Täällä näytti heti aamutuimaan olevan niin verinen tappoilmapiiri, että koen parhaaksi hetkeksi laittaa kalevalamittaisen runon tänne.
Kauhean vakavasti jotkut tuntuvat ottavan toistensa kirjoitukset, eikös täällä pitäisi pitäää yhtä?
Noh, tästä se lähtee.
------------------------------------------
Jokohan unen lupaaja
nukkuu nuorta unta ylle
lupasin hänen talonsa
olevan se neiti nuori
lupasin ma muuta hälle
talojen kynän kädessä
nukkuvan ma kai lupasin
nukkuvan jo helliessä
Hyvä siinä seisoessa
parempan’ ma istuessa
kiellä en ma iltojani
myönnä öisien sanoja
syömmen siitä päättäköhön
asti arkisen elomme
Siinä on se välkkyväinen
tähti taitajan tupien
kaunis helmi kaltahalla
kaunis kylväjän suvulla
siitä tiesi kylväjäkin
siitä lämpöjen tulesta
Seistessä on henki halpa
lepäämästä nousta vielä
ottamaan se välkkyväinen
tähti taitajan tupien
herkemminkö antaisivat
jos sen kerta koskettaisi
Metsän yltä noutamaanko?
Alta aamujen pirujen
katseet pistävät jo tunnen
pilkat naurut kai ilojen
tähti on tavoittamaton
tähti taitajan tupien
------------------------------------------
Kauhean vakavasti jotkut tuntuvat ottavan toistensa kirjoitukset, eikös täällä pitäisi pitäää yhtä?
Noh, tästä se lähtee.
------------------------------------------
Jokohan unen lupaaja
nukkuu nuorta unta ylle
lupasin hänen talonsa
olevan se neiti nuori
lupasin ma muuta hälle
talojen kynän kädessä
nukkuvan ma kai lupasin
nukkuvan jo helliessä
Hyvä siinä seisoessa
parempan’ ma istuessa
kiellä en ma iltojani
myönnä öisien sanoja
syömmen siitä päättäköhön
asti arkisen elomme
Siinä on se välkkyväinen
tähti taitajan tupien
kaunis helmi kaltahalla
kaunis kylväjän suvulla
siitä tiesi kylväjäkin
siitä lämpöjen tulesta
Seistessä on henki halpa
lepäämästä nousta vielä
ottamaan se välkkyväinen
tähti taitajan tupien
herkemminkö antaisivat
jos sen kerta koskettaisi
Metsän yltä noutamaanko?
Alta aamujen pirujen
katseet pistävät jo tunnen
pilkat naurut kai ilojen
tähti on tavoittamaton
tähti taitajan tupien
------------------------------------------
Vastaukset 10
Vanhimmat
runosta!
RUNOILIJALLE
Mun piti jo eilen laittaa vastausruno,
mutta... mutta... jotenkin ei sitten spontaanisti
tullutkaan mitään, vaan kaikenlaista kummallista
sälää alkoi kertyä, josta en sitten oikein
saanut mitään kasattua. Gamalasti tuli
tavaraa kuitenkin runosi inspiroimana,
ja nyt aamulla ajattelin, että
kasaan sanoista vaikkapa tällaisen,
(vaikka jos ihan
rehellinen olen, niin
EN OIKEIN YMMÄRTÄNYT RUNOASI,
että mitä siinä OIKEASTI sisällä on...
siis mitä kaikkea). Yritin kalevalamittaakin
sitten jossain vaiheessa, mutta kun ylipäätään
en ole vähään aikaan runoja edes yrittänyt kirjoittaa,
joten ei ihme, että
vastausrunoni on tällainen:
¤
aamunkoitosta illanlaskuun
tyhjäksikö kaikki valat
sielun salat
kasvot kätköön naamion
hyvä on
tuulentuvat pakenee
maisema leviää
eikä kala syö
nämä keskipäivän kuumat tunnit
leppoisat rauhat
jolloin on turha odottaa
satakielen laulua
turhaa juosta edestakaisin
askelten kopinat
kuin huudot
ilman vastakaikua
tyhjässä ladossa
kumea kuorsaus
rytmin vaihto
monissa liemissä keitetyt
kaksipiippuiset jutut
kuin kurkunkorahdukset
pitämässä tunnelmaa yllä
tähtisumuisessa tuikkivassa
illan sametissa
kuu kiertää radallaan
selkä suorana
jäntevänä
järkkymättä ilta illan jälkeen
taivaanlaelle kurkotellen
kuitenkin aina odotellen
aurinkoa juovittamaan ilmaa
kuin kuuhut kulkurina kulkemassa
tuulenpyörteisen silmänräpäyksen
muistot puolihuolimattomista
tarinoista
eiliset laulunrenkutukset
ja
hotellihuoneiden torakat
jämähtäneinä liimautuen
seinänrakoihin
alakerroksissa läkähdyttävän kuumat
rasvaiset keittiöt ja nuo mustanpuhuvat
kolkot rikotut ikkunat
solahtavat unet uniin ennen aamuja
umpisukkeluksiin sänkykamareihin
käytäviin
kuin kolmiulotteisiin kuviin
tahmaiset tarttumapinnat
kepeiden puheiden
farsseihin surkeisiin
rikottuihin lupauksiin
eihän likainen paita vielä roistoa tee
ilmaistua!
Lähdetään vaikka siitä, että minä en runojani selittele, siihen en näe tarvetta sillä ajatukseni ovat muille sellaisia, miksi muut ne tekevät. En minä itseäni ajatukseksi tee, enkä minä itse omaa ajatustani tuo esille, ettei siihen voisi lukija sisäistää omaa ajatustaan.
