Muistanpa kesän, jolloin odotin lasta, poikaa,
ja miehelleni annoin ohjeita käydä ostamassa savupallasta ja granny smith-omenoita. Aaaaah!
Niitä söin ja pureksin.
ja miehelleni annoin ohjeita käydä ostamassa savupallasta ja granny smith-omenoita. Aaaaah!
Niitä söin ja pureksin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mutta tokko sentään. Kyllähän se nykyään tuo voi onnistua 70-vuotiaallakin. Onhan noita ihmeitä tapahtunut. Niinhän se Saarakin naureskeli, mutta turhaan naureskeli.
Jos mennään asiaan, niin minulla oli hirveä suklaan himo ja lihoinkin ensimmäistä odottaessani 20 kg. Onneksi putosi nopeaan.
Ne ovat aikoja, jotka eivät unohdu koskaan.
Minulle lääkärini määräsi rautakapseleita.
Avasin ensimmäisen, kaadoin sisällön suuhuni
ja se jäi sitten siihen. Toista en ottanut.
Mikä ettei raskausaikojen mielitekojakin voisi muistella. Onhan kansakouluaikojakin muisteltu. Ei ole helppo keksiä uusia aloituksia, kun niin paljon asioita on jo ehditty käsitellä [kaluta ja märehtiä :)]Ai niin se mieliteko. Nuorinta ootellessani heräsin aina yöllä syömään sekaleipää ja maitoa. Oli oikein himo.Ison pojan sitten pyöräytinkin.
kapselia nähnyt ja luulin, että se on avattava,
kuka nyt kuorineen sellaista nielisi.
En olut oikeastaan käynyt edes lääkärissä jotain isorokkorokotusta lukuun ottamatta, hammaslääkärissä olin kyllä käynyt pienestä asti.
Suolaisen himo oli.
Keskellä yötäkin piti saada silliä.
Iso komea poika sitten syntyi.
minullakin oli.ensimmäistä odottaessani,savolaista kopratalkkunaa,ostin ja söin lähikaupan tyhjäksi.
Toista odottaessani mannapuuro,vaikka ois kuinka paljon keittänyt niin en kyllästynyt.
Mutta olenkohan vielä jatkuvasti raskaana kun en pääse tuosta makean nälästäni eroon;))
Suklaan himoni saan ainoastaan salmiakilla sammutettua. Hetkeksi.
Ihmettelin,että mitä 70v on tekemistä lisääntymisen kanssa.Meikäläisen perhe kasvoi viimeksi 30v sitten.Tietenkin nykyajan hormonihoidolla saattaa yli viisikymppinen nainenkin tulla raskaaksi.
Niistä mieliteoista en sitten muista,minä ainakaan.
on tult vaivaks
Onkhaa tää kirjottaja sama, jok tuoll Ruuneperin ketjuss huastaa nii sulavan herkullisest tätä murrettaa...mie täss vaa niinku huonost matkin, mutt hää on iha mestar ja muutenki sanavalmis. Kiitos siul noist sanoloist!!! Naurattaa vielännii, saas kattoo, tullenek uni lainka silmä.
jostaan se puhu, liäkär,
miun kohallain
vauvain hoito, elämän työntäyteisten vuosien
suuret tapahtumat,
mitään sen valtavampaa en ole kokenut elämässäni.
Jopa matka synnytyslaitokselle,
kun pikkupoika otettiin mukaan ilman sandaalejaan,
anoppi istui pienessä autossamme pojan kanssa takana
ja perille päästyämme kävimme ensin ostamassa pojalle sandaalit,
jotka olivat unohtuneet kotiin,
jotta hän voi kävellä itse...
Asiat, pienetkin, saivat merkityksen uuden pienen
tyttövauvan lähestyvästä syntymästä,
siksi kai eivät pääse unohtumaan.
Äiti söi uunista raplausta odottaessaan pikkuveljeäni.
liikaa, jotain liian vähän?