Seurustelin erään pojan kanssa pari kuukautta, kunnes jätin hänet. Syy siihen oli se että en ollut onnellinen, vaikka hänestä pidänkin.
Noh... Nyt on alkanut käymään niin että emme pääse toisistamme eroon millään/emme halua päästä. Olemme edelleen todella tiiviisti yhteydessä toisiimme ja vuorotellen haluaisimme palata yhteen. Välillä käy jopa niinkin että olemme samaa mieltä yhteenpalaamisesta, mutta se jotenkin pelottaa. Kumpikaan ei kuitenkaan uskalla. Kai pelkäämme että yhteenpaluu aiheuttaisi saman tilanteen kuin edellisellä kerralla ja ehkä se olisi meille se viimeinen kerta emmekä koskaan enää haluaisi olla yhteydessä.
Anteeksi sekava selitykseni, toivottavasti joku ymmärsi ainakin asian jujun.
Kaipaisin lähinnä kohtalotovereiden neuvoja ja kokemuksia tähän. Ehkä niistä olisi jotain apua (:
Noh... Nyt on alkanut käymään niin että emme pääse toisistamme eroon millään/emme halua päästä. Olemme edelleen todella tiiviisti yhteydessä toisiimme ja vuorotellen haluaisimme palata yhteen. Välillä käy jopa niinkin että olemme samaa mieltä yhteenpalaamisesta, mutta se jotenkin pelottaa. Kumpikaan ei kuitenkaan uskalla. Kai pelkäämme että yhteenpaluu aiheuttaisi saman tilanteen kuin edellisellä kerralla ja ehkä se olisi meille se viimeinen kerta emmekä koskaan enää haluaisi olla yhteydessä.
Anteeksi sekava selitykseni, toivottavasti joku ymmärsi ainakin asian jujun.
Kaipaisin lähinnä kohtalotovereiden neuvoja ja kokemuksia tähän. Ehkä niistä olisi jotain apua (:
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on ollut sama tilanne, siitä on tosin jo aikaa. Tuollainen tilanne on kieltämättä ikävä ja sen haluaisi jotenkin parantaa, vaikka pelkääkin. Mun mielestäni teidän kannattaa vielä yrittää, sillä jotain tunteita on pakko olla tuollaisessa tilanteessa. Kaiken saa selville vain kokeilemalla! Toivottavasti teillä riittää uskallusta päättää asiasta. Ilman sitä kumpikaan ei voi jatkaa elämäänsä eteenpäin.