku niil siel oikein on.
Siel oli pari niitten kaverii joist toisel oli joku vitun skeittilauta messis ja toisel, sellasel rastajeesuksella oli joku muija, joka oli ihan vitun lauta. Tää asunnon isäntä tuli oikeen sanoo kättäpäivää ja kerto, et ne juhlii firman hyvää tulosta ja mäkin oon tervetullu nauttimaan pöydän antimista, ku ihan naapureit ollaa ja sillee. No, mä kelasin et meen hakee bisset himasta, mut se oli vaan ihan niiku, et on niil viinii ja kaikkee herkkuu, et mä saan ottaa niit. Okei, katotaan, mä kelasin ja enne ku huomasin siin oli mun kädes lasi jotain vitun yrmeetä punkkuu.
Se kämppä näytti ihan hörhöltä, ei silleen likaselta, mut vaan hörhöltä. Siel oli jotenki sellane vitun mukataiteellinen meininki ja oli vähän vaikee tuntee oloonsa mukavaks. Mä kuitenki löysin sellaselta ihan olosuhteisiin nähden mukavanoloiselta sohvalta tilaa ja istuin sen skeittarin viereen. Tai mä luulen, et se oli skeittari, ku sil oli se lauta siin vieres. Siis ei se muija, joka istu mun toisel puolel, vaan se värkki mil terrorisoidaan katuja, kyl te tiedätte..
No okei, joka tapauksessa mä yritin niiku sopeutuu tilanteeseen siin hörhömestassa. Oli vitun vaikeet sillee heittää läppää niitten kans, mut pikkasen kotona juotujen pohjien ja sen punkkupaskan siivittämänä mä aloin sopertaa tuttavuutta ekaks sen toisen pariskunnan kanssa. Tai mä luulen et ne oli pariskunta ku ne välil sillee kikatteli ku akat ja hipelsi toisiaan. Se muija, siis lauta, oli ihan ok, mut se jäbä oli sellane hintahtava rastapää. Just sellane, et jossain kunnon kännis sellasta vetäis turpaan ihan ilokseen. Se muija selitti jotain sen opiskeluist, et se on kolmatta vuotta kauppakorkeessa. Ainakin yks ihan tolkulline kansalainen täs luukus täl hetkel mä kelasin.
Mä en oikee osannut avautuu ittestäni mitään, vaik molemmat mimmit, se talon emäntä ja sit se lauta kenen vieres mä istuin, kyseli mult niiku sillee kaikkee ku kysellään ku tutustutaan. Mut onneks nää muut hoiti puhumisen ja mä vaan niiku kuuntelin ja nyökkäilin.
Just ku mä aloin tuntee olon mukavaks, ni sit vittu pamahti! Tapahtu just se mitä olin pelänny, mut unohtanu, et sellasta vois tapahtuu. Tää oli ihan ku jossain vitun leffas tai jotain. Se kauppismuija kaivo taskustaan jotain vitun vihreet mömmöö ja se talon isäntä, joka oli osoittaunut yksityisyrittäjäks jollain vitun it-alalla tai jotain, alko kans kaivelee taskujaan. Sit se kävi toisesta huoneesta hakee jonku vitun ihme lasisysteemin, jost tuli mielee lähinnä joku vitun crackpiippu. Mä olin nähny sellasen jossain kamaleffassa. Ja nää tyypit sai täl jutul mut sellasen kamaleffan näyttämölle, vittu!
Mä olin ihan paskakankeena siin sohval enkä pystyny liikkuu tai sanoo mitään. Menin jotenkin ihan lukkoon, mut sain kuitenkin kulautettuu lasin tyhjäks ja täytettyy sen taas vitun nopeesti uudelleen. Sit ne alko värkkää sellasella alustalla jotain satsii ja mä tajusin et kyse on jostain vitun pilvestä, vaik en mä sillee tajuu, et mitä eroo noil paskoil on, kamaa ku kamaa. Sama se vittu vaik jotai hepoo vetäis, mut mua ei vittu sellasee saa messiin, se on vittu varma!
Nää laitto ne kyhäelmät siihen vitun crackpiippuun ihan pokkana niiku mä en olis paikallakaan. Vittu mitä narkkarimeininkiä, mä kelasin. Tää talon emäntä kai huomas, et mä olin pikkasen vaikeena ja tuli tarjoo mulle jotain muffinssia ja sano, et jos mulleki maistuu, toki saan savut. Savut! Mitä vittuu! Luuleks se et mäkin oon joku vitun narkkari, mä parkasin mielessäni, mut sain nielastuu ajatukseni. Mä otin sen muffinssin ja pistin sen suuhuni, ettei tartteis nyt puhuu vittu mitään. Mä olin aivan paskana.
Mieles alko pyörii et koht tääl on vittu poliisit ja mäkin oon pian poses. Vitun vittu.. Ei silti, mä olisin varmaan soittanu ite jepet ekaks paikalle, mut mä olin ollu vähän huonois väleis niitten kanssa viime aikoina. Ne oli pari kertaa vieny mut putkaan ku olin tapellu kännissä ja vetäny just jotain tollasia narkkipaskiaisia kuonoon, ketä nyt oli mun ympärillä. Ja olihan mulla korttiki kuivumas, ku kerran vetäsin kännissä autol jotain vitun vinkuintiaania pikkasen kylkee ku se veti fillarilla menee. Pikku juttui, mut olis silleen nyt kytille vaikee selittää, et tässähän mä oon just narkkareiden luona kylässä.
Tää kauppismimmin rastapaskakaveri sytytti sen vitun piipun ja imi sitä ku viimestä päivää. Mä ihmettelin et mikä vitun porina siit värkistä lähtee, mut sit mä tajusin siin oli vettä pohjalla. Jotenki se savu meni sitä kautta kautta tai jotain ku se hippi imi sitä. Tai en mä tiedä vaik siin olis ollu jotain vitun liuotinta veden sijasta, jos menis vaik niiku enemmän sekasin. Tää rastahomo laitto sen piipun kiertämään ja sitä imi jokainen vuorollaan aina siihen skeittipelleen asti. Sit se vitun lautailija tarjos sitä huumesysteemiä mulle ja mul oli palaa käämit.
Mä en yhtään tienny mitä vittuu mä tekisin. Jos mä kieltäytyisin, nehän saattas vittu vetää mua kuonoo tai tappaa tai jotain. Mut jos mä edes näön vuoksi ottaisin siit narkkikapistuksesta jotain savuja, ni sillohan must tulis samanlainen paskiainen ku niistä kusipäistä. Vittu mun mieles jo pyörähti kuva ku mun mutsi tulis kattoo mua jonneki vitun vierotusklinikalle. Vähän samanlaiselle, mis se on ite ollu viinan takia, mut täs mestas oliski vaan kusipäänarkkareit. Ei vittu ikinä!
-Tota, mulle riittää sillee tää viini, mä tokasin ja jotain sopersin seuraavan päivän duuneista ja aikasesta herätyksestä. Sen verran mä siihen vitun värkkiin koskin, et siirsin sen seuraavalle kaman vetäjälle, sille kauppismimmille. Sekin saatanan lutka esitti jotain vitun opiskelijaa, vittu. Narkki mikä narkki!
Tää kauppishoro iskee mulle silmää ja tokasee, et sille riittää nää savut ja imasee siit laitteest oikeen pitkät imut. Vittu mikä huora! Se ei oo niiku juonu mitään siinä istuessaan, mut kuitenki vetää kamaa niiku se olis jotenkin enemmän ok. Vitun luuska, mä en antas sen imee edes mun kyrpää, tautinen ämmä, saatana!
