Oletko sinä se joka yleensä "iskee"/tekee aloitteen vai se toinen? Millaisesta naisesta pidät eniten? Salaperäisestä, vähän vaikeasti tavoiteltavasta, joka ei huomioi sinua joka hetki? Itsestään kaikenkertovasta, paljon puhuvasta naapurintytöstä, jolla on tarkat ja tietyt jutut mitä hän haluaa? Vai ujosta ja kiltistä, joka ei kasvotusten uskalla mitään melkeinpä sanoa, vaan lähettää sen jälkeen viestejä joka päivä ainakin 5, vaikka juurikaan ei tunneta? Vai jonkun muunlaisesta? Millaisesta?
galluppia
peep.
222137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
oikein "iskeä" varsinaisesti itse, saatan kyllä yrittää houkutella toisen aloitteentekoon, mutta..mutta siinä on aina se riski, ettei toinen ymmärrä ryhtyä moiseen hommaan. Tai ei ole kiinnostunut, kyllä niinkin.
Nainen jollaisesta pidän..jaa, voisi olla vaikka sinunlainen. En tunne tietenkään, mutta ihan kysymysten perusteella vaan ajattelin näin.
Salaperäinen, hyvä (en tarvitse huomiotasi joka hetki), mutta haluan sinut, siis et saa olla liian vaikeasti tavoiteltava. Naapurintyttö on ihan söpö, mutta voiko yhtään joustaa, jos tietää täysin tarkasti mitä haluaa (mahdunkohan minä niiden halujen joukkoon, pelkään etten suurinpiirtein koskaan, en). Ujo ja kiltti, ihanaa, ollaan samanlaiset, vaikka aivan erilaiset. Ei haittaa, jos ei aina kasvotusten sana kulje, ne päivän viisi viestiä toimii yhtä hyvin (istutaanko sohvalle kännyt kädessä ja myös kädet käsikkäin??)
Kaikenkaikkiaan pidän naisesta, jonka silmistä voin nähdä rakkauden joka päivä, kaikkina vuorokaudenaikoina, silloinkin kun riidellään ja rikotaan se mummon perintöastiasto. Kun vielä vuosien jälkeenkin tajuan hellyden läsnäolon ja turvallisen ihmisen rinnalla kulkemassa, yhdessä ja välillä erikseen omilla poluillaan, kuitenkin tietäen kuuluvansa toisilleen. Villi ja vapaa, samalla arka. Naisesta, jonka sisimpään kurkistettuani, en koskaan halua luovuttaa.
Teen siis mielelläni aloitteen, mutta saa toinenkin tehdä jos haluaa.
En paljasta millaisesta naisesta pidän ;) Minusta jokaisen pitää kuitenkin olla luonnollinen itsensä, teeskentely ja minkäänlainen esittäminen ei ole hyvä asia.
poikatytöistä ;)
Ei arvailu ota jos ei annakaan ;)
vaan sinäpäs oletpas kertonut;)
Ja niin kun en ole edes sellainen.Pahus sentään...silloin ihastuneena ajattelin.
Enkä ole sanonut kenellekään sellaista! Ulkoinen olemus ei ole minulle keskeinen asia.
toiseen johon olet ihastunut, minä en edes tunne sinua. Nyt menet äkkiä kertomaan sille oikealle naiselle tunteistasi!
galluppeja!
Naisen pitää osata olla juurikin luonnollisella tavalla oma itsensä. Eikä pidä olla liian päsmäröivä, liian tunkeileva jne.
Haluan, että on sitä tunnetta ja sähköä ja telepatiaa :D Yhteenkuuluvuutta ja kauneutta. Haluan, ettei aina ! edetä tukka putkella vällyjen väliin vaan että tunnusteltaisiin hieman.
