oli keväällä myös eräässä Länsi-Suomen kunnassa.
Vainajat olivat pitkäaikaissairaita vanhuksia.
Seurakunnan pappi ihmetteli maakuntalehdessä,kun kuolintapauksia oli yhtäkkiä moninkertainen määrä, että tarvittiin naapurikunnista vainajille säilytystiloja.
Miksi omaiset eivät reagoi?
Onko sattumaa, että ko. vanhuksia olisi pian pitänyt ruveta siirtämään toisaalle, vähemmille sairaspaikoille?
Vainajat olivat pitkäaikaissairaita vanhuksia.
Seurakunnan pappi ihmetteli maakuntalehdessä,kun kuolintapauksia oli yhtäkkiä moninkertainen määrä, että tarvittiin naapurikunnista vainajille säilytystiloja.
Miksi omaiset eivät reagoi?
Onko sattumaa, että ko. vanhuksia olisi pian pitänyt ruveta siirtämään toisaalle, vähemmille sairaspaikoille?
Vastaukset 12
Vanhimmat
jätetään nesteyttämättä ts. ei anneta juomista riittävästi.
............
Tuo on normaalikäytäntö vanhusten monasti "loppumetreillä", varsinkin jos ruokinta ei enää onnistu normaalimenetelmällä. Siihen kuitenkin tarvitaan aina omaisten lupa että nesteytys lopetetaan.
Niin, eihän siinä luulisi mitään eroa olevan, tapetaanko myrkyllä vaiko siten, että jätetään ilman ruokaa ja nestettä. Jälkimmäinen tapa on luultavasti kivuliaampi.
Itse jouduin aikanaan tappelemaan kovastikin pitkäaikaishoidossa olevan sukulaiseni puolesta. Hän oli kahdesti ns. saattohoidossa, mutta omaiset pääsivät väliin viime hetkellä. Hän eli vielä näiden saattohoitojen jälkeen neljä vuotta ihan tyytyväisenä elämäänsä.
Kun näiden kahden tapauksen jälkeen vaadin sukulaiselleni (kuuluin lähimpiin omaisiin) siirtoa lähemmäksi omaisia ja kerroin kaupungin vanhustyöstä vastaavalle lääkärille viimeisimmän saattohoitoyrityksen, tämä lääkäri huusi minulle, että minä en vain ymmärrä, että kyse on luonnollisesta kuolemisesta.
No sen jälkeen kirjoitin terveydenhoitoviranomaisille ja totesin, etten todellakaan ymmärrä asiaa siten, että kyse olisi luonnollisesta kuolemasta, vaan paremminkin rikosoikeudellisesti arvoitavasta tilanteesta ja uhkasin julkisuudella. Sairaalasiirto järjestyi parissa päivässä, mutta minä sain nimeni sukulaiseni sairauskertomukseen, jossa minut kuvattiin häirikkönä.
Sitten kun lopulta viimehetket koitti sukulaisellani, minut yritettiin painostaa suostumaan siihen, että sukulaiseni jätettäisiin ilman nesteitä. En suostunut, mikä johti siihen, että lääkäri vielä sukulaiseni kuolinvuoteen ääressä raivosi minulle.
Perusteina nesteiden annon lopettamiselle lääkäri esitti, että sukulaiseni on vanha (86 v), hän on ollut monta vuotta sairaalahoidossa (6 v) ja hänellä on dementia. Kuitenkin hän tunnisti loppuun asti esim. minut ja oli hyväntuulinen potilas.
Kun sitten vihdoin pitkän tappelun jälkeen sukulaiselleni laitettiin tippa, niin häntä vaivanneet kauheat kouristukset loppuivat oitis.
Jokainen voi kokeilla, miltä tuntuu olla vaikkapa päivä ilman nestettä. Tuohon kärsimykseen moneksi päiväksi suomalaiset vanhukset altistetaan.
Jos omaisesi olisi ollut kotihoidossa, hän olisi kuollut ns. luonnollisen kuoleman kuihtuessaan pois voimien hiipuessa. Nyt häntä pidettiin väkisin (tiputuksen avulla) hengissä neljä vuotta.
Jos lähdetään siitä, että kaikkia ihmisiä elinkyvyttömistä keskosista dementteihin pidetään väkisin hengissä, terveydenhuoltomme ajautuu vieläkin suurempaan katastrofiin. Mistään ei riitä rahaa ja työntekijöitä moiseen toimintaan, saati että työ olisi millään lailla tuottavaa.
Valitan, mutta asia on näin. Vaatimuksia vain satelee, mutta hirveä poru nousee, jos tahdotaan lisää liksaa tai hoitajia. Kuopion yliopiston Kinnunenkin päätyi tutkimuksissaan siihen, että pitkäaikaispaikkoja on liikaa, ja hoitajaresursseja siten siellä myös.
...Nyt häntä pidettiin väkisin (tiputuksen avulla) hengissä neljä vuotta...