Nää narkit alko hihittelee, niiku niil olis ollu joteki hauskaakin. Kamapäissään ne hekotteli ja hoki jotain hyvistä blosseista ja alko mättää niit tarjol olevii safkoi naamaansa. Tuli varmaan kiire ettei nälkiintys kamakierteessään. Mul oli ihan vitun epämukava olo, vaik alko sillee viini käydä päähän jo paremmin. Vittu mä haluun täältä huumeluolasta pois, mä kelasin ja yritin keksiä konstia lähtee vittuun sieltä. Mä toivoin jo et ne olis ollu niin pihalla, ettei ne olis huomannu, ku mä nousin siit vitun sohvalta ja hiippailin eteiseen. Mut ei, ne vaan alko kyselee, et oonks mä ihan kunnossa, ku en sanonu mitään ja silleen vaan olin tekemässä lähtöä. Vittu mitä jengii! Ne vetää huumeita ja kysyy et oonks mä kunnossa, saatana! Vaik olinhan mä jo melko jurrissa, mut mul oli sentään aivot tallella, toisin ku näillä hulluilla. Mä sanoin, et täytyy lähtee jo nukkumaan ja varovaisuudessani vielä kiitin tarjoilusta ja toivotin hyvää illan jatkoa. Vitut mä toivonu mitään muuta ku et olis voinu piestä nää paskat siihen paikkaan, mut oli kai paras vetäytyä. Vaik olisin mä varmaan niit kamapellei voinu turpaan takoa ilman et ne tajuais mitään, mut en halunnu siin tilantees poliisei paikalle.
Himaan päästyäni kelasin, et tää vittu kostetaan ja aloin kiskoo jäljel olevia kaljoja naamaan. Sinä iltana en keksinyt mitään hyvää suunnitelmaa ja tyydyin vaan imee olutta ja tsiigaa nyrkkeilyä..
Muutama viikko tapahtuneen jälkeen nää huumenaapurit lähti jonneki lomamatkalle, ja mä kelailin kostoa uudemman kerran. Niiden talo oli mun vieressä ja olin pystyny tarkkailee niitten menoa viimesen päälle. Mul oli hyvin siihen aikaa ku ei ollu duunista mitään tietoa sillä hetkellä. Olin saanut dokauksen takia fudut raksalta, mut olihan mul jotain pimeitä hommia aina joskus. Mut vitut siitä, nyt oli aika toimia! Mä vetäsin loput mun kossupullosta, joka oli jo ihan liian pitkään tehnyt matkaansa mun päähän ja laitoin sellasen kommandohenkisen pipon varmuudeksi taskuun mukaan. Täältä tullaan hörhöt, mä kelasin ja lähdin hyvässä vireessä sorkkaraudan kanssa kohti niitten takapihaa.
Mä murtauduin niitten takaovesta sisään. Se oli ihan vitun helppoo, eihän nää kamanpellet ollu ees lukinnu sitä kunnolla ja olihan mul sillee kokemusta tällasesta touhust. Jotain ihan pikku keikkoi niiku tullu tehtyä joskus kännissä. Mä menin niitteen keittiöön suoraan takaovelta ja kattelin vähän ympärilleni. Vittu täs sitä ollaan nistien luukussa, mä kelasin ja menin ekaks jääkaapille tsiigaa oisko niil olutta siellä. No ei tietty vitun varmasti ollu, mut sit huomasin viinipullon hellan lähellä ja kaappasin sen käsiini. Mä en ollu tottunu availee sellasia pulloja mis ei oo kierrekorkkia, mut avaajan löydettyäni jotenki taiteilin sen korkin auki ja huitaisin vartin siit pullosta naamaani samantien. Vittu mitä paskaa, mut pääasia et sain nieltyä sitä hippipaskaa alas. Sit mä suuntasin olohuoneeseen mis oli sillo vietetty iltaa ja kattelin, et löytyykö merkkejä huumeiden käytöstä. Mitään vitun neuloja ei näkyny, mut nehän käyttikin sitä crackpiippua, jonka se homoisäntä oli hakenu toisesta huoneesta. Sen huoneen ovi oli ihan siin sohvan vieressä, mut lukossa! No olihan mul yleisavain messissä mut kelasin et on parempi potkasta se ovi vittuun ku takoa sitä sorkkaraudalla. Ja sekin ovi aukes ku rusetti.
Mä kattelin sitä huonetta ihmeissäni ja tajusin, et eihän se ollu varsinainen huone laisinkaan. Se oli joku vaatehuoneen tapainen ja pimeenä, mut löysin valokatkaisijan onneksi. Ja vittu mikä näky siel oli ja ku mä näin sen mitä näin, tajusin jo haistaneeni sen hetkeä aiemmin. Siel oli muutama puska jotain vitun huumekasvia varmasti ja hais niin vitun imelälle. Katos oli pari raksatyömaan lamppua, mut pimeenä. Vittu, bingo! Mä menin tsiigaa niit kasvei, jotka oli jossain laatikois, jois oli vettä. Siel pumputti jotkut vitun pumput ja vesi kupli ilmaa. Tuulettimia oli pari ja ne antoi kasveille kyytiä. Vittu mitä meinikiä, mä kelasin. Näähän on ihan tosissaan ja viljelee itte kamaansa, saatana. Vai muka oma yritys, vitun nistit sanon minä.
Mä menin ihan sekaisin ja kävin hakee sen vinkkupullon ja vedin niin pitkän huikan ku jaksoin. Mä heitin sen loppupullon seinään ja sit kilahdin lopullisesti. Aivan raivon vallassa aloin potkia niit laatikoita ja repii niitä kasveja. Mä tinttasin sorkkaraudal ne lamput paskaks ja riehuin kuin eläin. Vittu mikä fiilis! Mä hajotin kaiken mitä siin huonees oli ihan parissa minuutissa. Semmonen kipinä ku iskee, ei sitä niin vain lopeteta. Mä menin olohuoneeseen ja pistin niin paljon kamaa paskaks siellä ku raivoltani pystyin. Sitten oli vuorossa keittiö ja avasin kaikki kaapit ja vedin kaikki astiat ja muut kamat lattialle ja varmistin et menis paskaks nekin. Pikkuhiljaa aloin rauhoittua, vaik adrenaliini ja alkoholi kiersi täysillä suonissani. Mä kelasin et ei kaikkee kannata hajottaa.
Menin olkkariin ja kattelin oisko mitään jäänyt ehjäks. Televisio oli ihan tuusannuuskana ja stereot, mut dvd-soitin oli ehjä. Sen otan mukaan, päätin minä, ja sulloin sen muovikassiin, joka löytyi keittiöstä. Sitten etsin makuuhuoneen ja sieltä löysin pienen television ja toiset stereot. Mä kelasin, et sen tuun hakeen ne myöhemmin ja aloin etsiä mahdollisia arvoesineitä. Lipastosta löytyi jotain koruja ja joku vitun dildo. Vittu sen ku vois tunkee niitten nistien perseeseen. Rahaa ei löytynyt vaik pengoin koko talon: eteisen, vitun vierashuoneen tai jonkun sellasen, takkahuoneen, kaikki kaapit ja hyllyt, kaiken. Mut mä olin niin kaasussa ja raivona, etten oikein malttanut olla tarkkana ja pian mä tajusinkin, etten olekaan talossa enää yksin.
Kuulin oven käyvän. Menin saunaan piiloon ja kelasin, et mitä vittua nyt? Onko ne nistit tulleet takaisin? Kuulin naisen äänen semmosena melkein hysteerisenä, mutten mitään muuta.
-Ei jumalauta, täytyy soittaa poliisi, se ääni kirkui toisella puolella taloa. Ei mitään vitun poliisia, kelasin mä ja lähdin hiipii ääntä kohti. Ei poliisia, ennen kuin mä oon päässy vittuun täältä. Kun mä oon vitun kaukana tästä huumeluolasta, tulkoon vaikka armeija pidättää nistit. Mä hiivin eteiseen ja näin selinolevan, tärisevän naisen puhelin kädessään. Se vittu tosiaan soittaa poliisit, mä kelasin. En tiedä mikä muhun iski, mut menin ja löin sitä kevyesti sorkkaraudal takaraivoon. Ei niin lujaa et sille sattuis liian pahasti, mut se verran et se hiljenis. Ja se hiljeni. Se tipahti siihen paikkaan.
