Hei kaikki. Olisi kysyttävää.
Erosimme ex-avopuolison kanssa vähän yli 3 vuotta sitten, poikamme on nyt 6 vuotias. Olemme asuneet samassa kaupungissa ja toistaiseksi kaikki on sujunut melkein hankaluksitta. Jotain pientä kahnausta aina välillä on, mutta se lienee normaalia. Olen poikani kanssa tavannut säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja muutenkin poika on ollut luonani arkiviikollakin.
Muutin nykyiseen kotikaupunkiini opiskelujen perässä ja haluaisin muuttaa pois, vähän isompaan kaupunkiin lähemmäs kotiseutujani ja sukulaisiani.
Viimeiset 2,5 vuotta minua on pidätellyt se että poikani asuu täällä enkä halua menettää yhteyttäni häneen. En varmaankaan edes kestäisi sitä.
Etäisyyttä uuteen kotikaupunkiin olisi noin 400 km (matka-ajassa Eniron mukaan 5t 22min).
Olen jostain lukenut, että yhteishuoltajuudessa molempien vanhempien tulee osallistua lapsen matkakustannuksiin etävanhemman luo.
Onko näin? Miten käytännössä tälläisiä tilanteita on järjestetty? Miten osallistutte kustannuksiin?
Olen miettinyt, ettei se nyt niin kamalan hankalaa voi olla (jos tahtoa riittää) jos molemmat vanhemmat ajelisivat joka toinen viikonloppu matkan puoliväliin s.e. perjantaina työpäivän jälkeen hakisi pojan ja sunnuntai iltana veisi pojan. Näkemykseni voi toki olla ehkä optimistinenkin, veisihän se kuitenkin noin 11 tuntia viikonlopusta. Pojan kasvaessa isommaksi, niin tilanne luonnollisesti muuttuu kun pystyy itsekin matkustamaan.
Toisaalta, kasvaessa kavereilta tulee varmaan omaa painetta - ehkei halua enää matkustaa isin luo vaan haluaa olla kavereiden kanssa.
Miten te olette onnistuneet?
Erosimme ex-avopuolison kanssa vähän yli 3 vuotta sitten, poikamme on nyt 6 vuotias. Olemme asuneet samassa kaupungissa ja toistaiseksi kaikki on sujunut melkein hankaluksitta. Jotain pientä kahnausta aina välillä on, mutta se lienee normaalia. Olen poikani kanssa tavannut säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja muutenkin poika on ollut luonani arkiviikollakin.
Muutin nykyiseen kotikaupunkiini opiskelujen perässä ja haluaisin muuttaa pois, vähän isompaan kaupunkiin lähemmäs kotiseutujani ja sukulaisiani.
Viimeiset 2,5 vuotta minua on pidätellyt se että poikani asuu täällä enkä halua menettää yhteyttäni häneen. En varmaankaan edes kestäisi sitä.
Etäisyyttä uuteen kotikaupunkiin olisi noin 400 km (matka-ajassa Eniron mukaan 5t 22min).
Olen jostain lukenut, että yhteishuoltajuudessa molempien vanhempien tulee osallistua lapsen matkakustannuksiin etävanhemman luo.
Onko näin? Miten käytännössä tälläisiä tilanteita on järjestetty? Miten osallistutte kustannuksiin?
Olen miettinyt, ettei se nyt niin kamalan hankalaa voi olla (jos tahtoa riittää) jos molemmat vanhemmat ajelisivat joka toinen viikonloppu matkan puoliväliin s.e. perjantaina työpäivän jälkeen hakisi pojan ja sunnuntai iltana veisi pojan. Näkemykseni voi toki olla ehkä optimistinenkin, veisihän se kuitenkin noin 11 tuntia viikonlopusta. Pojan kasvaessa isommaksi, niin tilanne luonnollisesti muuttuu kun pystyy itsekin matkustamaan.
Toisaalta, kasvaessa kavereilta tulee varmaan omaa painetta - ehkei halua enää matkustaa isin luo vaan haluaa olla kavereiden kanssa.
Miten te olette onnistuneet?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onko totta että matkakulut menee puoliksi?? Silloinkinko kun etä muuttaa esim. ulkomaille? Koskeeko vain jos on yhteishuolto? Aika pitkä matka on:(
Jos mun lasten isä päättäisi muuttaa vielä pidemmälle, en osallistuisi matkakustannuksiin millään tavalla.