Yleensä tämän kaiken veivaamisen jälkeen minä olen se, joka tekee aloitteen. Toki poikkeuksiakin on ;)
Jotta ottakaahan tästäkin sitten jotain tolkkua :D
mutta aloitteen saa tehdä se toinen.
siksi olenkin jäänyt monta kertaa toiseksi.PYÄÄÄÄÄ
Ennen olin iskijä, nyt on niin epävarmuus päällä, että toivoisin joku muukin tekisi aloitteita, kun en ole mikään suunnittelijatyyppi. Tuskaannun siihenkin, ettei tapahdu mitään.
yleensä jos teen aloitteen, mokaan jotenkin, suusta tulee sammakoita.
Ihan tavallisesta tykkäisin, ei hirveän ujo, muttei kauhea pälisijäkään. Ja vapaamielinen, eikä tiukkapipo.
Jeps, komppaan sua täysin! Nyt kun ikää on jo(?) 30 , niin iskemistä ei oikein enää voi laittaa nuoruuden hurjuuden piikkiin. Tuntuu kuin olisi sisäinen pakko toimia aikuismaisesti. Mitä ikinä se tarkoittaneekaan...:/
Jostain syystä rakkauteni kohteet ovat kuitenkin olleet minua vanhempia, joten roolijako on monasti mennyt niin, että minä olen ollut reipas aloitteentekijä eli viejä ja toinen puolestaan mielellään jättäytynyt vikisijäksi. Näin tanssitermein kuvattuna.
Tykkäisin jossain mielessä hieman itsestään epävarmasta, koska olen itsekin sellainen. Päällepäsmärit, jatkuvasti pöpöttävät, vaikeasti saavutettavat,diivailevat naiset pelottavat mua.
Nainen joka uskaltaa olla heikko ja epätäydellinen saa minut totisesti liekkeihin.
En ole tainnut koskaan tehdä aloitetta, vaan se on aina tullut toiselta osapuolelta. Eikä kysymyksessä ole ollut mikään ikuisuuksiin vehtaaminen, vaan toinen on ollut kohtuullisen nopea käänteissään.
Ennen en voinut kuvitellakaan aloitteentekemistä, mutta olen kuitenkin ollut aina rohkea kohtaamaan ihmisiä. Nykyään uskoisin voivani tehdä melko sujuvasti myös aloitteen, sillä olen tajunnut, ettei se mitään ota jollei annakaan. Hitaillekin olen hakenut naisia (hetero)baareissa. Jos toinen ei haluaisikaan lähteä, mitä sitten? Ajatelkaa kuinka monet miljoonat pakit miehet voivat elämänsä aikana saada!
Naisessa arvostan tietynlaista suoruutta. En näe mitään järkeä vaikeasti tavoiteltavan esittämisessä tai omien tunteiden loputtomassa peittelyssä. Pidän avoimuudesta (naisen itsensä valitsemissa rajoissa tietenkin) ja rehellisyydestä. Itse olen myös avoin ja rehellinen ja kerron suoraan ajatukseni ja mahdollisen kiinnostukseni. Eihän siinä mitään hävettävää ole, se on inhimillinen tunne.
Ujous on viehättävä luonteenpiirre, olen itsekin jossain määrin ujo. Kuitenkin kaipaisin naiselta jotain osoitusta siitä, että hän on todella kiinnostunut. En ole varma, voisinko luottaa loputtomiin sivusilmäyksiin, jotka eivät antaisi ymmärtää mitään sen enempää. Jos omista tunteista puhuminen olisi vaikeaa, tekstiviestikin kävisi, mieluummin sähköposti tai kirje.
Entisiä tyttöystäviäni on yhdistänyt sosiaalisuus, hyvä itsetunto, rehellisyys ja luotettavuus ja kommunikointitaito. Heidän elämänsä on ollut tasapainossa ja he ovat tienneet, mitä elämältään kaipaavat ja uskaltaneet myös unelmoida.
entisiä, kun kuitenkin olivat noin erinomaisia??
toinen osapuoli täytti laatuvaatimukset, hänestä itsestä ei tainut toisen osapuolen mukaan riittäviä valmiuksia olla, mutta hyvä on vaatia muilta perusvarustelun lisäksi kaiken maailman lisävarustelut kaupan päälle, oma mitättömyys häivenee..
