Nyt se mies sitten kosi

Alkuperäisessä viestissä kerrottiin, että mies ehdotti hääpäivää. Erityislahjakas lukija päättelee tästä, että ajankohta ei ollut tullut puheeksi kihlautuessa.

Sinulta on tainnut mennä ohi viimeisen 40 vuoden tapakulttuurin muutos. Nykyään kihlautuminen tarkoittaa, että henkilöt katsovat olevansa ns. pari ja menevät ehkä naimisiin sitten joskus. Kosinta taas tarkoittaa, että he oikeasti menevät naimisiin. Toivottavasti tämä auttoi.

---- kirjoitti:

Alkuperäisessä viestissä kerrottiin, että mies ehdotti hääpäivää. Erityislahjakas lukija päättelee tästä, että ajankohta ei ollut tullut puheeksi kihlautuessa.

Sinulta on tainnut mennä ohi viimeisen 40 vuoden tapakulttuurin muutos. Nykyään kihlautuminen tarkoittaa, että henkilöt katsovat olevansa ns. pari ja menevät ehkä naimisiin sitten joskus. Kosinta taas tarkoittaa, että he oikeasti menevät naimisiin. Toivottavasti tämä auttoi.

Luepa itse kunnolla. Alkuperäisessä viestissä hehkutettiin jo otsikossa, että mies kosi. Viestistä toki selvisi, että eipä kosinutkaan, vaan ehdotti ajankohtaa häille.

Sinulta on tainnut mennä Suomen laki ohi: siinä ihan selvästi sanotaan, mitä kihlaus tarkoittaa. Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut. Kun on sovittu, että mennään naimisiin (eli annettu avioliittolupaus), niin ollaan kihloissa. Päivää ei tarvitse päättää, mutta harvemmin sitä vuosikausia odotellaan, kun kerran naimisiin on päätetty mennä. Hääpäivän ehdottaminen siinä vaiheessa, kun ollaan jo kihlauduttu (eli sovittu siitä naimisiinmenosta) ei ole kosinta. Toivottavasti tämä auttoi.

avioliittolupaus kirjoitti:

Luepa itse kunnolla. Alkuperäisessä viestissä hehkutettiin jo otsikossa, että mies kosi. Viestistä toki selvisi, että eipä kosinutkaan, vaan ehdotti ajankohtaa häille.

Sinulta on tainnut mennä Suomen laki ohi: siinä ihan selvästi sanotaan, mitä kihlaus tarkoittaa. Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut. Kun on sovittu, että mennään naimisiin (eli annettu avioliittolupaus), niin ollaan kihloissa. Päivää ei tarvitse päättää, mutta harvemmin sitä vuosikausia odotellaan, kun kerran naimisiin on päätetty mennä. Hääpäivän ehdottaminen siinä vaiheessa, kun ollaan jo kihlauduttu (eli sovittu siitä naimisiinmenosta) ei ole kosinta. Toivottavasti tämä auttoi.

Juuri näin. Kihlaus tarkoittaa avioliittolupauksen antamista, ei sen enempää eikä vähempää. Kosinta tarkoittaa sitä, että toinen ehdottaa naimisiinmenoa ("Mennäänkö naimisiin?", "Tuletko vaimokseni/miehekseni?" tms.) ja jos toinen vastaa myöntävästi, ollaan kihloissa. Hääpäivää ei tosiaan tarvitse heti päättää, vaikka monet niin tekevätkin.

avioliittolupaus kirjoitti:

Luepa itse kunnolla. Alkuperäisessä viestissä hehkutettiin jo otsikossa, että mies kosi. Viestistä toki selvisi, että eipä kosinutkaan, vaan ehdotti ajankohtaa häille.