Mutta mulla on yksinhuolto eikä isukki maksa elareita. Säästää siis pitkälti yli 3 tonnia vuodessa, sillä matkustelee jo aika paljon :)
Jos olis yhteishuolto ja elaritkin vaihtas tililtä toiselle, saattaisin tulla vastaan, mutten varmaankaan sitä säännöllisesti tekis...
Tää on nyt vaan mun mielipide ;)
Ellei mitään muuta ole erityisesti sovittu, niin tapaava etävanhempi huolehtii tapaamiskuluista. Jos mitään sopimusta ei ole, niin mikään ei velvoita lähivanhempaa osallistumaan tapaamiskuluihin. Yhteis- tai yksinhuollolla ei ole siinä mitään merkitystä.
tuo näyttää ehkä vielä kohtuulliselta mutta itse en suostuisi siihen että lasta aletaan raahaamaan 400km joka toinen viikonloppu ja en usko että mikään oikeuskaan sitä suosittaisi.
Lapsesi on menossa juuri kouluun joten pienelle koululaiselle tiuo on kohtuuttoman raskas matka ainakaan niin usein kuin sinä haluaist lapsen luoksesi.
Äitinä itse en lähtisi mihinkään puolitiehen kuljettamaan sillä onhan jokaisella aikuisellakin oikeus joskus levätä. Ajattele nyt entisen vaimosi työtaakkaakin. Viikolla työssä, siihen kotityöt päälle, lapsesta huolehtimista ja kun tulee viikonloppu ja lopulta saa levätä niin eikun autoon tienpäälle sateeseen ja pyryyn.
Fakta on jos aiot muuttaa että näet lastasi yhä harvemmin ja harvemmin. Vaikka se ei ole sitä mitä haluat niin se vaan tulee käymään.
Itse en ole koskaan kuljettanut lasta tapaamisiin sillä se on etävanhemman tehtävä ja kyllä minulle riittää kun viikolla hoidan lapsen, läksyt, harrastukset, lääkärit, vanhempainillat, vaatteet, ruokailun yms kaiken hänen elämänsä että jos joskus vapaaviikonloppu on niin sen lepään ja nautin..
Mun kamu muutti toiselle puolelle suomea ja tapaamiset hoituu nyt kerran kuussa pitkällä viikonlopulla. Edestakas reissaaminen rasittaa myös lasta ja lasten oikeushan etän tapaaminen on!
Pitkä vkl on hyvä idea ja koulustakin saa sitä varten kerran kuussa aina vapaata.
Jos saat elatusmaksua, niin mitä katsot sen kattavan?
Elatusmaksun ideahan on se, että lapsen elämiskustannukset jaetaan vanhempien kesken.
Esimerkiksi minä maksan 140e/kk, mikä on suunnilleen samaa kuin mitä opiskeluaikana opintorahasta jäi elämiseen. Suuremmissa hankinnoissa asia on sitten eri.
Lapsen elämismenoihin olisi siis varattu 280e/kk plus lapsilisä (jos äiti haluaa lapseensa sitä käyttää).
Lapsen arjessa olemista sen sijaan ei voi arvottaa rahassa. Etävanhempana minusta olisi mukava olla auttamassa vaikka läksyissä, vaan kun etänä en sitä pysty tekemään.
Aika ikävä asenne sulla jos pitää ruveta lapsen läksyissä auttaminenkin katsomaan jonkinlaisena uhrauksena!
Ei läksyt mikään uhraus ole mutta mieti nyt hieman itsekin.
Normalin äidin päivä on aika työntäyteinen jos hän työssä on eli lapsi hoitoon, isommat kouluun - työhön - pienemmät tarhasta isonmpi koulusta - ruokaa- pyykinpesua- tiskaamista -siivousta - isompien läksyt - harrastukset - nukkumaanmeno yms.
Ei siis läksyt ole mikään uhraus mutta kyllä sekin vaan joka päivä on vanhemman vastuulla kuten muutkin jutut. Jos minun tarvitsisi vielä työviikon jälkeen vielä lähteä parinsadan kilsan automatkalle niin kyllä itseni vetäisin mielummin jojoon..
Sitäpaitsi miten nämä elatusmaksut tähän matkaan liittyi. Ei kaikkea ole laskettavissa rahassa kuten esimerkiksi vapaa-aikaa...
on se vaikeaa tuo kulettaminen ja kaikki valitus miten kaikki joutuu tekeen niin miksi ihmeessä olette siinä tilanteessa, asuisitte saman katon alla niin ei olisi ongelmaa vai oliko se ongelma.