Mä roudasin sen vitun nopeesti makuuhuoneeseen ja tarkistin et se ei ollu tajuissaan. Vittu, se oli se kauppismuija! Voi vittu, mä kolkkasin nistin. Mut se helpotti mun oloo ku tajusin, et olin tosiaan tainnuttanut narkin enkä ketä tahansa. Sit kiersin talon läpi ja tsekkasin onko ketään muita paikalla. Ei näkynyt. Noukin maasta sen ämmän puhelimen ja menin takaisin makuuhuoneeseen. Se crackhoro oli alkanu heräilee eikä ilmeisesti oikein tajunnu vielä mitään.mistään. Mä otin pipon taskustani ja vedin sen syvään päähäni kasvojeni suojaksi. Se oli valmiiks sellane, mis oli silmäreiät niin et mä näinkin jotain. Mä olin saanut lahjaksi yhdeltä mun frendiltä pilailumielessäni ja nythän sillä oli käyttöä.
Mä menin ja otin sitä muijaa hellästi niskavilloista kiinni ja sanoin et nyt saat nisti kyytiä. Vaik olin viimetapaamisella pitänyt sitä lautana ja tautisena nistinä, niin nyt edellistä kovemmassa humalassa, päätin tehdä miehen työn. Sanoin sille, et jos vittu inahtaakaan, mä taon siitä paskat pihalle. Sitten painoin sen kasvot niskasta kiinni pitäen tyynyä vasten, mut annoin sille tilaa hengittää. En mä sentään mitään ruumiita halunnut nussia. Se yritti ekaks rimpuilla, mut tyytyi pian vain tuhertamaan itkuntapaista uikutusta. Tilanne jotenkin kiihottia mua vitusti ja vedin siltä toisella kädellä hameen ja alushousut vittuun et pääsisin käsiks sen vittuun. Mä vedin kaluni esiini ja tungin sen kauppishoroon sellaisella voimalla et ihmettelin itsekin miehuuttani. Runttasin oikein kunnolla ja se huumelutka oli aivan alistunut ansaitsemaansa kohtaloon. Muutama veto enää ja roiskautin mällit sen sisään. Hetkeksi pysähdyin miettimään, mitä vittua oikein olin tekemässä. Sillähän saattoi olla kaikki nistitaudit. Äkkiä mä vedin housut jälkaan ja jätin sen siihen nyyhkyttämään. Oli päästävä pois täältä ja äkkiä.
Mä meniin hikeä tihkuen himaani ja vedin oven lukkoon mennessäni. Korkkasin oluen ja sydän takoi jännityksestä pamppaillen pyrkien rinnastani ulos. Mitä nyt? Sen enempää miettimättä lähdin ulos kadun puolelle ja hyppäsin bussiin, joka tuli juuri sopivasti pysäkille. Jatkoin matkaa muutaman kilsan ja hyppäsin ostarilla vittuun. Siellä oli puhelinkioski ja suuntasin sinne. Mul oli sen nistimuijan puhelin taskussa. Dvd-soittimen ja korut olin jättänyt sentään naapuritalooni. Katsoin puhelimesta viimeksi näppäiltyä numeroa. Otin puhelinkiskan luurin käteen, tungin rahaa masiinaan ja soitin numeroon...
Olis ollu järkevämpää vittu soittaa poliisille mun omasta luurista, etten olisi herättäny epäilyksiä, olinhan sentään naapuri. Mut en mä sillon sitä kelannut, vaan tein ilmiannon huumekämpästä siitä kiskasta käsin nimettömänä. Sanoin et siel niitten nistien kotona on riehunu joku jengi just ja kuulunu jotain meteliä ja huutoa. Mä en selvittäny sitä asiaa tai tietoani sen enmpää, sanoin vain, et menkää nyt vittu sinne, et siel ne nistit riehuu. Sit mä lähdin kiskasta ja menin steissille ja ostin lipun. Mä kelasin olis just nyt hyvä aika mennä moikkaa mutsia. Mä olin sentään vittu tehny aikamoisen duunin. Tarvitsin lepoa. Sen mimmin paneminen oli ehkä vähän liioteltua, mut paska vetää paskaa puoleensa, niin mä sen kelasin. Jos se ei olis kaman vetäjä, se olis säästyny mun opetukselta. Tavallaan mä tein kaikille niille nisteille, naapureilleni, sille mimmille ja sen rastapaskaystävälle palveluksen, skeittarihomoa unohtamatta. Ehkä ne tajuu pysyä erossa huumeista, kun näkee mitä kaikkee siit seuraa. Parempi se on niille itselleenkin tajuta se ku on vielä elossa. Näin mä sen kelasin ja menin ravintolavaunuun bisselle.
Oltiin oltu jo naapureit muutama kuukaus ja kerran hieman olutta ottaneena rohkaistuin menee juttelee sen pariskunnan emäntäpuoliskolle, ku se ei vaikuttanu ihan niin pimeeltä. Moikkas mulle ja kaikkee. Vaihdettiin siin muutama sana ja sit se kutsu mut niille illanistujaisiin. Saatana, et epäilytti, mut uteliaisuus voitti ja meninhän mä sit sinne tsekkaa et mikä luukku niil siel oikein on.
Siel oli pari niitten kaverii joist toisel oli joku vitun skeittilauta messis ja toisel, sellasel rastajeesuksella oli joku muija, joka oli ihan vitun lauta. Tää asunnon isäntä tuli oikeen sanoo kättäpäivää ja kerto, et ne juhlii firman hyvää tulosta ja mäkin oon tervetullu nauttimaan pöydän antimista, ku ihan naapureit ollaa ja sillee. No, mä kelasin et meen hakee bisset himasta, mut se oli vaan ihan niiku, et on niil viinii ja kaikkee herkkuu, et mä saan ottaa niit. Okei, katotaan, mä kelasin ja enne ku huomasin siin oli mun kädes lasi jotain vitun yrmeetä punkkuu.
Se kämppä näytti ihan hörhöltä, ei silleen likaselta, mut vaan hörhöltä. Siel oli jotenki sellane vitun mukataiteellinen meininki ja oli vähän vaikee tuntee oloonsa mukavaks. Mä kuitenki löysin sellaselta ihan olosuhteisiin nähden mukavanoloiselta sohvalta tilaa ja istuin sen skeittarin viereen. Tai mä luulen, et se oli skeittari, ku sil oli se lauta siin vieres. Siis ei se muija, joka istu mun toisel puolel, vaan se värkki mil terrorisoidaan katuja, kyl te tiedätte..
No okei, joka tapauksessa mä yritin niiku sopeutuu tilanteeseen siin hörhömestassa. Oli vitun vaikeet sillee heittää läppää niitten kans, mut pikkasen kotona juotujen pohjien ja sen punkkupaskan siivittämänä mä aloin sopertaa tuttavuutta ekaks sen toisen pariskunnan kanssa. Tai mä luulen et ne oli pariskunta ku ne välil sillee kikatteli ku akat ja hipelsi toisiaan. Se muija, siis lauta, oli ihan ok, mut se jäbä oli sellane hintahtava rastapää. Just sellane, et jossain kunnon kännis sellasta vetäis turpaan ihan ilokseen. Se muija selitti jotain sen opiskeluist, et se on kolmatta vuotta kauppakorkeessa. Ainakin yks ihan tolkulline kansalainen täs luukus täl hetkel mä kelasin.
Mä en oikee osannut avautuu ittestäni mitään, vaik molemmat mimmit, se talon emäntä ja sit se lauta kenen vieres mä istuin, kyseli mult niiku sillee kaikkee ku kysellään ku tutustutaan. Mut onneks nää muut hoiti puhumisen ja mä vaan niiku kuuntelin ja nyökkäilin.
Just ku mä aloin tuntee olon mukavaks, ni sit vittu pamahti! Tapahtu just se mitä olin pelänny, mut unohtanu, et sellasta vois tapahtuu. Tää oli ihan ku jossain vitun leffas tai jotain. Se kauppismuija kaivo taskustaan jotain vitun vihreet mömmöö ja se talon isäntä, joka oli osoittaunut yksityisyrittäjäks jollain vitun it-alalla tai jotain, alko kans kaivelee taskujaan. Sit se kävi toisesta huoneesta hakee jonku vitun ihme lasisysteemin, jost tuli mielee lähinnä joku vitun crackpiippu. Mä olin nähny sellasen jossain kamaleffassa. Ja nää tyypit sai täl jutul mut sellasen kamaleffan näyttämölle, vittu!
