on monta nimeä, eikö vain?
Meillä jos joskus erehdytään pappa-tunturista
puhumaan, on ko. ajopeli puhujasta riippuen
pappitsa, pappa, paapppa, pappa-tuna, pappis tai
mikä milloinkin.
Eli kertokaapa, millaisia nimityksiä olette tästä
ikiliikkujasta kuulleet?
(Ja jos hauskaa tarinaa on, niin mikä estää
kertomasta. Itselläni ikimuistoisin pappa-kokemus
taitaa olla vuosien takaa: oltiin pelaamassa
lätkää ja kaveri tuli tunturilla kentälle, kun ei
ollut autoa saanut. Isoisän mopo sentään löytyi
liiteristä.
No, meiltä puuttui sitten jotain -oisko ollut
erkkaria- ja minäpoika lupasin lähteä sitä äkkiä
läheisestä urheilukaupasta hakemaan. Ei kun
tunturi alle ja matkaan... siinä pisimmässä
alamäessä alkoi pelko hiipiä selkärankaan. Kaveri
oli unohtanut ilmoittaa, että pappa oli täysin
jarruton yksilö! Eli siinä sitä mentiin viittä-
kuuttakymppiä sohjoista alamäkeä, oli nääs
helmikuu, ja jarrun polkeminen tuntui vaan
lisäävän vauhtia. Jalalla ja kädellä maasta
tukien karautin paapalla kaksipyöräluisussa
urheilukaupan eteen ja sainkin just ennen
pihlajaa pysäytettyä, kenkä täynnä lunta.
Voitte uskoa, että katselijoilla oli hauskaa...
Takaisin mentäessä oli onneksi ylämäki.
Kaverille piti ensin antaa kyytiä, mutta eihän
siitä mitään tullut kun kaikki nauroivat vääränä
kuvitellessaan meikäläistä perkeleellisessä
sladissa vanhan punaisen paapan kanssa.
Puistattaa vieläkin, heh!)
Meillä jos joskus erehdytään pappa-tunturista
puhumaan, on ko. ajopeli puhujasta riippuen
pappitsa, pappa, paapppa, pappa-tuna, pappis tai
mikä milloinkin.
Eli kertokaapa, millaisia nimityksiä olette tästä
ikiliikkujasta kuulleet?
(Ja jos hauskaa tarinaa on, niin mikä estää
kertomasta. Itselläni ikimuistoisin pappa-kokemus
taitaa olla vuosien takaa: oltiin pelaamassa
lätkää ja kaveri tuli tunturilla kentälle, kun ei
ollut autoa saanut. Isoisän mopo sentään löytyi
liiteristä.
No, meiltä puuttui sitten jotain -oisko ollut
erkkaria- ja minäpoika lupasin lähteä sitä äkkiä
läheisestä urheilukaupasta hakemaan. Ei kun
tunturi alle ja matkaan... siinä pisimmässä
alamäessä alkoi pelko hiipiä selkärankaan. Kaveri
oli unohtanut ilmoittaa, että pappa oli täysin
jarruton yksilö! Eli siinä sitä mentiin viittä-
kuuttakymppiä sohjoista alamäkeä, oli nääs
helmikuu, ja jarrun polkeminen tuntui vaan
lisäävän vauhtia. Jalalla ja kädellä maasta
tukien karautin paapalla kaksipyöräluisussa
urheilukaupan eteen ja sainkin just ennen
pihlajaa pysäytettyä, kenkä täynnä lunta.
Voitte uskoa, että katselijoilla oli hauskaa...
Takaisin mentäessä oli onneksi ylämäki.
Kaverille piti ensin antaa kyytiä, mutta eihän
siitä mitään tullut kun kaikki nauroivat vääränä
kuvitellessaan meikäläistä perkeleellisessä
sladissa vanhan punaisen paapan kanssa.
Puistattaa vieläkin, heh!)
Vastaukset 1
Vanhimmat
hehe lol