Pitäskö lähi ja etä vanhemman asua samassa rappukäytävässä vierekkäisissä asunnoissa niin olisi ko se lapsille helppoa entä teille. Ajatelkaa vähän pidemmälle asioita.
Tapaamissopimuksessamme lukee, että etä maksaa tapaamismatkat, jos matka on alle 50km:ä. Sen jälkeen kulut maksetaan puoliksi.
Jos yli 50km:n matka olisi ajankohtainen (etä muuttaisi), hakisin sopimukseen muutosta kohtuuttomana. Vaikka, ei sopimuksella olisi käytännössä mitään merkitystä, koska hän ei hae lapsia 3,5km:n etäisyydeltäkään :D
Miksi sinun on pakko muuttaa juuri nyt, kun lapsi sinua eniten tarvitsee? Luettuna näyttää siltä - sorry, että ajattelet enemmän itseäsi, kuin lasta.
muuttaisit itse? Olisiko se mielestäsi kohtuutonta?
Äläkä nyt vetoa siihen 3,5km etäisyyteen ja paskaan eksääsi :-D
En muuta, koska lasten elämä on tällä paikkakunnalla; opiskelut, ystävät, isovanhemmat ja läheiset (joihin en isää laske). Varsin mielenkiintoista ja haastavaa työtä on minulle tarjouttu toiselta paikkakunnalta, mutta sellaiset haaveet oli haudattava, koska first things first.
Paska exä? Ei se miehestä sontiaista tee, jos myöntää itselleen, ettei lapset kiinnosta. Lapsia kohtaan olisikin väärin tavata heitä pakosta ;-) Mutta kaikenlainen muu jäynä ja kiusanteko ex-perhettä kohtaan sallii em nimikkeen käytön, sorry.
Miksi exä haluaisi tavata lapsia 350km:n päästä, jos 3,5kin on liikaa? Kysymyksesi on vailla älyllistä pohjaa.
Kyllä kai niitä tapaamiskulujen puolitusta ainakin silloin suositellaan kun muuttaja on lähivanhempi.
Lähtökohtana lienee, että se joka muuttopäätöksen tekee, joutuu myös maksamaan.
Musta on hassua katella tätä yleistä näkökulmaa joka on selvästi vinoutunut ajattelemaan asioita jomman kumman vanhemman intressin mukaisesti.
Eihän tapaamisoikeudessa ole vanhemman tapaamisoikeudesta lapseensa, vaan lapsen tapaamisoikeudesta vanhempaansa.
Aikuisten elämässä tapahtuu muutoksia, niin se vain on. Jos lähdetään tuommosesta kostomentaliteetista liikkeelle jossa kulut sälytetään vain toiselle, niin eikö tämmöinen periaate ole omiaan heikentämään lapsen tapaamisoikeutta vanhempaansa?
Jos ajattelee tuota esimerkkiä minkä ketjun aloittaja kirjoitti, niin lähivanhempien mielestä on ihan OK olla joustamatta piiruakaan siitä huolimatta, että etävanhempi joutuisi matkustamaan 800 km hakeakseen lapsensa viikonlopuksi ja toiset 800 km viedäkseen lapsensa takaisin ja samalla kuluttaisi vajaan vuorokauden matkoihin.
Käytännössä aika ja kustannukset ovat sellaisia ettei tuohon monikaan pysty.
Ja jos tämä on valittu toimintalinja, niin missä tässä katsotaan lapsen oikeutta tavata etävanhempansa?
Myönnän toki, että tommonen reissuaminen on varmasti lapselle raskasta, mutta ei se tilannetta muuta mitenkään vaikka toinen osapuoli kaikista kuluista ja vaivasta vastaisikin.
Eli se että ei muuta sinne 500 km:än päähän, koska lapsen tapaaminen vaikeutuu ja tapaamiset harventuu. Lapsi on pieni aika vähän aikaa meidän aikuisten elämästä ja voihan sinne kauemmas muuttaa sitten kun lapsi on isompi? Kai sitä haluaa osalistua lapsensa elämään mahdollisimman paljon?
