juhlissa: häissä, kastejuhlissa yms. Se on kuin syrjästäkatsojan tarinaa, ulkopuolisuutta, sisäistä hiljaista itkua...
Lapsettoman etä äitipuolen
Suunnaton yksinäisyys
9994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletteko siellä yhdessä miehesi ja hänen lastensa kanssa? Silloinhan olette perheenä yhessä, miksi tunnet olosi yksinäiseksi?
Vai onko hänen exänsäkin siellä ja he esiintyvät perheenä, vaikka ovat miehen kanssa eronneet?
Siinä tapauksessa kehitä itsellesi jotain parempaa ajankulua, kuka niissä loputtomissa sukujuhlissa jaksaisikaan kulkea!
Tapaa omia ystäviäsi tai vietä laatuaikaa itsesi kanssa sillä aikaa, kun puolisosi pitkästyy papin ja suvun jaarituksiin =)
ajatellut,kun ei itsellä ihan samaa kokemusta...mutta voin kuvitella miltä tuntuu jäädä ikään kuin"ulkopuoliseksi"tuollaisissa tilaisuuksissa.
Itse kun aikoinaan erosin,ja jäin lasteni kanssa yksin.Koin myös sisarusten perheiden parissa itseni "ulkopuoliseksi",koska minulla ei ollut enää sitä puolisoa.
Muut halaili,ja osoitti kiintymystä kumppania kohtaan mutta minulla ei enää samaa mahdollisuutta ollut.
Siksi jätin ne kemut monasti menemäti..
Tiedän tunteen..Mun on ollut vaikea olla osallisena uuden miehen tämän edellisen avioliiton lasten elämään.Väkisinkin tuntee olonsa ulkopuoliseksi.Ja vielä ne sukulaiset jotka miesystävältäni kysyvät mitä lasten äidille kuuluu. Siis uskomatonta! Mutta rakasta miestäni yli kaiken ja sen vuoksi on kestettävä nämäkin karikot. tsemppiä siis sullekin ja pysy vahvana!
Miksi ihmeessä te osallistutte miesystävienne lapsien elämään millään lailla? Heillä on jo vanhemmat, teitä ei tarvita mihinkään siinä suhteessa, joten pysykää poissa niistä kissanristiäisistä mihin teitä ei todellakaan kaivata, vaikka joku niin teille väittäisikin. Ulkopuolisia tulette aina olemaan ja hyväksykää se!
Isän perheeseen kyllä kuuluu isän uusi puolisokin, että höpöhöpöhöpöhöpö itsellesikin. Vai jättäisitkö oman uuden puolisosi pois ex-miehesi kanssa yhteisten lasten juhlista?
Etpä niin. Joten höpö höpö.
Tietenkin jättäisin, koska miten uusi puoliso liittyy edellisestä liitosta olevien lasten elämään? Ei mitenkään. Eikä varmasti kukaan häntä sinne juhliin kaipaisi, muutakuin minä. Ja tällä uudella puolisolla olisi luonnollisesti ulkopuolinen olo niin kuin aloittaja kertoi. Ihmettelen näitä nykyajan uusioperheitä kun ollaan niin olevinaan "yhtä onnellista perhettä" vaikka kaikki puhuvat toisistaan selän takana pahaa ja varsinkin lapset uusista äiti- ja isäpuolistaan joita inhoavat vaikka esittävät muuta. Pysyisivät uudet siipat vain omissa oloissaan!
...että parisuhteesi aikoinaan kariutui, jos tuo on sinun käsityksesi siitä miten puolisoa kohdellaan. Tuohan on aivan sama kuin sanoisit puolisollesi, että ei, älä tule äitini syntymäpäiville mukaan, koska hän ei ole sinulle mitään sukua, hänhän on vain minun äitini. Ole sinä omissa oloissasi mieluummin. En minäkään halua nähdä sinun sukulaisiasi.
Onko sinun suvussasi tapana, että kaikkien sukulaisten puolisot jäävät pois perhetapahtumista?
Poikkeuksena näen tilanteen, jossa on jo aikuisia lapsia, jotka eivät halua vanhempansa uuden kumppanin tuloa juhlaansa. Tämä ei koske niitä lapsia, jotka pyrkivät miellyttämään toista neuroottiseksi heittäytyvää vanhempaansa sillä, etteivät kutsu tämän mielipahan vuoksi toisen vanhemman puolisoa paikalle.
Todella naurettavia ovat mielestäni olevinaan niin hauskat ja mukavat juhlat jossa exät ja uudet puolisot kyräilevät toisiaan ja jälkeenpäin arvostelevat ja haukkuvat. Minä ainakin pitäisin lapseni ja itseni kokonaan poissa sellaisista juhlista. Ihan naurettavaa teeskentelyä!
Kyräilevät ja jälkeenpäin arvostelevat ja haukkuvat ihmiset ovat minustakin naurettavia ja henkisesti varsin lapsen asteelle jääneitä yksilöitä.
Mikään pelko ei ole niin suuri kuin itse luotu kuvitelma asioista. Mihin faktaan tuon ajatuksen perustat, paitsi siihen, että pikkusieluisena juuri itse niin tunnet toista kohtaan?
Menneet ovat menneitä, nykyisyys on tässä ja nyt. Vihalla ja katkeruudella elävä ihminen on sitä vanhuudessaankin, sitäkö todella itsellesi haluat?
Mielestäni on jokaisen oma asia, miten juhlat ja menot järjestetään, mutta mikäli aikuisista ihmisistä on kyse, pidän erittäin naurettavana sitä, etteikö joistakin juhlista selvittäisi kuten elämässä muistakin tilanteista. Pidän hyvin itsekkäänä ihmistä, joka asettaa lapsensa hankalaan tilanteeseen ja pilaa mukaviksi tarkoitettujen juhlien (esim.häät) tunnelman pelkästään sillä, että lapsi joutuu miettimään, miten olisi loukkaamatta kumpaakaan vanhempaansa. Toista loukkaa jos toisen uusi puolisokin kutsutaan, toista loukkaa, jos ei kutsuta.
Kuitenkin normaalissa elämässä parisuhteet ovat sellaisia, että puolison suvun juhliin myös osallistutaan. Sinäkö se olet, joka teidän suvussa ja ex-miehesi suvussa (johon yhteiset lapset myös kuuluvat) määrittelet tulevat käytökset epänormaaliin muottiin? Pelkäätkö ettet osaa käyttäytyä kuten aikuisen kuuluu?
Jos tilanne on sinulle noin keskeneräinen, tekisit palveluksen itsellesi ja lapsillesi hakeutumalla ulkopuolisen keskusteluavun piiriin. Ethän pääse ikinä elämässäsi eteenpäin, jos et pääse yli erosta ja hyväksy sen jälkeenkin olevan elämää - kummallakin eronneella.