Mä olin ihan paskakankeena siin sohval enkä pystyny liikkuu tai sanoo mitään. Menin jotenkin ihan lukkoon, mut sain kuitenkin kulautettuu lasin tyhjäks ja täytettyy sen taas vitun nopeesti uudelleen. Sit ne alko värkkää sellasella alustalla jotain satsii ja mä tajusin et kyse on jostain vitun pilvestä, vaik en mä sillee tajuu, et mitä eroo noil paskoil on, kamaa ku kamaa. Sama se vittu vaik jotai hepoo vetäis, mut mua ei vittu sellasee saa messiin, se on vittu varma!
Nää laitto ne kyhäelmät siihen vitun crackpiippuun ihan pokkana niiku mä en olis paikallakaan. Vittu mitä narkkarimeininkiä, mä kelasin. Tää talon emäntä kai huomas, et mä olin pikkasen vaikeena ja tuli tarjoo mulle jotain muffinssia ja sano, et jos mulleki maistuu, toki saan savut. Savut! Mitä vittuu! Luuleks se et mäkin oon joku vitun narkkari, mä parkasin mielessäni, mut sain nielastuu ajatukseni. Mä otin sen muffinssin ja pistin sen suuhuni, ettei tartteis nyt puhuu vittu mitään. Mä olin aivan paskana.
Mieles alko pyörii et koht tääl on vittu poliisit ja mäkin oon pian poses. Vitun vittu.. Ei silti, mä olisin varmaan soittanu ite jepet ekaks paikalle, mut mä olin ollu vähän huonois väleis niitten kanssa viime aikoina. Ne oli pari kertaa vieny mut putkaan ku olin tapellu kännissä ja vetäny just jotain tollasia narkkipaskiaisia kuonoon, ketä nyt oli mun ympärillä. Ja olihan mulla korttiki kuivumas, ku kerran vetäsin kännissä autol jotain vitun vinkuintiaania pikkasen kylkee ku se veti fillarilla menee. Pikku juttui, mut olis silleen nyt kytille vaikee selittää, et tässähän mä oon just narkkareiden luona kylässä.
Tää kauppismimmin rastapaskakaveri sytytti sen vitun piipun ja imi sitä ku viimestä päivää. Mä ihmettelin et mikä vitun porina siit värkistä lähtee, mut sit mä tajusin siin oli vettä pohjalla. Jotenki se savu meni sitä kautta kautta tai jotain ku se hippi imi sitä. Tai en mä tiedä vaik siin olis ollu jotain vitun liuotinta veden sijasta, jos menis vaik niiku enemmän sekasin. Tää rastahomo laitto sen piipun kiertämään ja sitä imi jokainen vuorollaan aina siihen skeittipelleen asti. Sit se vitun lautailija tarjos sitä huumesysteemiä mulle ja mul oli palaa käämit.
Mä en yhtään tienny mitä vittuu mä tekisin. Jos mä kieltäytyisin, nehän saattas vittu vetää mua kuonoo tai tappaa tai jotain. Mut jos mä edes näön vuoksi ottaisin siit narkkikapistuksesta jotain savuja, ni sillohan must tulis samanlainen paskiainen ku niistä kusipäistä. Vittu mun mieles jo pyörähti kuva ku mun mutsi tulis kattoo mua jonneki vitun vierotusklinikalle. Vähän samanlaiselle, mis se on ite ollu viinan takia, mut täs mestas oliski vaan kusipäänarkkareit. Ei vittu ikinä!
-Tota, mulle riittää sillee tää viini, mä tokasin ja jotain sopersin seuraavan päivän duuneista ja aikasesta herätyksestä. Sen verran mä siihen vitun värkkiin koskin, et siirsin sen seuraavalle kaman vetäjälle, sille kauppismimmille. Sekin saatanan lutka esitti jotain vitun opiskelijaa, vittu. Narkki mikä narkki!
Tää kauppishoro iskee mulle silmää ja tokasee, et sille riittää nää savut ja imasee siit laitteest oikeen pitkät imut. Vittu mikä huora! Se ei oo niiku juonu mitään siinä istuessaan, mut kuitenki vetää kamaa niiku se olis jotenkin enemmän ok. Vitun luuska, mä en antas sen imee edes mun kyrpää, tautinen ämmä, saatana!
Nää narkit alko hihittelee, niiku niil olis ollu joteki hauskaakin. Kamapäissään ne hekotteli ja hoki jotain hyvistä blosseista ja alko mättää niit tarjol olevii safkoi naamaansa. Tuli varmaan kiire ettei nälkiintys kamakierteessään. Mul oli ihan vitun epämukava olo, vaik alko sillee viini käydä päähän jo paremmin. Vittu mä haluun täältä huumeluolasta pois, mä kelasin ja yritin keksiä konstia lähtee vittuun sieltä. Mä toivoin jo et ne olis ollu niin pihalla, ettei ne olis huomannu, ku mä nousin siit vitun sohvalta ja hiippailin eteiseen. Mut ei, ne vaan alko kyselee, et oonks mä ihan kunnossa, ku en sanonu mitään ja silleen vaan olin tekemässä lähtöä. Vittu mitä jengii! Ne vetää huumeita ja kysyy et oonks mä kunnossa, saatana! Vaik olinhan mä jo melko jurrissa, mut mul oli sentään aivot tallella, toisin ku näillä hulluilla. Mä sanoin, et täytyy lähtee jo nukkumaan ja varovaisuudessani vielä kiitin tarjoilusta ja toivotin hyvää illan jatkoa. Vitut mä toivonu mitään muuta ku et olis voinu piestä nää paskat siihen paikkaan, mut oli kai paras vetäytyä. Vaik olisin mä varmaan niit kamapellei voinu turpaan takoa ilman et ne tajuais mitään, mut en halunnu siin tilantees poliisei paikalle.
Himaan päästyäni kelasin, et tää vittu kostetaan ja aloin kiskoo jäljel olevia kaljoja naamaan. Sinä iltana en keksinyt mitään hyvää suunnitelmaa ja tyydyin vaan imee olutta ja tsiigaa nyrkkeilyä..
Muutama viikko tapahtuneen jälkeen nää huumenaapurit lähti jonneki lomamatkalle, ja mä kelailin kostoa uudemman kerran. Niiden talo oli mun vieressä ja olin pystyny tarkkailee niitten menoa viimesen päälle. Mul oli hyvin siihen aikaa ku ei ollu duunista mitään tietoa sillä hetkellä. Olin saanut dokauksen takia fudut raksalta, mut olihan mul jotain pimeitä hommia aina joskus. Mut vitut siitä, nyt oli aika toimia! Mä vetäsin loput mun kossupullosta, joka oli jo ihan liian pitkään tehnyt matkaansa mun päähän ja laitoin sellasen kommandohenkisen pipon varmuudeksi taskuun mukaan. Täältä tullaan hörhöt, mä kelasin ja lähdin hyvässä vireessä sorkkaraudan kanssa kohti niitten takapihaa.
Mä murtauduin niitten takaovesta sisään. Se oli ihan vitun helppoo, eihän nää kamanpellet ollu ees lukinnu sitä kunnolla ja olihan mul sillee kokemusta tällasesta touhust. Jotain ihan pikku keikkoi niiku tullu tehtyä joskus kännissä. Mä menin niitteen keittiöön suoraan takaovelta ja kattelin vähän ympärilleni. Vittu täs sitä ollaan nistien luukussa, mä kelasin ja menin ekaks jääkaapille tsiigaa oisko niil olutta siellä. No ei tietty vitun varmasti ollu, mut sit huomasin viinipullon hellan lähellä ja kaappasin sen käsiini. Mä en ollu tottunu availee sellasia pulloja mis ei oo kierrekorkkia, mut avaajan löydettyäni jotenki taiteilin sen korkin auki ja huitaisin vartin siit pullosta naamaani samantien. Vittu mitä paskaa, mut pääasia et sain nieltyä sitä hippipaskaa alas. Sit mä suuntasin olohuoneeseen mis oli sillo vietetty iltaa ja kattelin, et löytyykö merkkejä huumeiden käytöstä. Mitään vitun neuloja ei näkyny, mut nehän käyttikin sitä crackpiippua, jonka se homoisäntä oli hakenu toisesta huoneesta. Sen huoneen ovi oli ihan siin sohvan vieressä, mut lukossa! No olihan mul yleisavain messissä mut kelasin et on parempi potkasta se ovi vittuun ku takoa sitä sorkkaraudalla. Ja sekin ovi aukes ku rusetti.