Monesti me aikuiset ajatellaan itsekkäästi ja sitten kiukutellaan kun toinen vanhempi ei joustakaan. Jos alkuperäinen ensinnäkin miettisi asiaa lapsen kannalta ja sitten voisi vielä miettiä miltä lapsen äiditä tuntuu, kun exä yhtäkkiä vaatii häntä osallistumaan suuriin matkakuluihin, jotka johtuu hänen itsensä päättämästä muutosta 500 km:äm päähän. Voi olla tiukkaa muutenkin rahallisesti.
Minä en ainakaan ajaisi joka toinen perjantai räntä-ja lumisateessa rankan työviikon jälkeen jonnekin Nevadaan. Johan siinä on turvallisuusriskikin. Aika kohtuuton vaatimus. Töitä löytyy varmaan lähempääkin ja isi voi tavata sukulaisiaan vapaina ja lapsellisina viikonloppuinaan siellä kotiseudulla.
Eikö lapsen etu olisi se, että hänellä on onnelliset vanhemmat?
Entä jos etävanhempi sattuu vaikkapa löytämään uuden puolison jonka työt sijaitsevat toisella puolella suomea.
Entä jos etävanhempi asuu nyt nevadassa eikä pääse sieltä pois järkiduuneihin muuttamatta pois lapsensa luota?
Paikkakunnalle jääminenkin voi olla tiukkaa rahallisesti jos töitä ei ole.
En kyllä mitenkään ymmärrä miksi exältäsi pitäisi löytyä hyvää tahtoa kuljetella poikaa joka toinen vkl puoleen matkaan satoja kilometrejä. Sinun ei ole pakko muuttaa kuhan vain tahdot ja muiden pitäisi sitten toimia sinua helpottavalla tavalla.
Ymmärrän kyllä toisaalta jos paikkakunta ei tunnu omalta, mutta olet siellä jo noinkin kauan asunut ja miksei vuosi, kaksi vielä menisi. Lapsi olisi niin iso, että voisi lentää yksin ja ei tarvitsisi matkustella tuntikausia.
Talvella tuollainen matka jo kestää kauemmin ja todellakin jossain lumipyryssä ajaminen voisi kyllä exäsi ja sinunkin hermot kiristää.
Koska sovitut viikottaiset tapaamiset jäivät isän muuton takia pois (ja tapaa enää joka toinen vkl), niin isä hakee ja tuo. Ja näin ollen maksaa matkakulut. Joskus olen toki minäkin vienyt, jos sinne päin menossa.
Meillä mieheni on etävanhempi, joka muutti 400 km:n päähän lapsistaan.
Alkuvaiheessa (ensimmäinen vuosi) lähivanhempi teki kaikkensa vaikeuttaakseen tapaamisia. Silloin kun tapaamiset onnistuivat (lähin pompottelujen jälkeen), matkakustannukset tulivat etävanhemman maksettaviksi. Kustannukset ovat kuitenkin kovat (1600 km ajoa, 12 tuntia matkustusta (nouto ja palautus)) ja tapaamisten järjestelyt toimivat todella huonosti.
Niinpä ETÄvanhempi varasi uuden ajan lastenvalvojalta uuden sopimuksen laatimiseksi. Siellä ensinnäkin sovittiin uudet tapaamisajat. Kaikki osapuolet olivat sitä mieltä, että joka toinen viikonloppu on lapsille kouluaikaan liian raskasta ja tapaamiset on nyt sovittu painottumaan niin, että n. kerran kuussa on yksi viikonloppu ja loput tapaamiset ovat lasten loma-aikoina (etävanhempi järjestää lomansa niiden mukaan ja mielellään järjestääkin). Eli siis n. 4 kertaa vuodessa lapset ovat etävanhemmalla pidemmän jakson (syysloma, joululoma, talviloma ja kesälomalla loput).
Matkakustannuksista lastenvalvoja oli ehdottomasti sitä mieltä, että kustannukset kuuluu jakaa. Nyt uudessa sopimuksessa lähivanhempi on velvoitettu tuomaan ja noutamaan lapset puolesta välistä.
Itse olen lukenut eri lähteistä, että matkakustannusten sovittelu (esim. 75:25, 50:50) tulee kysymykseen kun etäisyys on 100 - 150 kilometrin luokkaa.. 400 km ylittää tuon reilusti. Merkitystä sillä kumpi on ollut muuttaja ei ole.
Jotta saatte tapaamiset ja matkakustannusten jaon sovittua, niin varatkaa aika lastenvalvojalle. Tilanne muuttuu niin merkittävästi, että vanhat sopimukset eivät ole tuossa tilanteessa toimivia.