kun aina katselen koirien osto/myynti-ilmoituksia niin olen huomannut että on se hankalaa..
Erityisesti eräs kääpiökoirarotu aiheuttaa paljon ylimääräistä keskustelua.Johtuneeko nuoresta? ihailijakunnastaan vai miksi kaikki ko. rodun etsijät saavat haukkumaryöpyt,typerää..
Jos joku on ostamassa tiettyä koiraa ja ajattelee aikuisesta koirasta maksavansa noin 600 niin johan kaikki älähtää.Mielestäni mistä tahansa rodusta pitää koiran ikä huomioida ostaessa/myytäessä.Onhan aikuinen koira jo tapansa,hyvät&huonot oppinut,ja ikää kertynyt mittariin,eri asia jos joku myy käyttö/näyttövalionsa,siitä pitääkin maksaa.
Ja ostajat vaikuttavat itse hintoihin,jos koirasta ollaan valmiita maksamaan se lähes 2000 e niin kukapa nyt ei sitten ottaisi rahoja pois.En nyt kadehdi kasvattajia tai muutakaan sellaista,tuntuu vaan kurjalta että monet pienet seurakoirarodut häviää tavallisen ihmisen ulottumattomiin kun hinnoittelu on aivan tähtitieteellinen.Onko tästä hyötyä pitkässä juoksussa,noin rodun kannalta..
Tälläistä mietiskelyä kahvitauolta..
Erityisesti eräs kääpiökoirarotu aiheuttaa paljon ylimääräistä keskustelua.Johtuneeko nuoresta? ihailijakunnastaan vai miksi kaikki ko. rodun etsijät saavat haukkumaryöpyt,typerää..
Jos joku on ostamassa tiettyä koiraa ja ajattelee aikuisesta koirasta maksavansa noin 600 niin johan kaikki älähtää.Mielestäni mistä tahansa rodusta pitää koiran ikä huomioida ostaessa/myytäessä.Onhan aikuinen koira jo tapansa,hyvät&huonot oppinut,ja ikää kertynyt mittariin,eri asia jos joku myy käyttö/näyttövalionsa,siitä pitääkin maksaa.
Ja ostajat vaikuttavat itse hintoihin,jos koirasta ollaan valmiita maksamaan se lähes 2000 e niin kukapa nyt ei sitten ottaisi rahoja pois.En nyt kadehdi kasvattajia tai muutakaan sellaista,tuntuu vaan kurjalta että monet pienet seurakoirarodut häviää tavallisen ihmisen ulottumattomiin kun hinnoittelu on aivan tähtitieteellinen.Onko tästä hyötyä pitkässä juoksussa,noin rodun kannalta..
Tälläistä mietiskelyä kahvitauolta..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä pistää välillä pihisemäänkin kun hintapyyntöjä katselee,miksi kunnon valiosukuisen metsästyskoiran saa n 300-600e?Sen metsästyskoiran vanhempiin jos ovat töissä kunnostautuneet on upotettu sievoinen summa rahaa ja ennenkaikkea omaa aikaa tunteja ja tunteja ja taas tunteja.varusteet on kalliit,matkat kokeisiin pitkiä myös ja saati sitten reissut "tosielämän"töihin.Onko siis tavallinen pystykorva rekku vaan arvottomampi kun ei ole niin muodikas kuin sukulaisensa chihu(tai mikä tahansa muu muotikääpiö)?Tätä mietin minä juuri tänään kun metsästyskausi taas alkoi =)
Ei tarvitse hakea kuin merkkifarkut, niin hinta on heti 300% kalliinpi.
Käsikädessä kaiken muun tavaran kanssa kulkee koirien hinnat.
maksaa hunajaa,ukkoni suosikit on alkaen n 100e ja kestävät n vuoden ennenkuin on sieltä täältä risputuneet ja joskus saumat ratkeaa,ei siis laatu vastaa hintaa alkuunkaan =)
Itse ostelen monesti erikoisia ns halpatuontifarkkuja joista monet on jo useita vuosia nytkin olleet ahkerassa käytössä.
siis housujen suhteen. Yksien merkkifarkkujen hinnalla saan kolmet tavikset.