Mä kattelin sitä huonetta ihmeissäni ja tajusin, et eihän se ollu varsinainen huone laisinkaan. Se oli joku vaatehuoneen tapainen ja pimeenä, mut löysin valokatkaisijan onneksi. Ja vittu mikä näky siel oli ja ku mä näin sen mitä näin, tajusin jo haistaneeni sen hetkeä aiemmin. Siel oli muutama puska jotain vitun huumekasvia varmasti ja hais niin vitun imelälle. Katos oli pari raksatyömaan lamppua, mut pimeenä. Vittu, bingo! Mä menin tsiigaa niit kasvei, jotka oli jossain laatikois, jois oli vettä. Siel pumputti jotkut vitun pumput ja vesi kupli ilmaa. Tuulettimia oli pari ja ne antoi kasveille kyytiä. Vittu mitä meinikiä, mä kelasin. Näähän on ihan tosissaan ja viljelee itte kamaansa, saatana. Vai muka oma yritys, vitun nistit sanon minä.
Mä menin ihan sekaisin ja kävin hakee sen vinkkupullon ja vedin niin pitkän huikan ku jaksoin. Mä heitin sen loppupullon seinään ja sit kilahdin lopullisesti. Aivan raivon vallassa aloin potkia niit laatikoita ja repii niitä kasveja. Mä tinttasin sorkkaraudal ne lamput paskaks ja riehuin kuin eläin. Vittu mikä fiilis! Mä hajotin kaiken mitä siin huonees oli ihan parissa minuutissa. Semmonen kipinä ku iskee, ei sitä niin vain lopeteta. Mä menin olohuoneeseen ja pistin niin paljon kamaa paskaks siellä ku raivoltani pystyin. Sitten oli vuorossa keittiö ja avasin kaikki kaapit ja vedin kaikki astiat ja muut kamat lattialle ja varmistin et menis paskaks nekin. Pikkuhiljaa aloin rauhoittua, vaik adrenaliini ja alkoholi kiersi täysillä suonissani. Mä kelasin et ei kaikkee kannata hajottaa.
Menin olkkariin ja kattelin oisko mitään jäänyt ehjäks. Televisio oli ihan tuusannuuskana ja stereot, mut dvd-soitin oli ehjä. Sen otan mukaan, päätin minä, ja sulloin sen muovikassiin, joka löytyi keittiöstä. Sitten etsin makuuhuoneen ja sieltä löysin pienen television ja toiset stereot. Mä kelasin, et sen tuun hakeen ne myöhemmin ja aloin etsiä mahdollisia arvoesineitä. Lipastosta löytyi jotain koruja ja joku vitun dildo. Vittu sen ku vois tunkee niitten nistien perseeseen. Rahaa ei löytynyt vaik pengoin koko talon: eteisen, vitun vierashuoneen tai jonkun sellasen, takkahuoneen, kaikki kaapit ja hyllyt, kaiken. Mut mä olin niin kaasussa ja raivona, etten oikein malttanut olla tarkkana ja pian mä tajusinkin, etten olekaan talossa enää yksin.
Kuulin oven käyvän. Menin saunaan piiloon ja kelasin, et mitä vittua nyt? Onko ne nistit tulleet takaisin? Kuulin naisen äänen semmosena melkein hysteerisenä, mutten mitään muuta.
-Ei jumalauta, täytyy soittaa poliisi, se ääni kirkui toisella puolella taloa. Ei mitään vitun poliisia, kelasin mä ja lähdin hiipii ääntä kohti. Ei poliisia, ennen kuin mä oon päässy vittuun täältä. Kun mä oon vitun kaukana tästä huumeluolasta, tulkoon vaikka armeija pidättää nistit. Mä hiivin eteiseen ja näin selinolevan, tärisevän naisen puhelin kädessään. Se vittu tosiaan soittaa poliisit, mä kelasin. En tiedä mikä muhun iski, mut menin ja löin sitä kevyesti sorkkaraudal takaraivoon. Ei niin lujaa et sille sattuis liian pahasti, mut se verran et se hiljenis. Ja se hiljeni. Se tipahti siihen paikkaan.
Mä roudasin sen vitun nopeesti makuuhuoneeseen ja tarkistin et se ei ollu tajuissaan. Vittu, se oli se kauppismuija! Voi vittu, mä kolkkasin nistin. Mut se helpotti mun oloo ku tajusin, et olin tosiaan tainnuttanut narkin enkä ketä tahansa. Sit kiersin talon läpi ja tsekkasin onko ketään muita paikalla. Ei näkynyt. Noukin maasta sen ämmän puhelimen ja menin takaisin makuuhuoneeseen. Se crackhoro oli alkanu heräilee eikä ilmeisesti oikein tajunnu vielä mitään.mistään. Mä otin pipon taskustani ja vedin sen syvään päähäni kasvojeni suojaksi. Se oli valmiiks sellane, mis oli silmäreiät niin et mä näinkin jotain. Mä olin saanut lahjaksi yhdeltä mun frendiltä pilailumielessäni ja nythän sillä oli käyttöä.
Mä menin ja otin sitä muijaa hellästi niskavilloista kiinni ja sanoin et nyt saat nisti kyytiä. Vaik olin viimetapaamisella pitänyt sitä lautana ja tautisena nistinä, niin nyt edellistä kovemmassa humalassa, päätin tehdä miehen työn. Sanoin sille, et jos vittu inahtaakaan, mä taon siitä paskat pihalle. Sitten painoin sen kasvot niskasta kiinni pitäen tyynyä vasten, mut annoin sille tilaa hengittää. En mä sentään mitään ruumiita halunnut nussia. Se yritti ekaks rimpuilla, mut tyytyi pian vain tuhertamaan itkuntapaista uikutusta. Tilanne jotenkin kiihottia mua vitusti ja vedin siltä toisella kädellä hameen ja alushousut vittuun et pääsisin käsiks sen vittuun. Mä vedin kaluni esiini ja tungin sen kauppishoroon sellaisella voimalla et ihmettelin itsekin miehuuttani. Runttasin oikein kunnolla ja se huumelutka oli aivan alistunut ansaitsemaansa kohtaloon. Muutama veto enää ja roiskautin mällit sen sisään. Hetkeksi pysähdyin miettimään, mitä vittua oikein olin tekemässä. Sillähän saattoi olla kaikki nistitaudit. Äkkiä mä vedin housut jälkaan ja jätin sen siihen nyyhkyttämään. Oli päästävä pois täältä ja äkkiä.
Mä meniin hikeä tihkuen himaani ja vedin oven lukkoon mennessäni. Korkkasin oluen ja sydän takoi jännityksestä pamppaillen pyrkien rinnastani ulos. Mitä nyt? Sen enempää miettimättä lähdin ulos kadun puolelle ja hyppäsin bussiin, joka tuli juuri sopivasti pysäkille. Jatkoin matkaa muutaman kilsan ja hyppäsin ostarilla vittuun. Siellä oli puhelinkioski ja suuntasin sinne. Mul oli sen nistimuijan puhelin taskussa. Dvd-soittimen ja korut olin jättänyt sentään naapuritalooni. Katsoin puhelimesta viimeksi näppäiltyä numeroa. Otin puhelinkiskan luurin käteen, tungin rahaa masiinaan ja soitin numeroon...
Olis ollu järkevämpää vittu soittaa poliisille mun omasta luurista, etten olisi herättäny epäilyksiä, olinhan sentään naapuri. Mut en mä sillon sitä kelannut, vaan tein ilmiannon huumekämpästä siitä kiskasta käsin nimettömänä. Sanoin et siel niitten nistien kotona on riehunu joku jengi just ja kuulunu jotain meteliä ja huutoa. Mä en selvittäny sitä asiaa tai tietoani sen enmpää, sanoin vain, et menkää nyt vittu sinne, et siel ne nistit riehuu. Sit mä lähdin kiskasta ja menin steissille ja ostin lipun. Mä kelasin olis just nyt hyvä aika mennä moikkaa mutsia. Mä olin sentään vittu tehny aikamoisen duunin. Tarvitsin lepoa. Sen mimmin paneminen oli ehkä vähän liioteltua, mut paska vetää paskaa puoleensa, niin mä sen kelasin. Jos se ei olis kaman vetäjä, se olis säästyny mun opetukselta. Tavallaan mä tein kaikille niille nisteille, naapureilleni, sille mimmille ja sen rastapaskaystävälle palveluksen, skeittarihomoa unohtamatta. Ehkä ne tajuu pysyä erossa huumeista, kun näkee mitä kaikkee siit seuraa. Parempi se on niille itselleenkin tajuta se ku on vielä elossa. Näin mä sen kelasin ja menin ravintolavaunuun bisselle.