Sinulta on tainnut mennä Suomen laki ohi: siinä ihan selvästi sanotaan, mitä kihlaus tarkoittaa. Kihlauksen merkitys ei ole muuttunut. Kun on sovittu, että mennään naimisiin (eli annettu avioliittolupaus), niin ollaan kihloissa. Päivää ei tarvitse päättää, mutta harvemmin sitä vuosikausia odotellaan, kun kerran naimisiin on päätetty mennä. Hääpäivän ehdottaminen siinä vaiheessa, kun ollaan jo kihlauduttu (eli sovittu siitä naimisiinmenosta) ei ole kosinta. Toivottavasti tämä auttoi.

Sanojen merkitys on niiden käytössä, asiayhteydessä ja seurauksissa. Merkitykset myös muuttuvat ajan myötä. Avioliittolain ensimmäisen pykälän ensimmäisessä momentissa määritellään, että "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Kyseessä on määritelmä, jolla selitetään ummikolle, mitä lain loppuosassa tarkoitetaan kun puhutaan kihlakumppaneista. Sanan muusta käytöstä ei ole säädetty rangaistusta. Kihlauksella on enää hyvin vähän oikeusvaikutuksia. Esim. laissa aiemmin ollut kihlatun naisen mahdollisuus hakea korvausta makaamisesta, jos kihlaus on aiheetta purettu tai mies kuollut, on poistettu. Tavaran arvon alenemista ei siten enää korvata. Myöskään kihlalahjoja ei tarvitse enää palautella.

Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään-teoksessa on aloitteleville juristeille jo kauan selitetty, että kihlaus on ensisijaisesti perinteinen tapa. Tavat muuttuvat. Kosintaa avioliittolaki ei tunne. Olette varmaan havainneet, että ne ikäluokat, joille kosinta nykyään on ajankohtainen, käyttävät sanaa hieman eri merkityksessä kuin mihin aiemmat sukupolvet sen liittivät.

määritelty kirjoitti:

Sanojen merkitys on niiden käytössä, asiayhteydessä ja seurauksissa. Merkitykset myös muuttuvat ajan myötä. Avioliittolain ensimmäisen pykälän ensimmäisessä momentissa määritellään, että "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Kyseessä on määritelmä, jolla selitetään ummikolle, mitä lain loppuosassa tarkoitetaan kun puhutaan kihlakumppaneista. Sanan muusta käytöstä ei ole säädetty rangaistusta. Kihlauksella on enää hyvin vähän oikeusvaikutuksia. Esim. laissa aiemmin ollut kihlatun naisen mahdollisuus hakea korvausta makaamisesta, jos kihlaus on aiheetta purettu tai mies kuollut, on poistettu. Tavaran arvon alenemista ei siten enää korvata. Myöskään kihlalahjoja ei tarvitse enää palautella.

Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään-teoksessa on aloitteleville juristeille jo kauan selitetty, että kihlaus on ensisijaisesti perinteinen tapa. Tavat muuttuvat. Kosintaa avioliittolaki ei tunne. Olette varmaan havainneet, että ne ikäluokat, joille kosinta nykyään on ajankohtainen, käyttävät sanaa hieman eri merkityksessä kuin mihin aiemmat sukupolvet sen liittivät.

Kosintaa laissa ei ole minunkaan tietääkseni mainittu. Toisin kuin kihlaus. Ja kosinta ja kihlaus ei tietysti ole sama asia (jos suostuu kosintaan, seurauksena sen sijaan on kihlaus.). Ja näin on, että laissa ei kielletä käyttämästä kihlaus-sanaa muussa yhteydessä. Kuten ei myöskään varmaan murhaa? Jos mielestäni esim. murhasin hyttysen niin lain kannalta en ole tehnyt murhaa. Silti saan kai kutsua sitä murhaksi? Tai vaikka pöytää murhaksi? En saa siitä rangaistusta. Ehkä jos kutsun vaikka naapuriani murhaajaksi hän voisi tapauksesta riippuen haastaa minut oikeuteen herjauksesta?

Mutta useimmat kai edelleen ymmärtävät kosinnaksi sen, että pyydetään toista puolisoksi. Usein itse hääpäivä sovitaan myöhemmin ja jos jompikumpi vaikka ehdottaa jotain päivää ei sitä ajatella toiseksi kosinnaksi. Mutta kukaan ei kait kiellä sanomasta kosinnaksi jotain muuta. Tuli mieleen (asiasta tavallaan toiseen), että kosinta sanaa tai lähinnä "kosiskelu" käytetään myös muissa yhteyksissä. Se voi olla miellyttämistä, houkuttamista johonkin tms.