... että ne unelmat, joista hän mainitsi, eivät vain sopineet yksiin? Jospa heidän tavoitteensa elämässä olivat niin erilaiset, että suhteilla ei ollut tulevaisuutta. Ei jokainen hieno ihminen ole "se oikea".
Tuskin kaikki seurustelusuhteet siihen päättyvät, että toinen osoittautuu huonoksi ihmiseksi. Joskus tunteet voivat hiipua muuten vaan.
vastaukseni. Minä tykkään ehkä eniten salaperäisestä, joka ei heti mene suoraan asiaan vaan antaa katseiden ja eleiden kertoa sanojen sijaan. Minua kiehtoo erityisesti nainen jolla on vähän kova ja itsevarma ulkokuori mutta sisältä herkkä ja epävarma. Sen yleensä näkee silmistä. Siinä on sellaista pientä haastettakin, ja kun sen ulkokuoren on saanut murrettua niin se tunteen palo ja intohimo on sitten sitä kuortakin kovempi. Minusta sellaiset naiset ovat seksikkäitä ja samalla söpöjä.
Harvemmin ihastun liian ujoihin joka kuitenkin muulla tavalla kuin kasvotusten selittää melkeimpä oman elämänkertansa. Kun itse taas juttelen aika paljon, vähemmän tärkeää, ja enemmän tärkeää, enkä oikein perusta tekstiviestein kommunikoimisesta, jos on oikein pakko, niin mielummin puhun puhelimessa.
Kerran oli tälläinen tapaus. Kävi aika vähän tylsäksi suoraan sanottuna, katsekontaktejakin aika harvoin. Ei minkään näköistä kemiaa välillä, vaikka alussa vaikuttikin aika mukavalta.
kerran hyvä tsäkä, naapurinlikka innostui, ja hällä outo tapa, mitään ei sano, katsekontaktiin ei viitsinyt vastata, mutta selvitti kaikilta tutuilta ja vähemmän tutuilta melkeimpä koko elämäntarinani verotietoja myöten (nehän ne tärkeitä on). Huuteli myös pitkin pihoja kuinka ihastunut on, kun hälle sitä oli luvattu vahva nainen jonka edessä saa olla herkkä?. No ilmeisesti elämäntarina ei tyydyttänyt kun ammattinimikekin oli ihan väärä, eikä typykästä ole sen jälkeen kuulunut (no ainakaan suoraan). Yhessä vaiheessa jo luulin että joudun pakkonaimisiin tän tyypin kanssa, ilman että mun mielipidettä kuullaan, sen sille kyllä olisin monta kertaa halunnut sanoa, huh huh, joten kaikenlaisia sitä on, on maalaistytöllä ollut kestämistä lesbotypyköiden pyörityksissä, ei voinut ei siskokaan varoittaa!!
hieno ihminen luonnossa, niin hienosti osaat mollata exiä, jokaisella omat tapansa.
ihmisissä/ihmisyydessä mennee pilalle, yks jos toinen sanoo hänen auttaneen toisia, tehneen palveluksia, mutta kukaan ei vaivaidu vastapalvelusta tekemään, siinä vaiheessa kun pitäisi oma selkäranka näyttää ei ole ketään enää paikalla..
sanon, etten kiittämättömältä vaikuta, että tämä typykkä teki alussa ihan oikein, oikaisi juttuja ym.(tosin unohti mulle kertoa tilanteista). Mitä sen jälkeen tapahtui? miksi piti vaihtaa puolta?
luonnossa. Minkäs minä sille mahdan jos vaan ei kemiat osu kohdalleen. Hän ei ole minun exäni. Emme olleet yhdessä, tapailimme vain vähän aikaa. Hän on mukava jne. mutta väärä ihminen minulle. Minä kun kaipaan vähän räväkämpää ihmistä, joten kävi vähän tylsäksi. Jonkun toisen kanssa varmaan synkkaa hyvin. Ei tarkoitukseni ollut mollata. Niimpä jokaisella omat tapansa, hänellä rauhallisemmat, minulla ehkä villimmät.