Koiriin voi nykyään samaistaa sitä samaa logiikkaa. Rahakkaat filmitähdet suosii jotakin rotua ja on aina kainalossa kuvissa mukana. Kaikki haluaa kiljuen samanmoisen otuksen, ja niin hinta nousee.
tai suoraan sanoen väärennöksestä 600 euroa on kova hinta. Chihujen kuten muidenkin kääpiörotujen korkeat hinnat johtuvat monesta asiasta. Pienet pentueet, erittäin kalliit astutusmaksut, kääpiöillä ei koskaan synnytykset ole niin yksiselitteisiä kuin niitä suuremmilla roduilla. Toisaalta se pitää jossain määrin tietyt tyypit poissa pentujen ostajina, mikä taas on hyvä asia.
Korkeat hinnat mahdollistavat valitettavasti trokauksen ja pentutehtailun.
Itse katson nykyään että 1000-1500 euroa paperillisesta rotukoirasta jonka vanhemmat on tutkittu monta sukupolvea taaksepäin ei ole liikaa.
Jos nuoret putoavat pois kelkasta, vanha sääntö pitää paikkansa, eli säästäminen. Suhteessa yhtä korkeat hinnat ovat olleet kautta aikain kääpiöillä, jos rahan arvoon vertaa. Emme mekään koiriamme säästämättä ole saaneet.
Täytyy asettaa tavoitteita elämälle.:-D
sitä meinannukkaan et koirankasvatus ois hyväntekeväisyyttä ;)
Ja ymmärrän hyvin nuo kustannukset.Paitsi ruokakulut kyllä tasoittaa,tottahan imettävä doggi syö enemmän kuin muutaman kilon painoinen koira..
Mutta dava oli nyt samoilla ajatuksilla siitä kuinka työlästä on saada aikaiseksi jalostuksellisesti arvokas työkoirapentue,ei pelkästään näyttelyissä juoksu,vaan ne loputtoman pitkät työtunnit metsissä.Ja silti nämä työn ja vaivan tulokset ovat jopa 3xhalvempia kuin joku kääpiökoira.Tästä tekee hullunkurista se että jälkeläisten eteen ei ole ehkä nähty niin paljon vaivaa,koska menevät kuitenkin kaupaksi-ja kalliilla,eikä ole niin paljon vaadittavia näyttöjä vanhempien kyvyistä.Mutta koitappa saada omasi pois "tuntemattomasta" työkoirapentueesta :(
Sen verran tuosta ostajakunnasta,että en niinkään ole huolissani nuorista koiraharrastajista,nuorilla tuntuu ostovoimaa olevan.Enemmän harmittaa esim kaupungeissa asuvat perheet,monen perheellisen mielestä varmasti tuo 1500 -> on yksinkertaisesti liikaa koirasta.Ja kuitenkin tilanpuute estää harkitsemasta kookkaampaa koiraa.Ja mielestäni on ihan ymmärrettävää kauhistella hintoja jos pieni seurakoira jopa ilman mitään meriittejä maksaa painonsa kultaa.
Tää ei suinkaan tarkottanu kaikkia kääpiökasvattajia,älä Uma ota poroja sieraimiin ;)
Enhän miekään oo pillastunu vaikka ties minä tehtailijana pitävät kun oli ne rekkaamattomat pennut.Osa kai menee meitin pentulaisista tänä syksynä rotuunottoon,jännittää =)
Samasta aiheesta on loistava kirjoitus SKKY:n puheenjohtajan palstalla. http://www.toydogs.net/tiedote/tiedote.htm Tuolta siis puheenjohtajan palsta ja 2007 -> "Kennelharrastuksen nurja puoli"
Tässä suora lainaus tuolta kirjoituksesta "Kun kuulee, miten keskinkertaisistakin vanhemmista olevista pennuista otetaan 1800-2000 euroa ja epämääräisistä "harvinaisenvärisistä" kääpiökoiran pennuista saatetaan pyytää jopa 3000 euroa, tulee miettineeksi, onko kasvattajalla tärkeimpänä kriteerinä hyvän kodin löytäminen pennulle vai kenties helppo raha"
jo todella kovat. Ostajilla luulisi olevan malttia odottaa ja jättää huippuhintaiset keskinkertaisuudet rauhaan ja etsiä toinen kasvattaja. Chihuissa on hinnat pilvissä, mutta jo hyvän rekatun kääpiökoira pennun saa hyvistä terveistä vanhemmista 1000-1500 eurolla.