Vastaukset 29
Vanhimmat
oli erään psykopaatin mielenmaisema selvästi kuvattuna.
V -alkuisia toistoja joutaisi vähentää, jonka jälkeen molologi voisi sopia vaikka suullisesti esitettäväksi, jotta hyväuskoisten silmät avautuisivat näkemään myös tämän puolen todellisuudesta.
Mielestäni perään pitäisi kirjoittaa toinen novelli tai toinen näytös, sellainen, joka johtaisi yleisön keksimään tuoreita ratkaisuja tämäntyyppisten ongelmien poistamiseksi.
Kirjoittajan sisällä asuu ulospääsemätön kosto.
Näkyy ja kuuluu kirjoituksessa.
Mutta kirjoittaa hän osaa,
tekniikka on kunnossa.
Minua ei häiritse kirosanat,
ne kuuluvat olennaisena osana
tämän tyyliseen tekstiin.
määrä kirosanoja voi olla se, joka ei peitä sitä, mistä siinä todella on kysymys.
Minulla on vähän kiire, mutta sen verran tarkistin uudestaan, että kenelle ja mistä syystä noin vahva kosto eli. En nähnyt sitä.
Pidän sinänsä kirjoituksesta jo sen tähden, koska tämä liippaa läheltä sitä, josta itsekin yritän kirjoittaa. Itse kirjoitan hävityksen kohteeksi (erilaisen, mutta yhtä totaalisen) joutuneen näkökulmasta. Ei senkään kirjoittaminen ole helppoa.
koston syy,
oma kelpaamattomuus ja alemmuudentunto?
Se nousee mielestäni esiin.
Mutta ei se kirjoitusta pilaa,
asia tuli hyvin selväksi.
Samoin se, ettei teko haitannut tekijää,
äitiä tuli vain ikävä.
syy tekijän kannalta ajatellen, ja tekijän motiivihan tähän pitää ollakin.
DO-DIIIIIN !
”Hetkeksi pysähdyin miettimään, mitä vittua oikein olin tekemässä. Sillähän saattoi olla kaikki nistitaudit. Äkkiä mä vedin housut jälkaan ja jätin sen siihen nyyhkyttämään.”
¤
Kerrohan seuraavaksi sitten nyyhkyttävän ”laudan” tarina.
Kiitos!
¤
Kyllä Sinä tällaisella tekstilläsi ketterästi romaaninkin pukkaat. Ihan helposti!
Tätä olisi ollut helpompi lukea ilman vittuja. Eli muuten lähtökohta oli kiinnostava, mutta vitut häiritsi lukemista.
Tämä oli muuten hyvä, oikeastaan ihan hyvä, ellei oteta lukuun pornoa raiskauksen kuvausta. Jäin miettimään tarinan moraalista näkökulmaa, koska kaikissa tarinoissahan se on olemassa. Päähenkilö taisi olla todella paha, mätä ihminen... entä sitten, mitähän siitä seuraa.
tylytystä..
Mua ei kyl kirosanat haitannut, ne jotenki sopi päähenkilön psykopäähän..
Tos olis aineksia enempäänkin, jos tulis muiden henkilöiden näkökulmaa esiin. Pidempää tekstiä samaa meininkiä putkeen ei jaksaisi lukea, mutta lyhyt pätkä oli mukavan tiivistä tavaraa..
Olikohan tarkoitushakuista rankkuutta kirosanoilla vahvistettuna? Toisaalta herätti ajatuksia, niin kylmästi käsiteltiin esim. raiskausta. Toisaalta kun lukee, mitä tosielämässäkin on tapahtunut, niin kylmäähän se meininki psykoilla on..
Että tämmöstä " kirjallisuutta " No sekopäitä täällä onkin ihan riittämiin, yksi lisää ei merkkaa mitään. Nämä kirjoituksestasi innostuneet luultavasti lukevat näitä Lapinlahdessa ja pilleripäissään hihittelevät. Tän palstan nimeksi voisi hyvinkin muuttaa aloittelevat sekopäät ihmemaassa. Yhtään varteenotettavaa tekstiä, joka sopisi julkaistavaksi täältä ei löydy. Pitäkäähän vinttihimmeet hauskaa.
tarinan kirjoittajan omasta suusta!
"Että tämmöstä " kirjallisuutta " No sekopäitä täällä onkin ihan riittämiin..."
että silleen...
Jatka vain satujen parissa, ne ovat osaksi mielenkiintoista ja syvällistä kirjallisuutta, mutta todellisuus onkin joskus hyvin rumaa ja vastenmielistä. Siitä kirjoittaminen ei tee kirjoittajasta rumaa ja vastenmielistä. Psykosta kirjoittaminen ei tee kirjoittajasta psykoa..
Sitä paitsi "vinttihimmeet" ovat mitä mielenkiintoisinta aineistoa..
yllä kirjoitetun tarinan sepustajan suusta..
" Sitä paitsi "vinttihimmeet" ovat mitä mielenkiintoisinta aineistoa.. " Luultavasti lääkärisi on myös samaa mieltä, koska jos teikäläisiä ei olisi, niin kuka niiden palkankin maksaisi.
kaikki, joista voi tulla merkittäviä kirjailijoita, joutuvat ikäänkuin avaamaan uutta latua umpihankeen.
Ihmiset tyrmistyvät ja "tietävämpinä" sanovat helpompaa olevan hiihtää samaa latua mitä on ennenkin hiihdetty. He alkavat heittää herjaa ja sanovat umpihangessa hiihtäjän olevan hullu.
Tarkoitan tällä sitä, että vasta lopputulos ratkaisee, eikä keskeneräistä pitäisi ainakaan täysin tyrmätä.
Mitäs luovuutta sellainen on jos ei saisi kokeilla erilaisia vaihtoehtoja?
v-tekstin alkuperäinen kirjoittaja.
tuskin tänne viitsii kukaan julkaisukelpoista lähettää vaan lähinnä "verryttelytekstejä". Se julkaisukelpoinenhan menisi ihan haaskuuseen kun kaikki pellet voi vapaasti kommentoida.
Ja hei, parhaat kirjailijat on ollut vähän vinttihimmeitä, esim. Dostojevski kärsi pahasta peliriippuvuudesta ja oli vielä epileptikko. Aleksis Kivi oli ihan sekopää, Pentti Saarikoski oli alkkis, samoin Bukowski, Hemingway ampui itsensä, siinä vasta himmee tyyppi, Sylvia Plath työnsi päänsä kaasu-uuniin, mitäs siitä sanot... Listaa voisi jatkaa. Ei ne psyykkiset ongelmat vaikuta siihen pystyykö ihminen johonkin tasokkaaseen työhön vai ei.
Saman kirjoittajan tekstiä on ollut aiemminkin palstalla,
tyyliä on vaikea olla tunnistamatta.
Tekijä osaa kyllä kirjoittaa,
tällaisessa W-tyylissä kyvyt menevät kyllä hukkaan.
ne niitä sensuroituja? Tässähän oli huumoria, mutta minua ärsyttää kun ei kirjoiteta vakavissaan, en tykkää yhden vitsin jutuista...
ketjuissa joita tässä taannoin poisteltiin oikein rasitukseksi asti, mutta nythän se alkaa valkenemaan miksi.
Kyllä yksikin vitsi menee, jos se vain on hyvä....
Kyllä yllä oleva pätkä on ensimmäinen kirjoitukseni tällä palstalla. On ollut mielenkiintoista seurata kommentointia, mutta en ole viitsinyt selitellä tekstiäni, koska sellainen latteaa ja vesittää tulkinnan, joka syntyy lukijan päässä.