Kihlaus voi olla perinteinen tapa. Mutta jos kihlaus on sitä, että nainen ja mies sopii menevänsä avioliittoon keskenään niin miten tuosta tavasta pääsisi eroon? Kai niin tehdään jatkossakin? Kuinka moni on mennyt naimisiin sopimatta menevänsä? Sopimistapoja sen sijaan varmaan on monia.

---- kirjoitti:

Alkuperäisessä viestissä kerrottiin, että mies ehdotti hääpäivää. Erityislahjakas lukija päättelee tästä, että ajankohta ei ollut tullut puheeksi kihlautuessa.

Sinulta on tainnut mennä ohi viimeisen 40 vuoden tapakulttuurin muutos. Nykyään kihlautuminen tarkoittaa, että henkilöt katsovat olevansa ns. pari ja menevät ehkä naimisiin sitten joskus. Kosinta taas tarkoittaa, että he oikeasti menevät naimisiin. Toivottavasti tämä auttoi.

"Nykyään kihlautuminen tarkoittaa, että henkilöt katsovat olevansa ns. pari ja menevät ehkä naimisiin sitten joskus."

Ei tarkoita. Suomen laissa sanotaan edelleen: Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Eli käytännössä jos häistä ei ole mitään puhetta, tai ei ehkä koskaan olla menossa naimisiin, ei silloin myöskään olla kihloissa.

Tottakai ihmiset suhtautuvat kihlaukseen nykyään ihan kevyesti, mutta mielestäni se on typerää. Kun kuitenkin osa ihmisistä ihan oikeasti on kihloissa, niin tuntuu vähän typerältä, että toisensa vain rengastaneet leuhkivat olevansa kihloissa je kertovat, että he haluavat näin näyttää kaikille, että ovat tosissaan, ilman mitään avioliittoaikeita tietenkin.

........... kirjoitti:

"Nykyään kihlautuminen tarkoittaa, että henkilöt katsovat olevansa ns. pari ja menevät ehkä naimisiin sitten joskus."

Ei tarkoita. Suomen laissa sanotaan edelleen: Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Eli käytännössä jos häistä ei ole mitään puhetta, tai ei ehkä koskaan olla menossa naimisiin, ei silloin myöskään olla kihloissa.

Tottakai ihmiset suhtautuvat kihlaukseen nykyään ihan kevyesti, mutta mielestäni se on typerää. Kun kuitenkin osa ihmisistä ihan oikeasti on kihloissa, niin tuntuu vähän typerältä, että toisensa vain rengastaneet leuhkivat olevansa kihloissa je kertovat, että he haluavat näin näyttää kaikille, että ovat tosissaan, ilman mitään avioliittoaikeita tietenkin.

Kyllä mäkin katsoin olevani ns. pari avomieheni kanssa. Asuimmehan sentään yhdessäkin jne. Ja olimme ajatelleet, että ehkä menemme naimisiin sitten joskus. Jos olisin ajatellut, että emme varmasti mene niin miksi olisin asunut enää hänen kanssaan (halusin mennä joskus naimisiin kuitenkin)? Emme kuitenkaan olleet kihloissa. Olimmekohan sitten jonkun mielestä? Nuo kaksi kriteeriä täyttää hyvin moni muukin seurusteleva pari ja avopari! Jotka eivät ole mielestäni kihloissa. Eikä omasta mielestäänkään.

Kihloihin menimme sitten kun mies kosi. Kun naimisiin meno ei enää ollut "ehkä -tasolla". Tai ainahan se tavallaan on ehkä, voihan sitä jänistää viime tipassakin...

........... kirjoitti:

"Nykyään kihlautuminen tarkoittaa, että henkilöt katsovat olevansa ns. pari ja menevät ehkä naimisiin sitten joskus."

