Miksköhän minulle pääs käymään näin että rakastun varattuun tyttöön enkä silti saa häntä mielestäni kun hän on just mun kaa samalla luokalla eikä opiskelusta tule yhtään mitään. En voi unohtaa häntä mutta en myöskään voi tehdä asialle mitään.
Tunnen kai itseni vähän niinkuin madoksi joka on napattu lasipurkkiin loukkuun. Se minun Lasipurkkini on vain oman pääni sisällä ja sieltähän ei ole karkaamista! Nuoruuteni vain kiitää ohitseni ja minä katson vierestä että oho, miten tässä näin pääsi käymään. Eihän siinä mitään mutta kun tätä on jatkunut jo yli kaksi vuotta. Ennen vika oli tosin vain siinä etten uskaltanut kertoa ja ajattelin että mieluummin odotan että olen valmis kuin että pilaan kaiken olemalla jotenkin tyhmä mutta näin pääsi käymään että minä olen myöhässä. Nyt kesäloman jälkeen tilanne on vain pahentunut. Ajattelen häntä koko ajan entistä enemmän..
Tunnen kai itseni vähän niinkuin madoksi joka on napattu lasipurkkiin loukkuun. Se minun Lasipurkkini on vain oman pääni sisällä ja sieltähän ei ole karkaamista! Nuoruuteni vain kiitää ohitseni ja minä katson vierestä että oho, miten tässä näin pääsi käymään. Eihän siinä mitään mutta kun tätä on jatkunut jo yli kaksi vuotta. Ennen vika oli tosin vain siinä etten uskaltanut kertoa ja ajattelin että mieluummin odotan että olen valmis kuin että pilaan kaiken olemalla jotenkin tyhmä mutta näin pääsi käymään että minä olen myöhässä. Nyt kesäloman jälkeen tilanne on vain pahentunut. Ajattelen häntä koko ajan entistä enemmän..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olenko siis ihastunut tähän tyttöön vai onko hänestä tullut minulle pakkomielle? =/
Ei tämä pakkomielteeltä tunnu, mutta jos en osaa päästää irti niin se on vähän hankalampi juttu.
unohda se tyttö, ei se voi olla nii vaikeeta, tai no.. jos on nii sitten se on jo pakkomielle. voi sua raukkaa...