Kunnon huippusukua olevista tuonneista saa maksaa tosi paljon.
SKKY:n puheenjohtajan palsta 2/2007. Kirjoitus on todella hyvä ja on syytä laajemmankin piirin lukea kuin rotujärjestön jäsenten:
Me olemme viime vuosina siunailleet koiraharrastuksen lieveilmiöitä: halpatuontia ja siihen liittyvää, usein huonokuntoisten ja liian nuorien pentujen trokaamista Suomeen halvemman elintason maista, koiranpentujen salakuljetusta väärennetyillä rokotus- ja rekisteröinti-todistuksilla yhtä hyvin kuin kotimaista pentutehtailua ja sekarotuisten ja paperittomien koirien tuotantoa.
Kun koiranpentujen kysyntä ylittää tarjonnan, niin kotimaisilla kuin ulkomaisillakin yrittäjillä on myyjän markkinat. Hinnat ovat tietenkin sen mukaiset, eikä ole myyjän ongelma, jos pennun ostaja on valmis maksamaan epämääräisin paperein varustetusta sekarotuisesta koirasta 800-900 euroa.
Ei ole myöskään myyjän ongelma, jos ostajat haluavat erikoisuuksia, ns. "designer-koiria", olivat sitten kysymyksessä "harvinaisen" väriset merle-chihuahuat, brindleväriset mopsit tai vaikkapa yorkshirenterrierit, joihin on yhtäkkiä saatu tuotettua perinteisen teräksensinisen ja kullanruskean lisäksi valkoista väriä.
Me rotujärjestöissä olemme käyneet omia kampanjoitamme kuluttajavalistuksen ja ostajien laatutietoisuuden lisäämiseksi. Me puhumme hienoin sanakääntein vastuuntuntoisesta koiranjalostuksesta, jonka tarkoituksena on busineksen teon sijasta parantaa rotua.
Me korostamme ostajille turvallista valintaa kehottaessamme heitä hankkimaan koiransa järjestäytyneiltä kotimaisilta kasvattajilta, joille on rahan sijasta ensiarvoisen tärkeää hyvän kodin löytäminen huolella suunnitelluille, hyvistä vanhemmista oleville ja parhaan mahdollisen hoidon saaneille pennuillemme.
Mutta käsi sydämelle: miten moni aktiivinen koirankasvattaja kasvattaa koiria rakkaudesta harrastukseen? Ja miten moni on varautunut siihen, että harrastus maksaa eikä pentujen myynnistä saatavien tulojen varaan kannata laskea ennen kuin pennut ovat todellakin syntyneet ja lähteneet terveinä maailmalle - ja kasvaneet terveinä ilman, että kasvattaja joutuu korvaamaan pennussa myöhemmin ilmenneitä sairauksia ja vikoja?
Meille rotujärjestöön tulee niin usein niin hälyttäviä tietoja kasvattajien toimista, että tulee miettineeksi, onko tämä busineksentekomentaliteetti tarttunut myös suomalaiseen koirankasvatukseen.
Kun kuulee, miten keskinkertaisistakin vanhemmista olevista pennuista otetaan 1800-2000 euroa ja epämääräisistä "harvinaisenvärisistä" kääpiökoiran pennuista saatetaan pyytää jopa 3000 euroa, tulee miettineeksi, onko kasvattajalla tärkeimpänä kriteerinä hyvän kodin löytäminen pennulle vai kenties helppo raha.
Suomalaisten maksuvalmius on ripeän taloudellisen kasvun myötä parantunut, eikä parin tuhannen euron hintaisen koiranpennun ostaminen tunnu kohtuuttomalta, kun kallista on elämä - ja siihen liittyvä elintasoa osoittava rekvisiitta!
Kasvattajien kannattaisi kuitenkin miettiä, miten kauan nykyinen meno voi jatkua, ja miten kauan pennunostajat ovat valmiita maksamaan noinkin hulppeita summia pienestä koiranpennusta, miten harvinainen ja hienoksi mainostettu se sitten onkin.
