Palstalla on syöty, juotu ja naitu. Pukeuduttu ja riis...., jaa ei sentään. Äsken oltiin synnytystä edeltävässä raskaudessa.
Ruvettaisko nyt kuolemaan? Ehkä sentään otetaan tuollainen lyhyempi, yhden yön uni.
Hyvää yötä!
Ruvettaisko nyt kuolemaan? Ehkä sentään otetaan tuollainen lyhyempi, yhden yön uni.
Hyvää yötä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä se kuolema aikanaan ihan rupeematta tulee.
Muistellaan nyt vaikka mitä ajateltiin kun ensimmäisen kerran istuttiin potalla.
Olisi ollut synti näin ihana aamuna kuolleena herätä!
Minullakin on aikaa odottaa - tosin en sitäkään aktiivisesti harrasta.
Mitä Arvin ehdotukseen tulee, olin minä varmaankin ensimmäisellä kerralla niin pieni, ettei tuo historiallinen tapaus edes muistu mieleen. Sen herättämistä ajatuksista en siis uskalla kirjoittaa mitään. Todennäköisesti vain kuuntelin lirinää.
Paremmin muistan sen viimeisen kerran ja sen kuinka aamulla hävetti.
parivuotiaasta alkaen. Tiedän muisteluikäni siitä, kun muutimme niinä vuosina hyvin usein uuteen vuokra-asuntoon, ja hieman varttuneempana kuulin muuttovuodet vanhemmiltani.
Sanovat, että vanhempana mieleen jäävät pelkästään yhä vanhemmat asiat. Kun vielä vartun vielä vanhemmaksi, olen ajatellut terästää muisteluani ja palauttaa mieleen kokemuksia siittiökaudeltani alkaen. Luulen, että sieltä palautuu mieleen vaikuttavia tapahtumia ;-)
Minäkin olen tehnyt kaikki tuon mitä palstallakin sanoit tehdyn, ihan tähän aamuun asti. Onneksi kuitenkin hengissä olen jota olotilaa toivon sinunkin jatkavan. Varmaan perästä kuuluu. Elonmerkkejä sinusta odotan palstalla aina.
Ei kannata ruveta kuolemaa tekemään. Se tulee tekemättäkin, kun aika koittaa.
Elellään siihen saakka iloisesti ja syödään ruisleipää hernerokan kanssa. Se se vasta perästä kuuluukin!
Kaikkea muutakin voi harrastaa mielihalujensa mukaan tai jos tilaisuus kohdalle sattuu. Paitsi kuolemista.
on kaiketi Schopenhauer sanonut.Mitä lie tarkoittanut,muistan vaan joskus lukeneeni.
Kauniistihan puhutaan "ikiunesta" kuoleman yhteydessä.
Sielun olemmassaoloa on kovasti mietitty kuolemasta puhuttaessa,että mihin se häviää.
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen,että sielu on vain meissä olevaa energiaa,kullakin eri määrä,joka siirtyy kuollessa johonkin elolliseen,ihmiseen tai luontoon vaikka puuhun tai eläimeen jne.Siis energia=oma elämänvoimamme.
Taitaa olla aika anarkistinen ajatus.
Siitä energian siirrosta ole samaa mieltä kun se puolalainen partisaani:
Jos en palaa....
Maa saa voimaa ruumiistani.
Vilja kasvaa tuleentuu.
Kunhan eivät vaan kovin syvälle kuoppaa.
Onkohan tuhkauurnan sisällöstä edes yhden ohranjyvän lannoitteeksi?
En mieti kuolemaa se tulee ajallaan. Mietin loppuelämää ,miten sen parhaiten vietän,miten toimin,että en jättäisi jälkeeni ikäviä muistoja. Koetan antaa anteeksi kaikille,jotka ovat minua loukanneet. Yritän olla puhumatta pahaa lähimmäisistäni. Näytän tunteeni heille,joita niin paljon rakastan. Olen kuitenkin vain ihminen.
"Mitä siitä jos kuolema tulee. Onhan kukittu kerta"
(Elvi Sinervo)