Ei tarkoita. Suomen laissa sanotaan edelleen: Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Eli käytännössä jos häistä ei ole mitään puhetta, tai ei ehkä koskaan olla menossa naimisiin, ei silloin myöskään olla kihloissa.

Tottakai ihmiset suhtautuvat kihlaukseen nykyään ihan kevyesti, mutta mielestäni se on typerää. Kun kuitenkin osa ihmisistä ihan oikeasti on kihloissa, niin tuntuu vähän typerältä, että toisensa vain rengastaneet leuhkivat olevansa kihloissa je kertovat, että he haluavat näin näyttää kaikille, että ovat tosissaan, ilman mitään avioliittoaikeita tietenkin.

"...he haluavat näin näyttää kaikille, että ovat tosissaan, ilman mitään avioliittoaikeita tietenkin."

Tuossahan sinä itsekin myönnät, että ihmiset puheessa tarkoittavat kihlauksella eri asiaa kuin mikä on avioliittolain sisältämä määritelmä. Säädöskokoelma ei ole Kielitoimisto. Jos ihmiset kertovat olevansa kihloissa vaikka eivät ole sopineet menevänsä naimisiin, niin ei heitä väkisin vihille viedä. Se, että ihmisten kielenkäyttö tuntuu sinusta typerältä, ei vaikuta asiaan.

Ollaan oltu 15 vuotiaita kun on alettu seurustelemaan ja 16 vuotiaina menty kihloihin,eli siis aika nuoria.Naimisiinmenosta ajattelimme että sitten joskus myöhemmin.Ja se myöhemmin on nyt,20 vuotta jälkeenpäin.Ihme pilkunviilausta täällä!!!

sentään... kirjoitti:

Ollaan oltu 15 vuotiaita kun on alettu seurustelemaan ja 16 vuotiaina menty kihloihin,eli siis aika nuoria.Naimisiinmenosta ajattelimme että sitten joskus myöhemmin.Ja se myöhemmin on nyt,20 vuotta jälkeenpäin.Ihme pilkunviilausta täällä!!!

Taisi tässä ketjussa tosiaan kadota ajatus..
Eiköhän tuolle kihlaus-kiistelylle olisi muitakin paikkoja, kuin tälläisen iloisen uutisen yhteydessä?

Omasta puolestani toivotan suuresti onnea hääpäivän sovinnasta, on varmasti ihanaa päästä suunnittelemaan juhlia, jolla juhlistaa pitkää taivalta jonka jo olette yhdessä kulkeneet ja matkaa jonka vielä kuljette :)

sentään... kirjoitti:

Ollaan oltu 15 vuotiaita kun on alettu seurustelemaan ja 16 vuotiaina menty kihloihin,eli siis aika nuoria.Naimisiinmenosta ajattelimme että sitten joskus myöhemmin.Ja se myöhemmin on nyt,20 vuotta jälkeenpäin.Ihme pilkunviilausta täällä!!!

Näin on, mä ostin sormuksen ja pistin sen keskisormeeni merkiksi siitä, että muutin ukkoni kanssa yhteen. Eli me kihlauduttiin. Tai mun mielestä sekin on kihlautumista. Ei tosiaan aleta viilaan pilkkuja! Se on jokaisen asia mitä kutsuu kihlaukseksi ja miten ja kenen kans menee...

se on!! kirjoitti:

Näin on, mä ostin sormuksen ja pistin sen keskisormeeni merkiksi siitä, että muutin ukkoni kanssa yhteen. Eli me kihlauduttiin. Tai mun mielestä sekin on kihlautumista. Ei tosiaan aleta viilaan pilkkuja! Se on jokaisen asia mitä kutsuu kihlaukseksi ja miten ja kenen kans menee...