Mistähän tuon keksit? Tuon neljän vuoden ajan päästyään toiseen sairaalaan sukulaiseni oli ihan reipas vanhus, vaikka vähän dementoitunut. Hän söi ja joi itse, kävin hänen kanssaan sairaalan kuppilassa kahvilla, mistä hän nautti suuresti jne. Hän oli pitkäaikaishoidossa sen vuoksi, että hän sairaalaan jouduttuaan putosi sängystä (hoitohenkilökunnan syystä) ja mursi lonkkansa, mistä häntä ei kuntoutettu asianmukaisesti.
...Jos lähdetään siitä, että kaikkia ihmisiä elinkyvyttömistä keskosista dementteihin pidetään väkisin hengissä, terveydenhuoltomme ajautuu vieläkin suurempaan katastrofiin...
Siis lähdetkö siitä, että dementoituneet vanhukset tulee tappaa, mitä ruoan ja juoman antamatta jättäminen on? Missä siis kulkee mielestäsi raja siinä, että ihmisellä on oikeus elää?
Sukulaistani ei siis pidetty väkisten hengissä. Hän oli nestetiputuksessa vain muutaman viimeisen päivän ennen kuolemaansa. Tämä helpotti hänen kuolemaansa, sillä ennen tiputusta hän sai kauheita kouristuksia (nestevajauksen vuoksi?). Nämä kouristukset loppuivat oitis tipan panemisen jälkeen.
Toivottavasti et ole terveydenhoitohenkilöstöä. Etkä ainakaan työskentele puolustuskyvyttömien vanhusten parissa.
... Nyt häntä pidettiin väkisin (tiputuksen avulla) hengissä neljä vuotta...
Mistähän tuon keksit? Sukulaiseni eli sairaalan siirron jälkeen neljä vuotta suhteellisen pirteänä, vaikka jossain määrin dementoitunut olikin. Hän söi ja joi itse, oli tyytyväinen elämäänsä ja nautti, kun vein häntä ulos ja sairaalan kuppilaan kahville jne.
...Jos lähdetään siitä, että kaikkia ihmisiä elinkyvyttömistä keskosista dementteihin pidetään väkisin hengissä...
Oletko siis sitä mieltä, että dementiaan sairastuneet tulee tappaa? Ei sukulaistani pidetty tuota neljää vuotta väkisin hengissä, hän pysyi kyllä hyvin itse ilman apujakin, häntä ei vain yritetty tappaa jättämällä ruoatta ja juomatta.
Onko jäänyt havaitsematta, että natsiaika oli ja meni? Tosin ilmeisesti kaikkialla terveydenhoidon piirissä tuota ei ole havaittu.
Vasta joitakin päiviä ennen kuolemaa hänet haluttiin jättää nesteyttämättä, mihin en suostunut. Ja käsittääkseni olin oikeassa vaatimuksissani, sukulaiseni kuolema oli varmasti helpompi nestetipan kanssa kuin ilman, sillä nestetipan laitto hävitti häneltä kauheat kouristukset, joita hän sai ilmeisesti nestehukan vuoksi.
Toivottavasti et työskentele missään sellaisessa paikassa, jossa olet sairaudenhoidon kanssa tekemisissä. Tai ainakaan työskentele vanhusten parissa.
mutta olen joskus tilapäisesti työskennellyt, ja nähnyt sen, miten omaiset vaatimalla vaativat kärsivän vanhuksen elämän jatkamista. Jopa niinkin raadollisella perusteella, että vanhus oli velan takaajana, eikä hänen voitu antaa kuolla. Katsomassa ei käyty, eikä vanhus olisi tunnistanutkaan.
En saanut kirjoituksesi logiikasta selvää, kuvittelin että tiputus aloitettiin ensin ja sitten tuli neljä vuotta lisäaikaa. Suo anteeksi. Ihmettelinkin hieman.
Mielestäni elinkelpoisia ihmisiä ovat he, jotka pystyvät omin avuin hengittämään ja syömään, noin pääsääntöisesti. Jos sairaus on sellainen, että molempia pitää avustaa vuosikausia, voidaan miettiä mitä hoidetaan ja miksi. Tämä politiikka on viime vuosina muuttunut radikaalisti, eikä asia ole hoitajien päätettävissä, onneksi.
Tappaminen ja elämän päättyminen sitä keinotekoisesti pitkittämättä eivät silti ole sama asia.
En lähtisi syyttämään hoitajia siitä, että vanhus tippuu sängystä. Hoitajia ei yksinkertaisesti riitä jokaisen vuoteen viereen 24/7, eikä kuntouttamaan, pelkkä perushoito vie resurssit.
...Jos sairaus on sellainen, että molempia pitää avustaa vuosikausia, voidaan miettiä mitä hoidetaan ja miksi...
Tuossa kuljetaan kyllä ohuilla jäillä. Jos lähdetään missään tilanteessa eutanasian puolelle, niin siinä on sitten monesti rajankäynti siinä, onko kyseessä tappo vai mikä. Nykyiset vanhukset ovat tämän maan rakentaneet ja ovat mielestäni hoitonsa ansainneet - niin kuin jokainen ihminen. Minulle asia on selvä: ihmisen ei tule ryhtyä toimiin toisen kuoleman nopeuttamiseksi.
