No tässä on mun tarina, tosi sellanen. olen poika. tai mies.
Mua ei oikeastaan koskaan ole kiusattu fyysisesti tai kiusaaminen ei ole koskaan ollut täysin sietämätöntä, mutta kaikki alkoi yläasteella 7;lla. Siihen saakka olin pitänyt itseäni aivan normaalina, kunnes pikkuhiljaa kaverit alkoivat vinoilemaan milloin mistäkin, ei niin siististä hiuksista tms. Pilkkaajia oli aluksi 2 sitten 5-6...äkkiähän niitä kertyi.
Se mikä oli kaikista kumminta niin itse en koskaan aiheuttanut mitään hämminkiä enkä melunnut, vaan olin täysin normaali. Vinoilijoita vaan kertyi, ilmeisesti siitä syystä etten koskaan herjannut heitä takaisin. Aiemmin ala-asteella mietin ettei musta nyt helvetti koskaan voi tulla kiusattua, mä vedän turpaan tms. mutta oma luonne ja hyväntahtoisuus loppujenlopuksi johti siihen etten koskaan kuitenkaan loukannut ketään vaan otin junttien henkiset iskut vastaan niihin koskaan vastaamatta.
Aikoja oli jolloin kaverit heitti "hei, ketäs alettas morkkaamaan" "tota Karia tietenkin!" tms. Lukiooon mentyäni samat kiusaajat siirtyivät luokalleni. Kuten varkain, yllättäen yhdellä tunnilla, huomasin, että pari muutakin uutta opiskelijaa alkoivat kiusata minua, ja heittelemään kumeilla. Tämä kaikki voi kuulostaa naurettavalta, mutta näin tosiaan tapahtui. päinvastoin kuin muut, olin todella "normaali", en läski, en ruma, vaan täysin sopusuhtainen. tai OLIN. Kiusaajat ilmeisesti näkivät että olen ns. puolustuskyvytön tms. ja siksi olivat aina kimpussani.
Lukion 2-luokalla muutuin haamuksi, en jutellut kellekkään ja olin aina yksin. Pikkuhiljaa kiusaajatki katosivat. Aloin kokoamaan itseäni vaikka se oli todella hankalaa, kävin kuntosalilla ja purin kaikki agressiot ja vihat siellä. Nykyään olen 24v, käyn silti salilla ja koko kroppani ja tahtoni on sieltä peräisin, joka lihas on kiusaajieni tulosta, jokainen herja on tehnyt mielestäni entistä kovemman. Henkisesti olen kuin kivi, kykenen ottamaan vastaan nyt minkälaisen herjan tahansa, olen täysin itseriittoinen ja itseensäluottava mies. En tarvitse ketään pysyäkseni koossa henkisesti kuten niin moni muu mies nainen kainalossaan.
Välillä näen silti unia kiusaajastani, pääasiassa vain yhdestä niistä. Sanon vaan sen, että kiusaajilla ei ole aavistustakaan siitä, edes lähimaillakaan, minkälaiseksi he tekevät toisen elämän. viimeiset 9vuotta elämästäni on toisten tulosta, se miksi olen tullut ja se mitä olen nykään on kiusaajien tulosta osittain. ehkä tulisi kiittää heitä, ehkä ei, mutta nyt selviän paremmin kuin kukaan muu yksin.
Mua ei oikeastaan koskaan ole kiusattu fyysisesti tai kiusaaminen ei ole koskaan ollut täysin sietämätöntä, mutta kaikki alkoi yläasteella 7;lla. Siihen saakka olin pitänyt itseäni aivan normaalina, kunnes pikkuhiljaa kaverit alkoivat vinoilemaan milloin mistäkin, ei niin siististä hiuksista tms. Pilkkaajia oli aluksi 2 sitten 5-6...äkkiähän niitä kertyi.
Se mikä oli kaikista kumminta niin itse en koskaan aiheuttanut mitään hämminkiä enkä melunnut, vaan olin täysin normaali. Vinoilijoita vaan kertyi, ilmeisesti siitä syystä etten koskaan herjannut heitä takaisin. Aiemmin ala-asteella mietin ettei musta nyt helvetti koskaan voi tulla kiusattua, mä vedän turpaan tms. mutta oma luonne ja hyväntahtoisuus loppujenlopuksi johti siihen etten koskaan kuitenkaan loukannut ketään vaan otin junttien henkiset iskut vastaan niihin koskaan vastaamatta.
Aikoja oli jolloin kaverit heitti "hei, ketäs alettas morkkaamaan" "tota Karia tietenkin!" tms. Lukiooon mentyäni samat kiusaajat siirtyivät luokalleni. Kuten varkain, yllättäen yhdellä tunnilla, huomasin, että pari muutakin uutta opiskelijaa alkoivat kiusata minua, ja heittelemään kumeilla. Tämä kaikki voi kuulostaa naurettavalta, mutta näin tosiaan tapahtui. päinvastoin kuin muut, olin todella "normaali", en läski, en ruma, vaan täysin sopusuhtainen. tai OLIN. Kiusaajat ilmeisesti näkivät että olen ns. puolustuskyvytön tms. ja siksi olivat aina kimpussani.
Lukion 2-luokalla muutuin haamuksi, en jutellut kellekkään ja olin aina yksin. Pikkuhiljaa kiusaajatki katosivat. Aloin kokoamaan itseäni vaikka se oli todella hankalaa, kävin kuntosalilla ja purin kaikki agressiot ja vihat siellä. Nykyään olen 24v, käyn silti salilla ja koko kroppani ja tahtoni on sieltä peräisin, joka lihas on kiusaajieni tulosta, jokainen herja on tehnyt mielestäni entistä kovemman. Henkisesti olen kuin kivi, kykenen ottamaan vastaan nyt minkälaisen herjan tahansa, olen täysin itseriittoinen ja itseensäluottava mies. En tarvitse ketään pysyäkseni koossa henkisesti kuten niin moni muu mies nainen kainalossaan.
Välillä näen silti unia kiusaajastani, pääasiassa vain yhdestä niistä. Sanon vaan sen, että kiusaajilla ei ole aavistustakaan siitä, edes lähimaillakaan, minkälaiseksi he tekevät toisen elämän. viimeiset 9vuotta elämästäni on toisten tulosta, se miksi olen tullut ja se mitä olen nykään on kiusaajien tulosta osittain. ehkä tulisi kiittää heitä, ehkä ei, mutta nyt selviän paremmin kuin kukaan muu yksin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sä teit sen
mut et voi muo huijata :)