Kiusaus on kuitenkin liian suuri, joten kommentoidaan hieman...
XXS:
"Ensinnäkään en ymmärrä tätä keskiluokkaista meininkiä yhdistettynä johonkin niinkin kummalliseen ja tuntemattomaan asiaan kuin räkä. Ja aivan turha tulla minulle sanomaan että tämä tapahtui Bronxissa"
Minä:
En tule sanomaan, että se tapahtui Bronxissa.
XXS:
"Ihan hyvä, vaikka en voinutkaan sietää kaikkialta pursuilevaa vähäjärkistä junttimaisuutta"
Minä:
Päähenkilö, jonka näkökulmasta tapahtumia kuvaillaan, on vastenmielinen ja sairas juntti. Vaikka psykopaatti voi olla hyvinkin sivistynyt, kyseinen henkilö ei sitä ole.
Mitä v-alkuisiin sanoihin tulee, niitä on ärsyttävän paljon. Mutta minkäs teet, kun päähenkilö on mitä on: vitun sairas juntti!
***
...korttitalon rakentamiseen kuluu aikaa. Aikaa ja kärsivällisyyttä, tahto saada se valmiiksi. Mutta sen rikkomiseen tarvitaan vain silmänräpäys...
***
"se paisui ja paisui, kun puhalsin sitä. Se oli jo päätäni isompi. Äitini auttoi sen alkuun ja lupasi solmia sen. Pian se olisi valmis ja mentäisiin Tessin kanssa ulos. Katsottaisiin kun tuuli sieppaisi sen mukaansa ja seurattaisiin sitä minne ikinä se menisi...
Silmänympärykseni kouristelivat ja kasvoni vääntyivät. Polveni pettivät alta ja kyyneleet painovat pääni kylmälle lattialle. Tärisin ja ulvoin kivusta. Paine sisälläni tunki verisuonia tieltään. Tuska paisui sisälläni. Ilmapallo. Räjähti rinnassani. Vapisin ja itkin. Riekaleina. Suolaisina rievun palasina. Lattialla. Sikiöasennossa. Kipu tukehtui kurkkuuni. Raiskaus ja raskaus. Lähellä toisiaan. Minussa..."
Tässä on hyvä esimerkki tekstityylistä, jollaista tarjotaan kaikille kustantamoille pilvin pimein. Usein juuri tämän mittaisina annoksina: "oletteko kiinnostuneet romaanistani?".
Teksti sinänsä kulkee eteenpäin, kirjoittaja on sinut minä-muotonsa kanssa, se on hyvä valinta, mutta kirjoittaja sortuu liialliseen voimasanojen käyttöön, jolloin sanoista menee teho ja teksti menettää mielenkiintonsa.
Tarinan minän loppuratkaisu ja johtopäätökset teoistaan ovat niin teinimäisiä ja naiivin epäloogisia, että tarinalta putoaa viimeinenkin pohja pois.
Tarinasta voisi syntyä jotain, jos kirjoittaja suhtautuisi tekstiinsä ja aiheeseensa kypsemmin ja harkitsevammin.
ja noukitaan. Hedelmän poimiminen ei ole paljon kasvamiseen, rakentamiseen verrattuna. Harkitsevaista joskus.. Ja mikä tarina?
Tapahtuma plus kaks ehkä..
Tarina, muotokuva jostain jonnekin, on tapahtumien tuolla puolen.
Johtopäätökset? Teinimäinen? Ehkä seitsenvuotiaan tasolla. Päähenkilön tasolla? Kenties...
Sorrun toisen kerran kommentoimaan, koska
heräsi mietelmä..
Jos tarinan päähenkilön johtopäätös teoistaan ja oikeutuksista niihin esim. raiskaukseen oli teinimäinen (mitä se varmasti oli, jos ylsi sillekään tasolle), olisi rakentavaa pohdiskella, millainen on aikuinen ja kypsä tapa lähestyä tekemäänsä raiskausta, varsinkin jos ei koe syyllisyydentunteita tekemistään vääryyksistä?
Jos otetaan esimerkiksi henkilö A, jossa A raiskaa 16-vuotiaan tytön liki julkisella paikalla, pienen pensaskasvuston suojissa, niin minkälainen on ei-teinimäinen, älykäs, aikuistunut johtopäätös teosta ja sen oikeutuksesta. Jos tekijä tuntee suurta katumusta, hän "kieltää" itseltään oikeutuksen (oikeutus tekee teosta oikeutetun, vaikkei välttämättä poista katumuksen tunnetta), mutta voi tehdä rakentavia johtopäätöksiä tapahtuneesta sisäisen kasvun kautta.
Mutta jos A ei tunne katumusta, voi hän oikeuttaa tekonsa, mutta ei tarvitse oikeutusta. Tai oikeuttamalla tekonsa hyvin perustein, hän voi lievittää mahdollista katumusta ellei jopa poistaa sen kokonaan. Ajatellaan nyt tapausta, jossa A ei laisinkaan tunne katumusta, mutta tiedostaa tekonsa jossain määrin vääräksi. Hänen ei tarvitse perustella sitä itselleen juurikaan millään muulla logiikalla kuin sillä, mikä naivisti kietoutuu hänen oman napansa ympärille. Oma napa: itse, minä=etupäässä kaikki mikä merkitsee, oma ajatus/arvomaailma ainut oikea jne..
Psykopaatti (ehta sellainen, käsittääkseni) ei tunne katumusta aiheuttamastaan kärsimyksestä, muuten kuin suhteessa siihen, onko sen seurauksista haittaa omille päämäärille. Päämääriä ei kenties edes ole. Psykopaatti ei välttämättä ole nerokas viettelijä, joka tyydyttää ihmisten ihailua kylmässä logiikassaan. Psykopaatti voi olla myös suhteellisen tyhmä ja epävarma omasta olemuksestaan.
Raiskaaja, joka ei tunne minkäänlaista katumusta, ei välttämättä ole psykopaatti, mutta todennäköisesti on. Ainakin persoonaltaan häiriintynyt suhteessa empatiakyvyn puutteeseen.
Mietitäänpä millainen on tyypillinen raiskaustapaus, joka tulee julkisuuteen. Esimerkkitapaus A siis raiskasi puistontyngässä nuoren tytön. Tällaisia esiintyy silloin tällöin. Mitä kuuluisi raiskaajan suusta..
Se voisi mennä näin:
"No me oltiin siin steissil otettu aika lailla, joo. Mun frendi oli jotenki vittumainen koko illan, teki mieli vetää sitä turpaan. Sit se saatana pokas jonku muijan, joka tuli siihen kaverinsä kans pummaa huikkaa. Mul oli koko illan ollu sellanen fiilis et olis pakko saada pilluu ja sit se paskiainen veti nenän edestä. Ei ne saatana huorat edes kattonu muhun, ne vaan lähti mun frendin kans ja mä jäin siihen. Vitun ämmät, saatana! Vittu mä näytän, mä hoin mielessäni. Sit vedin sitä vikaa bissee ja kelasin, et vittu huorii kaikki, saatana... ja sitä rataa.. Ja sit sil mimmil oli tuskin housui jalas ylipäätään... sehän itte halus sitä.."
ja joopasen joo.
Jos A:lla ei ole kykyä tuntea katumusta teostaan, millainen olisi hänen johtopäätöksensä tapahtuneesta? Selitys voisi olla sekin, että A on vain yksinkertaisesti ihminen, joka kiihottuu toisen kärsimyksestä ja alistamisesta ylipäätään. Tarvitaan enää hyvin näennäisiä oikeutuksia johtopäätöksineen.
Voi jopa olla, että taustalla on suuremmat päämäärät, esim. oma henkinen kasvu toisen ihmisen alistamisen myötä. Sellainen vaatii jo hieman mietelmiä ja viittaa jo älyllisempään ja jopa kenties julmempaan ja harkitumpaan toimintaan..
Olisi mielenkiintoista kuulla (jos olisi), mihin kypsään tekoon/ajatukseen tai johtopäätökseen tarinan päähenkilö katkelmassa ylipäätään kykeni?