En minä välttämättä hae runosta mitään sanomaa, tai muutenkaan isoa tarkoitusta, tämäkin saattoi olla pieni hetki elämästä, tunteesta, joita kielikuvat siivittävät. Jos minä puhun tähdestä, niin katsotko sinä taivaalle? =)
Mitä ihmettä muuten oli tuo vastausruno? Siitä en ymmärtänyt mitään, tai en ymmärtänyt, että miten se nyt liittyi minun runoon, mitä haluat sanoa minulle?
Taidatko sinä kalevalamitan?
Hienoa jos niin on, anna näytettä siitä, on todella mahtavaa, jos olisi muitakin kirjoittajia...
jopasjopasjotakin... viimein
urho veräjähän vierähytti
kassapäiden karkeloihin
tanhuloihin naurusuiden
siinäpä leikit lyödäkseen
kaskimailla tulenpalavilla
kisailut yön iloissa
vierillänsä viekkumassa
kintereillä kaunokaisten
kujasilla taas kulkemassa
eipä huitukan haitukka vähäinen
veitikkainen verevä kuuna päänä
kisakedolla poika poloinen
uros joutilaan oloinen
kuikuttelisiko tosissaan
sanansäiläänsä säkeneväistä
saisiko kainaloisen kanasen
kerallensa tanhujuoksuun
vannoen valat ikiaikaiset
kuusenjuurella tervaskannon
siell´ tuulentupaset huonehitta
makiat naurut viell´ nauramatta
oma maa niin mansikkainen
kirkkain tähti taivahalla
miss´ ikkunat on aina isommat
komiat uuet ukset tähtitarhain
laulumaiden tienohilla
seitsentähtisen selillä
sanasieppojen sijoilla
urosten syntysaloilla
kussa kultalatvakuusosia
tähtösiä pilvinpimein
joko jo sinkauttaisi tuulipurjehet
ouoilta ovilta kotoisammille
joko vieretteleisi venosen
laitumille kesäisille
yhdessä tuulten teille sirkehinä
yläilmoissa viiperrellen
lintusia laulattaen
käkösiä kukutellen
eipä katoaisi kana kainalosta
eipä vierahalle hairahtaisi
kun istuttaa perähän purren
matkalle tuuleen tuppuraiseen
ylitse meren sinisen
Mikä on mitalta laulu
kulku sen runon säkeenki
"ylitse meren sinisen"
runon kutsuman nimeltä?
Minä tällä tuntemalla:
"selvä tuo runon ei mitta"
Ma näin aattelen runosta:
"Ei Kalevalainen oo mitta"
Pitihän se niin jo olla?
Mitta hieno kultturelli
kaunis säilytettäväine
runo tää kalevalainen
mutta tässähän runossa
mitta ei ol' kalevalainen
Sellasta tosiaan, että en nyt ihan kuitenkaan saanut sillätavalla selvää asiasta, mutta pitikö siis runosi olla kalevalamittainen?
Sitä tuossa "vastausrunossani" kirjoitinkin, että mitta ei sitä ole ja siitä tuli mieleen, että pitikö se sittenkään sitä olla?
Löysin aiemmin kirjoittamani pätkän Kirjailijanalut –palstalla, joten sopinee hyvin tähän kohtaan:
”Ja yks päivä kirjastossa törmäsin runoilija Arja Tiaisen uusimpaan runokirjaan. Oikeastaan runokirjat on hurjan pikkuisia, mutta kuitenkin niin täynnä.
Minäkin tuonne Runo- ja Rakkausrunopalstalle viskelen runojani. Nyt olen taas yrittänyt sitä Shakespeare –tyylistä sonettiosastoa, mutta ei vieläkään tule mitään valmista! Se vasta vaikeaa on! Oletteko yrittäneet sonetteja värkätä? En oikein itsekään tajua, miksi haluaisin saada sellaisia itse tehtyä. Mikä muuten olisi hyvä kirja opiskella runojen kirjoittamista? Ja mitä nykyrunoilijoita olisi hyvä lukea, siis suomalaisia?
Yleensäkin runokirjoista voisin Teiltä asiantuntijoilta kysäistä täällä, että miten sellaisen runokirjan kasaaminen on järkevää tehdä. Pitääkö olla jotenkin teema tai peräti juoni? Minulla kun nuo runot on kaikenkaikkiaan ihan palapelejä, johtuen tietysti siitäkin, että teen näitä ”runojani” ihan spontaanisti. Osahan on ihan tuulesta temmattuja! Mielestäni ne ”tuulesta temmatut” ovat kyllä itselleni sitten niitä ”parhaita”. Siis kun luen niitä sitten jälkeenpäin, niin ajattelen, että kuka tän on kirjoittanut, ai minäkö? Mulla on kyllä hienot muusat, joskin arvaamattomat... “
... ja matka jatkuu…
mulla on sellainen vibraatio, että ensimmäisessä säkeessä on jokin vika (?), mutta loppu on tasaisen varmaa Järneä?
Kieltämättä, tämä kyllä rauhoittaa kuin sata jänistä.
Mitallisesti siitä en vielä tarkistettuani virheitä löytänyt, mutta se näyttää olevan ainoa jossa on 8 riviä, kun muissa on 6, murtosäkeitä näyttäää olevan puolet, eikä sekään poikkea muista, noissa 8:ssa rivissä on 6 erilaista muotoa, mutta niitä on paljon muissakin säkeissä, hmmm... nyt aloin oikein miettimään, että mitä siinä on poikkeavaa. Voiko olla, että tuo 7 rivi "nukkuvan ma kai lupasin", joka on koko runossa ainoa sen muotoinen, (kolme tavua, yksi tavu, yksi tavu, kolme tavua) "rikkoo" sitä rytmitystä?
=)