Nyt jo kuluttajat (nuo uudet koiranomistajat) ovat alkaneet kyseenalaistaa kohtuuttomiksi kokemiaan vaatimuksia. Meille on mm. tullut puhelinsoittoja harvinaisen rodun maineessa olevan rodun kasvattajasta, joka on katsonut aiheelliseksi pyytää 1500 euron varausmaksua parin päivän vanhoista pennuistaan. Joissakin tapauksissa kaupat ovat jääneet tekemättä, ja hyvä niin.
Samoin monet sijoituskoirien omistajat ovat menettäneet uskonsa suomalaisten kasvattajien rehellisyyteen, kun ovat todenneet allekirjoittaneensa tietämättömyyttään kohtuuttomaksi osoittautuneita sijoitussopimuksia, joissa ei suinkaan ole pidättäydytty yhden tai kahden pentueen vaatimiseen. Pahimmissa tapauksissa sijoituskoirien haltijat ovat huomanneet olevansa mahdottomassa tilanteessa: ellet toimi niin kuin kasvattaja sanoo joko koiran näyttelyttämisessä ja pennuttamisessa tai vaikkapa yhdistystoiminnassa, kasvattaja uhkaa hakea pois koiran, johon haltijaperhe on ehtinyt kiintyä.
Kun sopimukset ja niiden lisäehdot saattavat olla vielä suullisia, tai sijoitussopimus muutetaankin kasvattajan toimesta osaomistussopimukseksi, riita on valmis, eikä siihen löydy ratkaisua kuin oikeudesta, jos sieltäkään.
Siksi meidän kaikkien tulisikin miettiä, miten meidän kasvattajiemme toiminta vaikuttaa koko kennelharrastuksen julkikuvaan pitkällä tähtäimellä.
Siitä huolimatta hyvää kesää ja näkemisiin Kaivopuistossa.
Kirsti Lummelampi
Sanonpa näin diplomaatisesti,että asioilla on puolensa ja puolensa,riipuu miten niitä katsoo.Uma jo sanoi tiettyjä pointteja asian tiimoilta,siltä toiselta puolelta.
Mutta viime kädessä,rehellisesti sanottuna,ostajat määrää.Myös kova kysyntä,suhteessa vähän tulevaan pentumäärään,ja hieman mikä rotu muotiin on tullut,nostaa hintaa.
Tuohon lähtee mukaan sitten muutama "rahantietoinen"kasvattaja,jonka jälkeen myös muut,sanoisinko pienen pakon edestä.Jos joku myy paljon halvemmalla,niin tilanne on äkkiä se,että sen laatua ruvetaan arvostelemaan.Täytyyhän siinä vikaa olla,jos paljon halvemmalla myy.Näin asiat käännetään kovassa kilpailussa paikassa tähdistä.Joten kasvattajat,jotka haluavat/ja olisivat halunneet maltillista hintapolitiikkaa,on pikkaisen hankalassa tilanteessa usein...
Liika on aina liikaa,se jos mikä,houkuttaa myös tehtailijoita lopulta mukaan.Ja hyvin pian saatetaan olla tilanteessa,että huomataan muutenkin,että rodun taso tuotoksen ja rahan huumassa menee alas kuin lehmän häntä...
joka maksaa. Mitenkäs sitten suu pannaan, kun huippusukuisten vanhempien jälkeläisestä ei tulevaisuudessa leivotakkaan best in show voittajaa, vaikka kasvattaja siihen suuntaan vihjaili? No, onhan koira sentään kiva mutta yhtä kivan kotikoiran olisi saanut vaikka vanhemmat ei välttämättä olisi olleetkaan kuninkaallista sukua. Loppujen lopuksi: mitä koira papereilla tekee, eihän se niitä osaa lukea.
tuskin pennusta tuollaista vihjaa. Valion arvot kun eivät periydy. Huippusukuisten vanhempien (varsinkin kun niille on tehty rodunomaiset tutkimukset ja ovat terveitä) jälkeläinen on aina varmempi valinta, kuin aivan tuntemattomista linjoista oleva jälkeläinen.
