..kohta puoli vuotta kun hänet viimeks vilaukseltaan vahingossa näin. Vieläkin täyttää ajatukseni..se vaan on aina siellä. joka päivä tulee niitä hetkiä.. ikinä meillä ei ollut edes minkäänlaista suhdetta tai muutakaan läheistä kontaktia, mutta jotain siinä oli...
jotain oli pakko olla, tiesinhän mä sen silloinkin. mutta! vieläkin...hyvänen aika!!? mulla on nyt uudet kuviot ja uus..elän parisuhteessa. ihastuin ja annoin vaan mennä...mutta vieläkin! minkä ihmeen takia en pääse susta, nainen jo irti? ei tää oo enää tervettä...
antakaa ihmeessä mielipidettä kehiin?! kokemuksia, järjen ääntä tai jotain neuvoa, onko muita konsteja kuin aika....... paksa honma. :(
jotain oli pakko olla, tiesinhän mä sen silloinkin. mutta! vieläkin...hyvänen aika!!? mulla on nyt uudet kuviot ja uus..elän parisuhteessa. ihastuin ja annoin vaan mennä...mutta vieläkin! minkä ihmeen takia en pääse susta, nainen jo irti? ei tää oo enää tervettä...
antakaa ihmeessä mielipidettä kehiin?! kokemuksia, järjen ääntä tai jotain neuvoa, onko muita konsteja kuin aika....... paksa honma. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
joita ei voi koskaan unohtaa. Ne vaan on jotenkin liikuttanut sielua.
Ja herättänyt tunteita, joita ei pysty unohtamaan.
Ne on jossain syvemmällä, kuin järki.
Joskus pienestäkin onnen hetkestä syntyy ikuinen, hyvä muisto. Tuntuu, että kokee jotain voimakasta ja vaikuttavaa. Ne on niitä elämän hetkiä joista saa voimaa jatkaa eteenpäin. Itse ainakin huonoina hetkinä. Kiitos Sinulle, joka annoit niitä tietämättäsi.
Puoli vuotta on minunkin viimeisistä yhteyksistä ihastukseeni. Suhdetta ei meillekään syntynyt. Hänellä oli jo
suhde johon oli vahvasti sitoutunut. Toisenlaisissa olosuhteissa olisimme, ehkä voineet toisiimme paremmin tutustuakin. Olen sentään kokenut kaikenlaista, mutta niin vahvasti ei kemiat ole koskaan kohdanneet kenenkään kanssa kuin hänen kanssaan. Jätin pallon hänelle, vaikka tiesin ettei hän ota koskaan yhteyttä, en vain sovi hänen kuvioihinsa. Uskon kuitenkin, että hänkin tulee minut aina muistamaan, niin lähelle ihmisinä pääsimme toisiamme. Surullista, voimme rakastaa, mutta toisen tunteita emme koskaan voi omistaa. Hänestä jäi kaikesta huolimatta hyvät fiilikset, jotka aina silloin tällöin lämmittävät sydäntäni.
Kyllä se vain niin taitaa olla, että elämän realiteettien tajuaminen, aika ja etäisyys tekevät tehtävänsä, vaikka se pieni kolo hänellä on aina sydämessäni.