Hollannissahan ollaan pikkuhiljaa liu'uttu eutanasiassa jo tapon puolelle, laillisesti. Mutta niinhän se on, kun antaa pahalle pikku sormen, se vie pikkuhiljaa koko käden.
Meidän kohdalla ehkä ajateltiin, että ei ole mitään sitä vastaan, että vanhuksen elämän päättymistä edistetään. Kyseessä oli varakas vanhus, jonka jälkeen perilliset saivat mukavan summan, minä yhtenä heistä. Siitä huolimatta ei tullut mieleenkään, ettei sukulaiseni elämällä olisi enää arvoa, niin että sen päättymistä pitäisi nopeuttaa.
...En lähtisi syyttämään hoitajia siitä, että vanhus tippuu sängystä...
No tuossa tilanne oli kyllä aika selkeä. En lähde sitä tässä tarkemmin selittämään, koska se ei mielestäni tälle palstalle kuulu.
morfiini, jota terminaalivaiheen syöpä- ym. kivuliaille sairaille annetaan kivunlievitykseen, edistää hengenlähtöä? Sitäkään ei silti anneta tappamistarkoituksessa.
Itse kukin voi mielessään miettiä, miten kauan ikääntyvän Suomen vanhuksia on pidettävä keinotekoisesti hengissä, ja miksi näin pitäisi tehdä. Minusta ihmisellä on oikeus myös arvokkaaseen lähtöön voimien hiipuessa. En tarkoita, että lähtöä pitää avustaa eutanasiaan asti, vaan antaa kärsivän ihmisen kuolla, kun hänen elimistönsä ei enää toimi itsenäisesti. Tätä aste-eroa voi maallikon olla vaikea käsittää; usein kivuliaat loppuvaiheen hoidot eivät jatka elämää kuin tunteja tai vuorokausia.
Nämä ovat varmasti vaikeita asioita tunnepohjalta mietittynä, ja syyttely ehkä helpottaa. Nykyihminen on vieraantunut kuolemasta, koska se on siirretty laitoksiin, joista myös voi olla hyvin yksipuolinen teeveesarjojen perusteella syntynyt mielikuva.
Mikäli omaisesi sai korvausta hoitovirheestä tai tuottamuksellisesta ruumiinvammasta lonkkamurtuman yhteydessä, niin on sitten varmaan tahallisesti tapahtunut.
...Minusta ihmisellä on oikeus myös arvokkaaseen lähtöön...
Niin minustakin. Mutta sitä lähtöä ei saa edesauttaa sen enempää myrkyttämällä kuin jättämällä ruoatta ja juomattakaan. Toki välttämätön kivunhoito on annettava, mutta sekin vain siinä määrin, kun kiputila vaatii.
Kun sukulaiseni oli siirretty pois sairaalasta, missä nämä kaksi 'saattohoitoa' tapahtui, hän totesi minulle ilman, että mikään aihetta koskeva edelsi, haluavansa kuolla luonnollisesti. Hän oli jatkuvasti edellisessä sairaalassa sanonut minulle, että hänet yritetään tappaa. Minä oletin tämän olevan vain dementoituneen vanhuksen puhetta ja ohitin puheet niitä mietiskelemättä. Kummasti nämä puheet lakkasivat täysin heti, kun sairaalasiirto oli tapahtunut. Kertaakaan hän ei enää maininnut,että hänet tappaa aiotaan. Joten mieleen ei ole voinut olla tulematta, että mahtoivatko hoiturit edellisessä sairaalassa jutella vähän varomattomasti???
...syyttely ehkä helpottaa...
Ei minulla ole tarvetta syytellä ketään. Tämä viesteily lähti vain käyntiin siitä, että totesin, ettei tappamiseen välttämättä tarvita myrkkyä.
Kyseessä ei ollut ihan lähisukulainen eikä sellainen, jonka kanssa olisin kovin paljoa ollut elämäni aikana tekemisissä. Jouduin vain ottamaan hänestä vastuun, kun lähempiä sukulaisia ei ollut. Tästäkään syystä asia ei niin henkilökohtaiselta tunnu, joten kirjoittelussani ei ole kyse surutyöstä, vaan nimenomaan olen huolissani siitä, miten Suomessa vanhuksia kohdellaan.
Kuljin vuosikausia tämän sukulaiseni vuoksi vähintään kerran viikossa sairaalassa ja vietin siellä parhaimmillaan tuntikausia, joten havaintoja oli mahdollisuus tehdä muidenkin vanhusten kohdalta. Surulliseksi veti. Etenkin heidän puolestaan, joiden asioista ei kukaan näyttänyt huolehtivan. Menetin myös tänä aikana täysin uskoni suomalaiseen sairaanhoitoon. Onneksi itse olen tarvinnut ikääni nähden aika vähän mitään siltä taholta. Mutta kieltämättä vanhuus huolettaa.
vuosineljännestä pitäisi tutkia myös erään kuntayhtymän terveyskeskuksen vuodeosaston vainajien kuolinsyy. Liekö ollut myrkyttäjähoitsu suorittamassa loppututkintoaan ko paikassa?