Paperillinen rotukoira on turvallinen valinta verrattuna juuri sieltä idästä trokattuihin väärennöksiin tai pentutehtaan jälkeläinen.
Tunnettu suku on upea asia ja aivan yhtä hyvä kotikoira tunnetusta suvusta tulee, kuin väärennöksestä. Plussana vielä sen paperillisen kotikoiran kanssa voi harrastaa ja tietää taatusti mitä suku sisällään pitää.
En tähän päivään asti ole nähnyt koiraa joka lukisi painettua tekstiä, sillä ymmärtämisessä tuntuu Itärajan Iitullakin olevan melkoisia vaikeuksia.
Voin taata ja valalla vannoa, että tiedän koirakaupan kiemuroista sen verran, että tuotetta mainostetaan ja ylikehutaan, vaikkein tuote aina olisikaan ihan korkean hintansa väärti. Huippusukuisten vanhempien, vaikka tutkittuja ovatkin, jälkeläiset eivät välttämättä ole terveitä. Mainitsen esim: PRA=verkkokalvon etenevä surkastuminen ja LL=mykiön sijoiltaanmeno saattavat periytyä hyvinkin kaukaa, ja terveinä esiintyneet pennun vanhemmat ovat itseasiassa näidenkin sairauksien kantajia. Tämä vain yksi esimerkki monista muista sairauksista jotka saattavat hypätä useammankin sukupolven yli. Kirjoitat, että tunnettu suku on upea asia. Onhan se kasvattajalle mutta haastatellessani koirien omistajia olen ikäänkuin ohimennen kysäissyt koirien vanhemmista, niin lähes kenelläkään ei ole ollut minkäänlaista muistikuvaa, saati sitten tietoa titteleistä. Toisinsanoen: rekisteritodistus on tulopäivän jälkeen päätynyt pohjimmaiseksi piirongin laatikkoon ja siellä se on myös pysynyt. Se kyllä on tosi, että paperikoiran kanssa voi harrastaa. Harrastinhan itsekin lähes 20 vuotta.
Mitä tulee minun ymmärtämiskykyyni, niin luulen, että siinäsuhteessa selviän lähes yhtä puhtain-paperein Umalehtisen kanssa. Koiran lukutaidon puutteen kirjoitin vain kevennykseksi.
ne paperit sitä koiraa varten ole :)
Itellä ei ehdotonta kantaa ole suuntaan eikä toiseen,ainakin "oman" rotuni kohdalla hyväksyn paperittomuuden,kunhan tiedän mistä oloista koira on.En siis kannata missään mielessä "pentutehtailua",tapahtui se sitten papereilla tai ilman..
kevennykseksi Itärajan Iitun ymmärryksestä kevennyksenä.
Mikään ei ole tässä maailmassa varmaa kuin kuolema. Mutta asiaan, edelleen , tunnettujen sukujen pennuilla joiden vanhemmat ja suku ties miten kauaksi taaksepäin tunnetaan, on ostajan turvallisempaa ostaa sellaisesta pentu. Tietää jo kasvattajakin hyvin pitkälle mitä taustoista on löytynyt ja osaa kertoa ostajalle suvusta paljon.
En koskaan ole ymmärtänyt mainontaa koirakaupoissa. Pentu voi olla lupaava, mutta niin on saman rodun kesken aina joka pentueessa se yksi lupaava pentu, koska me kasvattajat pistämme pennut ns. järjestykseen rotumääritelmän puitteissa. Kaikista ei tule tähtiä.
Nuo mainitsemasi silmäviat tulevat ihan yhtä lailla paperittomalle ja yleensä on varmaa lähes sataprossaisesti, ETTÄ EI sen paperittoman vanhempia ole tutkittu. Joten paljon suurempi toden näköisyys perinnölliseen vaikkapa nyt silmä vikaan on sillä tutkimattomien vanhempien jälkeläisellä.
Joo ja kyllä todella tiedän että sairaus hyppää monen sukupolven ylitse ja putkahtaa pinnalle kun vähiten sitä osaat odottaa. Näin kävi meillä. 14 sukupolven takaa pamahti Legg Calve Perthesin tauti kasvattiini.
Silmävioista ollaan vältytty toistaiseksi (KOP KOP KOP)