Kun miettii elämää ja sen logiikkaa, huomaa uskomattoman sarjan epäjohdonmukaisia käänteitä aina merkittävissä virstanpylväissä. Joskus mielenkiintoiset tarinat (en tarkoita omaa pikku pihaustani yllä) ovat kiinnostavia juuri siksi, koska pvat yhtä epäloogisia kuin elämä itse. Edelleenkään en ymmärrä miksi kusipääpsykon ajatusmaailmasta pitäisi rakentaa jotain ylevää kasvutarinaa (jos sellaista on kukaan tarkoittanutkaan..)? Herrasmiespsykot kotikirjastoidensa sivistäminä ovat asia erikseen, vai ovatko?
"..kirjoittaja sortuu liialliseen voimasanojen käyttöön, jolloin sanoista menee teho ja teksti menettää mielenkiintonsa.."
-aivan samaa mieltä....
...Tarinasta voisi syntyä jotain, jos kirjoittaja suhtautuisi tekstiinsä ja aiheeseensa kypsemmin ja harkitsevammin
No shit, Sherlock!
Kirjoittajahan voisi miettiä koko tarinan tapahtumineen aivan uudestaan, eikä takertua tähän ensimmäiseen versioon. Ei tämä nyt sentään niin pyhä pläjäys ollut. Seuraavassa versiossa voisi tapahtua jotain aivan muuta, kun kirjoittaja "suhtautuisi tekstiinsä ja aiheeseensa kypsemmin ja harkitsevammin".
Raiskaus ei ole koskaan välttämätön.
olen minäkin ymmärtänyt. Psykopaatin psyykkinen ja henkinen rakenne kertomuksessa on mielestäni sellaisenaan uskottava.
Luulen, että kaikki psykopaatit ovat joiltakin osin kuin tukahdutettuja, kuin kasvulle ei olisi ollut tilaa ja kuin he siitä syystä olisivat jääneet lapsen tasolle. Ahtauden takia kituessaan lapsen kokoisena ja jotta ei joutuisi siitä ivatuksi, on sen peitoksi ollut tarpeen kasvaa näyttelijäksi. Niinpä he tilanteen niin vaatiessa osaavat näytellä hyvinkin kypsää aikuista.
Jatkuva näytteleminen ei kuitenkaan ole tyydyttävää, sillä piilotettu puoli tarvitsee "ruokaa", ja tuollainen kuvattu käyttäytyminen on sitä.
Hän tekee täystuhoa vapautuakseen roolista ja saadakseen teoistaan mielihyvää, kostaa kuin varoitukseksi jo ennakkoon jotta kukaan ei uskaltaisi ilmiantaa häntä, nauttii ylivallasta uhriinsa nähden, himoitsee kohdata kuolemaansa pelkäävän uhrin katseen jms.
Tähän asti lukemani kuvaukset psykopaatista ovat olleet ulkoa päin kuvattuja, lukuun ottamatta vähäisiä luonnehdintoja Pohjolan poliisi kertoo - kirjoissa, joissa mielestäni on lausahduksia, jollaisia yhdessä heidän tekojensa kanssa pidän psykopaattien maailmasta peräisin olevina.
Kertomuksen arvoa lisää sisältä päin kuvaus harvinaisuutensa takia.
(Aina kun käytän psykopaatti -nimitystä, teen sen vain jotta välttyisin pitkiltä selityksiltä. Pitkät selitykset säästän teokseeni, jos onnistun sellaisen kirjoittamisessa)
Kysyisin tässä välissä vielä 0808:lta, joka tiedät, että tarjontaa tämäntyyppisistä teksteistä on kolmetoista tusinaan, siis ylitarjontaa.
Olisinkin nyt kiinnostunut tietämään onko tällaista tekstiä julkaistu kirjana, siis romaanina, joko käännöksenä tai peräti suomalaista?
Koska luen suht vähän suomalaisia juttuja, niin en ole tavannut tähän verrattavaa tunnelmaltaan väkevää pätkää lukemissani suomalaisissa kirjoissa, siis nykyajasta kertovaa tekstiä, kuin ehkä viime vuonna lukemissani Toinen (Tuomas Vimma) ja Pinkki hartauskirja (Susanna Yliluoma). Molemmissa kirjoissa on mielestäni erittäin hyvää ajankuvausta myös kiinnostavasti kirjoitettuna.
Tämä teksti ”Vierailu v...” on kyllä mielestäni erittäin hyvä pläjäys. Mukaansatempaava tekstipätkä kerrassaan.
Harrastajakirjoittajana kiinnostuin heti sen luettuani tekstin vahvuudesta, sillä jotenkin tästä leijuu jo se hurja mahdollisuuksien kirjo kirjoittaa kaikkien tässä vilahtavien henkilöiden elämät ”auki”. Herkullinen lähtökohta. Saada siis kasaan ihan oikea romaani, eikä sitä niukkaa sanajonojen hipaisua (kävinpä maaseudulla tapaamassa entisiä kotinurkkia... blaa-blaa... ja siellähän ne kyliltä tuppaavat kirkolle lähtemään... platkun-platkun-nääs-nääs-simmottis), johon aina törmään kun avaan suomalaisen ”romaanin” ensisivut, ja siihen se lukeminen yleensä tyssääkin sitten. Sillä lukijana innostun aina vain tekstistä, jossa on riittävästi särmää ja säröä, joka ei ole puhkikerrottu, vaan jossa on tilaa lukijana pysähtyä ihmettelemään tätä nykyistä maailmanmenoa ja liitää myös omissa ajatuksissaan rakennellen lisää sivujuonia tai muuten vain kiireettömästi nauttia lukuelämyksestä. Nyt kun kirjoitin lukuelämys, tuli vielä yksi hyvä romaaniesimerkki mieleeni: Amerikkalainen tyttö (Monica Fagerholm). Taitavaa taitavaa, ja eikös siitä olla tekemässä elokuvaakin Ruotsissa, vai lieneekö jo tehtykin? Innolla odottelen hänen seuraavaa opustaan, joka ilmestynee ensi vuonna, niin olin hesarista lukevinani tässä taannoin.
Ja asiasta samantien kolmanteen sitten vielä:
Antaisitteko kaikki Te tämän lukevat myös muutaman lukuvinkin hyvästä romaanista, näistä parin viime vuoden aikana ilmestyneistä. Itselleni on hurjan vaikea löytää niitä helmiä, joita ehdottomasti pitäisi lukea.
Luen laidasta laitaan. Esmes viimeisen parin viikon aikana olen lukenut (tai selaillut) Tuula-Liina Varis Maan päällä paikka yksi on, Turgenev Aattona, John Steinbeck Eedenistä itään, Kari Levola Tahdon, Martin Chatterton Paha piski rokkaa läskisti mestoilla, Annie Ernaux Puhdas intohimo. Ostan melkein kaikki kirjat kirpputoreilta, joten kirjoa riittää. Näistäkin kirjoista olen maksanut n. 1 € / kirja.
Mutta mieluusti lukisin näitä vuoden sisällä ilmestyneitä hyviä, tilaan kirjastosta Teidän suosituksienne innoittamana kunhan vaan tiedän mitä tilaisin.
Oho! Meni taas nettipäiväkirjaksi... mutta...
Vastaus olis kiva!
"...jotenkin tästä leijuu jo se hurja mahdollisuuksien kirjo kirjoittaa kaikkien tässä vilahtavien henkilöiden elämät ”auki”."
Kävi mielessä, sillä tällä palstalla oleva katkelma on yksinäinen susi ja sellaisenaan melko ohutta tavaraa siihen kokonaisuuteen nähden, joka on pyörinyt ajatuksissa.
Tietysti "Vierailu v..." pätkä vaatisi myös hiomista...
Kiitos palautteesta (kaikille)!
Tämän tyylisiä kirjoja ei ole juuri julkaistu. Kertooko se sitten jotain tyylin suosiosta vai mistä.
Vähän laajemmalla skaalalla ajatellen ensimmäisenä mieleen tulee Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja-sarja. Siinäkin tosin kirosanojen kirjo on laajempi kuin tässä näytteessä.
Ei vittu!
En oo nauranut näin paljon vähään aikaan.
Parasta satiiria.
Kuka ymmärtää, ymmärtää :D.