Vai on teillä nyt sormukset keskisormessa? Onnea vaan teillekin:D

Niin kauan kuin laissa lukee että kihlaus on aviliittolupaus, niin minusta asia on niin. Sitten kun poistavat sen sieltä, niin eiköhän siitä sitten kaikki kuule ja kaikki avoliitossa elävät voivat pamauttaa kihloihin mukavan yhdessäelon kunniaksi. Vaikka minulla ei henk. koht. ole pakkomiellettä tästä asiasta, niin se tuntuu käsittämättömältä, että nykyajan kihlautujat eivät edes tiedä mitä kihloihin meno virallisesti tarkoittaa.

Asioilla on ihmisille oma merkityksensä. Jollekin avoliitto merkitsee sitä, että tässä ollaan niin tosissaan kuin kaksi ihmistä voi olla, eivätkä kaipaa muuta. Jollekin vasta kihlaus on merkki suhteen siirtymisestä satunnaista seurustelua vakavammaksi. Jollekin avioliitto on elinikäinen ja pyhistä pyhin, joku pyyhkäisee naimisiin jokaisen avokumppaninsa kanssa ja eroaa surutta, kun tulee ryppyjä rakkauteen.

Jokainen saa pitää muuten omat näkemyksensä, mutta asioissa jotka on kirjattu virallisesti lakiin tai joista on muuten viralliset määrittelyt, niin niitä voisi mielestäni kunnioittaa ja opettaa nuorillekin, mitä ne merkitsevät.

Pönterö kirjoitti:

Kosintaa laissa ei ole minunkaan tietääkseni mainittu. Toisin kuin kihlaus. Ja kosinta ja kihlaus ei tietysti ole sama asia (jos suostuu kosintaan, seurauksena sen sijaan on kihlaus.). Ja näin on, että laissa ei kielletä käyttämästä kihlaus-sanaa muussa yhteydessä. Kuten ei myöskään varmaan murhaa? Jos mielestäni esim. murhasin hyttysen niin lain kannalta en ole tehnyt murhaa. Silti saan kai kutsua sitä murhaksi? Tai vaikka pöytää murhaksi? En saa siitä rangaistusta. Ehkä jos kutsun vaikka naapuriani murhaajaksi hän voisi tapauksesta riippuen haastaa minut oikeuteen herjauksesta?

Mutta useimmat kai edelleen ymmärtävät kosinnaksi sen, että pyydetään toista puolisoksi. Usein itse hääpäivä sovitaan myöhemmin ja jos jompikumpi vaikka ehdottaa jotain päivää ei sitä ajatella toiseksi kosinnaksi. Mutta kukaan ei kait kiellä sanomasta kosinnaksi jotain muuta. Tuli mieleen (asiasta tavallaan toiseen), että kosinta sanaa tai lähinnä "kosiskelu" käytetään myös muissa yhteyksissä. Se voi olla miellyttämistä, houkuttamista johonkin tms.

Kihlaus voi olla perinteinen tapa. Mutta jos kihlaus on sitä, että nainen ja mies sopii menevänsä avioliittoon keskenään niin miten tuosta tavasta pääsisi eroon? Kai niin tehdään jatkossakin? Kuinka moni on mennyt naimisiin sopimatta menevänsä? Sopimistapoja sen sijaan varmaan on monia.

Aina sama juttu ja joka kerta naurattaa yhtä paljon. Kosiminen/kihlaus ja mitä ne nyt sitten ikinä sattuvatkaan tarkoittamaan - herättää niin kiihkeitä tunteita, että hoh hoh.

Itse olen sitä koulukuntaa, että kosiminen johtaa avioliittoon. Meille oli selvää, että ennen ei kosita kun ollaan valmiina päättämään päivästä. Myöskään päivän päättäminen vuosien päähän ei tullut kysymykseen.

Yhdessä ollaan asuttu jo vuosi, sormuksi sormessa yhteensä 3. Ne vaan olivat sijoitettuna oikeaan käteen, vain meille kahdelle merkkinä rakkaudesta. Silti olimme muiden silmissäkin vakavissamme.

Toisaalta, kukin täällä tallaa tavallaan ja voi laittaa sen sormuksen vaikka siihen keskisormeen tai vaikka varpaaseen, jos niin haluaa ;)